Synnytystarinat :)

Kissuliinillä ja jessic_aalla tosi nopeet synnytykset ensisynnyttäjiksi..wau..:) ja noi ponnistusvaiheet..hieno suoritus..:)
 
Mulla meni eka näin:
 
1. vaihe 10h
2. vaihe 23 min
3. vaihe 20 min
 
toka:
 
1. vaihe 4h50min
2. vaihe 8min
3. vaihe 6 min
 
3. lapsi
 
1. vaihe 2h50min
2. vaihe 38min
3. vaihe 4 min
 
 
Valitan... en osaa/ehdi tiivistää eli tässä tulee piiiitkä tarina.

23.4. perjantaina alkoi aamupäivällä tuntumaan, että ehkä tänään voisi synnytys käynnistyä. Harjoitussupistuksia tuli melko usein, vaikken ollut tehnyt yhtään mitään koko päivänä. Olin sopinut lähteväni kaverin kanssa ostamaan lahjaa iltapäivästä ja sen jälkeen jäisin yksin kauppoihin odottelemaan, että mies pääsee töistä. Olin vähällä perua koko reissun, mutta ajattelin, että sitten tämä synnytys ei varmasti käynnisty... joten lähdin kauppoihin.

Koko ajan oli tunne, että synnytys lähenee. En sanonut kaverille yhtään mitään asiasta. Hän kyllä murehti moneen kertaan, että voiko hän jättää minua yksin kaupungille, mutta jätti kuitenkin. Liikuskelin kaupoissa hyllyjen välissä ja paine alapäässä oli ihan valtaisa ja liitoskivut oli välillä niin kovia, etten pystynyt kävelemään. Katselin mukamas tuotteita hyllyissä ja yritin olla "näkymätön". Sitten klo 17 aikoihin alkoi supistella ja totta kai kaupassa. Menin penkille istuskelemaan ja kuulostelemaan omaa olotilaani. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta täysin erilaisia kuin harjoitussupistukset. Supistukset tuli 5 minuutin välein ja minua hieman jännitti siellä yksin istuskella, mutta miehen piti tulla heti viiden jälkeen. No, mies tuli klo 17:30. Nousin autoon, mutten puhunut miehelle vielä mitään, kun ajattelin, että supistukset voivat vielä loppua. Haimme ruokaa matkalla ja sanoin miehelle odottavani autossa, kun on niin kova pissahätä! [:D] En muka vieläkään tunnustanut, että supistaa. Sitten vasta kotona ruuan jälkeen myönsin asian miehelle.

Siinä sitten vaan odoteltiin. Mentiin saunaankin vielä varmistamaan, ettei supistukset vaan lopu. Se oli aika tuskaista. Supistukset tuli koko ajan kipeimmiksi, mutta väli oli edelleen sen 5 min. Mies hieroi alaselkääni joka supistuksella ja lämmitti kauratyynyjä. Hieronta auttoi todella paljon, mutta ne kauratyynyt ehkä vain ahdistivat. Soitin synnärille klo 23 ja ne käskivät yllättäen odotella kotona. Lähettäisivät kuulemma kotiin, jos tullaan liian aikaisin... että ensisynnyttäjällä tuo 5 minuutin välein tulevat supistukset voivat kestää todella kauan. En missään nimessä halunnut olla autossa (ajomatka 30 min) moneen otteseen kyseisenä yönä, joten odoteltiin vielä kotona. Klo 01 supistukset tulivat jo 2 minuutin välein ja sanoin miehelle, että nyt en enää kestä, että nyt lähdetään.

Synnärillä laittoivat käyrille puoleksi tunniksi ennen kuin tarkistivat kohdunsuun, olin 4 cm auki ja pääsin synnytyssaliin suoraan. Sain ilokaasua ja se kyllä mielestäni auttoi. Ehkä se vei sen korkeimman kärjen kivulta vaikkei kipua poistanutkaan.Tai sitten sitä vain keskittyi johonkin muuhun kuin siihen kipuun, kun yritti hengittää oikeaan aikaan ilokaasua. Mies jatkoi edelleen hierontaa joka supistuksella. Ihana mies! Sitten pyysinkin jo epiduraalia. Anestesialääkäri oli kiinni leikkauksessa, joten odotellessa sain kohdunkaulan puudutuksen. Siitä ei mielestäni ollut mitään hyötyä, mutta epiduraali oli taivas! Nukuttiin miehen kanssa molemmat 2-3 tuntia.

Supistukset alkoivat lyömään läpi ja sain lisää epiduraalia. Taas torkuin hetken sängyssä ja sitten yritin käveleskellä käytävällä, kun synnytys ei tuntunut edistyvän. Sain vielä yhden satsin epiduraalia, mutta avautuminen oli pysähtynyt 7 cm:iin. Siinä se junnasi paikallaan varmaan kuuden tunnin ajan. Kalvojen puhkaisukaan ei auttanut. Sitten vasta sain jotain lääkettä vauhdittamaan synnytystä.

Kohdunsuun viimeiset reunat tuntuivat kestävän ikuisuuden, kun puudutus oli jo lakannut vaikuttamasta. Sain luvan alkaa hieman ähkimään ja se tuntui helpottavalta ja pelottavalta. Pian olisi suuri ponnistus edessä. Tässä vaiheessa sain taas ilokaasua. Lopulta tuli lupa ponnistaa. Yritin ponnistaa noin kolme kertaa joka supistuksella, mutta välillä oli pakko vain hengitellä ja kerätä voimia. Ilokaasukin vietiin pois jossain vaiheessa. Ponnistus sujui kätilöiden mukaan hyvin, joten siitä sain lisää voimaa. Ponnistusvaihe kesti 38 minuuttia, mutta jälkeenpäin se tuntui paljon lyhyemmältä ajalta.

Sitten poika viimein oli ulkona klo 14:23. Poika sai heti täydet 10 pistettä! Oli mukana olleen kätilöopiskelijan ensimmäinen lapsi, kun sai kolme kertaa täyden 10! En saanut poikaa heti rinnalleni, sillä napanuora oli sen verran lyhyt, ettei se ylettynyt. Isi sai leikata napanuoran ensin ja sitten sain pojan paidan alle ja rinnalle. Siinä sitä ihmettä katseltiin tunnin ajan, kunnes lastenhoitaja tuli tekemään mittaukset. 3610 g , 51 cm ja pipo 36 cm. Minä pääsin suihkuun.

Sanoin hoitajille, että verta holahtaa pöksyihin aina kun vaihdan asentoa. Heidän mukaansa se on normaalia ja kohtuni supistuu hyvin. Siitä lähdettiin sitten osastolle. Jossain vaiheessa halusin lähteä vessaan ja kun nousin ylös, niin maailma musteni. Pääsin jotenkin takaisin sängylle ja kutsuimme hoitajan paikalle. Hän vei minut vessaan rullatuolilla ja siellä huomattiin, että verta valuu vaan pönttöön. Siitä sitten kiireesti takaksin sänkyyn ja lääkäri kutsuttiin paikalle. Kohtuni ei ollutkaan supistunut. Ehdin menettää pari litraa verta. Tästä seurasi mielestäni synnytyksen pahin vaihe. Lääkäri ja hoitaja runnoivat käsin kohtuni supistumaan. Ja muuten sattui! Mitään kipulääkkeitä ei voitu antaa. Myös virtsarakko katetroitiin tässä samalla. Minuun tungettiin paineella nesteitä ja lääkkeitä suoraan suoneen… sekin sattui ihan pirusti. Sain yhteensä neljä päntöllistä nesteitä. Onneksi oli päivä aika, joten poika sai olla isänsä paidan alla tänä aikana, kun äiti oli hieman huonossa kunnossa.

Minun tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja miehen piti lähteä kotiin. Hoitajat ottivat pojan alkuyöksi, kun olin niin huonossa kunnossa. Neljän aikaan aamuyöstä poika tuotiin rinnalle ja siitä lähtien hoidin hänet itse. Vessaan en saanut yksin lähteä, saati suihkuun. En saanut myöskään kanniskella poikaa.

Parin päivän päästä alkoi voimia olla jo sen verran, että uskalsin kantaa poikaa edes sängyltä hoitopöydälle. Sitten alkoikin hirmuinen koti-ikävä! Poika valvoi kaiket yöt noin aamu neljään-viiteen… ja aamu seitsemältä alkoi osastolla aamutoimet, joten minun unet jäi hirmuisen vähiin. En osannut päivällä nukkua. Odotin niin aina sitä, että mies tulee käymään. Mies kävi päivisin pari tuntia ja tuli sitten töiden jälkeen takaisin. Kun kello lähestyi ilta kahdeksaa ja miehen piti lähteä, niin minulle alkoi aina iskeä paniikki. Taas yksi yö edessä valvoen… poika kipeillä tisseillä roikkuen… ja kun maitoa ei tullut läheskään tarpeeksi. Vasta viimeisenä yönä tajusin käydä pyytämässä lisämaitoa.

Kotiinlähtöpäivänä hemoglobiinini oli 75 ja vasta silloin sain veritankkausta. Kotona meni vielä pari päivää ennen kuin oma olotilani koheni ja aloin oikeasti nauttia äitiydestä. Ainoa harmaa pilvi meillä tuntuu olevan, että maitoni ei riitä. Pojan paino ei ollut noussut toivotulla tavalla ja nyt yritämme tasapainoilla rintamaidon ja korvikkeen välimaastossa.
Mutta sellainen meidän synnytystarina. Tuli hieman pitkä tarina, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. Jotenkin tämän kirjoittaminen auttaa itseäkin läpikäymään asiaa. Minulle ei jäänyt mitään kammoa synnytystä kohtaan, vaikkei kaikki ihan hyvin mennytkään. Kaikki kätilöt ja hoitajat olivat mielestäni ihania ja hoitivat meitä loistavasti. Synnytyksen kokonaiskesto oli hurjat 21,5 tuntia ja ponnistusvaihe siis sen 38 minuuttia. Eikös ne seuraavat lapset tule ulos nopeammin?!
 
paprika: Hui kun kuulosta pahalta tuo sun verenmenetys [:o] Voin vaan kuvitella miten heikkona sitä tuollasen jälkeen on. Mullakin oli sairaala- aika vaikeeta. Maito ei ensin riittäny ja olin tosi pahalla mielellä korvikkeesta + paniikissa jos oma maidontuotanto ei käynnisty tai poika ei opi imemään (oli alussa aika väsyny eikä oikeen hoksannu imemisjuttua, ja tuntu pahalta kun ite yritit ja yritit imettää ja sit tuli hoitaja maitopullon kanssa ja poika imas tyytyväisenä maidot pullosta naamaan eikä ollu enää ollenkaa tissiltä imemisestä kiinnostunu). Oma lapsi valvo ja itki yöt ja sit huonetoverin lapsi itki päivät. Puol kasilta ois pitäny jo nousta aamusin aamupalalle ja ruokailuja oli mielestäni koko ajan, nii et ei siin yksinkertasesti ennättäny levätä missään välissä imetyksen, oman ruokailun, kätilöiden visiittien, pojan punnitusten ym. välissä. Yhen illan vaan itkin siellä väsymystä ja sitä kun ei missään saa olla rauhassa vaan kokoajan sellanen härdelli ympärillä. Kotiinpääsy oli parasta!
 
Jospa tässä nyt vihdoin ja viimein koittaisi tätä omaakin synnytystarinaa koittaa tänne kirjoitella. On kyllä vieläkin jotenkin sekavat kuvat koko päivästä, mutta koitetaan.. [:D]

Tosiaan 28.4 meillä oli varattu yliaikaiskontrolli synttärille aamuksi klo.8:30, mutta sinä aamuyönä alkoi neljältä koskea alamahaa ja selkää. Huomasin siinä aika pian, että kipu oli aaltoilevaa, joten supistuksia siis. Rupesin hiljalleen niitä kellottelemaan, kun huomasin että kipu toistuu melko tiheästi ja kestää. Supistuksia tuli tässä vaiheessa n.8 minuutin välein ja kesto oli minuutin. Kävin siinä puoli viiden maissa vessassa ja limatulppa irtosi sillä reissulla. Siitä kyllä ei voinut erehtyä, kun oli sen verran paksu limainen pötkäle ja siinä oli hiukan punaisia viiruja.

Palasin siitä sänkyyn lepäilemään ja kellottelemaan supistuksia. Mies siinä heräili ja hänelle kerroin limatulpan irtoamisen ja supistusten alkamisen. Hän siinä sitten virkosi ja rupesi vissiin hieman jännittämään, että mitä tapahtuu, kun ei meinannut pyynnöistäni huolimatta enää malttaa käydä uudestaan nukkumaan. Nukahti siinä kuitenkin jossain vaiheessa. Supistukset jatkuivat yhä reilun minuutin kestoisina ja ne tulivat 4-7 minuutin välein. Lähdin kuuden maissa käymään suihkussa ja se helpottikin hetkellisesti oloa. Seitsemän aikaan mies heräili tekemään aamupalaa, kun meidän tosiaan täytyi sinne synnärille kontrolliin suunnata siinä puolen kahdeksan maissa, kun matkassa kestää sen tunnin verran.

Matkalla supistuksia tuli siinä 4-6 minuutin välein, eivätkä ne tauonneet hetkeksikään. Synnärillä totesin vastaanottotiskillä, että meillä oli yliaikaiskontrolliin aika varattu, mutta nyt on supistellut aamusta asti tasaisesti, joten käyrillehän minut laitettiin ja kohdunsuun tilanne tutkittiin. Olin vain puolelletoista sormelle auki, joten meidän lähetettiin kävelylle ja kuluttamaan aikaa, jotta tilanne lähtisi etenemään. Kävimme sitten kävelyllä ja kahvilla. Supistuksia yhä tuli tasaisesti ja kipu alkoi olla koko ajan kovempaa. Joskus klo.10 jälkeen palasimme synnärille ja pääsin uudestaan tutkimuksiin. Tilanne oli yhä ennallaan kohdun suulla. Minulle vaihdettiin kuitenkin sairaalan vaatteet päälle ja meidät laitettiin lepohuoneeseen kuluttamaan aikaa. Mies siinä telkkua katseli ja llueskeli lehtiä sillä aikaa kun mie lepäsin, kellottelin supistuksia ja välillä kävelin ympäriinsä sitä huonetta. Kauratyynyn sain selälle helpottamaan oloa.

Joskus iltapäivällä tilanne taas tarkastettiin, mutta vieläkään edistystä ei ollut tapahtunut. Kätilö sanoi, että juttelee nyt lääkärin kanssa, että ruvetaanko synnytystä edistämään vai laitetaanko supistuksia estävää lääkettä, jotta olo helpottuisi. Mie siinä jo pelästyin, et hitto ne viel lähettää miut kotiin täältä!! Et ei en haluu!![:@] Kätilö vielä laittoi miut käyrille seurantaan, ja sitten lähti lääkärin kanssa juttelemaan. Onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että synnytys ruvetaan käynnistämään. Ilmeisesti oli Mossen sydänäänissä ollut jotain epäilyttävää jossain vaiheessa, kun lääkäri puhui myös leikkauksen mahdollisuudesta.

Meidät siirrettiin tässä vaiheessa synnytyssaliin, kello siis oli tässä vaiheessa neljä ja supistukset olivat siis jatkuneet tasaisesti, ilman isompaa taukoa, sen 12 tuntia. Synnytyssalissa lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja miulle laitettiin tippa käteen. Jouduin siis nesteytykseen mahdollisen sektion takia. Mies sitten sai miulle varatut ruoat syödäkseen, joten ei hänen tarvinnut nälissään olla![:D] Pian kätilö tuli laittamaan miulle supistuksia edistävän tipan myös ja taas odoteltiin. Mie aina välillä keinuin keinutuolissa ja välillä koitin maata sängyllä. Supistukset kovenivat hiljalleen ja olo muuttui koko ajan tuskaisemmaksi.

Klo.19 alkoi olo tuntua sen verran tukalalta ja voimat loppuneilta, joten rupesin kätilöltä kyselemään epiduraalia. Hoitajilla oli juuri vuoron vaihto, joten sain odottaa epiduraalia kahdeksaan asti ja tässä vaiheessa on kyllä aika hämärät ja hatarat mielikuvat kaikesta. Yritin vain kestää jokaisen supistuksen jotenkuten ja hengittää rauhallisesti. Ennen epiduraalin laittoa kohdunsuun tilanne taas tarkastettiin ja olin 2 cm auki!! Joten ei vieläkään kunnolla tapahtunut mitään edistystä!![:-] Miulla alkoi jo olla aika tukala olo, ja epätoivo! Aattelin, et tää ei oikeesti synny ikinä tää vauva!! Kiusaa vaan vuorokaudesta toiseen äitiään![:@][:D]

Epiduraali tosiaan laitettiin siinä kahdeksan maissa ja sen jälkeen olo muuttui ja helpottui kummasti! Tuntui, että sain hetkeksi oman oloni takaisin ja pääsin rentoutumaan kunnolla ja koitinkin hieman torkahtaa. Kätilö toi meille hiukan välipalaa, josta koitin närkkiä jotain pientä, vaikka mitään ei tehnyt mieli. Kätilö totesi tässä vaiheessa, että leikkaukseen tuskin joudutaan, kun Mossen sykkeissä oli nyt ollut kaikki ok.

Yhdeksän jälkeen rupesi tuntumaan aaltoilevaa kipua alapäässä, joten pyysin uuden annoksen epiduraalia. Kohdunsuun tilanne katsottiin, ja mie pelkäsin todella, ettei vieläkään olisi mitään tapahtunut. Kohdunsuu oli kuitenkin 4-5cm auki, joten sain uuden annoksen ja taas odotettiin. Meni vartin verran, kun totesin kätilölle, että alapäässä tuntuu kyllä yhä pientä aaltoilevaa paineen tunnetta. Siinä sitten jonkin aikaa odottelin ja kätilö tuli tarkastamaan kohdunsuun tilanteen. Olinkin täysin auki!

Nyt piti paineen tullessa aina hiukan antaa paineelle periksi, jotta saataisiin pikkuinen laskeutumaan vielä alaspäin. Siinä sitten hetki tarkasteltiin tilannetta ja mie koitin ähkiä parhaani mukaan paineen tullessa ja pian kätilö totesikin, että nyt on laskeutunut tarpeeksi alas, että kohta ruvetaan ponnistamaan![:-] Kello taisi tässä vaiheessa olla 22:30 paikkeilla.

Ponnistamisvaiheessa aloitettiin kylkiponnistuksilla ja sitten käännyin selälleni. Miulla rupes alakroppa tärisemään ja vapisemaan todella paljon kun käännyin selälleni, joten kätilöt ottivat miun jalat kiinni, jotta sain kunnon ponnistusasennon. Ponnistusvaiheesta on muuten aika hämärät kuvat, muistan miehen äänen ja kannustavat sanat sekä kätilöiden opastuksista jotain. Vaikeinta tuntui olevan ponnistusvaiheessa ne viimeiset ponnistukset, kun piti ponnistaa hitaasti ja rauhassa, vaikka tuntui todella ikävältä olo. 20 minuutin ponnistamisen jälkeen, klo.23:05, meille sitten syntyi ihana tyttömme!<3 Pisteitä tyttö sai 9 ja isi sai leikata napanuoran. [:)] Mitään ei jouduttu leikkailee ja selvisin ilman repeämiä. Pari pientä haavaa kuulemma kätilö näki, ja that's it! [:D]

Täällä siis 1.vaihe 18h 45 min, 2.vaihe 20 min ja 3.vaihe 15 min.

Siinä tuo pääpiirteittäin. Tai en ole varma josko jotain välistä unohdin, mutta noin se ainakin suurinpiirtein meillä meni. Nyt tyttö heräilee, joten täytynee kiiruhtaa syöttöhommiin kohta. [:)]
 
Takaisin
Top