Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla taas hirveitä selkä ja liitoskipuja, että innolla ootan mitä tuleman pitää. Täytyyhän niillä olla muita vaihto ehtoja ja ehkä hyvällä säkällä saat epiduraalin :) itsellä oli kanssa oksitosiini siinä käynnistyksen yhteydessä ja oli aika hankala olla kun ei ennen synnytys saliin menoa oikein kipu lääkkeet helpottanut oloa.
 
Mä olen kans joskus pohtinu, että saisko mulle edes tota epiä laitettua. Mulla on siis notkoselkä, enkä saa alaselkää kunnolla sen takai köyryyn. Koskaan en oo oppinu tekemään edes kuperkeikkaa kunnolla ku alku menee ihan hyvin, mutta loppuselkä lävähtää lankkuna lattiaan :confused: No ei sen väliä, ei oo ennekänn tarvittu jos pärjäis nytki ilman...

Mä olen miettiny jo monta kuviota valmiiks sitten synnytystä varten. Minähän en täällä kotona ketään kauaa oottele, joten meillä varmaan on sukulaisia sitten toukokuussa yökyläilemässä jatkuvasti. Muutama tuttu on tossa lähellä, jotka on kans sanoneet, et jos ei muita ole ni soita ni tulevat meille tai nakataan lapset niille.

Mulla oli esikoisesta joitakin ennakoivia merkkejä tai itelle tuli tunne, että lähtö on kohta. Synty rv 39+0. Tokasta ja kolmannesta ei sitten ollukaan mitään ihmeitä. Tai kolmannesta särki selkää pari päivää, mutta enhän mä voinu ymmärtää sen liittyvän lähetyvään synnytykseen ku vasta kaks olin synnyttäny :p Tästä sen näkee, että joka kerta on erilainen.
 
HKI005.... Epiduraali voidaan pistää vain johonkin tiettyyn selkärangan nikama kohtaan. En muista kuinka monennen nikaman alapuolelle. Niissä nikamissa ei kulje enää jotain juttua! Tosi hyvin selitetty, kun ei muista termejä! :D
Jospa sun titaanilevyt olis toisessa kohtaa ja pistokset pystyis tekemään.
 
Se toimiva väli on kai lannerangan nikamat 1-3, ja mulla juuri niissä on fuusio, koska nro 2 meni säpäleiksi. Oon yrittänyt etsiä tutkimusartikkeleita aiheesta, mutta aika vähän löytyy mitään – se on harvinainen leikkaus. Vähän huonolta vaikuttaa niiden tietojen perusteella, mitä löydän.
 
Mä olen edelleen vakaasti menossa lääkkeettömään synnytykseen. Sain juuri varattua kirjastosta synnytyslauluista kertovan kirjan, ompelin yhden kauratyynyn, toiseen pitäisi löytää kaurat ja kangas jostain, rentoutusharjoituksia tehdään melkein päivittäin ja mies on pakotettu lukemaan hieronnasta ja akupainannasta. Mun sisäinen hippi virittelee kukkia hiuksiin ja on kauhean valveutuneen oloinen! Todellisuudessa kuitenkin huudan jo synnärin ovelta kaikkia mahdollisia lääkkeitä ja huumaavia aineita...
 
Mun sisäinen hippi vaan hippeilee sisäänpäin.. mies ei kyllä vahingossakaan lukisi mun pakottaman hieronnasta:rolleyes:.. se taitaa huutaa EPIDURAALIA jo sieltä synnärin parkkipaikalta.. niin sopiva mies kun mulle onkin(ne on ne vastakohtaisuudet..), niin luulen että doula, poppamies tai muu vastaava olisi parempaa seuraa synnytyksessä mulle. Katsotaan..
Mulla ja vauvalla siinä kuitenkin pääosa- yritän henkisesti päästä transsiin heti ensisupistuksista..ärsyttää vaan kun siinä pakostakin porukkaa ympärillä tuijottamassa..lapset, joku hoitaja (pahimmassa tapauksessa appivanhemmat) niille jos meinaa kotona kärvistellä, niinkun toiveissa on.. muuten tykkään seurasta ja vilinästä, mutta synnytys olisi kyllä kivoin hoitaa hiljaisuudessa.. eiköhän se tästä..:angry2
 
Mä synnytän ihan mielelläni lääkkeettömästi, mutta olin tähän asti ajatellut, että mulla on varaa muuttaa mieltäni jos pää ei enää kestä kipua. Se epiduraalin mahdollisuus oli tärkeä ajatus, jonka varassa oli helppo olla luottavainen. Eilen muhun iski paniikki, kun piti luopua tuosta lohtuajatuksesta ja hyväksyä, että mun pitää ehkä pystyä kestämään enemmän kipua kuin kaikki mun epiduraalia hehkuttavat ystäväni.

Onneksi mies on palannut reissusta enkä joutunut pillittämään yksin. Se on kyllä tosi innoissaan kaikista hierontaotteista ja haluaa tutustua erilaisiin kivunlievitysvaihtoehtoihin. Mä oon ollut meistä enemmän hälläväliä-meiningillä tässä.

Nyt on jo luottavaisempi olo. Mulla on varsin korkea kivunsietokyky ja neuvola järkkää mulle ilmeisesti lähetteen äitiyspolille, missä voidaan tuijotella mun vanhoja röntgenkuvia anestesiologin kanssa. Saan ainakin etukäteen tietää, jos epiduraali on sittenkin mahdollinen, ja jos ei, mitä pitää tietää muista vaihtoehdoista. Mies saattaa olla ihan tyytyväinen tilanteeseen: se haluaa että sillä olisi joku tärkeä rooli synnytyssalissa, ja nyt se voi opetella litanian mun selkään liittyviä asioita jotka sen pitää selittää vuorossa olevalle henkilökunnalle.
 
Mitenkäs spinaalipuudutus? Mun käsityksen mukaan sen voi laittaa eri kohtiin selässä?! Sehän on kertaluontoinen ja kestää pari tuntia, mutta voihan niitä tökkiä sitten useamman kerran jos tarvii.
 
Luin juuri mun synnytystarinan :D Olin unohtanut, että kun mulle annettiin se ponnistuskielto niin kätilö lähti johonkin ja sitten meni hetki ja soitin kelloa ja murisin yksin siellä huoneessa kun ponnistutti niin kovasti...
Sitten kun kätilö astui huoneeseen sanoin etten voi enää pidätellä, ponnistin silti kun en voinut pidättää, ja hämmenyin sillä siinä samalla pissasin koko rakon tyhjäksi, ei ihme että 30 min synnytyksestä halusin jo suihkuun :D
Niin, olisin halunnut unohtaa tuonkin, miksi olen kirjoittanut sen ylös.. ;D
 
Äiti kerto oman ko oli minuu synnytämässä. Hän oli yksin sillon. Kätilö oli sanonu et tos on soittokello et hän mennee käymmää muualla. No sit Alko tapahtuu. Äiti soittaa kelloo eikä kukaa tuu. Hä tuntee et hän kuolee siihe paikkaa. No eiku huutamaa hoitaja appuu! Sit sielt tulee kärilö ja kattoo kelloo. Joo ei ollu johto seinässä..

Vähä mie tarkastan joka ikisen piuhan siel ja en päästä miestä edes kuselle! :grin
 
Mie päätin tänään että koitan ihan ekaks synnytysjakkaraa! Viimeksi mulla oli niin iso maha ja on nytkin etten selälläni saanut kunnolla henkeä kun ponnistin, lisähappea otin miljoonasti.
Uskon, että jakkarassa tämän masun kanssa selviää ilman että tuntuu tajun lähtevän.
Tottakai se siinäkin on rankkaa..
Koitin juuri äsken asentoa, jossa viimeksi synnytin, niin jo nyt maha on niin iso etten saa henkeä siinä :S
Sanoin miehellekin tästä, jos on niin kovat kivut etten saa puhuttua että ohjaa mut jakkaralle.. :)
Ja puhuttiin muutenkin, kerroin että karjun kuin leijona ja että mua saattaa hävettää, ja olen vihainen kuin ampiainen ennen ponnistusta ja sen aikana :D
Tuntuu nyt paljon rennommalta :)
 
Mun mies pelkää synnytystä. Ei se haluu jäädä pois synnytyksestä, mutta tuntuu että pelkää ja jännittää enemmän kun minä. Olisko jollain jotain vinkkejä miten sitä vois valmistaa tulevaan niin ettei se raukka pelkäis niin paljon? :(
 
No mun miestä auttoi edelliseen synnytykseen valmistautuessa se, että "annoin luvan" poistua synnytyssalista, jos alkaa tuntua sille ettei kestä olla siellä. Kunhan on rakennuksessa paikalla, niin riitti mulle.

Tuolla lupauksella sain sen mukaani sinne ja oli koko homman ajan paikalla ja synnytyksen jälkeen kävi ottamassa lepoa isien tiloissa, kun meinas pökrätä jännityksen purkaantuessa.
 
Hymykuoppa, en nyt tiedä osaanko mitään vinkkiä sanoa. Mut ehkä avoin keskustelu peloista ja huolista voisi helpottaa mieheskin pelkoja ja omien toiveiden kertominen. Ja mun miestä ainakin rauhoitti tieto siitä, että oli mun tuki ja turva. Ja juuri ton luvan antaminen poistua voi kanssa rauhoittaa mieltä. Ja voit vielä miestäs muistuttaa et ilokaasu on myös tukihenkilöiden käytettävissä :grin
 
Muokattu viimeksi:
Mulla mies odottaa ihan positiivisin mielin synnytystä,ainakin vielä. :) Ja ensi viikolla on synnytysvalmennus, niin sieltä voidaan vielä kumpikin saada joitain pieniä "selviytymisvinkkejä" joita ei vielä tiedetä. Itse olisin jo ihan valmis synnyttämään,enkä malta odottaa,että nää pienen kirppuni. Hyvä kuitenkin olisi että vielä pysyisi pesässään.
 
Miekin kannatan tota keskustelua, toisen pelkojen kuuntelemista..
Ketä synnytys ei jännittäisi?
Mun mies tosin on sellainen kovanaama, että sanoi eilen nähneensä kaikenlaista (kuinka sormi irtoaa, milloin jalka...), että on nähnyt miten ihminen huutaa kivusta jne, että hänen mielestään synnytys on luonnollinen tapahtuma. Liittyyhän siihen kipua, huutoa, mahdollista vaaraa.. Mutta kätilöt on sitä varten siellä ja osaavat varmasti hommansa :)
Kyllä yleensä miehet sitten tosi tilanteessa osaavat olla tukena, harvoin kuulee että kukaan on lähtenyt kokonaan synnytyksestä pois..
 
Ja nyt sanoin omalle miehelleni, että voi ollla tulematta mukaan jos siltä tuntuu. Et ekasta kerrasta sanoi et oli se aika pelottava ja jännittävä kokemus. Mut ihme ja kumma ukko varmaan isommalla innolla menossa saliin kuin minä :grin Sanoi et tottakai tulee ja turhaa mä murehdin et kaikki menee hyvin niin kuin viimeksikin :) Olin kyllä varma, että ekalla kerralla ois poistunu kun epiduraalin laittaminen sai minut rääkäsemään tosiaan aika kovaa (johtuen kovista selkä kivuista siis). Mutta ei vieressä oli koko ajan vaikka ei nukuttukkaan :) Harmitteli vain kun ei muistanut sitä ilokaasua kokeilla :grin
 
Mun oma isä pyörtyi mun syntyessä, vaikka maatalon poika olikin..:grin,
oma mies taas hääräs ekakerralla siellä jalkopäässä ihan innoissaan, oi nyt se pää näkyy.. viimekerralla keskittyi lähinnä kahvinjuontiin, kun kuulemma väsytti:coffee (kun mä olin kärvistellyt supistuksieni kanssa koko yön häiriten sitä..:rolleyes:)..hehhe, tiedä sitten onko se oma selviytymiskeinonsa, pessimistinä on kyllä varmaan vähän varautunut pahimpaan- ensikertojen innostus on vaihtumassa enemmän semmoiseen -eikai enää kaikki voi mennä putkeen-
 
Hymykuoppa: täällä päin käydään pelkopolilla myös isien takia, kun niitä pelottaa vaikkei äitiä pelottaisikaan. Että jospa sieltä saat vinkkejä. Mutta keskustelu on oiva keino.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top