Mun tajuntaan on kosahtanut nyt ihan oikeasti se, etten ehkä saa normaalia synnytystä ja vauvaa syliin ja vierihoitoon. Kaikki tulee olemaan erilaista, saatan joutua synnyttämään vieraassa sairaalassa, mies ei ehkä pääse mukaan jne.. Tietenkin pääasia on, että vauva saadaan hyvävointisena mahasta ja elämä alkuun sujuvasti. Mutta vähän kyllä on surutyö käynnissä, ettei kaikki meekään välttämättä niin kuin aiemmilla kerroilla. Toki toivon kovasti, että tää vasta-aine homma pysyis kurissa ja synnytys menis normaalisti ja vauva ei tarvitsisi teho-hoitoa. Mutta mahdollisuus kaikkiin muihin juttuihin on alkanut pelottaa. Tuntuu, että kaikkeen on pakko varautua henkisesti.