Synnytystarinat :)

no tässä mun tarina:
17.3. alkoi aamuyöllä harvakseltaan supistelemaan, aamulla niitä tais tulla jo 10min välein, kysyin äidiltäkin että onkohan nää nyt niitä supistuksia kun selkää jomottaa sillai pienin väliajoin. Klo 12 aikaan alko supistuksia tulla jo 5-10min välein, yhdeltä soitin miehelle että lähepäs nyt varulta tulemaan kotiin päin. Tohon tahtiin niitä tuli sit iltaan asti ja ne voimistui ja lähdettiin sit klo 20 aikaan varulta sairaalaan. No kohdunsuu oli 3cm auki ja olin kuulemma jotenkin jäykkä et mut pitäis saada rentoutumaan. Mulle annettiin sit jotain lihasrentoutus lääkettä, vaikka en olis halunnu, mutta että saisin levättyä ja nukuttua ja meidät siirrettiin lepuhuoneeseen yöks. Mies sai olla siellä mukana. No en saanut nukuttua kun lääke ei auttanut, 10min välein supisteli. Parin tunnin välein olin käyrällä ja kohdunsuuta tarkkailtiin mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Sitten supistukset edelleen tuli aamulla 10min välein ja alko ehkä harvenemaankin, sitten meidät lähetettiin kotiin. Itku tuli kun en ollu vuorokauteen nukkunut ja oli turhauttavaa kun supistukset ei tihentynyt eikä olleet mitään saaneet aikaan. No kotona sain muutaman tunnin nukuttua kun supistukset melkein loppui kokonaan ja heikkeni. Kätilökin sanoi että voi mennä vielä laskettuunkin aikaan [&:] No sitten iltapäivällä kolmen jälkeen, meni lapsivedet, soitin sairaalaan ja ne sanoi että oo niin kauan kotona kun tulee tiheitä (alle 5min) supistuksia etkä enää jaksa olla kotona. Siitä ne sitten alkoi pikkuhiljaa tihentymään, seittemän aikoihin tuli jo 4-5min välein, istuin jumppapallon päällä ja pallon kanssa suihkussakin, lopuks olin polvillani olohuoneessa ja mies hiero selkää. Kahdeksan jälkeen sanoin miehelle että nyt on pakko lähtee sairaalaan en enää kestä. Klo 20.45 oltiin sairaalassa ja jouduttiin varman puol tuntia oottamaan että pääsin vastaanottohuoneeseen. No en edelleenkään ollu kun 3cm auki, lääkäri sanoi että haluanko jo epiduraalipuudutuksen, mutta sanoin että en ainakaan vielä, ei menny kun ehkä 10min kun sanoin että haluan sittenkin. Tarkoitus oli siis selvitä lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla. Mutta niistä ei ollut edellisenä päivänäkään apua ja nyt kivut oli jo tosi kovat. Kätilö sanoi että tässä voi mennä vielä pitkään ja mies lähti siirtämään autoa. Vaihdoin sitten vaan vaatteet ja lähdin synnytyssaliin kun puudutus pitää antaa siellä. Vastaanoton kätilö jätti mut sinne yksin ja sanoi että synnytystä hoitava kätilö tulee kohta. Seisoin ja nojasin pöytään ja heijasin itteeni ja soitin kelloa ja vastaanoton kätilö sanoi että hetki vielä menee, olisko siinä 5-10min mennyt kun yksin siellä olin, sitten kun kätilö tuli niin sanoin sille että mulla taitaa olla vähän kakkahätä, se kysy että ponnistuttaako sua ja sanoin että voi olla ja se tutki kohdunsuun ja se olikin jo 7cm auki ja kätilö sanoi ettei epiduraalia voi enää antaa, no sitten odoteltiin vähän aikaa lääkäriä että tulisi kohdunkaulan- tai spinaalipuudutuksen antamaan, hoin että missä se lääkäri on, mun on pakko saada joku puudutus että en kestä [:(] mutta kun lääkäri tuli olinkin jo 9cm auki, eikä voinut enää antaa niitäkään. Supistuksia tuli noin 2min välein ja sain alkaa ponnistamaan, mutta ponnistusvaiheessa supistukset ei tuntunu enää ollenkaan pahalta. Puol tuntia kesti ponnistusvaihe ja lopuks vauvan sydänäänet heikkeni ja lääkäri joutui imukupilla vähän muuttamaan vauvan pään asentoa, mutta klo 22.45 vauva oli ulkona [:)] Ajattelin heti että olisin voinut synnyttää heti perään uudestaan ja kätilökin sanoi että ensisynnyttäjäksi oli helppo ja nopea synnytys. Synnytyksen kesto kun lasketaan kuulemma tiheistä supistuksista niin alle 4t kesti. Mutta ponnistus ei mun mielestä sattunut juurikaan. Supistukset oli pahimpia. Ja meni sittenkin luomuna niin kuin toivoin [:D] Niin ja mies jäi puoleks tunniks lukkojen taakse kun kello ei ollut toiminut jäi vielä jonkun kanssa korjaamaan kelloa kun ei tiennyt että on kiire. Olin jo alkanut ponnistamaan kun mies tuli, onneksi kuitenkin kerkesi [:)]
 
illil: mulle jäi kuitenkin hyvä mieli eikä tullut mitään traumoja. Vaikka säikähdinkin kun kuulin ettei mitään ehditä enää antamaan. Ne varsinaiset tiheet ja kipeät supparit kesti sen vajaa 4t, mut sit vasta ne tosi kovat "en kestä" supistukset pari tuntia varmaan. Tietysti toisilla voi kestää kauemminkin. Ja ponnistusvaihe tuntu "helpotukselta" [:)]
 
On se kyllä kurjaa kun joutuu vielä lähtemään kotiin odottelemaan vaikka luulee jo synnytyksen alkaneen kunnolla.. [&:] Mielummin sitä tietysti kotona odottelee kun sairaalassa, mutta silti..  
 
Mahtavia kertomuksia. Kettulillakin loppu hyvin kaikki hyvin, ja mieskin ehti korjauspuuhilta mukaan[:)]

Synnyttäneet, kertokaa jos ilkiätte; mua kiinnostaa semmonen likanen juttu, kun mun kaverille oli ehdotettu peräruisketta suolen tyhjentämiseksi, ja sehän oli kaikki helpotukset ottanu ilolla vastaan ja tätäkin suositteli eteenpäin että ota säkin sitte, oli kuulemma sekin tosi helpottavaa, vaikka ei ehkä tällee äkkiseltään siltä kuulosta.. että jos on suolessa tavaraa, ehdottaako ne siellä että tyhjennellään, vai pitääkö se ite pyytää, vai pysyykö se suolensisältö synnyttäessä sisällä? Tuleeko siinä ponnistettua kaikki ilmat ym. pihalle samalla? Jotenki ois itelle ja kaikille miellyttävämpää jos sais sen tyhjennyksen ennen ponnistusvaihetta... vaikka kai ne kätilöt ym. on kaikkeen tottunu ja kaikenlaista eritettä päälleen saanu... tai saako ja pystyykö vessassa ite vielä käymään jos siltä tuntuu, niinku Kettuli kerto. Turkoosi ainaki mainitsi et oli saanu peräruiskeen. Heti aattelin et mäki sit haluun[:D]
 
Peräruiskeesta... Mä ajattelin heti, että sen haluun, etten pasko pitkin pöytää sit synnytyksessä. Tuntui ajatuksenakin jo niin likaselta, enkä halunnu vielä sitäkin asiaa jännittää. Pyysin ruisketta itse - olisivat varmaan kyllä sitä ehkä kysyneetkin, kun osaston lääkäri kysyi kätilöltä onko ruiskeesta ollut puhetta.

Ja siitä ruiskeesta huolimatta tunsin sitä kakkaamisen tarvetta. Kätilö kyllä sanoi, että taitaa olla vauva, mutta pakkohan mun oli pöntöllä yrittää pusertaa.

Muoks niin ja Paprika tosta mun karjumisesta ponnistusvaiheessa: me käytiin Kättärillä tutustumiskäynnillä keskiviikkona juuri tuossa 16-17. Jossain ponnistusvaiheen aikana aloin säälitellä vierailijoita, jotka joutuvat tälläista kuuntelemaan [8|], mutta kätilö sanoi, että kuuluu vähän niinkuin asiaan täällä, eikä tarvitse yhtään hävetä. ja että hyvä jos auttaa ponnistamisessa.
 
Lootuska: Itse aion pyytää suolentyhjennystä ennen synnytystä (jos vain ehtii..) koska olen kärsinyt ummetuksesta pitkin matkaa ja neuvolan th:kin sitä siksi suositteli. 2 parasta ystävääni kehottivat myös pyytämään sitä siksi ettei tarvitse sitten heti synnytyksen jälkeen käydä kakkosella, kun luultavasti on paikat siinä vaiheessa aika hellänä..
 
Peräruiskeesta: joo, kannatan ottamaan, on mulle sitä kyllä aina ehdotettukin. siinä myös se että voi auttaa synnytystä etenee, kun suoli tyhjä.
 
peräruiskeesta: multa sitä ei edes kysytty, annettiin vaan sillon edellisenä iltana sairaalassa. Mutta se ponnistuksen tunne tuntui kakkoshädältä, tais kestää vasta pari päivää kun oli oikeesti hätä, enkä heti uskaltanukaan käydä [:)] Mut mulla oli tullu kuulemma pissat synnytyksessä. 
 
Elikkä tässä synnytystarinaani :).

Tiistaina 30.3 oli mulla neuvola ja muuten kaikki ennallaan, paitsi sf-mitta oli laskenut viikos takaisesta käynnistä 4cm, johon neuvolantäti tokaisi että luulisi syntyvän parin päivän aikana.. Vauva oli ollut siis kyllä jo kiinnittyneenä ja laskeutuneena parisen viikkoa. Ja paljonhan muitakin "synnytysoireita" oli ollut jo viikkoja, kuten suppareita lähes päivittäin tasaseen tahtiin ja hieman myös kivuliaita, vihlontaa ja painetta alapäässä ym.
No päätin sitten seuraavana päivänä että nyt otan kotikonstit kunnolla käyttöön. Olin ensin kaupungilla n.3tuntia, sitten ilmoitin miehelle että kun hän tulee töistä on saunaa ja seksiä tiedossa. Luin myös jostain että nännejä kannattaa hieroa ja pumpata tisseja mahdollisella rintapumpulla. Löysin juuri samana päivänä käyttämättömän rintapumpun kirpparilta 4e, ni aattelin kokeilla. No en päässyt vasta kun ekaan vaiheeseen,eli pumppasin rintapumpulla ensin n.10min molempia tisseja ja sen jälkeen hieroin nänneja n.10min niin siittä vartin päästä alkoikin supisteleen hieman kivuliaasti n,10min välein. Mies tuli töistä ja oltiin juuri menossa saunaan kun jotain lorahti housuun, n.1dl verran. Soitin synnytyspäivystykseen ja sieltä pyydettiin lähteen tarkastukseen.
Otettiin sairaalakassi mukaan vaikka olin varma että takasin kuitenkin tullaan.
Taysissa siis käyrille missä tutkittiin supistusten tiheyttä voimakkuutta ym. n,1h ajan. Tuli tasaseen ensin 10min välein ja sitten 5min välein. Alkoi jo olemaan sen verran voimakkaita että ei pystynyt oikein oleen paikoillaan ja eloin jo pyyteleen jotain lievää kivunlievitystä. Tässä vaiheessa olin kuitenkin vasta sormelle auki. Hoitajan mielestä synnytys oli kuitenkin jo lähtenyt käyntiin vaikka lapsiveden meno olikin epäselvänä, ja pyysi vaihtamaan sairaalavaatteet päälle. koko ajan olikin tullut siteeseen runsaasti punertavaa limaa eli limatulppaa. Peräruiske ja kuuma suihku oli seuraavana vuorossa. Istuin suihkussa n.1h, mutta sitten alkoi jo oleen sen verran kivulliaita suppareita ettei jaksanut enään istua paikoillaan suihkussa. Hoitaja kehotti kuitenkin vielä kävelemään käytävillä ym. mahdollisimman kauan ja katsomaan vasta sitten kohdunsuun tilan. Edelleen tilanne vasta parille sormelle auki.. Sitten olikin jo pakko saada jotain kivunlievitysta ja hoitaja ehdotti jotain vahvaa kipulääkepiikkiä lihakseen jonka pitäisi rentouttaa. Se laitettiin, mutta ei auttanut yhtään , tuli vain pahempia suppareita ja samalla aloin oksentelemaan suppareiden yhteydessä.
Tässä vaiheessa saatiin lupa siirtyä yläkertaan synnytys saliin.
Saliin päästessä olinkin sitten n.4-5cm auki ja supistukset oli todella tuskallisia. Kokeilin ilokaasua mutta ei se oikein tuntunut auttavan, oli vaan aika ahdistavaa hengittää maskiin, mutta ehkä se vei hieman huomiota kivuilta kun keskittyi hengittämiseen. Epiduraalin sain kun olin 7cm auki ja luulin kuolevani kipuihin.. Epiduraalin laitto ei tuntunut yhtään. Se helpotti reilusti ja pystyin hetkeksi rentoutumaan supistusten välissä. Silti ei kyllä mitenkään tunto lähtenyt jaloista, ja tunsin vieläkin supistukset jännänä tunteena. No olinkin sitten lähes samantien 10cm auki ja sai alkaa ponnistamaan. Se oli hieman vaikeeta mun mielestä, kun en tuntenut niinkään mitään "kakkahätää" vaan tosi jännää painetta. No ponnistin kuulemma silti ihan oikein ja oikeeseen suuntaan. Vauva eteni kyllä pikkuhiljaa synnytyskanavassa, mutta yhtäkkiä sydänäänet hävisi melkein kokonaan vauvalta. Piti vaihtaa äkkiä asentoa ja lääkärit kutsuttiin paikalle. Tilanne hieman rauhoittui mutta vauva pitäisi saada nopeasti ulos. Ponnistin minkä pystyin, mutta avuksi tarvittiin imukuppi ja välilihan leikkaus avustukseksi. Olin siitä imukupistakin siinä vaiheessa vaan kiitollinen koska oli turhauttavaa ponnistaa kun ei juuri mitään tapahtunut. Lopuksi lääkäri veti imukupilla, mies ja hoitaja työnsivät vauvaa mahan päältä ja minä pungersin minkä ikinä jaksoin. vihdoista viimein vauva tuli ulos!
Huh, että oli helpottava tunne kun kaikki oli ohi! Heti synnytyksen jälkeen olinkin ihan innoissani ja ihmeissäni kaikesta tapahtuneesta, kunnes taas heikko olo yllätti ja oksentelu jatkui, mutta vauva oli aivan ihana ja terhakka.
Kaikesta jännityksestä huolimatta jäi oikein hyvät fiilikset synnytyksestä, ei mitään traumoja ja voin hyvinkin ryhtyä moiseen uudestaan. palkinto on kuitenkin niin ihana! ollaan aivan tyttömme lumoissa, hän on hurmannut meidät totaalisesti! Nyt täytyy tältä erää lopettaa kun tytöllä näyttäis olevan nälkä!
 
Sn84 tosi kiva kuulla sunkin synnytystarinasi ja etenkin siks, että täälläkin ollaan taysiin menossa synnyttään, niin vähän tietää mitä missäkin vaiheessa tapahtuu[:)]Täällä otetaan ehdottomasti kaikki noi kotikonstit käyttöön, kun vauva ees hieman ilmottais halustaan maailmaan tulla. Tuskin sitä tuolta ylhäältä saa tulemaan vaikka nännit ruvelle stimulois[:D]Mukava kuulla, että jäi hyvät fiilikset kivuista ja imukupista huolimatta. Mä en tiedä uskallanko ottaa tota epiduraalia, vaikka se kuinka tuntuu monia auttavan rentoutuun...Mua jotenkin pelottaa just se, että jos menee jalat ihan veteliks..Voiko sitä saada esim lievemmän annoksne ensin vai onko se aina sama?Sä kerroit ainakin, että jäi epiduraalistakin hyvä kokemus. Saako sen epiduraalin jälkeen liikkua/pystyykö liikkumaan?
 
Muakin vähän jännitti epiduraalin ottaminen, mutta siinä vaiheessa kun kivut oli sitä luokkaa että tuntui että kuolema tulee, niin mikä vaan kelpasi :). Ja epiduraalin laitosta ei mennyt kauaa n.2h kun vauva oli jo pihalla, niin ei siinä tarvinnut mihkään enään nousta. Pissahätä mulle tuli pari kertaa sen laiton jälkeen ja kätilö kehotti pissaamaan vaan alleen, eli sekin on täysin normaalia. Niinkuin kaikki mahdolliset muutkin eritteet, itsellä tuli kaikkia,kakkaa,pissaa,oksennusta ja tietty verta, mutta eipä kätilöt ole niistä tietenkään moksiskaan,arkipäivää heille :).
Turha tosiaan hirveesti on miettiä mitään synnytyksen etenemistä etukäteen, vaan mennä tilanteen mukaan. Ainiin sen unohdin laittaa että housuihin ei ollut tullut lapsivettä ,vaan ne tuli vasta vauvan mukana.
Välilihan leikkaus ei myöskään mun mielestä ollut niin paha juttu kun ajattelin, tottakai oli paikat kipeenä ja istuminen hieman hankalaa, mutta musta sekin oikeestaan "kuuluu asiaan" eli tuntuis hassulta jos alapää ei olisi kipeä. Ei ole kuitenkaan särkylääkettä edes tarvinnut ottaa.
Kiloja tuli raskausaikana 12kg ja nyt kun on synnytyksestä 4päivää niin on jo lähtenyt 8kg, eli neljä jäljellä ja maha on jo aikas litteä, hieman tyhjää löllykkää tietty.
Maito nousi toisena päivänä synnytyksestä ja apua mitkä silikoonipallukat niistä tulikaan!! Varmaan kolminkertaset ja kivikovat. Oon joutunu pumppaan ennen syöttöjä kun vauva ei meinaa saada tissistä otetta kun ne on niin piukeet pallot. Ja jos vauva ei syö 3tunnin välein niin on pkko myöskin pumpata koska muuten ne räjähtää :).
Tuli kirpparilöydölle heti käyttöä!
 
Niin joo ja en kyllä tiedä niistä vahvuuksista , mutta luulisin että en saanut ns.vahvinta annosta koska ei tunto lähtenyt ja tunsin myös supistukset vielä melko voimakkaana paineena, mutta korkein kipu niistä hellitti ja pystyi tosiaan rentoutuun suppareitten välissä. Eikä mulle sitä annosta myöskään lisätty, kun taas kaverilleni laitettiin sitä 3kertaa lisää synnytyksen aikana. Tosin mä sain sen vasta kun olin jo 7cm auki ja kaveri sai kun oli 3cm auki.
Olikohan vielä jotain.. No mut kyselkää vaan jos tulee mieleen jotain, itsekin tykkää käydä läpi tapahtunutta vielä mielessä kun siitä on niin vähän aikaa vasta.
Olin todella tyytyväinen taysissa olo aikaan! Ihania hoitajia ja kätilö oli tosi kiva. Streptokokki huolestutti myös, sain siihen antibioottia 2h ennen vauvan syntymää ja vauvan tilaa seurattiin todella hyvin syntymän jälkeen. Sanoin myös kaikille hoitajille heti alkuunsa että olen sitten ensikertalainen enkä osaa yhtään hoitaa tai pidellä vauvoja, niin he näytti kaiken minulle ja kyllähän ne äidin vaistot tulee aika nopsaan siinä väkisinkin. Mutta kyselin kyllä kaikkea mahdollista hoitajilta mitä mieleen tuli :).
 
Pitää tosiaan kokeilla myös tuota sn84:n synnytyksen käynnistys -juttuja. Meillä on ollut koko pääsiäisen vieraita ja sovin masuasukin kanssa, että ei nyt sitten vielä synnytä. Mutta vieraan lähtee tänään, joten ensi yönä voisi jo tapahtua. Mullakin on maha laskeutunut jo kaksi viikkoa sitten ja välillä on kaikenlaisia tuntemuksia, painetta ja vihlontaa alapäässä, mutta ei mitään säännöllisiä supistuksia eikä ainakaan kivuliaita. Mutta eiköhän se tästä.

Todella mukavaa/lohduttavaa lukea teidän synnytystarinoita. Alkaa tuntumaan oikeasti luonnolliselta tapahtumalta tuo synnytys, vaikka tähän asti on jännittänyt siellä pylly paljaana heiluminen tai pissaaminen/kakkaaminen väärään paikkaan, huutaminen/karjuminen, kivun sietokyky tms. Alkaa tulla itselle sellainen uho, että kyllä minäkin siitä synnytyksestä kunnialla selviän, vaikkakin se jännittää.
 
Minä synnytin illil ihan perinteisessä makuuasennossa...niin no eipä siinä hutakassa paljon ehtinyt asentoa miettiä. Todennäköisesti olisin muutenkin valinnut tuon perinteisen asennon. Siinä auttoi kovasti kun mies nosti aina supistuksen tullessa tyynyn takaa(johon nojasin) yläkroppaani niin pystyin kunnolla rutistamaan ja ponnistamaan.
 
Tässä tulee:
 
4.4 iltapäivällä tultiin anoppilasta siis siinä 17 aikaan ja heti alkoi enemmän kuin aiemmin tuntuvia supistuksia tuleen 10 min välei, välillä piti taukoa. Laitoin fb:ssä viestinki anopille että tänää saa kutsun vielä meille..:) Noh, alettiin leffaa kattoo 20 aikaan ja 21 piti alkaa huohottaa supistuksen aikaan, aloin laskee sillo välejä kun alko ne tuntuu niin paljo ja tuliki jo 4 min  välein. 21.30 soitin kättärille et täällä tämmönen ja kohta tuun ja anopin meille. se tuli sit 22.10 jolloin en voinu ku konttaa supistuksen aikaan. Oltii laitoksella 22.30 ja mulla paikat auki 8cm!!!!!!Ei ehtinyt ottaa lievityksiä, hirveet tuskat. NO lopulta ne vikat 2 cm oli hävinny klo 23.50 jolloin sai alkaa ponnistaa..odotin lyhyttä ponnistusta ku kakkonenki kesti vain 8min...mitä vielä. Tyttö tulossa kasvot edellä ja mulla supistuksen teho ei riittäänyt auttamaan ponnistamista...siinä sit melkee hajosin siihen tunteeseen ku tytön pää jumittaa sielä tuloillaan. Ensin ponnistin puoli-istuvassa, mutta sitten vaihdettiin kylkiasentoon ja hän sitten lopulta 40min ponnistuksen jälkeen syntyi 5.4 klo 00.28..:) ei tullut repeämiä tai mtn. Vointi hyvä. Iso tyttö oli, 3905g ja 51 cm.
 
illil: mä kokeilin ensin kylkiasentoa, mutta se oli hankalaa kun mun oli itse pidettävä jalkaa ylhäällä, synnytin sitten puoli-istuvassa asennossa ja se tuntu ihan hyvältä.

sn-84: jännä miksei mulle ehditty antamaan epiduraalia kun olin 7cm auki, kun sulle oli sillon annettu. Voi tosin olla että muistan väärin ja se olikin jo sitten sen 8-9cm auki kun piti sitä alkaa antamaan.
 
Tässä meidänkin synnytystarinaa:
Kaikki alkoi sunnuntaiaamuna 28.3. Aamupalan syötyäni aloin tuntemaan menkkakipuja alaselässä ja mahani tuntui kovalta ja pinkeältä. Puolen päivän aikaan kävin vessassa ja alapäästäni tuli verta. Soitin synnärille ja käskivät vielä odottaa, jos tulee lisää verta. Kahden maissa soitin uudestaan, koska verta edelleen tuli ja maha tuntui pinkeältä koko ajan. Lähdettiin pikkuhiljaa ajamaan Jyväskylään ja matkalla supistukset alkoivat tuntua jo parin minuutin välein ja kestivät ehkä 10-15 sekuntia. Synnärille päästyämme alkoi syynäys. Ensin kätilö tutki minut ja totesi, että ultrataan vielä ja lääkäri saisi tutkia vielä tarkemmin, kun kohdunsuultani löytyi muhkuraista kudosta. Myöhemmin lääkäri totesi ne endometrioosipesäkkeiksi ja ne olivatkin tosi kipeitä, kun ronklasivat alapäätäni [&:]
Ultrasta pääsimme synnytyssaliin odottelemaan synnytyksen etenemistä ja sain tipan ja syöntikiellon, koska lääkärit olivat väläytelleet sektion mahdollisuutta. Sain myös antibiootin varmuuden vuoksi, ettei verenvuoto aiheuta infektiota vauvalle. Ilta ja yö meni synnytyssalissa kärvistellessä. Sain ensin kuumakääreitä kipuja helpottamaan, mutta jossain vaiheessa supistukset kävivät niin kivuliaiksi, että sain Oxynormin. Sen avulla nukuin vähän aikaa. Sain vielä kipuihin särkylääke miksauksen (Opamox, Panadol, Litalgin), mutta ei kyllä auttanut kunnolla.
Maanantaina 29.3. päivällä supistukset olivat vähentyneet ja sainkin sitten jossain vaiheessa iltapäivää supistuksia lisäävän tipan ja se tekikin olon niin kipeäksi, että halusin epiduraalin. Se auttoi hyvin vähäksi aikaa, mutta sitten illan alkaessa tuli kovia supisteluja yhtäkkiä ja parilla supistuksella olin kokonaan auki ja sitten alkoikin ponnistuttaa. Sain luvan ponnistaa ja kymmenessä minuutissa tyttö oli maailmassa. Kätilökin oli ihmeissään, miten se niin nopeasti lähti avautumaan. Ei ollut yhtään ehtinyt varautua, että nyt se tulee.
Lyhykäisyydessään näin, nyt täytyy ruveta syöttöpuuhiin <3
 
Tässä mun synnytyskertomukseni mallia pitkä, tosiaan yllätyin itsekin kuinka hyvin pärjäsin vaikka todella rankkaa olikin aina välillä, ja kätilötkin kehuivat suoritustani kovasti [:)]



Maanantain ja tiistain välisenä yönä en saanut unta moneen tuntiin ja viiden jälkeen kun mies lähti töihin heräsin taas enkä saanut enää unta. Sitten yhtäkkiä kello 6.40 tuli supistus, ensimmäistä kertaa kipeä sellainen. Viitisen minuuttia myöhemmin tuli jo seuraava, ja sitten aloinkin jo kellottaa suppareita ”varmuuden vuoksi”. Puolentoista tunnin jälkeen soitin synnärille, mistä sanottiin että kannattaa vain pysytellä kotona mahdollisimman kauan.


2 tunnin supistelujen jälkeen otin käyttöön vuokraamani TENS-laitteen, joka tuntui siinä vaiheessa hyvältä, mutta ei vielä välttämättömältä. Keskipäivällä alkoi tuntua että kyllä tässä on nyt tosi kyseessä ja pitää alkaa kerätä voimia synnytykseen huonosti nukutun yön jälkeen, joten torkuin sohvalla aina 5 minuuttia kerrallaan supistusten välissä. Siinä kohtaa TENS alkoi tuntua todella tarpeelliselta ja laitoin tehoja lisää, ja vähän myöhemmin en enää saanut torkuttua kun kivut kovenivat. Noustuani sohvalta huomasin että makuuasennossa supistukset tuntuivat pahemmilta kuin silloin kun jaksoin liikuskella olohuoneessa, joten odottelin miestä kotiin töistä ja puuhailin kaikenlaista, kellottaen samalla edelleen suppareita ja painellen TENSin boost-nappulaa.


Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua että mies pitää soittaa töistä aiemmin kotiin, mutta loppujen lopuksi odotin kuitenkin hänen työpäivänsä loppumista. Kun rakkaani sitten tuli kotiin kolmen jälkeen, hän pakkaili tavaransa (kun ei tietenkään ollut sitä aiemmin tehnyt kun LA:han oli vielä matkaa) ja sitten lähdimme synnärille tarkastuttamaan tilannetta. Suppareita oli ollut n. 10 tuntia kun menin käyrille, mutta kätilö sanoi ensin ettei kannata toivoa liikoja ja ajattelimme että kotiin tästä kai vielä lähdetään. Hetken päästä hän kuitenkin sanoi että olenkin jo 4 senttiä auki ja vauva syntyy tänä yönä!



Kätilö lähetti meidät ulos kävelylle ja kahvioon syömään, minkä jälkeen menin taas käyrille ja sen jälkeen ammeeseen, lämmin kylpy ja alaselän suihkuttelu kuumalla toimi mielestäni todella hyvin kivun lievittäjänä, ainakin jonkin aikaa. Reilun tunnin päästä kivut kovenivat niin että pyysimme kätilön paikalle. Synnärillä oli kuitenkin niin kova ruuhka, ettei yhtään synnytyshuonetta ollut vapaana, joten jouduin kylpemään vielä jonkin aikaa kun meille siivottiin huonetta. Suolentyhjennystä ei kohdallani tarvinnut tehdä, koska supistukset olivat aiheuttaneet automaattisen tyhjennyksen kotosalla aamu- ja iltapäivän aikana.



Meillä oli 2 kätilöä hoitamassa synnytystä, toinen heistä oli muutaman viikon päästä valmistuva opiskelija. Synnytyshuoneessa laitettiin ensin antiobioottitippa streptokokin vuoksi ja sitten opiskelija totesi että olen jo 8 cm auki, ja hetken päästä kun kätilö tuli tarkistamaan tilannetta kohdunsuu olikin jo kokonaan avautunut. Siinä vaiheessa käytin edelleen TENSiä, mutta teho alkoi olla jo niin kova (kuitenkin ”vain” taso 8/15!) etten ollut enää varma helpottiko se vai pahensiko se supistuksia.. Boost-nappulan painaminen kuitenkin auttoi siinä mielessä että jokaiselle supistukselle pystyi ”tekemään jotain” - samoin kun ilokaasun kanssa. Hetken aikaa käytin sekä TENSiä että ilokaasua, mutta sitten kätilöt totesivat että vauva on vielä aika ylhäällä ja siirtymävaihe tulee luultavasti olemaan todella pitkä, ja sanoivat että sen vuoksi voin vielä saada epiduraalin josta oli jo aiemmin puhuttu. Itsekin totesin että voimat alkoivat olla loppu, joten puudutus oli erittäin tervetullut apu.


Siirtymävaihe tosiaan kesti ja kesti niin että vuorokausi vaihtui, ja jossain vaiheessa nousin seisomaan jotta vauva alkaisi siirtyä alaspäin. Puudutus helpotti kipuja jättäen kuitenkin selkeästi paineen tunteen supistusten ajaksi, ja kätilöopiskelija ja mieheni painelivat vuorotellen alaselkää supistusten aikana mikä auttoi mielestäni paljon. Puudutus kuitenkin hieman vähensi supistuksia, joten kätilö laittoi oksitosiinitipan.


Jossain vaiheessa jo sanoin ettei synnytys tunnu loppuvan ikinä, mutta sitten sain alkaa tekemään koeponnisteluja, ja jonkin ajan päästä pääsin ponnistamaan ihan tosissaan. Silloin olin kuitenkin jo niin väsynyt ja jalat vain tärisivät että synnytysjakkaran sai todellakin unohtaa ja pysyttelin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, mikä tuntui mukavalta ennakkoluuloistani huolimatta. Lopulta vauva lähti tulemaan, mutta koska hän jäi vähän jumiin ja sydänäänet heikkenivät (mikä kerrottiin onneksi vasta jälkeenpäin), kätilö teki vähin äänin episiotomian ja minun käskettiin vain ponnistaa vauva ulos. Ja tosiaan, 01.42 kuului vihdoin vauvan parkaisu – aivan uskomaton hetki!! :)


Tikkejä tuli siis muutama mutta muuten kaikki meni hyvin, ja kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi todella positiviinen olo.

Niin, ja kotiuduttuani kävin vaa'alla, paino oli pudonnut kymmenisen kiloa, eli 4-5 on enää jäljellä. Ihme tunne muuten siirtyä isomasuisesta isorintaiseksi muutaman päivän sisällä [:D]
 
Kiitos synnytystarinoista! Jostain kummansyystä ne nyt jotenki kiinnostaa[;)][;)]
 
Takaisin
Top