Paljon onnea pienten poikien äideille, ihanaa :)
Tänään 38+6 ja mitään ei vielä missään :D Eilen pääsi ekat stressi-itkut ja itketti kyllä nukkumaan mennessä niin että piti nousta pyykkejä viikkaamaan ennenkun sai rauhallisen mielen. Jotenkin tässä kevään korvilla on ollut niin kurjia uutisointeja synnytyksissä tapahtuneista kuolemista, että kunhan itkin sitä menettämisen pelkoa.
Olen pitänyt esikoisen synnyttyä ihan käsittämättömänä ajatuksena sitä, että maailmassa voisi olla toinen yhtä tärkeä ja ihana ja yhtä rakas lapsi kun esikoinen on niin erityinen itselle. Nyt kuitenkin tunteet vauvaa kohtaan ovat syventyneet ihan omiin sfääreihin ja ymmärrys siitä, että itsellä on tuplaten menetettävää on riipaiseva ajatus. Järkevänä ihmisenä tällaisiin ajatuksiin ei jää vellomaan, mutta eilen kyllä vähän käytiin aallon pohjalla :D
Puolisolla tänään viimeinen työpäivä ja onkin pyytänyt että pitäisin lapsen sisälläni tähän asti, mutta tänään voidaan ottaa kaikki keinot sitten käyttöön. Tosin en tiedä mitä tässä olisi enää jäänyt kokeilematta.. :angelic: