Kettuli82
Jostain jotain jo tietävä
no tässä mun tarina:
17.3. alkoi aamuyöllä harvakseltaan supistelemaan, aamulla niitä tais tulla jo 10min välein, kysyin äidiltäkin että onkohan nää nyt niitä supistuksia kun selkää jomottaa sillai pienin väliajoin. Klo 12 aikaan alko supistuksia tulla jo 5-10min välein, yhdeltä soitin miehelle että lähepäs nyt varulta tulemaan kotiin päin. Tohon tahtiin niitä tuli sit iltaan asti ja ne voimistui ja lähdettiin sit klo 20 aikaan varulta sairaalaan. No kohdunsuu oli 3cm auki ja olin kuulemma jotenkin jäykkä et mut pitäis saada rentoutumaan. Mulle annettiin sit jotain lihasrentoutus lääkettä, vaikka en olis halunnu, mutta että saisin levättyä ja nukuttua ja meidät siirrettiin lepuhuoneeseen yöks. Mies sai olla siellä mukana. No en saanut nukuttua kun lääke ei auttanut, 10min välein supisteli. Parin tunnin välein olin käyrällä ja kohdunsuuta tarkkailtiin mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Sitten supistukset edelleen tuli aamulla 10min välein ja alko ehkä harvenemaankin, sitten meidät lähetettiin kotiin. Itku tuli kun en ollu vuorokauteen nukkunut ja oli turhauttavaa kun supistukset ei tihentynyt eikä olleet mitään saaneet aikaan. No kotona sain muutaman tunnin nukuttua kun supistukset melkein loppui kokonaan ja heikkeni. Kätilökin sanoi että voi mennä vielä laskettuunkin aikaan [&:] No sitten iltapäivällä kolmen jälkeen, meni lapsivedet, soitin sairaalaan ja ne sanoi että oo niin kauan kotona kun tulee tiheitä (alle 5min) supistuksia etkä enää jaksa olla kotona. Siitä ne sitten alkoi pikkuhiljaa tihentymään, seittemän aikoihin tuli jo 4-5min välein, istuin jumppapallon päällä ja pallon kanssa suihkussakin, lopuks olin polvillani olohuoneessa ja mies hiero selkää. Kahdeksan jälkeen sanoin miehelle että nyt on pakko lähtee sairaalaan en enää kestä. Klo 20.45 oltiin sairaalassa ja jouduttiin varman puol tuntia oottamaan että pääsin vastaanottohuoneeseen. No en edelleenkään ollu kun 3cm auki, lääkäri sanoi että haluanko jo epiduraalipuudutuksen, mutta sanoin että en ainakaan vielä, ei menny kun ehkä 10min kun sanoin että haluan sittenkin. Tarkoitus oli siis selvitä lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla. Mutta niistä ei ollut edellisenä päivänäkään apua ja nyt kivut oli jo tosi kovat. Kätilö sanoi että tässä voi mennä vielä pitkään ja mies lähti siirtämään autoa. Vaihdoin sitten vaan vaatteet ja lähdin synnytyssaliin kun puudutus pitää antaa siellä. Vastaanoton kätilö jätti mut sinne yksin ja sanoi että synnytystä hoitava kätilö tulee kohta. Seisoin ja nojasin pöytään ja heijasin itteeni ja soitin kelloa ja vastaanoton kätilö sanoi että hetki vielä menee, olisko siinä 5-10min mennyt kun yksin siellä olin, sitten kun kätilö tuli niin sanoin sille että mulla taitaa olla vähän kakkahätä, se kysy että ponnistuttaako sua ja sanoin että voi olla ja se tutki kohdunsuun ja se olikin jo 7cm auki ja kätilö sanoi ettei epiduraalia voi enää antaa, no sitten odoteltiin vähän aikaa lääkäriä että tulisi kohdunkaulan- tai spinaalipuudutuksen antamaan, hoin että missä se lääkäri on, mun on pakko saada joku puudutus että en kestä [:(] mutta kun lääkäri tuli olinkin jo 9cm auki, eikä voinut enää antaa niitäkään. Supistuksia tuli noin 2min välein ja sain alkaa ponnistamaan, mutta ponnistusvaiheessa supistukset ei tuntunu enää ollenkaan pahalta. Puol tuntia kesti ponnistusvaihe ja lopuks vauvan sydänäänet heikkeni ja lääkäri joutui imukupilla vähän muuttamaan vauvan pään asentoa, mutta klo 22.45 vauva oli ulkona [:)] Ajattelin heti että olisin voinut synnyttää heti perään uudestaan ja kätilökin sanoi että ensisynnyttäjäksi oli helppo ja nopea synnytys. Synnytyksen kesto kun lasketaan kuulemma tiheistä supistuksista niin alle 4t kesti. Mutta ponnistus ei mun mielestä sattunut juurikaan. Supistukset oli pahimpia. Ja meni sittenkin luomuna niin kuin toivoin [:D] Niin ja mies jäi puoleks tunniks lukkojen taakse kun kello ei ollut toiminut jäi vielä jonkun kanssa korjaamaan kelloa kun ei tiennyt että on kiire. Olin jo alkanut ponnistamaan kun mies tuli, onneksi kuitenkin kerkesi [:)]
17.3. alkoi aamuyöllä harvakseltaan supistelemaan, aamulla niitä tais tulla jo 10min välein, kysyin äidiltäkin että onkohan nää nyt niitä supistuksia kun selkää jomottaa sillai pienin väliajoin. Klo 12 aikaan alko supistuksia tulla jo 5-10min välein, yhdeltä soitin miehelle että lähepäs nyt varulta tulemaan kotiin päin. Tohon tahtiin niitä tuli sit iltaan asti ja ne voimistui ja lähdettiin sit klo 20 aikaan varulta sairaalaan. No kohdunsuu oli 3cm auki ja olin kuulemma jotenkin jäykkä et mut pitäis saada rentoutumaan. Mulle annettiin sit jotain lihasrentoutus lääkettä, vaikka en olis halunnu, mutta että saisin levättyä ja nukuttua ja meidät siirrettiin lepuhuoneeseen yöks. Mies sai olla siellä mukana. No en saanut nukuttua kun lääke ei auttanut, 10min välein supisteli. Parin tunnin välein olin käyrällä ja kohdunsuuta tarkkailtiin mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Sitten supistukset edelleen tuli aamulla 10min välein ja alko ehkä harvenemaankin, sitten meidät lähetettiin kotiin. Itku tuli kun en ollu vuorokauteen nukkunut ja oli turhauttavaa kun supistukset ei tihentynyt eikä olleet mitään saaneet aikaan. No kotona sain muutaman tunnin nukuttua kun supistukset melkein loppui kokonaan ja heikkeni. Kätilökin sanoi että voi mennä vielä laskettuunkin aikaan [&:] No sitten iltapäivällä kolmen jälkeen, meni lapsivedet, soitin sairaalaan ja ne sanoi että oo niin kauan kotona kun tulee tiheitä (alle 5min) supistuksia etkä enää jaksa olla kotona. Siitä ne sitten alkoi pikkuhiljaa tihentymään, seittemän aikoihin tuli jo 4-5min välein, istuin jumppapallon päällä ja pallon kanssa suihkussakin, lopuks olin polvillani olohuoneessa ja mies hiero selkää. Kahdeksan jälkeen sanoin miehelle että nyt on pakko lähtee sairaalaan en enää kestä. Klo 20.45 oltiin sairaalassa ja jouduttiin varman puol tuntia oottamaan että pääsin vastaanottohuoneeseen. No en edelleenkään ollu kun 3cm auki, lääkäri sanoi että haluanko jo epiduraalipuudutuksen, mutta sanoin että en ainakaan vielä, ei menny kun ehkä 10min kun sanoin että haluan sittenkin. Tarkoitus oli siis selvitä lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla. Mutta niistä ei ollut edellisenä päivänäkään apua ja nyt kivut oli jo tosi kovat. Kätilö sanoi että tässä voi mennä vielä pitkään ja mies lähti siirtämään autoa. Vaihdoin sitten vaan vaatteet ja lähdin synnytyssaliin kun puudutus pitää antaa siellä. Vastaanoton kätilö jätti mut sinne yksin ja sanoi että synnytystä hoitava kätilö tulee kohta. Seisoin ja nojasin pöytään ja heijasin itteeni ja soitin kelloa ja vastaanoton kätilö sanoi että hetki vielä menee, olisko siinä 5-10min mennyt kun yksin siellä olin, sitten kun kätilö tuli niin sanoin sille että mulla taitaa olla vähän kakkahätä, se kysy että ponnistuttaako sua ja sanoin että voi olla ja se tutki kohdunsuun ja se olikin jo 7cm auki ja kätilö sanoi ettei epiduraalia voi enää antaa, no sitten odoteltiin vähän aikaa lääkäriä että tulisi kohdunkaulan- tai spinaalipuudutuksen antamaan, hoin että missä se lääkäri on, mun on pakko saada joku puudutus että en kestä [:(] mutta kun lääkäri tuli olinkin jo 9cm auki, eikä voinut enää antaa niitäkään. Supistuksia tuli noin 2min välein ja sain alkaa ponnistamaan, mutta ponnistusvaiheessa supistukset ei tuntunu enää ollenkaan pahalta. Puol tuntia kesti ponnistusvaihe ja lopuks vauvan sydänäänet heikkeni ja lääkäri joutui imukupilla vähän muuttamaan vauvan pään asentoa, mutta klo 22.45 vauva oli ulkona [:)] Ajattelin heti että olisin voinut synnyttää heti perään uudestaan ja kätilökin sanoi että ensisynnyttäjäksi oli helppo ja nopea synnytys. Synnytyksen kesto kun lasketaan kuulemma tiheistä supistuksista niin alle 4t kesti. Mutta ponnistus ei mun mielestä sattunut juurikaan. Supistukset oli pahimpia. Ja meni sittenkin luomuna niin kuin toivoin [:D] Niin ja mies jäi puoleks tunniks lukkojen taakse kun kello ei ollut toiminut jäi vielä jonkun kanssa korjaamaan kelloa kun ei tiennyt että on kiire. Olin jo alkanut ponnistamaan kun mies tuli, onneksi kuitenkin kerkesi [:)]