Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo, joskus muistan mäkin kuulleeni ton, että ammeeseen pääsee vaan jos lapsivesi ei oo menny. Onkohan se edelleen näin?

Mä olen ollu semmonen hiljainen hymisijä synnyttäessäni :p Kuvittelin ite pitäväni kovempaakin meteliä, mutta mies sano, että pidän vaan tasasta, hiljasta hyminää supistuksen aikaan. Hyvin pystyy kätilön kanssa vieressä silloin normaalilla äänellä juttelemaan.

Toi on ihan totta, että synnytyskivulla on ihan omanlainen merkitys. Joku hammassärky on vaan inhottava ja kova särky, mutta synnyttäessä "luodaan uutta elämää". Nimim. toinen luomutäti :wink
 
Mä keskustelin tänää synnytyksestä mun ystävän kanssa, hetken puntaroitiin vaihtoehtoja. Yhtäkkiä jäi sellanen fiilis,ei en mä halua synnyttää. Mä en halua niitä kipuja, mä en halua revetä viiteen osaan. Palautuuko siitä? Ääää

Mä haluan sektion, nykyään jää vaan nätti leikkausarpi pikkuhousu rajalle. Siitä kestää kauemmin palautua, se leikkauskohta on vaan kipeä? KKuinka helppoa, miksei kaikki tee niin? Onko siihen mahdollisuutta ees vaikuttaa, että sektioon PÄÄSISI.

Synnyttäneet ja kokeneet, palauttakaa mut maanpinnalle :-D
 
Työtä käskettyä mimma!
Kyllä se perus alatiesynnytys kannattaa! naisen keho on kuitenkin tehty ihan siihen tarkoitukseen, aikojen saatossa kehittynyt täydeliseksi siihen hommaan- mutta vatsaan ei ole kehittynyt sitä vetskarilla avattavaa suoraa luukkua vauva-hautomoon..ajattele sitä arpikudosta leikkaushaavassa ja siitä seuraavia ongelmia..leikkaushaavan tulehduksia ja itseä kaukana vauvasta kursittavana, kun voisit lepäillä vauva rinnalla urheilusuorituksesta raukeana ja onnesi kukkuloilla hurjassa hormonipilvessä:wink..
 
Kyllä, vaikka 18 h:n synnytys oli pitkä ja hidas, niin alatiesynnytystä ylistän!
Ehkä se on mulla jopa psyykkistä että se synnytys alakautta on se vika etappi ja sit se käärö on siinä.. Niinku, 1. valmistuminen (synnytys) ja 2. todistuksen saaminen (vauva) ;D
Tottakai on yhtälailla äiti tuli se mitä kautta tahansa<3
 
Olen kokenut molemmat ja kyllä mielummin synnytän alateitse. Elämä on sen jälkeen paaaaaaaljon helpompaa. Sektiohaava vaikeuttaa makuullemenoa ja varsinkin ylösnousemista. Saa olla koko ajan hoitamassa haavaa ettei vaan tulehtuisi. Ja ainahan sinne ihoon ja kohtuun tulee leikkauksesta arpi. Se on aina riski sitten seuraavia raskauksia ajatellen.
Kaveri juuri synnytti sektiolla ja synnytys meni hyvin. Kunnes kotona ensin tulehtui sektiohaava ja kun sen sai paranemaan tuli rintatulehdus. Noi nyt ei ole mitenkään yhteydessä toisiinsa, mutta olis ollu vaan yksi vaiva, jos olisi synnyttänyt alateitse.
Sektion jälkeen pääsin jalkeille vasta seuraavana päivänä ja olo oli aika hutera. Alatiesynnytyksen jälkeen kävelin itse osastolle ja työnsin vauvaa siinä kopassaan.
mimmma kääntää nyt vaan kupin alatiesynnytyksen puolelle :)
 
Mä niiiiiiiiiiin toivoisin et seuraava synnytys onnistuisi "luomusti".... mä ajattelin jo ekan kohdalla, et haluisin kokeilla ilman lääkkeitä, mut sit oli se myrkytys ja käynnistys ja kaikki muu sonta siinä, niin tokana päivänä sain epiduraalin... Oon kyllä eri tyytyväinen siihen, mut harmittaa siis kokonaisuudessaan ekan synnytys.... mä en saanu liikkua lainkaa, piti vaan maata oikeella kylellä melkein koko se 4päivää :p Rupes jo tuntuu et voi *piip*.... Kotona harjottelin suihkussa rauhottumista ja rentoutumista, mutta kerran pääsin suihkussa käymään sen viikonlopun aikana.... Mutta onneksi siis kumminkin se päättyi alatie synnytykseen, vaikka ne kätilöt vähän väliä muuta pelottelikin.. Mä pelkään et joudun sektioon :/ se on jotenkin karmiva ajatus.. jos se on vaihtoehtona, oon valmis synnyttämään vaikka 4 viikkoa =) Sillon ennen en ikinä uskonu, ku kaikki sano, et sen kivun unohtaa, mut se on kyllä totta! ainaki mun kohdalla... eihän se kivalta tuntunu, mut ihan heti ku nyytti oli sylissä, oli vähä sillai "ai tässäks tää oli?" =) kyllähän sen muistaa et se tekee kipeetä, mut jotenkin vaan sen olis valmis kokemaan aina ja aina vaan.... Jos jollain on tatuointeja, niin tietää et se sattuu, mut on valmis kokemaan sen kivun uudestaan, ku "se on niin kivaa" ;) ja lopputulos on parempaa ku voi ikinä edes odottaa...!!! <3
 
Mimmma, ihan normi tunteita, noita tulee! Vaikka 18 h kuullostaa pitkältä ajalta, niin eihän se 18 h ole koko ajan kipua. Supistus sattuu ihan hirveesti ja sit on 10 min. "hyvä" olo. Pikkuhiljaa supistukset tihenee ja loppu häämöttää! Ja kipulääkitystä vaan, ei siellä palkintoja jaeta urhoollisuudesta, kuinka kestää kipua luomuna! Mutta en kyllä itsekään enää halua perätilasynnytystä rehellisesti sanottuna!
 
Mun kauhuskenaario on joutua sektioon. Käynnistyskin on vähän siinä ja siinä, että sitä ei enää haluais, mut jos niin käy, niin mieluummin se kuin sektio.

Alasynnytys on vauvalle ja äidille luonnollista ja turvallista (lue: vauva ja äidin keho ainakin on valmistautunut siihen, jos luomusti käynnistyy), siitä yleensä toipuu nopeammin ja mikä itselle tärkeintä, haluan olla heti vauvan kanssa synnytyksen jälkeen. Toki alatiesynnytyksessäkin on tilanteita, ettei vauva voi jäädä äidin kanssa, mutta se on harvinaisempaa.
 
Jos jotain saisi päättää niin ei sektiota eikä episiotomiaa! Mutta sitäpä ei tiedä etukäteen ja toiveetkin on vaikea toteuttaa tosipaikan tullen... Ja toivoisin säännöllisiä supistuksia ettei tarttis oksitosiinilla vauhdittaa...
 
Kaikilla varmasti mielessä semmonen ihanne synnytys oppikirjojen mukaan ilman lievityksiä, leikkauksia, repeämisiä ym. Mutta tosiasia on että synnytys menee miten menee ja kunhan sekä äiti että vauva voivat lopussa hyvin on tärkeintä :)
 
Te, jotka olette treenanneet ja liikkuneet melkein normaalisti koko raskauden, onko teidän synnytyksenne olleet mielestänne helppoja/nopeita? Onko vertailukohtia useammasta synnytyksestä, jossa ette olisi liikkuneet niin paljon?
Mua ehkä vähän jännittää, meneekö tämä synnytys vielä aikaisemmaksi kuin esikoisen ja mitä jos nyt avautumisvaihe onkin lyhyt?
Olen ponnistanut esikoisen synnytyksessä vain 15 min ilman apuja ja meiltä on sairaalaan 40 km.. :S
Jännittää että nyt kun pystyn treenaamaan erilailla kuin esikoisesta ja olenkin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin silloin. Niin mitä jos se jotenkin vauhdittaa tilannetta ja synnytänkin autoon :D
Kun olen näitäkin tarinoita lukenut, että joskus se fyysinen puoli voi vauhdittaa..
 
Iisaa, en osaa sanoa nopeisiin synnytyksiin, kun itsellä ollut päinvastaista problematiikkaa.. mutta oma kokemus on että kova treenaaminen on HIDASTANUT avautumista..eli jos mielisin nopeampaa synnyttää, pitäisi liikunta dumpata kokonaan..
Mutta pääosin luulen ettei liikunta synnytyksen nopeuteen/hitauteen hirveästi vaikuta, muutakun oman jaksamisen/palautumisen kannalta.
 
Jotkin lääkärit vaan puhuvat että fyysinen kunto voisi nopeuttaa synnytystä sekä tottakai jaksaa paremmin ponnistaa yms..
Mie olen aina urheillut paljon ja yläasteella kisoissa asti ja voin sanoa että se ponnistamisen oli mun elämän rajuin urheilusuoritus kun sitä ponnistettavaakin oli yli 4 kg..
Ja yks tuttu tässä taannoin ei ollut liikkunut yhtään koko raskaudessa, vauva oli iso, niin siltä ei edes paikat auenneet senttiäkään??? Yli 20 h odotteli, en tiennyt että se on mahdollista..
Luultavasti aika harvinaista ja ei ehkä liity toisiinsa mitenkään..

Mutta kyllä mie kaikesta huolimatta treenaan :)
Mun sisko ei ole liikkunut raskauksissaan ja jokainen synnytys max. 30 h ja min. 13 h, ei ole saanut ilman apua lapsia pihalle ja yhdestä repesi tosi pahasti kakkoseen asti.. Vaikka lasten kootkin ovat olleet erilaisia..
 
Tavallaan harmittaa kun sektiosta puhutaan aina niin kovin negatiiviseen sävyyn varsinkin näillä odotus/vauvapalstoilla.
Pitää kuitenkin muistaa että esimerkiksi kun puhutaan sektioon liittyvistä riskeistä niin moni niistä koskee hätäsektioita, ei suunniteltuja.
Ja yhtälailla se sektiohaava voi tulehtua kun kohtutulehdus tulla synnytyksen jälkeen. Mulla on todella monella tutulla tullut toi kohtutulehdus synnytyksen jälkeen ja itsekin sen tulehduksen kokeneena voin sanoa että todella kipeä olo on silloin.
Jotkut pääsee nopestikin jalkeille ja liikkumaan sektion jälkeen, jotkut on hirveissä tuskissa pitkään alatiesynnytyksen jälkeen (hirveältä kuulosti kun kävi ystävää katsomassa aikanaan sairaalassa ja viereisessä sängyssä tuskissaan oli joku joka oli revennyt peräsuoleen asti synnytyksessä).
Ymmärrettävästi ne jotka on jo synnyttäneet (alakautta siis) eikä mitään pahoja traumoja ole jääny niin puhuvat alatiesynnytyksen puolesta.

Sitä ei vaan voi mitenkään tietää kumpi olisi itselle se parempi vaihtoehto, varsinkaan kun ei ole kummastakaan kokemusta ja molemmissa on riskinsä.
Mahdollisesti tuun pyytämään neuvolasta käyntiä pelkopolille ja katsotaan sitten miten asia etenee, mutta siitä en pidä että miltään taholta painostettaisiin suuntaan tai toiseen, tai että ylikorostetaan sektion riskejä vs alatiesynnytyksen riskejä. Tai puhutaan siitä miten "on luonto tarkottanut naisen synnyttävän alakautta ja kuinka epäluonnollista ja kamalaa sektio on äidille ja vauvalle".
Haluaisin vaan että hoitohenkilökunnan puolesta raskauden aikana lyötäisiin vaan faktat pöytään molemmista, huonot ja hyvät puolet, ja sitten äiti saisi itse tulla lopputulokseen siitä mitä haluaa. Sen päätöksen kanssa on sitte itse elettävä, ja ainakaan ei jää oloa että voi helvetti kun mut painostettiin tähän. :)
 
Meillä esikoinen syntyi käynnistetyllä synnytyksellä rv 42+0. Käytös oli cytotec ja oksitosiini. Alussa käytin ilokaasua. Supistukset oli todella kivuliaita. Lääkäri ei meinannut saada epiduraalia paikalleen. Pisti monta kertaa, kunnes päätti laittaa spinaalin. Se auttoi rentoutumaan ja silloin lääkäri sai vasta laitettua epiduraalin puolikkaan annoksen.. Vauvan sydänäänet laski kesken ponnistuksen, jolloin tehtiin episotomia ja autettiin imukupilla vauva ulos. Synnytys kesti alle 5h.
Selkä mul oli synnytyksen jälkeen pari pv niin kipee, et hyvä jotta kävelee pystyin. Ja päänsärky oli hirvee! Enkä istunut kolmeen viikkoon normaalisti, koska alapää oli kipee..

Nyt toivon, että tää tyttö syntyis ihan itekseen, eikä tarttis taas käynnistää.. Sektioon en haluais, ku sen jälkee ei sais ite nostaa edes vauvaa.. Hyvä mikäli pärjäis ilman puudutteita. Ilokaasua vois ottaa. Jos puudute tarpeen, ni se on sit varmaan spinaali, ei epiduraali...
 
Tottakai joskus sektio on paras vaihtoehto! Siinä ei ole mitään negatiivista, itse vaan toivon ettei mun tarvis 18 h olla tuskissani taas ja jos jossain voi itse vaikuttaa, niin tottakai sen teen..
Aina mikään ei auta, koska äidillä voi olla ahdas lantio tms.. Mutta tiedän että minä pystyn synnyttämään alateitse, niin on kiva leikkiä ajatuksilla..

Vaikkei voi verrata tavallaan kahta eri asiaa toisiinsa, mutta silloin kun odotin yksin koin saavani kokoajan negatiivista tietoa joka paikasta.. Ja seuraavaksi kun olin yh.. "Kokonainen perhe sitä ja tätä" "yh:t ovat väsyneitä ja masiksessa" Kai se menee niin jos ei ole itsellä mahdollisuutta muuttaa asioita, niin silloin asiasta tulee negatiivinen.
Esim. Moni varmasti kokee sektion itse negatiivisena vaikkei niin tajua edes ajattelevansa :/
Musta on pääasia että ne lapset tulee elävänä ja terveenä maailman, tulivat miten tulivat :)
 
Mulla ei ollut hätäsektio eikä myöskään suunniteltu. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, koska napanuoran lyhyyden takia ei päässyt laskeutumaan synnytyskanavaan. Olin hereillä koko sektion ajan ja mies istui vierelläni ja piti kädestäni kiinni. Kaikki meni hyvin ja olin jo seuraavana päivänä pystyssä. Naapuripedissä oli äiti, joka oli synnyttänyt alateitse. Hänellä hb laski niin alas, ettei hän päässyt kolmeen päivään sängystä ylös. Hänelle myös jouduttiin antamaan lisäverta. Mulla meni litra verta synnytyksessä, mutta siltikin hb oli yli 100 seuraavana päivänä.
Minulla on hyvät kokemukset kukkastakin tyylistä. Ainoa mikä jäi ärsyttämään oli sen osastonlääkärin kommentti, että ensi kerralla minua voi jo MELKEIN tituleerata toissynnyttäjäksi :mad:
 
Hannastiina, siis joo just tollaset kommentit minkä sulle lääkäri sanoi niin suututtaa! Vai että melkein.... Kyllä se synnytys on synnytys tapahtu miten tahansa.
Toinen mikä on karmivaa niin se kun on suostutellaan äiti yrittämään alateitse vaikka kuinka olis todettu ahdas lantio tai isokokoinen vauva, sit 30h puskee sitä ulos ja kumminki päädytään sektioon. Siinä olis mun pahin vaihtoehto :)
 
Mua on aina jotenkin kauhistuttanu ajatus sektiosta. Ensimmäistä mennessäni synnyttämään en tietenkään voinu tietää onnistuuko synnytys alakautta, mutta nyt se on todettu onnistuvan. Aikasemmin jossain sanoinkin, että siinä tapauksessa jos mulle tässä raskaudessa päätettäisiin jostain syystä sektio tehdä ne omat pelot vaihtuis pelkoon vauvan tilanteesta. Tässä tilanteessa sektion jälkeenkotosalla olo olis kyllä hankalaa just noiden nostelujen takia.

Loppupeleissähän se on ihan sama kuinka se vauva syntyy. Tietenkin on näitä äitejä jotka "kehuskelevat" omilla 2vrk kestäneillä synnytyksillään ja vähättelevät suunniteltuja sektioita. No se olkoon heidän ongelmansa. Äitejä ollaan kuitenkin kaikki ja kaikilla on omat kokemukset.

Omalla kohdallani mietin joskus miten olisin kokenut sektion ton toisen synnytyksen kohdalla. Sehän oli siis imukuppiavusteinen (=pää käännettiin oikeeseen asentoon kupilla, ei vedetty) ja ohikiitävän hetken koin jotenkin epäonnistuneeni siinä, koska en täysin omilla voimillani lasta ulos saanu. Mahdollistahan olis ollu myös, että vauva olis ollu niin jumissa, ettei olis alakautta tullu tai sitten sen verran paha ahdinko, et ois hätäseen pihalle pitäny ottaa.
 
Takaisin
Top