Synnytystarinat ja onnittelut :-)

Onnea onnea onnea Zenille!

Tosi hienoa ja kadehdittavan nopea ja helpon kuuloinen synnytys [:D] tilaisin tuollaisen itselleni, kiitos [;)]!!!
 
Multa kanssa onnittelut AKM74 pojan syntymän johdosta... odottelinkin milloin ilmoittelet itsestäsi! [:D]
Kun ehdit niin tuu kirjoittelemaan tänne oman tarinasi.
 
Mielettömästi onnea Omelialle pikku rimpsessasta!!!
 
Kiitos onnitteluista. Tässä tulee synnäriä.

Tiistaina oli kontrolliaika Naistenklinikalle, päätettiin käynnistää keskiviikkona. Laitettiin käyrille ja niihin piirtyi sellaisia supistuksia että kätilö epäili synnytyksen jo käynnistyneen. Minä en uskonut, samanlaisia oli tullut aiemminkin. Vauvan painoarvioksi annettiin 3600g [8|] ja mun kohdunsuu oli edelleen vain sormelle auki, kohdunkaulaa 2-3 senttiä.

Ilta meni ja supisteli aika kovaa, mutta välit oli pitkiä. Mies meni kympiltä nukkumaan, mä perässä yhdeltätoista. Unta en saanut. Nousin ylös ehkä kolmelta... Supisteli koko ajan, yhdestä alkaen olivat säännöllisempiä mutta mähän en vielä siinä kohtaa uskonut et ne jatkuu. Puoli neljän jälkeen soitin Naistenklinikallle ja kyselin kannattaisko tulla kun välit on 5-7 minuuttia. Sanoin et käynnistys olis aamulla edessä kummiskin. Kätilö oli sitä mieltä et mä itse tiedän paremmin kannattaako jo tulla, ja sanoi et joka tapauksessa kun tuun niin ei enää pistetä osastolle vaan lähdetään vauhdittamaan kun kerran supistelee. Sanoin sit et tullaan kohtapuoleen, oottelen hetken vielä.

Mies heräsi siihen kun puhuin puhelimessa ja nousi neljältä ylös. Sen oli ollut tarkoitus mennä töihin puoli viideksi ja tulla sit kun alkavat käynnistämään. Sanoin sille et nyt mennäänkin synnyttämään. Se taisi käydä suihkussa (olin aika tuskissani) kun sanoin et en mä halua lähteä kuin vasta puolen tunnin päästä.  No se uskoi mua. Siinä kohtaa kun piti lähteä se joutui hakemaan auton tohon rapun eteen kun en mä olis enää ehtinyt väleillä kävelemään parkkipaikalle. Herätin siinä vielä isot ja sanoin et me mennään nyt synnyttämään ja eskarilaista tullaan hakeen ennen kun ne lähtee kouluun.

Oltiin Naistenklinikalla viideltä. Supistukset oli jo tuskallisia ja kätilön tutkiessa mut olin kolme senttiä auki ja kaulaa paksu reuna enää jäljellä. Siirryttiin synnytyssaliin ja kätilö kysyi haluanko jotain kipuun, mut en halunnut kuin epiduraalin ja sille oli liian varhaista (mä olen oksentanut ilokaasusta, se ei sovi mulle).

Supistukset oli tosi kovia ja mä roikuin miehessä kiinni ja heilutin ahteria kun niitä tuli, se auttoi vähän. Välillä nojasin kyynärpäillä sänkyyn perä pystyssä, se kans vähän jeesas ja se et mies hieroi samalla mun ristiselkää.

Kätilöiden vuoro vaihtui ja kysyivät saako opiskelija tulla myös, annoin luvan tietty. Mulle laitettiin kanyyli ja siihen glukoositippa, sit mitattiin verensokeria (kahden tunnin välein koko synnytyksen ajan). Jos sokerit olis menneet yli 7 olis pistetty insuliinia, onneks ei nousseet sen yli. Alettiin valmistelemaan epiduraalia ja se laitettiin kahdeksalta. Käskin miehen mennä syömään jotain kun olin kerran kivuton. Se varmaan juoksi ja hotki koska oli takas vartissa [:D], kahvio ei ollut vielä auki ja se oli käynyt vähän matkan päässä kahvilassa.

Puoli kymmeneltä kalvot puhkaistiin, sen tuli tekemään lääkäri koska kohdunsuu oli jotenkin niin takana. Siihen mennessä olin auki vasta neljä senttiä huolimatta käyrien mukaan kovista supistuksista. Tää vauhditti niin paljon että aloin tuntemaan supistukset inhottavina. Pyysin lisäannosta epiduraalia ja sainkin sen kun kello oli vähän yli kymmenen. Samalla laitettiin oksitosiinia että alkais tapahtuun jotain. Yhdeltätoista oli auki 8 senttiä. Mut katetroitiin kun en pystynyt olemaan pystyssä pissatakseni vaan oli pyörtyä ja vauvan sydänäänet heikkeni. Mut laitettiin kyljelleni ja hyvä olo palasi. Tästä pelästyneenä en halunnut enää synnyttää kovin pystyssä...

Vähän vaille 12 olin täysin auki mutta eipä tuntunut missään mitään ja laitettiin oksitosiinia pari pykälää kovemmalle. Sanoivat et sopii ponnistaa kun siltä tuntuu, no ei kauheasti tuntunut mut ponnistin [:)]. Kylkiasennossa olin. Viidessä minuutissa tyttö oli syntynyt, lähinnä nipisteli ikävästi mutta ei voi sanoa että olis sattunut. Hiki tuli kyllä ponnistaessa.

Pieniä repeämiä tuli ja ne ommeltiin, leikellä ei tarttenut yhtään. Vauva imi rintaa tosi hyvin heti. Kuitenkin sille annettiin sokereita mittaamatta 20 milliä maitoa mitä vähän ihmettelin. En kuitenkaan kieltänyt kun olin niin onnellinen ettei lasta viety pois tms. Vauvan sokerit mitattiin neljästi osastolla ja ne olivat ihan mainiot, ei siis tarvinnut lisämaitoa. Mulla perjantaiaamuna mitattu paastoarvo oli normaali joten mäkin pääsin vaivasta [:)][:)][:)]. Sairaalasta kotiuduttiin perjantaina eli kaks yötä siellä oli oltava.

Vauva on ihana ja arki tuntuu sujuvan. Miehelle tää on opettelua mut se osaa jo hienosti vaihtaa kestovaipatkin ja selvästi palvoo tytärtään (ja vaimoaan kans <3). Synnytyksessä mies oli ihanasti mukana ja teki just miten toivoinkin, kuunteli mitä sanoin ja kannusti. Eikä pyörtynyt [:D].
 
Takaisin
Top