Jospa vihdoin saisin kirjoitettua romaania... VAROITUS, tämä on tosi pitkä kertomus!
Heräsin siis 13.4. yöllä klo 3.57 supistukseen. Tunsin samalla myös, että housut olivat märät. Odottelin sängyssä, josko supistuksia tulisi lisää. Niitä tulikin noin kymmenen minuutin välein ja mielestäni housut kastuivat välillä lisää. Seurailin niitä sängystä reilun 40 minuuttia, jonka jälkeen siirryin alakertaan kellottelemaan, että mies saisi rauhassa nukkua vielä hetken. Vaihdoin myös housut ja laitoin siteen, samalla bongasin limatulppaa. Keittelin siinä vähän myöhemmin kahvia ja kävin herättelemässä miehen, sanoin että supistaa ja vettäkin on mennyt. Menin hetkeksi hänen viereensä peiton alle halailemaan, mutta oli pakko tulla melko pian pois, kun supistus sattui liikaa makuulteen.
Soittelin synnärille hiukan ennen seitsemää ja kyselin toimintaohjeita. Luonnollisesti pyysivät olemaan kotona jos pystyn, mutta näytille piti mennä viimeistään klo 16 vesien menon epäilyn vuoksi. Noh, mies lähti siitä töihin ja lupasin soitella jos olot muuttuu. Hiukan tämän jälkeen supistusten väli harveni hetkellisesti melkein puoleen tuntiin ja ajattelin mennä nukkumaan. Eihän siitä tietenkään mitään tullut ja nousin ylös. Loppupäivä kului suhteellisen sutjakkaasti kiikkutuolissa keinutellen, siinä supistukset oli helpointa kestää. Niitä tuli 8-12 minuutin välein ja lapsivettä lorahteli silloin tällöin. Ihan loppuvaiheessa oli pakko pysyä liikkeessä ja viimeisen tunnin aikana ennen miehen kotiintuloa kävelin alakertaa ympäri. Kävin myös laittamassa hevoselle ruoat valmiiksi ennen miehen tuloa, kunnon urheilusuoritus.
Lopulta mies tuli kolmen jälkeen ja lähdettiin samantien synnärille. Oli kohtuullisen inhottavaa istua autossa supistuksen ajan, kun jokainen pikku kuoppa tuntui ja pahasti. Synnärille kun tultiin pääsin heti käyrille ja uskoivat heti kyseessä olleen lapsiveden lorahtelun. Käyrät oli ok ja supistuksia piirtyi. SIsätutkimus oli kuitenkin järkytys: vain sormenpäälle auki, kaulaa sentti ja pehmeä. PERSE, sama mikä neuvolassa!!! Noh, kätilö vähän ronskimmin pyöräytteli (AUTS) ja sai avautumaan kahteen senttiin. Tästä meidät ohjattiin ns. hautomoon, jonne sain seurakseni lämpötyynyn. Mies oli onnessaan, sillä Suomen peli oli just alkanut.
Sisätutkimuksen jälkeen supistuskipu nousi nopeasti uuteen potenssiin, joten labratädin vierailun jälkeen siirryin suihkuun. Taisi olla eka erä pelistä mennyt. Suihkussa oli jo pakko ottaa äänenkäyttö avuksi supistuksiin ja se tehosikin yllättävän hyvin. Sain keskityttyä supistukseen. Olin suihkussa noin 30-45 min ja sitten oli pakko tulla pois. Tässä vaiheessa pyysin jotain muutakin kivunlievitystä kuin lämpötyynyä ja sainkin akupunktioneulat korviin. Niistä ei kuitenkaan ollut mainittavaa apua ja kohtuullisen pian meidät vietiin saliin, jossa sain ilokaasun.
Kaasu auttoi lievempiin supistuksiin aika hyvin, sillä silloin pystyin keskittymään hengitykseen ja kaasu vei pahimman terän kivusta pois. Pahempiin se ei kuitenkaan auttanut yhtään! Lopulta rukoilin mieheltä jotain muuta kivunlievitystä. Tehtiin sisätutkimus (3-4cm auki) ja epiduraalia alettiin valmistella. Olin tässä vaiheessa kivusta ihan pihalla, enkä tiedä miten kauan sen saamiseen meni. Ei varmaankaan kovin kauan, vaikka aika tuntui tosi pitkältä. Kätilö sanoi minulle, että kun lääkäri sanoo, köyristä selkää kunnolla ja ole paikoillasi. Odottelin siinä sitten käskyä, mutta sitä ei kuulunut ja lääkäri sai pistettyä epin tosi helposti lähes suoraan selkään. :O
Epiduraali tehosi tosi hyvin ja sain puolen tunnin päästä siirtyä jumppapallolle istuskelemaan. Oikea jalka meinasi siirtymässä lähteä alta, mutta onneksi mies oli takana ottamassa koppia. :D Istuskelin ja keinuttelin itseäni pallolla ja seurailin supistusten piirtymistä näytölle. Vajaan parin tunnin päästä vaikutus alkoi loppumaan ja jouduin ottamaan ilokaasua supistusten tullessa. Tässä vaiheessa se auttoi aika hyvin, seostakin oli säädetty vahvemmalle. Kävin omin jaloin vessassa ja tehtiin sisätutkimus. EDELLEEN 3-4 cm auki!!!
Noh, kätilö sanoi laittavansa oksitosiinin tippumaan, että supistuksiin saataisiin lisää voimaa. Sain myös lisäannoksen epiduraalia. Samalla taidettiin laittaa myös antibiootti tippumaan, sillä vesien menosta oli yli 18 tuntia.
Olin epiduraalin lisäyksen jälkeen makuullani sen puoli tuntia ja siirryin taas pallon päälle. Tällä kertaa oikea jalka kesti hyvin siirtymän, mutta oli muutoin ihan tunnoton. Lisäksi reisiä ja vatsaa kutitti. Muutoin ei mitään tuntemuksia. Minulle kuitenkin piirtyi oikein kauniita supistuksia. Jossain vaiheessa vauvan sydänääniin tuli lasku, ja kömmin sängylle kylkiasentoon, jolloin sydänäänet palautuivat normaaleiksi nopeasti. Samalla minulle tehtiin myös sisätutkimus, 7 cm auki JEE!!
Päädyin takaisin pallolle ja pikkuhiljaa supistukset alkoivat taas tuntua. Ensin vasemmalla puolen reidessä ja selässä, sitten kokonaisvaltaisemmin ja aloin ottaa taas ilokaasua kivun kestämiseksi. Jossakin vaiheessa pyysin lisäannosta, sillä kivut olivat taas pahana. En sitä kuitenkaan heti saanut, sillä kätilö oli kiinni toisaalla. Kivut pahenivat tosi nopeasti, enkä päässyt enää edes vessaan, sillä supistus tuntui olevan koko ajan päällä. Lisäksi munulla tuntui tosi voimakasta ponnistamisen tarvetta. Tässä vaiheessa olin siis kavunnut sänkyyn. Kätilöopiskelija katetroi (ei tuntunut missään) ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Järkytyksekseni olin jo täysin auki eikä uutta epiduraalia kerennyt saada. Enkä siis mitään muutakaan puudutusta (paitsi lopussa/jossain vaiheessa minulle laitettiin jotain ainetta epiduraalikanyylin kautta, mutta eihän se auttanut yhtään mitään...)
Ponnistus aloitettiin kyljeltään, ja se tuntuikin tosi hyvältä asennolta. Kätilö kyseli, että haluaisinko kokeilla jotain tiettyä asentoa, jolloin pyysin jakkaraa. Se ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan hyvältä, en osannut siitä ponnistaa lainkaan. Päädyin ponnistamaan kylkiasennossa. Ponnistaminen oli hirveintä maailmassa, kipu oli todella todella kovaa, ja lopussa tuntui siltä, etteivät voimat riitä enää yhteenkään ponnistukseen. Lopulta kuitenkin punnersin pojan pihalle puoli-istuvasta asennosta, johon siirryin aika lopussa, kun ponnistaminen ei edennyt kyljellään. Poika nostettiin heti mahan päälle. Ponnistusvaihe kesti 44 minuuttia, ja sinä aikana kerkesin rukoilla kuolemaa, imukuppia ja vaikka mitä. Pahoilta taisteluvammoilta kuitenkin vältyttiin juurikin pitkän ponnistusvaiheen ansiosta, sain vain neljä pinnallista tikkiä. Istukka tuli ulos kokonaisena, mutta sitä jouduttiin vähän vauhdittamaan mahasta painamalla.
On se vaan kumma miten tuska on jo nyt lähes unohtunut. Kyllä meillä vaan on maailman kaunein poika (4550g/56cm/37cm, pisteet 9/10)
