Jospa tässä nyt vihdoin ja viimein koittaisi tätä omaakin synnytystarinaa koittaa tänne kirjoitella. On kyllä vieläkin jotenkin sekavat kuvat koko päivästä, mutta koitetaan.. [:D]
Tosiaan 28.4 meillä oli varattu yliaikaiskontrolli synttärille aamuksi klo.8:30, mutta sinä aamuyönä alkoi neljältä koskea alamahaa ja selkää. Huomasin siinä aika pian, että kipu oli aaltoilevaa, joten supistuksia siis. Rupesin hiljalleen niitä kellottelemaan, kun huomasin että kipu toistuu melko tiheästi ja kestää. Supistuksia tuli tässä vaiheessa n.8 minuutin välein ja kesto oli minuutin. Kävin siinä puoli viiden maissa vessassa ja limatulppa irtosi sillä reissulla. Siitä kyllä ei voinut erehtyä, kun oli sen verran paksu limainen pötkäle ja siinä oli hiukan punaisia viiruja.
Palasin siitä sänkyyn lepäilemään ja kellottelemaan supistuksia. Mies siinä heräili ja hänelle kerroin limatulpan irtoamisen ja supistusten alkamisen. Hän siinä sitten virkosi ja rupesi vissiin hieman jännittämään, että mitä tapahtuu, kun ei meinannut pyynnöistäni huolimatta enää malttaa käydä uudestaan nukkumaan. Nukahti siinä kuitenkin jossain vaiheessa. Supistukset jatkuivat yhä reilun minuutin kestoisina ja ne tulivat 4-7 minuutin välein. Lähdin kuuden maissa käymään suihkussa ja se helpottikin hetkellisesti oloa. Seitsemän aikaan mies heräili tekemään aamupalaa, kun meidän tosiaan täytyi sinne synnärille kontrolliin suunnata siinä puolen kahdeksan maissa, kun matkassa kestää sen tunnin verran.
Matkalla supistuksia tuli siinä 4-6 minuutin välein, eivätkä ne tauonneet hetkeksikään. Synnärillä totesin vastaanottotiskillä, että meillä oli yliaikaiskontrolliin aika varattu, mutta nyt on supistellut aamusta asti tasaisesti, joten käyrillehän minut laitettiin ja kohdunsuun tilanne tutkittiin. Olin vain puolelletoista sormelle auki, joten meidän lähetettiin kävelylle ja kuluttamaan aikaa, jotta tilanne lähtisi etenemään. Kävimme sitten kävelyllä ja kahvilla. Supistuksia yhä tuli tasaisesti ja kipu alkoi olla koko ajan kovempaa. Joskus klo.10 jälkeen palasimme synnärille ja pääsin uudestaan tutkimuksiin. Tilanne oli yhä ennallaan kohdun suulla. Minulle vaihdettiin kuitenkin sairaalan vaatteet päälle ja meidät laitettiin lepohuoneeseen kuluttamaan aikaa. Mies siinä telkkua katseli ja llueskeli lehtiä sillä aikaa kun mie lepäsin, kellottelin supistuksia ja välillä kävelin ympäriinsä sitä huonetta. Kauratyynyn sain selälle helpottamaan oloa.
Joskus iltapäivällä tilanne taas tarkastettiin, mutta vieläkään edistystä ei ollut tapahtunut. Kätilö sanoi, että juttelee nyt lääkärin kanssa, että ruvetaanko synnytystä edistämään vai laitetaanko supistuksia estävää lääkettä, jotta olo helpottuisi. Mie siinä jo pelästyin, et hitto ne viel lähettää miut kotiin täältä!! Et ei en haluu!![:@] Kätilö vielä laittoi miut käyrille seurantaan, ja sitten lähti lääkärin kanssa juttelemaan. Onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että synnytys ruvetaan käynnistämään. Ilmeisesti oli Mossen sydänäänissä ollut jotain epäilyttävää jossain vaiheessa, kun lääkäri puhui myös leikkauksen mahdollisuudesta.
Meidät siirrettiin tässä vaiheessa synnytyssaliin, kello siis oli tässä vaiheessa neljä ja supistukset olivat siis jatkuneet tasaisesti, ilman isompaa taukoa, sen 12 tuntia. Synnytyssalissa lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja miulle laitettiin tippa käteen. Jouduin siis nesteytykseen mahdollisen sektion takia. Mies sitten sai miulle varatut ruoat syödäkseen, joten ei hänen tarvinnut nälissään olla![:D] Pian kätilö tuli laittamaan miulle supistuksia edistävän tipan myös ja taas odoteltiin. Mie aina välillä keinuin keinutuolissa ja välillä koitin maata sängyllä. Supistukset kovenivat hiljalleen ja olo muuttui koko ajan tuskaisemmaksi.
Klo.19 alkoi olo tuntua sen verran tukalalta ja voimat loppuneilta, joten rupesin kätilöltä kyselemään epiduraalia. Hoitajilla oli juuri vuoron vaihto, joten sain odottaa epiduraalia kahdeksaan asti ja tässä vaiheessa on kyllä aika hämärät ja hatarat mielikuvat kaikesta. Yritin vain kestää jokaisen supistuksen jotenkuten ja hengittää rauhallisesti. Ennen epiduraalin laittoa kohdunsuun tilanne taas tarkastettiin ja olin 2 cm auki!! Joten ei vieläkään kunnolla tapahtunut mitään edistystä!![:-] Miulla alkoi jo olla aika tukala olo, ja epätoivo! Aattelin, et tää ei oikeesti synny ikinä tää vauva!! Kiusaa vaan vuorokaudesta toiseen äitiään![:@][:D]
Epiduraali tosiaan laitettiin siinä kahdeksan maissa ja sen jälkeen olo muuttui ja helpottui kummasti! Tuntui, että sain hetkeksi oman oloni takaisin ja pääsin rentoutumaan kunnolla ja koitinkin hieman torkahtaa. Kätilö toi meille hiukan välipalaa, josta koitin närkkiä jotain pientä, vaikka mitään ei tehnyt mieli. Kätilö totesi tässä vaiheessa, että leikkaukseen tuskin joudutaan, kun Mossen sykkeissä oli nyt ollut kaikki ok.
Yhdeksän jälkeen rupesi tuntumaan aaltoilevaa kipua alapäässä, joten pyysin uuden annoksen epiduraalia. Kohdunsuun tilanne katsottiin, ja mie pelkäsin todella, ettei vieläkään olisi mitään tapahtunut. Kohdunsuu oli kuitenkin 4-5cm auki, joten sain uuden annoksen ja taas odotettiin. Meni vartin verran, kun totesin kätilölle, että alapäässä tuntuu kyllä yhä pientä aaltoilevaa paineen tunnetta. Siinä sitten jonkin aikaa odottelin ja kätilö tuli tarkastamaan kohdunsuun tilanteen. Olinkin täysin auki!
Nyt piti paineen tullessa aina hiukan antaa paineelle periksi, jotta saataisiin pikkuinen laskeutumaan vielä alaspäin. Siinä sitten hetki tarkasteltiin tilannetta ja mie koitin ähkiä parhaani mukaan paineen tullessa ja pian kätilö totesikin, että nyt on laskeutunut tarpeeksi alas, että kohta ruvetaan ponnistamaan![:-] Kello taisi tässä vaiheessa olla 22:30 paikkeilla.
Ponnistamisvaiheessa aloitettiin kylkiponnistuksilla ja sitten käännyin selälleni. Miulla rupes alakroppa tärisemään ja vapisemaan todella paljon kun käännyin selälleni, joten kätilöt ottivat miun jalat kiinni, jotta sain kunnon ponnistusasennon. Ponnistusvaiheesta on muuten aika hämärät kuvat, muistan miehen äänen ja kannustavat sanat sekä kätilöiden opastuksista jotain. Vaikeinta tuntui olevan ponnistusvaiheessa ne viimeiset ponnistukset, kun piti ponnistaa hitaasti ja rauhassa, vaikka tuntui todella ikävältä olo. 20 minuutin ponnistamisen jälkeen, klo.23:05, meille sitten syntyi ihana tyttömme!<3 Pisteitä tyttö sai 9 ja isi sai leikata napanuoran. [:)] Mitään ei jouduttu leikkailee ja selvisin ilman repeämiä. Pari pientä haavaa kuulemma kätilö näki, ja that's it! [:D]
Täällä siis 1.vaihe 18h 45 min, 2.vaihe 20 min ja 3.vaihe 15 min.
Siinä tuo pääpiirteittäin. Tai en ole varma josko jotain välistä unohdin, mutta noin se ainakin suurinpiirtein meillä meni. Nyt tyttö heräilee, joten täytynee kiiruhtaa syöttöhommiin kohta. [:)]