Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On kiva kuulla positiivisia sektiokokemuksia, eikä sitä ainaista pelottelua ja kauhistelua että mitä kaikkea voi mennä pieleen. :)
 
Meillä esikoisen pää oli mallia pannumyssy, kun oli varmaan laskeutunu jo aikasemmin asemiin. Noi kaks seuraavaa on ampassu niin korkeelta liikkeelle, että päät on ollu ihan pyöreitä, Toisin meijän lapset ei oo mitään jättipäitä olleet. "Normaalia" keskitasoa muistelisin pipon koot olleen.
 
Voi itku kun näkee noita parin minuutin ikäisiä vauvoja, jo pelkkä kuva saa tirauttelemaan..
En tiedä miksi, mutta mulle on tullut Hirveä pelko että mies ei osaa ottaa poikavauvaa vastaan kun hänen esikoisensa oli tyttö.
Olen myös huomannut sukulaisten juhlissa, että hän osaa niin luontevasti olla tyttöjen kanssa.
Mutta sillehän ei voi mitään, jos yhteys ei hänen puoleltaan heti synny..
Kyllä hän on innoissaan, mutta silti pyörittelen tällaisia ajoittain..
Kuinka surullista olisi, jos hän ei välittäisikään niin paljon tästä lapsesta?
Ja mulla ei ole kokemusta miltä näyttää/tuntuu/ kun ihmetellään rakkaan kanssa vauvaa, koska esikoisen synnytin yksin...
Se tilanne jännittää, pelkään että "mokaan" itsekin jotenkin, mies pelästyy kun alan ponnistamaan (viimeksi huusin kuin hyeena ja mua hävetti se, vaikka se on luonnollista).
Ollaan kai molemmat kokemattomia sillä tavalla että mies ei ole nähnyt alatiesynnytystä, koska hänen exänsä joutui hätäsektioon ennen koko ponnistusta tai avautumista, eikä mulla ole ollut miestä mukana alatiesynnytyksessä..
Olen sanonut miehelle "millainen synnyttäjä viimeksi olin", pyytelin anteeksi kätilöiltä aina supistuksen ja ponnistuksen loputtua, koska koin tilanteen niin vaivaannuttavaksi muille (kai se johtui siitä kun oli yksin, pyytelen kyllä muutenkin naurettavia asioita anteeksi).. Pyysin myös anteeksi kun kiroilin synnytyssalissa :D
Mietin että miten miehen läsnäolo vaikuttaa, ei ehkä tunnu niin yksinäiseltä... :) Tärkeintä on että vauva tulee pihalle, ja tiedän että itse tilanteessa ei kerkeä edes näitä ajattelemaan...
 
Mua on alkanut vaivaamaan jokin loppuraskauden pelko. Pelkään ihan tosissani, että tämä syntyy ennen aikojaan. Eilen illalla maatessa maha nytkähti ja kuului poks! Mietin heti, että puhkesiko kalvot?
Odottelin peloissani alkaako lirisemään.
Ihan hullua pelätä tämmöstä, mutta niin vain pelottaa...
Kai mulla on niin suuret toiveet, että tällä kertaa saisin sen "normaalisynnytyksen" ja pääsisin nopeasti kotiin. Jo valmiiksi pelottaa pettymys, KUN kaikki ei mene niin kuin haaveilen! :sad001
 
Muakin rupes tänään jo vähän jännittää kun lääkäri puhui et heti saikulle jos supistukset lisääntyy ja uus kohdunsuun tsekkaus sitten kans. Ettei vaan lähde jo tulemaan kun pääkin on jo alhaalla..... :eek: EI VIELÄ EI EI EI EI EI !!!!! Tänään suihkussa kun sheivailin kainaloita niin "lorahti" jotain lämmintä ja pelästyin ihan älyttömästi että nytkö alkoi lapsivedet lorista.. Ei se kuitenkaan jatkunut joten mikä lie oli ja mistä valahti?
 
Kyllä sitä osaakin pelätä kaikkea etukäteen vaikka synnytyksessäkään ei kauhean moneen asiaan pysty itse vaikuttamaan. Sais unohtaa koko synnytyksen ajattelemisen ja päivä kerrallaan mennä lähemmäs kevättä.
Mutta pakostakin välillä mielessä pyörii, onneksi se palkinto siitäkin ruljanssista on aivan ihana! :)
 
Mulla alko toi sama pelko joskus viikolla 26. Oon kyl yrittänyt rauhotella itseäni, että ei se sieltä vielä tule ja jjos tulee niin onneksi Suomessa saa hyvää hoitoa noi pienet. :) Nyt näiden supistusten alkamisen jälkeen on muuttunut toi synnytyksen läheneminen todemmaksi. 17 työpäivää jäljellä ennen äitiyslomaan. :)
 
Mulla tuli viime viikonloppuna pari tosi kipeetä supistusta ja pelästyin niitä. Kyllähän noita supistuksia tässä raskauden aikana on tullut, mutta noi oli semmosia kuin muistan synnytyssupistusten olleen. Onneks niitä ei ole tullut enempää.
Mulla ultrattiin 23 raskausviikolla vauvan sydäntä ja siinä lääkäri sanoi kohdunkaulan olevan täysin kiinni. Kohdun suu on ollut avoinna sormelle alusta asti, mikä onkin usein synnyttäneillä. Mutta jotenkin tuokaan tieto ei nyt rauhoita mieltä, siitähän on niin kauan aikaa...
Ja nyt kun synnytys lähenee, mietin mitenkähän esikoisen hoito järjestyy. Miks se synnytys alkaa melkein aina yöllä!
Paniikki, paniikki... Ny rauhallisia hengityksiä ja kyllä kaikki järjestyy!
 
Mullakin alkoi synnytys yöllä, 3 aikaan siskoni mies heitti mut sairaalaan :/
Me ollaan mietitty että mitäs jos meillä on täällä miehen tyttökin, kaikki revitään sängyistä ylös, koska me viedään lapset hoitoon. Onneksi ei ole talvi, olisi kiva pukea supistuksissa kaksi uhmaista lasta (mieshän sen siinä tilanteessa hoitaisi).. :D
Noh, onneksi viimeksi oli hyvin selvät merkit että synnytys lähestyy (kaksi päivää maha oli sekaisin, paineen tunne, maha valahti alas 4 päivää ennen synnytystä, ruokahalu katosi yhtäkkiä kokonaan ja oli sellainen jännä fiilis, menkkajomotusta oli koko päivän..)..
Osaa siis vähän ennen synnytystä valmistella hoitajia, että synnytys on lähellä..
Sitähän ei toisaalta tiedä jos tulee syöksysynnytys, niin sittenhän minä menen lanssilla edeltä..
En kuitenkaan usko, koska viimeksi oli niin pitkä, jännitinkin kyllä paljon että se saattoi hidastaa..
Sen näkee sitten miten toimitaan..
 
Mua nyt alusta asti pelottanut et menee kesken ja nykyään sit pelottaa et syntyy liian ajoissa. Onneks jokainen päivä kasvattaa bebeä lisää eikä olis kuolemantuomio vaikka syntyiskin ajoissa (mut älä silti vielä synny!)

Itse synnytys ei pelota vielä ollenkaan. Oon jotenkin niin luottavainen et kaikki menee hyvin (mikä on sinäänsä hauskaa koska aina ku oon sairaalaan mennyt johonkin operaatioon tms, niin on mennyt pieleen ja tullut erilaisia komplikaatioita..) ja bebe pääsee ulos maailmaan. Etenkin ku lekuri viimeksi sanoi ettei näe estettä mahdolliselle epiduraalille, kiva kuitenkin tietää et sekin mahdollisuus on.

Tietty kaikki kauhutarinat välil pyörii päässä ku kuullut näitä "repesin joka suuntaan ja syvälle" " en istunut kuukausiin ja pissat tulee vieläkin housuun", mut aika hyvin oon saanut pidettyä ne tarinatasolla ja uskon siihen että ihan hyvin se synnytys menee. Sattuu varmasti **tusti mut ainaskin palkinto on kaikista parhain.
 
Tää on muuten vähän hämmentävää, kun teidän kanssa näitä synnytysajatuksia jakaa, eikä muistakaan kertoa kotona/neuvolassa, missä näistä oikeasti pitäisi puhua..mä oon niin huono puhumaan ääneen hankalista asioista, odotan vaan että mies huomais jonkin hankaavan ja kysyisi..:oops:,
oli kyllä eilen semmoinen parku-purku että ehkä tänään pitäis ottaa ja avata suuta..menee levottomaks, sorry.
 
Just tossa mietin että ei sitä kyllä silloin kun jännitti vain se että tuleeko tikkuun yks vai kaks viivaa niin yhtään osannut kuvitella että siitä se jännitys vasta alkaakin.

Tai mää kai jotenkin aattelin että sitä vaan 9 kk tyytyväisenä ja luottavaisin mielin köllötellään ja vauva putkahtaa maailmaan. Synnytys ehkä on aina ollut vähän pelottava ajatus mutta itse en ole sitä vielä ehtinyt kaikilta muilta hämmennyksen aiheilta miettiäkään.

Ei sitä arvannu miltä tuntuu ekan kolmanneksen jännitys (onks siellä ketään, keskenmeno?), selonta- ja ultrajännitys, liikkeidenalkujännitys, liikkeiden häviämisjännitys, vauvankokojännitys, loppusuorajännitys, mikä se vihlaisu oli-jännitys, mitä jos ihamitävaan-jännitys...

Ehkä joku osaa ottaa rennomminkin mutta mä olen kyllä panikoinut melko pitkän ajan tarpeiksi tässä viimeisen puolen vuoden aikana.
 
Jomsuli, kerrottiinko sulle mitään tarkempaa epiduraalin esteistä? Mulla on onnettomuuden jäljiltä titaanikiskoja selkärangan molemmin puolin ristiselässä. Oon unohtanut kokonaan ajatella sitä, miten ne saattavat vaikuttaa epiduraaliin... Selkä on ollut niin hyvässä kunnossa, että en tajunnut edes ottaa puheeksi lääkärineuvolassa. Tyhmä olin!
 
Mulla on hyytymisongelma ja verenohennus parhaillaan päällä. Joskus aiemmin sanottiin yhden leikkauksen yhteydessä että ei voi tehdä spinaalia mun vuoto-ongelmien takia ja se oli nyt iso kysymysmerkki että oliko se tapauskohtainen kielto vai yleisesti mulle sopimaton. Eli näköjään tilannekohtainen, onneksi.
Kantsii kysyy neuvolassa, laittavat sieltä varmaan sit jotn konsultaatiopyyntöä tms äippäpolille! Kiva tälläset asiat on etukäteen tietää (jos on joku ehdoton kielto tms) :)
 
Joo, ehdottomasti mun pitää selvittää epiduraaliasia pian. En varmaan olisi h-hetkellä kovin hyvä selittämään lääkärille, mitä mun selässä on. Voi kyllä hyvin olla, että joudun pakolla luomusynnyttäjäksi - juuri ne nikamat, joiden väliin epiduraali pistetään, on jähmetetty liikkumattomiksi. En siis pysty köyristämään sitä kohtaa lannerangasta. Se ei näy mun liikkumisessa mitenkään, mutta pistettäessä on käsittääkseni tärkeää että ranka on mahdollisimman köyryssä.
 
Voi olla, että epiduraalia ei saada laitettua. Ensimmäistä kun olin synnyttämässä niin tosi kippurassa piti olla ja ekalla kerralla ei edes piikki mennyt kohilleen selkä kipujeni takia kun en päässyt vaan siihen asentoon kunnolla. Mutta kun uudemman kerran kokeiltiin niin saatiin paikoilleem ja olo helpottui hetkessä :)
 
Joo. En oo tähän asti pelännyt synnytystä, mutta nyt pisti vähän jännittämään.
 
Voi ei ! En kai mä nyt saanut sua pelkäämään ? Ei ollut missään nimessä tarkoitus siis. :) Mulla oli hyvä kokemus vaikka oli pientä säätöä sielä salissa. Ei tullut mitään traumoja. Vaikka käynnistettiin ja olin kovin peloissani. Ja uskon että jos epiduraalia ei saada laitettua saat varmasti jotain muuta hyvää lääkettä. Eikö teillä tosiaan ole ollut puhetta sun selästä ? Eikö se hieman voi vaikuttaa synnytys asentoon ?
 
Älä huoli :) Itse mä oon itteni lietsonut huolestumaan. Tää vamma on kai niin harvinainen, että terkat eivät sitä tunne. Kun olen ottanut aiheen esille, ovat sitten pohtineet sitä vain mahdollisten raskausajan selkävaivojen suhteen (ja niitä tosiaan ei ole ollut, koputan puuta.) Ei ole siis tullut puheeksi, kun en ole tajunnut kysyä juuri oikeaa kysymystä. Olisi siis pitänyt itse jo aikaisemmin tajuta, että epiduraali tuikataan juuri sinne samaan rakoon.

Synnytysasentoihin tämä tuskin hirveästi vaikuttaa, kun selän liikkuvuus on oikein hyvä - naapurinikamat kompensoi tosi hyvin.

Kunhan ei vaan mitään oksitosiinisupistulsia pitäisi kestää ihan luomuna...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top