synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sektio vaatii tosiaan lääketieteellisen syyn ainakin pienillä viikoilla, koska monesti kun tilanne on epävarma saatetaan päätyä liian hätäisesti sektioon, ellei synnytys käynnistykään jostain syystä. Vauvan kuitenkin parempi kasvaa masussa jos vaan muutoin olot sen sallivat ja kasvua tapahtuu.
Fuji: Minullekin tulossa viikkoihin nähden pienikokoinen vauva, viime ultrassa painoarvio alle 1400 g ja viikot 32+1, viikolla 28+1 painoarvio 950 g jotta kasvua tapahtunut kuitenkin. Päänympärystä ollut välillä hankala mitata kun on jo niin alhaalla tulossa. Koetan olla murehtimatta turhia, tähän kun ei voi itse vaikuttaa muutoin kuin syömällä hyvin ja seurailemalla että vauva liikkuu, arvio on kuitenkin aina arvio.
 
Joo ja siis tiedän että noi saattaa heittää ja paljon.. Mut silti jotenkin se lääkäri oli kauhean hätäisesti sanomassa ettei kannata kuitenkaan stressata jne niin hetihän siitä iskee stressi :(
 
Oliko lääkäri ihan lastenlääkäri, jos ei niin kannattaa kysäistä mahdollisuudesta keskustella ihan lastenlääkärin kanssa, osaa varmasti selittää ja vastata paremmin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Saattavat ehdottaa myös lapsivesipunktiota mahdollisten kromosomivirheiden poissulkemiseksi, itse en siihen halunnut kun muutoin seulat ym. ok ja riskinä ennenaikainen synnytys ja noissa ei näy kuin yleisimmät trisomiat vissiinkin.
 
Mulla käynnistettiin synnytys, kun lapsivedet meni kotona illalla rv 40+5, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Mentiin aamulla synnärille, jossa todettiin, että paikat ei oo yhtään auki, joten mut lähetettiin osastolle käynnistykseen. Supistukset lähti käyntiin alkuillasta siellä osastolla. Kipu paheni illan ja yön mittaan, sain geelityynyjä selän alle, kävin lämpöisessä suihkussa jne. mutta kipu oli kova. Puolenyön maissa hoitaja otti käyrille ja tutki paikat, mitään ei ollut vieläkään tapahtunut. Sain kipupiikin kankkuun ja kehoituksen mennä nukkumaan. Supistuskivut olivat kuitenkin koko yön niin järkyttäviä, että en pystynyt makaamaan paikallaan, vaan kävelin osaston käytävää edestakaisin. Se oli kyllä elämäni kamalin yö! Aamulla taas tutkittiin, taisin olla vähän auennut, koska pääsin synnytyssaliin, johon mieskin sitten tuli kotoa mukaan. Siellä auttoi alkuun ilokaasu, sitten ei sekään riittänyt. Sain epiduraalin, joka tosiaan oli kuin taivaan lahja. Kivut hävisivät. Paikat eivät kuitenkaan auenneet, eikä synnytys edennyt. Lapsen sydänääney heikkenivät aina supistuksen tullen ja lopulta iltapäivällä lääkäri teki sektiopäätöksen. Lapsi saatiin ulos ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Tavallaan salaa toivon, että mulle tehtäisiin suunniteltu sektio, koska tuosta ekasta kerrasta on vähän huono kokemus. Käynnistys oli pitkä ja kivulias prosessi, joka ei lopultakaan edes johtanut synnytykseen. Toisaalta tietenkin luonnollinen onnistunut alatiesynnytys olisi kaikkein ihanin vaihtoehto. Pelkään vaan tuota käynnistystä ja jos se ei taaskaan mene hyvin...
 
Itse kans toivon, että ei käynnisteltäis. Jotenkin on jääny sellanen olo, että olot on silloin herkemmin kipeemmät ja tuskasemmat kuin silloin kun saa luonnollisesti edetä.
 
Hemppa87 sanoi:
Oliko lääkäri ihan lastenlääkäri, jos ei niin kannattaa kysäistä mahdollisuudesta keskustella ihan lastenlääkärin kanssa, osaa varmasti selittää ja vastata paremmin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Saattavat ehdottaa myös lapsivesipunktiota mahdollisten kromosomivirheiden poissulkemiseksi, itse en siihen halunnut kun muutoin seulat ym. ok ja riskinä ennenaikainen synnytys ja noissa ei näy kuin yleisimmät trisomiat vissiinkin.
Click to expand...

Mulla oli seulat ihan ok ja en tiiä mikä lääkäri oli.. En kyllä haluais riskeerata yhtään lisää ennenaikaiseen synnytykseen kun se riski on ilmeisesti jo olemassa ihan muutenkin! :(
 
Tajusin juuri, että viimeinen neuvolalääkärikäynti oli ja meni. Ilmeisesti täällä ei tehdä minkäänlaista koko- tai synnytystapa-arviota, mikä tuntuu hieman pelottavalta. Ainoa arvio rakenneultran jälkeen on ollut sf-mitta. Käytiin yksityisellä ultrassa reilu kuukausi sitten, viikolla 32, ja kätilö arvioi silloin pojan kooksi 2200 g, mikä on viikkoihin nähden melkoisen paljon. Suvussa on muutenkin todella isoja vauvoja, niin pelottaa kyllä hieman tuleva synnytys. En haluaisi samanlaista, kuin parilla kaverilla on nyt lähiaikoina ollut, että ensin saa pyöriä kauheissa kivuissa pari vuorokautta käynnistyksen takia ja sitten päädytään kuitenkin kiirelliseen sektioon. En haluaisi myöskään mitään pahoja repeämiä jättivauvan takia. Ilmeisesti pitää vaan luottaa siihen, että lapsi mahtuu ulos normaalitietä, vaikka sitä ei ole mitenkään arvioitu.

Muoks: myöskään kohdunkaulan tilannetta ei ole tutkittu, eikä minulle ole kertaakaan tehty mitään alatutkimusta.
 
Alise kuulostaa aika hurjalta! Ite kyllä melkein vaatisin sit jo että tehdään edes se kokoarvio jos ei muuta!
 
Eka sisätutkimus mulle tehtiin viikolla 19 muistaakseni ja toinen on nyt tulossa viikolla 35. Ja sillon ymmärtääkseni lääkäri antaa jotain arvioita... Meillä ei täällä ole mitään ultrausta noissa neuvoloissa. Mut aika jännä, ettei oo sit joillekin kertaakaan tehty sisätutkimusta...
 
Meilläkään ei tehdä synnytystapa -tai painoarviota, ainoastaan sf-mittaa seurataan. Myös vain yksi lääkärikäynti, jossa tehdään gynetutkimus. Toki tarvittaessa voidaan määrätä lisätutkimuksiin. Jännä kyllä miten eroaa paikkakuntakohtaisesti paljon.
 
Pää on kyllästynyt tähän hommaan aikoja sitten :P Mut nyt huomasin, et vanha "ystävä" masennus on alkanut taas oireilee :( Jotenki olis turvallisempi olo, jos muksu olis jo maailmassa.

Mulla on torstaina eka sisätutkimus. Ja sillon taitaa olla 36+2. Ei kyl yhtään innostais alapään sörkkiminen..
 
Alise sanoi:
Tajusin juuri, että viimeinen neuvolalääkärikäynti oli ja meni. Ilmeisesti täällä ei tehdä minkäänlaista koko- tai synnytystapa-arviota, mikä tuntuu hieman pelottavalta. Ainoa arvio rakenneultran jälkeen on ollut sf-mitta. Käytiin yksityisellä ultrassa reilu kuukausi sitten, viikolla 32, ja kätilö arvioi silloin pojan kooksi 2200 g, mikä on viikkoihin nähden melkoisen paljon. Suvussa on muutenkin todella isoja vauvoja, niin pelottaa kyllä hieman tuleva synnytys. En haluaisi samanlaista, kuin parilla kaverilla on nyt lähiaikoina ollut, että ensin saa pyöriä kauheissa kivuissa pari vuorokautta käynnistyksen takia ja sitten päädytään kuitenkin kiirelliseen sektioon. En haluaisi myöskään mitään pahoja repeämiä jättivauvan takia. Ilmeisesti pitää vaan luottaa siihen, että lapsi mahtuu ulos normaalitietä, vaikka sitä ei ole mitenkään arvioitu.

Muoks: myöskään kohdunkaulan tilannetta ei ole tutkittu, eikä minulle ole kertaakaan tehty mitään alatutkimusta.
Click to expand...

Alise, ihan sama juttu täällä Espoossa. Mua pelottaa myös jättivauva sf-mitan ollessa yläkäyrällä ja radin vuoksi. Ihmettelen myös, ettei edes alatutkimusta tehdä, vaikkei alapään ronkkiminen innostakaan. Mutta olisi itsellä paljon luottavaisempi olo lähteä synnyttämään jos edes joku olisi tsekannut tilanteen. Varasin ajan yksityiselle synnytystapa-arvioon puolentoista viikon päähän kerran julkisella eivät ole valmiita näitä kustantamaan. Mieluummin maksan sen pari sataa ja saan joko mielenrauhan, että kaikki ok tai vaihtoehtoisesti infoa jos näyttää siltä, että kaikki ei olekaan kunnossa tai vauva vaikuttaa ylisuurelta. Sitten ainakin on jotain kättä pidempää vaatia lisätutkimuksia myös julkisella puolella.
 
mangusti80 sanoi:
Alise, ihan sama juttu täällä Espoossa. Mua pelottaa myös jättivauva sf-mitan ollessa yläkäyrällä ja radin vuoksi. Ihmettelen myös, ettei edes alatutkimusta tehdä, vaikkei alapään ronkkiminen innostakaan. Mutta olisi itsellä paljon luottavaisempi olo lähteä synnyttämään jos edes joku olisi tsekannut tilanteen. Varasin ajan yksityiselle synnytystapa-arvioon puolentoista viikon päähän kerran julkisella eivät ole valmiita näitä kustantamaan. Mieluummin maksan sen pari sataa ja saan joko mielenrauhan, että kaikki ok tai vaihtoehtoisesti infoa jos näyttää siltä, että kaikki ei olekaan kunnossa tai vauva vaikuttaa ylisuurelta. Sitten ainakin on jotain kättä pidempää vaatia lisätutkimuksia myös julkisella puolella.
Click to expand...

Mun mielestä tohon sf-mittaan ei kannata luottaa liikaa, se on niin yksilöllistä. Itellä esikoiselta sf-mitta huuteli ylärajoilla tai yli kokoajan ja silti tulokas oli huimat 3050g:hilarious:
 
Kyn
mude sanoi:
Mä koin kans että alkoi tosi koviba menkkakipuina. Ja tosi selkeesti aaltomaisesti tuli, js voimistuen. Pahimmat supistuskivut ennen ku pyysin epiduraalia ni oli semmosta järkyttävää poltetta, etenki alaselässä. Ja tiheni koko ajan, lopussa edellinen supistus ko loppu ni ihan muutaman sekunnin sai hengittää syvään ni tuli seuraava suppari. Ja siis epoduraali laitettiin mulla molemnista mut toisen synnytys etenikin niin nopeeta et ei kerinnykään vaikuttaa, ko vauva jo synty.
Click to expand...
Kun ei vaikuttanut ajoissa se puudutus, niin paheniko se kipu loppua kohden? Siis ulostuloa kohden?
 
Kotimama sanoi:
Mulla ei ole käynnistetty mutta käsitykseni mukaan synnytystä ei käynnistellä ellei viikkoja ole kasassa tiettyä määrää. Käynnistyksen saattaa saada mikäli äidillä on historiaa joistain sairauksista, jatkuvasta unettomuudesta, mt-vaivoja jotka vaativat mahd pian lääkityksen aloittamisen, vauvan suuri koko tai muu komplikaatio, monikkoraskaus tms mutta nämäkin katsotaan aina tilannekohtaisesti. Se että on "kypsä fiilis" ei ole riittävä peruste (ei lääketieteellinen syy), luulen että aika monella meistä alkaa olla kroppa ja mieli jo aika tööt mutta se on tietyssä määrin normaalia ja niin pitääkin olla :) kunpa itsekin tietäisin vauvan syntymäpäivän etukäteen tai tietäisin saavani käynnistyksen sinä ja sinä päivänä, meillä kun ei 100% ole lapsenvahtia esikoiselle niin joudun väistämättä varautumaan siihen että pahimmillaan synnytän ilman mieheni tukea. Mutta eipä tulevaa voi ennustaa, toivon vaan että kaikki menee hyvin ja synnytys käynnistyy niillä viikoilla joille olen saanut hoitajan palkattua. Ajatuskin siitä että joutuisin synnyttämään ilman miestä tuntuu hyvin lohduttomalta ja se ettei mies näkisi toisen rakkaan pienensä syntymää :(
Click to expand...

Yhellä oli käynnistetty, kun se oli vaatinut, mut eipä ollut keho vielä valmis synnytykseen ja jouduttiin tekee sektio kesken synnytyksen.
 
Vius, Sain niin myöhää sen epin et heti ko piikki oli pistetty ni sain rueta ponnistaan. Epiduraali alkaa siis vaikuttaa noin vartin päästä. Ponnistusvaiheen kipu ei ollu mun mielestä enää niin paha mitä avautumisvaiheessa. Enhän mä olis sitä epiä enää siinä vaiheessa pyytäny tai saanukaan jos olisin tienny et oon jo lähes auki, mut avauduin niin nopeeta eikä kätilö tarkistanu kohdunsuun tilannetta ennen epin laittoa.

Ja olihan se kipu ennen ku sain epin ni järkyttävää , varmaan vartti oli kohtuu tuskasta avautumisvaiheen lopussa. Suosittelen etenki ensisynnyttäjälle epiduraalia, onhan se ihan pelastus! Kuitenki yleensä ensisynnyttäjillä synnytys kestää kauemmin mitä tuo mun tokan synnytys , 1,5h. Et tuskimpa sitä "vaaraa" oo et epi ei ehtis vaikuttaa.
 
Muokattu viimeksi:
mangusti80 sanoi:
Alise, ihan sama juttu täällä Espoossa. Mua pelottaa myös jättivauva sf-mitan ollessa yläkäyrällä ja radin vuoksi. Ihmettelen myös, ettei edes alatutkimusta tehdä, vaikkei alapään ronkkiminen innostakaan. Mutta olisi itsellä paljon luottavaisempi olo lähteä synnyttämään jos edes joku olisi tsekannut tilanteen. Varasin ajan yksityiselle synnytystapa-arvioon puolentoista viikon päähän kerran julkisella eivät ole valmiita näitä kustantamaan. Mieluummin maksan sen pari sataa ja saan joko mielenrauhan, että kaikki ok tai vaihtoehtoisesti infoa jos näyttää siltä, että kaikki ei olekaan kunnossa tai vauva vaikuttaa ylisuurelta. Sitten ainakin on jotain kättä pidempää vaatia lisätutkimuksia myös julkisella puolella.
Click to expand...

Aika jännä, että edes radia sairastavia ei tutkita tarkemmin. Mäkin mietin, että pitäiskö vielä käydä yksityisellä, mutta en sitten tiedä, että olisko siitä apua kuitenkaan. Yritän nyt lohduttautua sillä, että yksityinen kätilö väitti, että kaikki pystyvät synnyttämään nelikiloisen vauvan tai jos eivät, niin pienemmänkin kanssa olisi ongelmia. Synnytyssairaalan tutustumiskäynnillä sanottiin lisäksi, että kaikille tehdään jonkinlainen synnytystapa-arvio sitten synnyttämään tullessa, mutta olisihan se kiva saada valmistautua sektioon jo etukäteen, jos sellaiseen synnytystapa-arvion perusteella joutuisi. Tällä hetkellä toivon vaan, että lapsi syntyisi mahdollisimman pian eikä jäisi mahaan kasvamaan liikoja.
 
Mietin vaan että miten pitkälle siinä on varaa kestää kipua, ennen kuin epin laitto on myöhäistä. Ja jos selviää kivun kanssa ponnistukseen, ni onko ponnistusvaihe vielä kipeempi.
Mulla on nyt joku ihme vimma, etten haluis epiduraalia, mutta päätän asian vasta sitten kun tiedän minkälaisena kipu tuntuu minun ruodossa.
 
Kukkis.mlk sanoi:
Mulla on torstaina eka sisätutkimus. Ja sillon taitaa olla 36+2. Ei kyl yhtään innostais alapään sörkkiminen..
Click to expand...

Mulla oli limakalvot niin kipeet ennen lääkärikäyntiä, et sattui jo pelkkä ajatuskin sisätukimuksesta. Saatoin itseni sitten oireillani pahempaan liemeen ja loppujen lopuksi jouduin riisumaan housut kolmesti :D oma neuvolalääkäri ja synnärin kätilö teki tutkimukset oikein hellästi mutta synnärin lääkäri ei paljoa arkaillut ja se sattui.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top