Pererro
Oman äänensä löytänyt
Eipä tuonu mies suklaakakkua. Pienen vadelmaleivoksen mulle ja lapselle jaettavaksi ja itelleen kristallipullan. Voitte vaan kuvitella sitä itkun määrää. En syöny edes sitä puolikasta kun vitutti niin paljon ja painelin päiväunille. Mikä noita miehiä välillä vaivaa? Ihan kun en jo valmiiksi jaa kaikkia ravintola-annoksia yms lapsen kanssa ja mies saa syödä omat ruokansa rauhassa. Tää ei jää tähän! Leivon kohta mutakakkua tms ja sanon, että se on mulle yksin. 
Ai vähän hermot kireällä ja herkillä. Pienesti tietenkin hävettää, että pitää jonkun kakun perään itkeä mutta tuli sitten se jäävuoren huippu vastaan
pitkin päivää supistellu kevyesti ja pari kertaa vähän napakammin, mutta edelleen ei mitään kipeää. Mutta sen huomasin eilen illalla, että lapsen asento muuttui, siirtyi alemmas tuolla kohdussa ja liikkeet tuntui taas suoliluissa.

Ai vähän hermot kireällä ja herkillä. Pienesti tietenkin hävettää, että pitää jonkun kakun perään itkeä mutta tuli sitten se jäävuoren huippu vastaan
pitkin päivää supistellu kevyesti ja pari kertaa vähän napakammin, mutta edelleen ei mitään kipeää. Mutta sen huomasin eilen illalla, että lapsen asento muuttui, siirtyi alemmas tuolla kohdussa ja liikkeet tuntui taas suoliluissa.
selkää kyllä juili kun yhdeltä istumalta hoidin sen satsin..
Ei ne vieläkään varsinaisesti kipeitä ole, mutta jos joku edistymisen merkki kuitenkin. Toivossa on ainakin hyvä elää. :) 38+5.