Jaahas pitaisköhan yrittaa vasata toi synnytystarina ,kun on viela muistissa
. Paitsi etta ei se nyt niin helpolla unohdu [;)]
26.2 Mentiin Reykjavíkiin sinne riskiraskaus tsekkaukseen koska verenpaineet ei ota laskeakseen vaikka laakitys oli ollut jo pariviikkoa paalla ja nyt oli lisaksi proteiinit plussa pissassa, mita ei ollut viela tahan mennessa ollu[&:]. Aika laakarille oli 10.30
Laakari aloitti mittaamalla paineet jotka oli 156/112 ja proteiinit siis plussalla pissassa. Sit se teki mulle sisatutkimuksen (
ensimmainen koko raskausaikana[;)]) Olin 2cm auki . Laakari halusi etta raskaus kaynnistetaan alkaneen raskausmyrkytyksen takia tanaan, soitti osastolle ja saatiin aika kello 12. [:D]
Olin onneksi pakannut kaikki tavarat mukaan. Olo oli kumminkin aika uskomaton, siis meijan kaarö on kohta sylissa[:D][:D]
Kalvot puhkaistii kello 13 ja sit kateltii alkaisiko supistukset itsestaan ,kayraan piirtyki jonkin naköisia supistuksia. Lahettiin aina valilla kappaileen, etta saatais supistukset paremmin "kayntiin" ja kakan marjat ne siita mihinkaan koventunu , hiipu vaan jos jotain[&:] mut meilla oli hauskaa oli jotenkin ihan epatodellinen olo, ku ei mitaan kipuja ja kuitenkin ties etta se vauva kohta syntyy[:)] Onneks tsoukkailtiin ,koska jos oisin tienny mitka kivut oli edessa niin olisin varmaan juossu vaan karkuun[;)]
Tippaa ruvettiin antamaan siina kello 16 ku ei noi mun supistukset ollu tarpees vahvoja ,etta jotain ois alakerras tapahtunu[&:] Tippaa annettiin varovasti ton vanhan keisarileikkaus arven takia. Sita lisattiin vahitellen.
Tassa valissa soittelin iskalle suomeen etta sain vahan jaakiekkomatsin tilannetta ku tekstiviesteissa luki vaan 5-0 enka ees tienny kumman hyvaks suomen vai usan [;)] Iska sanoi etta ala nyt mieti sita matsia ,ja etta sekin ottaa nitron ja menee nukkumaa... Joten sain ainakin matsin pois mielesta [;)][8D]
Kello 21 olin auennu vasta 4-5 cm ja kaulaa jaljella noin 1-2cm 21.30 supistukset oli jo jarkkuja siis jotain ihan karseeta, Ne oli ihan epatavallisen kovia eika yhtaan sellasia mita muistelin edellisesta synnytyksesta. Niiden valissa ei mun mielesta ollut ku muutama sekuntti... voisin kuvitella etta tolta tuntuu ihmisista jotka on kiinni sahkötuolissa ja saa sahköiskuja jatkuvalla syötölla...
Nukutuslaakari oli tulossa laittamaan epiduraalin, kun se saapui synnytyssaliin ja seuras vahan aikaa tilannetta , Niin se sanoi katilöille etta sammuttakaa tippa kokonaa, ei se ois edes saanu laittettua piikkia mulle koska karvistelin niin kovasti niissa supistuksissa. Erikoislaakarikin tuli kattomaan tilannetta ja oli samaa mielta nukutuslaakarin kanssa. (luojan kiitos) Ja tippa sammutettiin viis yli kymmenen. Supistukset laimeni sen verran etta laakari sai epiduraalin laitettua ja mulla oli pian taivaallinen olo[:D][:D][:D][:D]
Toinen katilöista halusi laittaa tipan uudestaan paalle ,mutta erikoislaakari sanoi etta on parasta antaa mun toipua vaan rauhassa, luulen etta se naki etta en ois kestany samanlaista meno uudestaan . Ja mun verenpainekkaan ei ollut mitenkaan hyvilla lukemilla ennen epiduraalia, mutta sen laiton jalkeen verenpaine laski ihan hyviin lukemiin.
Siina sitten seuraavat pari tuntia" puserrettiin kaaröa alemmaksi" kello 24.00 olin auennu 8-9cm ja siita 15min paasta aloin punnertamaan kaaryletta ulos. en tiennyt mitenpain olisin ollu punnerrutti niin hirveesti ja valilla tuntu etta repean kahtia[:'(] Olin kylkiasennossa vaikka valilla luulin etta olin ilmassa ,mies oli siina vieressa ja sain puristettua sen katta (luultavasti mun kynnet oli porautunu sen ranteeseen .
sitte 24.30 luiskasti meijan prinssi ulos [:D][:D] Sain pojan heti rinnalle ja voi vitsi mika fiilis se oli
[:(][:(][:(][:(]<-
onnen kyynelii [;)]
Iska leikkas napanuoran ja istukka tuli kolmen minuutin paasta. Yksi tikki laitettii joten hyvin siita sit loppujen lopuksi selvittiin. Synnytyksen kestoksi merkattiin 3h34min. Eli aika alkoi siita kun supistukset oli jo merkittavan kovia.
Sit sellainen lyhyt
yhteenveto=mitka fiilikset jai:
Ei todellakaan heti uudestaa ja nyt ku olen kokenut 3 erinlaista synnytysta, synnytyksen loppuvaiheen kiireisen keisarin epiduraali avautumisvaiheessa , normaalin nopeen ilman kivunvunlievitysta ja sit tan kaynnistetyn, kivunlievitys epiduraalilla. Niin supistusten kipu oli jarkyttavin tassa kaynistetyssa...ja kesti jotenkin tosi kauan etta jotain alko tapahtuu. Ja puistatti koko synnytyksen ajattelu viela paivien jalkeen[:'(]
Sit ku olin miettinyt kaiken maailman asentoja ja jakkaroita ,vahan suihkua ym , niin mitaan niista ei tapahtunu, ensinnakin olin suurimman osan ajasta kayrissa kiinni ja ponnistusvaiheessa ei kylla mitkaan jakkarat olleet mielessa... Ja Epiduraali rakastan[:D][:D][:D]
Taallakin mies oli siina mukana...Ei liikaa eika liian vahan vaan just sopivasti [:D] mulle taas ei sopis sellain liian paljon mukana oleva mies... siina kivuissa mun taytyy jotenkin saada olla yksin ,mutta on kuitenkin tosi tarkeeta etta mies on siina vieressa, siis etta se vaan on[;)][;)] oon ehka vahan sekava[8D]
Nyt meitin kaaryle on jo vahan yli viikon ikainen ja se on niin taydellinen paketti , etta valilla tuntuu etta sydan oikeesti pakahtuu, rakkaus sita kohtaan on jotain kasittamatönta[:)]
Tallainen siis meijan tarina [:D] Ja tallainen rakas kaaryle[:D]
