Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vaikka ensimmäinen onkin vasta tulossa, haaveena olisi ilman kivunlievitystä synnyttää.. voi mieli muuttua vielä tässä 19+ viikon aikana ja oon päättäny ottaa kaikista synnytys' muodoista' selvää.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
:D Eka tavara sairaalakassissa: STRESSIPALLO! :D Muistan kun esikoisen synnytyksessä meinasi lakanat revetä kun niitä puristelin jo kuuden tunnin jälkeen, mietin jo silloin että jos vielä joskus tulen tänne niin mulla on mukana jotain puristeltavaa..
Miehen käsi varmaan saa myös osansa, mutta ennen kuin ponnistusvaihe alkaa niin olen
ehkä jo niin tuskissani että se pallo saa mennä mieluummin rikki kuin rakkaan käsi! ;D
Ja en tietenkään vielä pakkaa muuta, haluan vaan varmistua että se perhanan pallo tulee mukaan!
 
Minulla ois toiveena synnyttää ilman kivunlievitystä. Tai kivunlievitykseksi käypi panadol, kaurapussit, ehkä aqua-rakkulat jos niitä tarjotaan tai tens. Mutta ilman puudutteita olis toive jos kaikki menee hyvin. En silti sulje täysin pois, jos kipu menee sietämättömäksi voin loppuvaiheessa harkita puudutteen ottamista. Viimeiseen asti vaan ilman, kiinnostaa, tuleeko se raja vastaan. Toki eri asia sit jos tulee jokin hätätilanne ja joutuu leikkuriin tms, niin tarkkaan kun on vaikea suunnitella.
 
Mä en ole vaatimassa kivunlievitystä jos kaikki sujuu hyvin ja oma pää kestää, mutta en uskalla esittää mitään kovin jyrkkiä mielipiteitä asiasta etukäteen. Jos tarvitaan, sitten tarvitaan.
 
Mie tänää katoin vapaaehtosesti telkkarista ohjelmaa mis synnytys oli meneillään.. Ensin jähmetyin ja olin, et ei ois pitäny kattoo. Ne viel siel kauhisteli ko. synnytystä ja äitiki sano, et nyt koskee iha älyttömästi ja näytti tuskaselta, et meinasin ruveta sisäsesti itkee kauhusta! Mut sit kun se sai vauvan ponnistettua ulos ni näytti, et ei ois ollu tietookaa kivusta ja tuskasta. Oon aloittanut lukemaan vau-kirjasen "vauvan syntymä".. Pitäähä se täs rohkaistua tai ainaki miettiä niitä omia pelkojaa ja lukea siitä.. Oon kuitenki pikkuhiljaa rohkaistunu miettimään synnytystä eikä oo heti päällimmäisenä pelko siitä.. Alkuun jos joku puhuki siitä niin ois tehny miel mennä itkee peiton alle, etten haluu tätä..
 
Musta olis kiva haastaa itsensä kokeilla, miten pitkälle rahkeet riittää ilman kivunlievitystä ja miltä se tuntuu. Mutta en ole mitenkään periaatteellinen tässä asiassa, kyllä toimenpiteitä saa tehdä, jos sitten tulee tarve.
 
Epäilen, että jos vanhat merkit paikkansa pitää ni kivunlievitys on jälleen sitä lämmintä kättä :confused: Eikä siinä mitään, kun ei toista vuorokautta tarvii kärvistellä niin kyllähän tuo on ilman troppejakin menny. Epiduraali ja spinaali on mun listoilla ihan viimesessä hädässä/väsymyksessä kyseeseen tulevia vaihtoehtoja.
 
No jos omilla supistuksilla saan aloittaa synnytyksen ja mennä niillä loppuun asti, niin en todennäköisesti tarvitse puudutteita. Käynnistetty synnytys on sitten asia erikseen.
 
Mä oon jotenkin ihmeissäni siitä, kuinka moni täällä ei meinaa epiduraalia ottaa. Mulle on ainakin päähän iskostunut ajatus, etten selviä synnytyksestä hengistä ilman puudutusta(?).Toisaalta onhan oma äitini elävä esimerkki siitä, että myös luomuna syntyneiden kaksosten jälkeen henki vielä pihisee. Mutta nyt kun oon teijänki juttuja vielä lukenu ni alkanu kyseenalaistaa tota epiduraalia. Tai ettei sitä ainakaan tarvii olla heti ensimmäisen supistuksen aikana olla kinuumassa. Ois kiva lukee enemmänkin puolesta/ vastaan :)
 
Kysyttiin eilen neuvolassa siitä, miten täällä pääkaupungissa Naistenklinikan vesivahinko vaikuttaa synnytyksiin yms. Terkkari oli yllättävän suorapuheinen (ja hyvä, että oli): henkilökunta on tosi tiukilla, Kättärillä on jatkuva kiire, ei voi odottaa samanlaista yksilöllistä huolenpitoa kuin yleensä. Jos ei mahdu sinne synnyttämään, sitten pitää mennä Jorviin, jos Jorvi on täynnä, sitten Hyvinkäälle, jos Hyvinkää on täynnä... Alkoi vähän huolettaa tämä. Ehkä kiertelen mierolaisena taksilla koko Suomen synnytysosastoja kunnes vauva tulee housuun. Vilkuttakaa sitten ikkunasta!
 
Mä olen myös suunnitellut luomusynnytystä. Ainakin siinä tapauksessa, että synnytys käynnistyy ja pysyy käynnissä ilman apuja. Mä olen aina reagoinut varsin vahvasti kaikkiin lääkkeisiin. Kovaan päänsärkyyn ibumax ja nukun 2 tuntia. En tiedä kuinka tokkurassa olisinkaan, jos ottaisin epiduraalin... Mutta katsotaan nyt, josko mieli muuttuu!
 
Yep. Epiduraali liian ajoissa otettuna voi hidastaa synnytystä niinku mulla ekassa, se 18 h..
Nyt kyllä sinnittelen viime tippaan, ihanne ois kyllä jos ei ottais ollenkaan..
 
Onko kukaan aikeissa synnyttää keisarinleikkauksella? Tarkotan että aikooko kukaan pyytää pelko ym syistä itse sitä, tai onko muuten mahdollista että siihen joutuu?

Täällä toukokuulaisten puolella taitaa olla enimmäkseen niitä jotka meinaa luomuna synnyttää, tai ainaki tässä vaiheessa on vielä sellaset puheet :)

Mulla on ystäväpiirissä ihan positiivisia sektiokokemuksiakin, mutta tietysti ei siihen huvikseen mennä.... Oon silti välillä vakavissani miettiny pitäisikö mun ottaa tää aihe puheeksi neuvolassa.
Jotenki ollu alusta lähtien vahva epäilys ettei mulla mahdu vauva ulos tuolta. Joo voin olla täysin väärässä mutta todistetusti kyllä on ylikireät lantionpohjanlihakset ainakin.
 
Mä olen herkkä lääkkeille ja tyyliin oksennan, jos haittavaikutuksissa mainitaankin pahoinvointi. Sen virtsakipukohtauksen aikaan hoiturit toki väitti, että oksentaminen johtuu kivusta, eikä lääkkeistä. Kumma kyllä se vaan aina alkoi lääkkeenannon jälkeen. Ja kun tuo oli ns eka kerta kun käytin vahvoja lääkkeitä, synnytyksissä en ole suostunut ottamaan vahvoja kipulääkkkeitä. Siinä luomusynnytyksessäni kokeilin kätilön käskystä ilokaasua, mut se teki niin kauhean olon, että se jäi.

Mutta tuo puudute on aiheuttanut mulle ainoastaan ihon kutinaa, eikä käsittääkseni se lääkeaine mitä niissä käytetään ole sellainen, että sillä olis opiaattisia vaikutuksia. Tai riippuu tietty mitä koktailia sitten epiduraaliin laitetaan esim sektion yhteydessä. Mut mulle ei muuta ole tullut kuin se kutina ihan perussynnytyksessä.
 
Mimi, mä oon jo tonne tän ketjun tokalle sivulle aikoinaan kirjotellu omista tuntemuksistani ja sektiotoiveista. Mulla on vajaan kuukauden päästä aika pelkopolille ja siellä pääsen nyt sitten juttelemaan asiasta. Toivon kyllä edelleen että se sektio mulle suotais...on jostain syystä vaan ihan mahdotonta ajatella että voisin synnyttää toisin.
 
Mä oon henkisesti vähän valmistautunut vetämään luomuna ilman epiduraalia, jos vuoto-ongelmieni takia se ei mulle onnistuiskaan. Voi tietty olla, että saankin(synnytyslekurille aika helmikuussa)mutta tällänen henkinen skarppaus jo käynnissä. Eikä se oikeastaan pelota, oon ennenkin aika kovia tuskia kokenut leikkauksien takia. Yks pahimmista asioista kivussa mulle ollut se että kauan se kestää, tai lähinnä sen ku ei tiedä kauan se kestää, se on toivottomin tunne. Synnytyksessä useimmiten nyt tietää että ei se sitä paria päivää kauempaa kestä:grin
Mutta tosiaan ku ensisynnyttäjä oon, tiedä mikä shokki se on ku synnytys joskus käynnistyy.. Mutta kyllä siitä selvitään,tavalla tai toisella. On ne mammat ennekin (ja nykyäänkin) ilman puudutuksia synnyttäneet :)
 
HKI00550: Ei kauheen kivalta kuulosta tuo..Ei myöskään helpota se tieto et me mennään suosituimpina kuukausina synnyttämään. Mua jännittää se, kun pitää yksin tietää millon lähteä synnyttämään, mitä jos en tajua lähteä sillon ku pitää yms. ja sit sitä pitäski suhata jonneki Jorviin :eek: Mulle ei oo ees puhuttu Hyvinkäästä, kääk :eek: (Todennäkösesti sovin perheeni kanssa jonku systeemin, et en tosiasiassa ole niin "yksin", mut viel ei oo puhuttu mitään ni sitä on kaikenlaisia kauhuskenaarioita mielessä).
 
Mä haluan kyllä kaikki mahdolliset kivunlievitykset! Kaveri vaan sano et epiduraalista voi vauvan sydänäänet kadota ja se sai hieman mietteliääks, et pystyyks ne sit pelastaa sitä vauvaa varmasti ulos vatsasta tarpeeks nopeesti jos niin käy. En tienny et epiduraali hidastaaki synnytystä. Hmmmm. No täytyy ottaa asioista selvää, en kyl ole vielä millään lailla perehtyny asioihin.
 
Mä kysyin kanssa neuvolasta et mites toi naistenklinikan tilanne vaikuttaa yms. Sanoi vaan ettei oo kuullut kauheesti mitään nurinaa, mutta et onhan kiirettä kaikkialla.
Saas nähdä miltä näyttää ku menee sinne sitten tutustumaan tossa keväällä, onko vielä ämpäreitä pitkin käytävää. Siellähän oli taas uus vesivahinko kai joulukuussa ja paikat vaihtaa taas paikkaansa ( perus, rempataan paikkaa ja sit tulee viel vesivahinko mikä tekee lisää hallaa :grin )
 
hymykuoppa, niin mä tossa luinkin noita tän ketjun vanhempia viestejä kun en enää muistanu mitä oli aiemmin kaikki puhunueet.
Mä en oo vielä mitenkä maininnu neuvolassa koko asiaa, varmaa kolmen vkon päästä kun on seuraava kerta niin pitää sit sanoa siitä. Mulla on vaan sellanen pelko et ne heti sivuuttaa asian ja vähättelee, vaikka eiks kaikki kuitenki pääse pelkopolille jos tästä asiasta neuvolassa sanoo...?

Tuntuu että ehkä toista lasta odottavat varmaan saa helpommin luvan sektioon jos ekassa synnytyksessä on tapahtunut jotain dramaattista tai kovat traumat jääny siinä. Mutta että ekaa odottavat kumminki "suostutellaan" yrittämään, ellei oo todella selvää syytä raskauden suhteen miksi sektio olisi melkeimpä se ainoa vaihtoehto.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top