Nyytinkantaja
Vauhtiin päässyt keskustelija
Onnittelut Elisabethille myös!!! [:D]
Synnytystarinat ja onnittelut :-)
- Ketjun aloittaja viimeinen
- Aloituspäivämäärä
undulaatti
Sukkela juttelija
Onnea Elisabetille!!! [:)]
H
Hilda
Vieras
Paljon onnea Elisabetille ja koko perheelle! [:)]
Heips täältä osastolta!!
Noinhan se synntys sitten alkoi :)
SYNNYTYSKERTOMUS
Perjantaina 26.2.2010. Heräsin aamulla n. klo 7. Olin nukkunut yön todella huonosti ja päätin nousta samalla kun Teemu alkoi valmistautua töihin lähtöön. Söin rauhassa aamupalaa ja katselin telkkaria. Jossain vaiheessa huomasin, ettei vauva liikkunut niin kuin normaalisti. Yritin parin tunnin ajan laskea liikkeitä, enkä saanut kymmentä liikettä täyteen. Huolestuneena meinasin jo soitella synnärille, mutta en vielä kuitenkaan viitsinyt, ajattelin odotella Teemun kotiin töistä ja jos ei vielä silloin ole saatu liikkeitä täyteen lähdetään käymään polilla.
Menin joskus kymmenen sänkyyn katselemaan leffaa ja olin siinä sitten nukahtanut. Heräsin n. 13.30 armottomaan pissahätään ja kiireesti raahauduin vessaan. Juuri kun pääsin vessaan, jotain lorahti housuihin. Kirkasta, aavistuksen punertavaa nestettä vajaan desin verran ehkä, no lapsivettä, ajattelin tietysti.
Supistuksia ei vielä juurikaan tuntunut, ja turhamainen kun olen, ajattelin mennä ensin suihkuun pesemään tukan ja ajelemaan kainalot ja muut paikat ennen soittoa synnärille ja Teemulle. Suihkussa alkoi taas normaali ”menkka jomotus” jota olin jo useamman kuukauden tuntenut. En siis juuri siihen huomiota kiinnittänyt.
Sitten soittoa synnärille. Sanoivat jotta voin tulla näytille mutta ei kiirettä kun ei paljoa supistele. Soitin Teemulle sitten, että alkaa tulla kotiin päin, taitaa olla lähtö käsillä. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla todella napakoita supistuksia, mutta ei juurikaan säännöllisesti ja kestotkin oli vielä alle minuutin (ei kyllä tullut kellotettua).
Siinä odotellessa kuivasin tukkaa ja pesin kissan vessan ja haahuilin jännittyneenä ympäri kämppää. Äidillekin soitin, että valmistautuu mummouteen, viikonlopun aikana toivottavasti syntyy.
Teemu tuli kotiin n.14.00. Vaihtoi siinä rauhassa vaatteita ja puuhaili omiaan. Supistukset oli melko kivuliaita (siinä vaiheessa kyllä ajattelin, että todella kipeitä… Myöhemmin muutin kyllä mieltäni…) ja roikuin aina supistuksen tullessa ovenkarmissa ja yritin hengittää. Sanoin Teemulle, että ei sillä että kiire olis mutta voisitko pistää VAUHTIA!! Ja tulihan sitä liikettä niveliin.
Matkalla sairaalaan supistuksia tuli muutama. Välit siinä vaiheessa siis alle 5 min. Ei edelleenkään kellotettu, mutta matka sairaalaan kestää juurikin melkeinpä 5 min.
Auto parkkiin synnyttäjien parkkikselle ja kävellen osastolle juuri sopivasti supistusten välissä. Siellä vastaanotti mukavan tuntuinen kätilö joka neuvolakortin saatuaan jätti meidät hetkeksi odottelemaan aulaan. Siitä sitten käyrille. Teemu jäi vielä aulaan.
Sairaalavaatteet päälle ja eikun pötkölleen tutkimuspöydälle. Kätilö tutki ja olin kahdelle sormelle auki. Lapsivesi testi tehtiin ja osoittautui, että se mikä vessassa lorahti housuun, ei ollutkaan lapsivettä, vaan limatulppa (!!). Todella outo sellainen, en ollut ennen koskaan kuullutkaan täysin nestemäisestä limatulpasta. Kätilö sanoi, että voidaan varmaan mennä vielä kotiin odottelemaan aukeamista, kunhan olen hetken käyrilla ollut. Remmit siis kiinni ja mittailemaan. Nyt Teemukin sai tulla seuraksi.
Supistuksia alkoi tulla tihenevään tahtiin, nämä eivät vain lainkaan piirtyneet käyrälle. Kipu oli uskomattoman kovaa joka kerta. Siinä vaiheessa päätin, ettei täältä mihinkään lähdetä, vaan jään vaikka oven kahvaan roikkumaan ja anelemaan jotain kipuun.
Tunnin verran oltiin käyrällä kunnes kätilö tulee takaisin. Sanoin, että supistaa tositositositosi kipeästi kolmen minuutin välein enkä enää tahdo kotiin vaan jotain kipuun. Siirryttiin saliin klo 15.44. Kävelin tuon hurjan matkan, ehkä 20m ja sinä aikana tuli siihen mennessä ehkä kovin supistus. Jouduin käymään polvilleen lattialle hetkeksi.
Salissa sain ilokaasua, joka ei auttanut yhtään!! Päinvastoin, oli vielä hankalampi hengittää. Sattui mielettömästi! Itkin supistuksen tullessa ja puristin sänkyä. Pahaolokin tuli siinä, ja pyysin astian johon oksentaa. Ekan kerran yökätessä holahti sitten ne vedetkin. Ja ai jumankauta!! Supistukset vaan paheni! Kätilö oli hetkeä aikasemmin tilannut mulle epiduraalin. Onneksi anestesialääkäri oli justiinsa viereisessä huoneessa. Kätilö teki sisätutkimuksen 16.07 ja olin 4-5cm auki.
Viimein sain puudutteen klo 16.19. Tuskaa oli, kun piti selkää köyristää pistoksen ajaksi, eikä yhtään saanut liikkua edes supistuksen tullessa. Ja niitä tulikin kaksi sinä aikana kun puudutetta laitettiin. Puudutus ei sattunut kyllä yhtään. Kun pistos oli annettu, olisi pitänyt kääntyä toiselle kyljelle, että aine lähtee kunnolla vaikuttamaan eikä puuduta vain toista puolta. Ei ollut helppo homma ollenkaan. Luulin etten siihen pysty ollenkaan, etenkin kun juuri kun sain itseäni vähän kammettua, niin alkoi taas supistaa eikä puudute vielä vaikuttanut. Onnistuin kuitenkin.
Ja ai jösses, kun puudute alkoi vaikuttaa! Ihankuin taivas olisi avautunut! Mitään kipua ei tuntunut missään. Päässä oli vaan vähän hassu hiprakkainen tunne :D Tunsin kyllä supistukset mutta ainoastaan kivuttomana paineena. Kätilö tutki taas paikat 16.39 ja olin jo täyden kympin auki! Supistukset oli kyllä tässä vaiheessa hiipuneet ja mulle laitettiin tipassa menemään supistuksia kehittävää ainetta. Kätilön kanssa vitsailtiin ja juteltiin niitä näitä ja samalla sain rauhassa koeponnistella.
Muutaman harjoituskerran jälkeen alkoi kunnolla tuntua painetta, ja uskomatonta ponnistamisen tarvetta. En olisi uskonut, että se ponnistaminen tulee niin luonnostaan! Tässä vaiheessa iski oikeastaan se tunne kun tajusin, että nythän se lapsi tulee! Meistä tulee oikeasti isä ja äiti!
18 minutiin ponnistamisen jälkeen, klo 17.38 meille syntyi maailman ihanin poika 2980g ja 46 cm ja 9 pistettä, päänympärys 34cm. Nenä oli poitsulla poskella niin kuin kunnon nyrkkeilijällä konsanaan J Itkin aivan hysteerisenä , onnesta kyllä, kun kätilö otti pojasta näytteitä. Viimein sain pojan paidan sisään rinnalle. Voi jestas sitä tunnetta! En voi sanoin kuvailla. Siinä se nyt oli, mun oma pieni potkunyrkkeilijäni!
Ensi-imetys tehtiin hetken kuluttua ja sekin oli mitä uskomattomin tunne. Paljoa en noista hetkistä muista, olin niin onnesta sekaisin. Kätilö puuhaili jotain omiaan alakerrassa. Istukan syntyminen ei tuntunut ollenkaan, jos kätilö ei olisi kysynyt, tahdommeko nähdä istukan, en olisi uskonut, että se on ulos tullutkaan! Ei tahdottu muuten nähdä…
Sitten poika mittauksiin ja mulle evästä. Nälkä olikin mieletön, olin nimittäin tosiaan aamulla viimeksi syönyt. Isi sai sylitellä poikaa kun sain vähän puhdasta vaatetta päälle. Suihkuun en salissa päässyt kun meinasi olla vähän ruuhkaa. Jokainen sali oli kuulemma varattu.
Osastolle päästiin n. 20 aikaan. Harmittelin kun jäi salkkarit näkemättä ;) Teemu lähti kotiin ysin pintaan ja poika hoitajien huoneeseen tarkkailuun, kun oli ukkelilla verensokerit vähän alhaalla. Itse yritin kattella suomen peliä, mutta se oli niin karmeeta tuhraamista (loppujen lopuksi suomi taisi hävitä 7-1 tjsp.), että ekan erän jälkeen menin huoneeseen pötköttelemään ja yrittämään nukkumista. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun oli poikaa niin kova ikävä… Murunen tuotiinkin sitten kolmen aikaan takaisin. Sitten päästiin taas tissittelyä harjoittelemaan ja nukkumaan.
Sellainen synnytys meillä. Synnytyksessä ensimmäinen vaihe kesti 3h5min, toinen 18min ja kolmas 7min. Koko synnytyksen kesto siis 3h30min. Ensisynnytykseksi siis todella nopea! Ei oo häpee olla nopee :D Kätilö meinasi, että seuraavassa sitten aika puolitetaan :D Kaiken kaikkiaan hieno kokemus eikä mitään kammoa jäänyt. Innolla seuraavaa suunnittelemaan ;)
Noinhan se synntys sitten alkoi :)
SYNNYTYSKERTOMUS
Perjantaina 26.2.2010. Heräsin aamulla n. klo 7. Olin nukkunut yön todella huonosti ja päätin nousta samalla kun Teemu alkoi valmistautua töihin lähtöön. Söin rauhassa aamupalaa ja katselin telkkaria. Jossain vaiheessa huomasin, ettei vauva liikkunut niin kuin normaalisti. Yritin parin tunnin ajan laskea liikkeitä, enkä saanut kymmentä liikettä täyteen. Huolestuneena meinasin jo soitella synnärille, mutta en vielä kuitenkaan viitsinyt, ajattelin odotella Teemun kotiin töistä ja jos ei vielä silloin ole saatu liikkeitä täyteen lähdetään käymään polilla.
Menin joskus kymmenen sänkyyn katselemaan leffaa ja olin siinä sitten nukahtanut. Heräsin n. 13.30 armottomaan pissahätään ja kiireesti raahauduin vessaan. Juuri kun pääsin vessaan, jotain lorahti housuihin. Kirkasta, aavistuksen punertavaa nestettä vajaan desin verran ehkä, no lapsivettä, ajattelin tietysti.
Supistuksia ei vielä juurikaan tuntunut, ja turhamainen kun olen, ajattelin mennä ensin suihkuun pesemään tukan ja ajelemaan kainalot ja muut paikat ennen soittoa synnärille ja Teemulle. Suihkussa alkoi taas normaali ”menkka jomotus” jota olin jo useamman kuukauden tuntenut. En siis juuri siihen huomiota kiinnittänyt.
Sitten soittoa synnärille. Sanoivat jotta voin tulla näytille mutta ei kiirettä kun ei paljoa supistele. Soitin Teemulle sitten, että alkaa tulla kotiin päin, taitaa olla lähtö käsillä. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla todella napakoita supistuksia, mutta ei juurikaan säännöllisesti ja kestotkin oli vielä alle minuutin (ei kyllä tullut kellotettua).
Siinä odotellessa kuivasin tukkaa ja pesin kissan vessan ja haahuilin jännittyneenä ympäri kämppää. Äidillekin soitin, että valmistautuu mummouteen, viikonlopun aikana toivottavasti syntyy.
Teemu tuli kotiin n.14.00. Vaihtoi siinä rauhassa vaatteita ja puuhaili omiaan. Supistukset oli melko kivuliaita (siinä vaiheessa kyllä ajattelin, että todella kipeitä… Myöhemmin muutin kyllä mieltäni…) ja roikuin aina supistuksen tullessa ovenkarmissa ja yritin hengittää. Sanoin Teemulle, että ei sillä että kiire olis mutta voisitko pistää VAUHTIA!! Ja tulihan sitä liikettä niveliin.
Matkalla sairaalaan supistuksia tuli muutama. Välit siinä vaiheessa siis alle 5 min. Ei edelleenkään kellotettu, mutta matka sairaalaan kestää juurikin melkeinpä 5 min.
Auto parkkiin synnyttäjien parkkikselle ja kävellen osastolle juuri sopivasti supistusten välissä. Siellä vastaanotti mukavan tuntuinen kätilö joka neuvolakortin saatuaan jätti meidät hetkeksi odottelemaan aulaan. Siitä sitten käyrille. Teemu jäi vielä aulaan.
Sairaalavaatteet päälle ja eikun pötkölleen tutkimuspöydälle. Kätilö tutki ja olin kahdelle sormelle auki. Lapsivesi testi tehtiin ja osoittautui, että se mikä vessassa lorahti housuun, ei ollutkaan lapsivettä, vaan limatulppa (!!). Todella outo sellainen, en ollut ennen koskaan kuullutkaan täysin nestemäisestä limatulpasta. Kätilö sanoi, että voidaan varmaan mennä vielä kotiin odottelemaan aukeamista, kunhan olen hetken käyrilla ollut. Remmit siis kiinni ja mittailemaan. Nyt Teemukin sai tulla seuraksi.
Supistuksia alkoi tulla tihenevään tahtiin, nämä eivät vain lainkaan piirtyneet käyrälle. Kipu oli uskomattoman kovaa joka kerta. Siinä vaiheessa päätin, ettei täältä mihinkään lähdetä, vaan jään vaikka oven kahvaan roikkumaan ja anelemaan jotain kipuun.
Tunnin verran oltiin käyrällä kunnes kätilö tulee takaisin. Sanoin, että supistaa tositositositosi kipeästi kolmen minuutin välein enkä enää tahdo kotiin vaan jotain kipuun. Siirryttiin saliin klo 15.44. Kävelin tuon hurjan matkan, ehkä 20m ja sinä aikana tuli siihen mennessä ehkä kovin supistus. Jouduin käymään polvilleen lattialle hetkeksi.
Salissa sain ilokaasua, joka ei auttanut yhtään!! Päinvastoin, oli vielä hankalampi hengittää. Sattui mielettömästi! Itkin supistuksen tullessa ja puristin sänkyä. Pahaolokin tuli siinä, ja pyysin astian johon oksentaa. Ekan kerran yökätessä holahti sitten ne vedetkin. Ja ai jumankauta!! Supistukset vaan paheni! Kätilö oli hetkeä aikasemmin tilannut mulle epiduraalin. Onneksi anestesialääkäri oli justiinsa viereisessä huoneessa. Kätilö teki sisätutkimuksen 16.07 ja olin 4-5cm auki.
Viimein sain puudutteen klo 16.19. Tuskaa oli, kun piti selkää köyristää pistoksen ajaksi, eikä yhtään saanut liikkua edes supistuksen tullessa. Ja niitä tulikin kaksi sinä aikana kun puudutetta laitettiin. Puudutus ei sattunut kyllä yhtään. Kun pistos oli annettu, olisi pitänyt kääntyä toiselle kyljelle, että aine lähtee kunnolla vaikuttamaan eikä puuduta vain toista puolta. Ei ollut helppo homma ollenkaan. Luulin etten siihen pysty ollenkaan, etenkin kun juuri kun sain itseäni vähän kammettua, niin alkoi taas supistaa eikä puudute vielä vaikuttanut. Onnistuin kuitenkin.
Ja ai jösses, kun puudute alkoi vaikuttaa! Ihankuin taivas olisi avautunut! Mitään kipua ei tuntunut missään. Päässä oli vaan vähän hassu hiprakkainen tunne :D Tunsin kyllä supistukset mutta ainoastaan kivuttomana paineena. Kätilö tutki taas paikat 16.39 ja olin jo täyden kympin auki! Supistukset oli kyllä tässä vaiheessa hiipuneet ja mulle laitettiin tipassa menemään supistuksia kehittävää ainetta. Kätilön kanssa vitsailtiin ja juteltiin niitä näitä ja samalla sain rauhassa koeponnistella.
Muutaman harjoituskerran jälkeen alkoi kunnolla tuntua painetta, ja uskomatonta ponnistamisen tarvetta. En olisi uskonut, että se ponnistaminen tulee niin luonnostaan! Tässä vaiheessa iski oikeastaan se tunne kun tajusin, että nythän se lapsi tulee! Meistä tulee oikeasti isä ja äiti!
18 minutiin ponnistamisen jälkeen, klo 17.38 meille syntyi maailman ihanin poika 2980g ja 46 cm ja 9 pistettä, päänympärys 34cm. Nenä oli poitsulla poskella niin kuin kunnon nyrkkeilijällä konsanaan J Itkin aivan hysteerisenä , onnesta kyllä, kun kätilö otti pojasta näytteitä. Viimein sain pojan paidan sisään rinnalle. Voi jestas sitä tunnetta! En voi sanoin kuvailla. Siinä se nyt oli, mun oma pieni potkunyrkkeilijäni!
Ensi-imetys tehtiin hetken kuluttua ja sekin oli mitä uskomattomin tunne. Paljoa en noista hetkistä muista, olin niin onnesta sekaisin. Kätilö puuhaili jotain omiaan alakerrassa. Istukan syntyminen ei tuntunut ollenkaan, jos kätilö ei olisi kysynyt, tahdommeko nähdä istukan, en olisi uskonut, että se on ulos tullutkaan! Ei tahdottu muuten nähdä…
Sitten poika mittauksiin ja mulle evästä. Nälkä olikin mieletön, olin nimittäin tosiaan aamulla viimeksi syönyt. Isi sai sylitellä poikaa kun sain vähän puhdasta vaatetta päälle. Suihkuun en salissa päässyt kun meinasi olla vähän ruuhkaa. Jokainen sali oli kuulemma varattu.
Osastolle päästiin n. 20 aikaan. Harmittelin kun jäi salkkarit näkemättä ;) Teemu lähti kotiin ysin pintaan ja poika hoitajien huoneeseen tarkkailuun, kun oli ukkelilla verensokerit vähän alhaalla. Itse yritin kattella suomen peliä, mutta se oli niin karmeeta tuhraamista (loppujen lopuksi suomi taisi hävitä 7-1 tjsp.), että ekan erän jälkeen menin huoneeseen pötköttelemään ja yrittämään nukkumista. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun oli poikaa niin kova ikävä… Murunen tuotiinkin sitten kolmen aikaan takaisin. Sitten päästiin taas tissittelyä harjoittelemaan ja nukkumaan.
Sellainen synnytys meillä. Synnytyksessä ensimmäinen vaihe kesti 3h5min, toinen 18min ja kolmas 7min. Koko synnytyksen kesto siis 3h30min. Ensisynnytykseksi siis todella nopea! Ei oo häpee olla nopee :D Kätilö meinasi, että seuraavassa sitten aika puolitetaan :D Kaiken kaikkiaan hieno kokemus eikä mitään kammoa jäänyt. Innolla seuraavaa suunnittelemaan ;)
undulaatti
Sukkela juttelija
Onnea Zenille ja koko perheelle!!! [:)][:)]
MKT
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Zeni, kyynelee tuli silmiin kun luin vauvasta [:)] onnea hirmusti! Tulehan jakamaan arki tohinoita mun kanssa tuonne Vauva-arki puolelle kunhan kerkiat ja jaksat!!!
Ja ps... ei tod oo hapee olla nopee [:D] sina puolet nopeampi kun ma, mur [;)] mutta ihana juttu etta ehdit saada epiduraalit toisin kun mina!!
Ja ps... ei tod oo hapee olla nopee [:D] sina puolet nopeampi kun ma, mur [;)] mutta ihana juttu etta ehdit saada epiduraalit toisin kun mina!!
tulevaäiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
onnea vaan koko perheelle
Minttumaaria
Satasella mukana keskusteluissa
Onne Zenille ja tuoreelle iskälle pikkupojasta! Sulla oli totisesti nopea synnytys!