synnytys
- Ketjun aloittaja Caarina
- Aloituspäivämäärä
En tiedä voiko tätä sanoa valmistautumiseksi, mutta olen yrittänyt lukea paljon erilaisia synnytystarinoita ja kokemuksia ja niiden kautta on tullut paljon ymmärrystä mitä synnytyksessä oikeasti tapahtuu, mikä voi mennä pieleen ja miten sitten toimitaan ja ne ovat ainakin saaneet oman olon varmemmaksi, tyynemmäksi ja valmiimmaksi.
Mä en ole ikinä mitenkään valmistautunut, vaan esikostakin mentiin ihan sen mukaan mitä eteen tuli. Kun ei luo liikoja mielikuvia, ei tarvitse pettyä... 
Nyt neljästi synnyttäneenä lähinnä odotan sitä innolla jälleen, kun se on ollut niin mukavaa ja mahtavaa. Toki tiedostan, että yllätyksiä voi tulla ja sitten toimitaan niiden mukaan, siksi siellä on ammattilaiset apuna. Mutta jos kaikki sujuu yhtä luonnostaan, kuin ennenkin, hoidan homman jälleen luomusti ja kätilö voi ottaa vaan koppia. Rentona ja avoimin mielin, niin homma hoituu. :)
Nyt neljästi synnyttäneenä lähinnä odotan sitä innolla jälleen, kun se on ollut niin mukavaa ja mahtavaa. Toki tiedostan, että yllätyksiä voi tulla ja sitten toimitaan niiden mukaan, siksi siellä on ammattilaiset apuna. Mutta jos kaikki sujuu yhtä luonnostaan, kuin ennenkin, hoidan homman jälleen luomusti ja kätilö voi ottaa vaan koppia. Rentona ja avoimin mielin, niin homma hoituu. :)
Jonma kirjoitti hyvin :)
mulla ei esikoisen synnytyksessäkään ollut mitään odotuksia. Luotin ammattilaisiin ja omaan kehoon. Paljon tietysti olin kuullut ja lukenut kauhujuttuja erityisesti ponnistusvaiheesta. Oma kokemukseni oli ensimmäisestä synnytyksestä että itse avautumissupistukset oli kipeitä mutta itse synnytys oli kuin olisi "pinnistänyt isoa kakkaa" ulos niin sanotusti odotin kipujen kanssa liian pitkään enkä lopulta ehtinyt saada kivunlievityksiä vaikka siihen oli monesti ollut tilaisuus. Mulla oli tosi tsemppaava kätilö :) sanoi että niin kauan kun pärjää niin kannattaa olla ottamatta. Kun kuulin olevani 10cm auki niin itkin aluksi sitä että en saa enää mitään puudutteita. Mutta itse ponnistusvaihe ei ollut niin kivulias kun avaavat supistuskivut. Kivunlievityksenä oli avautumisessa siis vaan kuumapussit. Tensiä kokeilin mutta siitä tuli huono olo. Tämä minun kokemukseni :)
toivon että tämä synnytys menee yhtä hyvin ns oppikirjan mukaan. Ainut mitä aion tässä synnytyksessä tehdä toisin on liikkua enemmän avautumisvaiheessa. Esikoisen synnytyksessä nauroin, vollotin kärvistelin vuoroperään vaan sängyllä enkä kävellyt kun pelkäsin kaatuvani (synnärille mentäessä jalkani vapisivat kivun/jännityksen vuoksi ja pelkäsin tämän jatkuvan).
mulla ei esikoisen synnytyksessäkään ollut mitään odotuksia. Luotin ammattilaisiin ja omaan kehoon. Paljon tietysti olin kuullut ja lukenut kauhujuttuja erityisesti ponnistusvaiheesta. Oma kokemukseni oli ensimmäisestä synnytyksestä että itse avautumissupistukset oli kipeitä mutta itse synnytys oli kuin olisi "pinnistänyt isoa kakkaa" ulos niin sanotusti
odotin kipujen kanssa liian pitkään enkä lopulta ehtinyt saada kivunlievityksiä vaikka siihen oli monesti ollut tilaisuus. Mulla oli tosi tsemppaava kätilö :) sanoi että niin kauan kun pärjää niin kannattaa olla ottamatta. Kun kuulin olevani 10cm auki niin itkin aluksi sitä että en saa enää mitään puudutteita. Mutta itse ponnistusvaihe ei ollut niin kivulias kun avaavat supistuskivut. Kivunlievityksenä oli avautumisessa siis vaan kuumapussit. Tensiä kokeilin mutta siitä tuli huono olo. Tämä minun kokemukseni :)toivon että tämä synnytys menee yhtä hyvin ns oppikirjan mukaan. Ainut mitä aion tässä synnytyksessä tehdä toisin on liikkua enemmän avautumisvaiheessa. Esikoisen synnytyksessä nauroin, vollotin kärvistelin vuoroperään vaan sängyllä enkä kävellyt kun pelkäsin kaatuvani (synnärille mentäessä jalkani vapisivat kivun/jännityksen vuoksi ja pelkäsin tämän jatkuvan).
Itse toivoisin kans, että voi liikkua niin pitkään kuin mahdollista ja käydä suihkussa (tai ammeessa, jos sellanen sattuu olemaan käytössä). Ja toinen toive olis, että synnytystä ei kiirehdittäis, jos ei ole olosuhteiden vuoksi pakko eli että sais edetä rauhassa omaa tahtia. Toki, jos ei edisty yhtään, ni sit varmaan tarvii jotain tehdä, koska sit loppuu varmasti itseltäkin voimat. Onneks sairaala ei oo kauheen kaukana, niin voi toivottavasti olla kotona mahdollisimman pitkään.
Minullakin edessä toinen synnytys. Ensimmäiseen menin ilman sen suurempia ennakko-odotuksia tai -toiveita. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja yö sairaalassa ennen saliin pääsyä oli elämäni epämukavin ja kivuliain. Salissa mulla oli mahtava kätilö, kannustava ja jämäkkä juuri oikeassa suhteessa. Lopulta, kun homma ei vaan edennyt ja lapsen sykkeet rupesivat laskemaan, päädyttiin kiireelliseen sektioon. Siinäkin päätöksessä luotin täysin lääkäreihin.
Tämän toisen toivoisin voivani synnyttää alakautta, eikä siihen näytä tällä hetkellä olevan mitään estettä. Ja tälläkin kertaa menen aikanani sairaalaan luottaen siellä työskenteleviin ammattilaisiin. :)
Tämän toisen toivoisin voivani synnyttää alakautta, eikä siihen näytä tällä hetkellä olevan mitään estettä. Ja tälläkin kertaa menen aikanani sairaalaan luottaen siellä työskenteleviin ammattilaisiin. :)
Yritän olla tässäkin raskaudessa suunnittelematta synnytystä etukäteen enempiä. Käynnistys oli viimeksi hyvä kokemus joten ei haittaa jos menee nytkin. Kivunlievitystä lykkään taas mahdollisimman pitkään, epiduraalin toivoisin. Ilokaasusta tulee huono olo ja huumeita en halua (joo, tiedän että epissäkin tujut aineet 
. Vaikka viime synnytys oli hurja, odotan tätä uutta tosi innolla :)
. Vaikka viime synnytys oli hurja, odotan tätä uutta tosi innolla :)Mun eka synnytys kesti 17 tuntia enkä tienyt mitä teen kun ei ollut kokemusta. Mut vielä lääkittiin niin että nuokuin vain sängyn reunalla enkä tuntenut mitään joten en tajunnut edes ponnistaa. Kätilö sanoi mitä mun pitää tehdä ja parhaani tein... Poikaa ponnistin 45min. Never again.
Tyttö syntyi 4 tunnissa ja ponnistus alle minuutin. Synnytys oli niin nopea ettei edes ehditty lääkitä ja siitä olen onnellinen. Keho hoiti asiat kalvojen puhkaisua lukuunotamatta itse kaiken.
Nyt haluaisin samanlaisen kokemuksen kun viimeksi. Olen tässä välissä saanut kammon seläytimen sorkkimisesta joten epiduralit ym on täys nou nou. Luomua siis yritän. Kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasun huolin. Mutta kunto on huono ja pelkään etten jaksa synnyttää. Jo nyt mitä tässä supistelee, väsyn niin että itkettää. Että en tiedä. En haluisi sektiota mutta mietitään.
Tyttö syntyi 4 tunnissa ja ponnistus alle minuutin. Synnytys oli niin nopea ettei edes ehditty lääkitä ja siitä olen onnellinen. Keho hoiti asiat kalvojen puhkaisua lukuunotamatta itse kaiken.
Nyt haluaisin samanlaisen kokemuksen kun viimeksi. Olen tässä välissä saanut kammon seläytimen sorkkimisesta joten epiduralit ym on täys nou nou. Luomua siis yritän. Kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasun huolin. Mutta kunto on huono ja pelkään etten jaksa synnyttää. Jo nyt mitä tässä supistelee, väsyn niin että itkettää. Että en tiedä. En haluisi sektiota mutta mietitään.
Onko joku menossa johonkin synnytysvalmennukseen, siis johonkin muuhun kuin mitä neuvola järjestää tai onko käynyt aiemmin? Onko ollut hyötyä?
Kas täällä oli tämmöinenkin ketju, minä kävin jo fiksuna tyttönä valittamassa tuolla pelkopoliketjussa kuulemiani kauhutarinoita nopeista synnytyksistä joissa ei ehdi antaa/ei anneta mitään kivunlievitystä, ei ollut ehkä se paras ketju tuollaiselle säikyttelylle kuitenkaan. 
Mulla on tosiaan toiveissa epi+pudendaali+ilokaasu+kipulääkkeet eli tosiaan koko setti. Omassa tuttavapiirissä yksi synnytti esikoisen niin nopsaan ettei ehtinyt saada mitään, ja yhdellä synnytys kesti lähes kolme päivää mutta sai kaikki lääkkeet, ja näistä jälkimmäinen oli synnytyksen pitkittymisestä huolimatta hyvin tyytyväinen mutta se lääkkeettä synnyttänyt taas hyvin traumatisoitunut. Olen myös opiskeluaikoina ollut läsnä synnytyksissä ja muistan vielä elävästi sen radikaalin eron joka näkyi kivuliaisuudessa ennen ja jälkeen epiduraalin. Jo silloin päätin, että mulle ilman muuta epiduraali.
Oikeastaan toivoisin sektiota, mutta kun ei siihen ole mitään riittävän hyväksi katsottavaa syytä, niin kai se täytynee alakautta punnertaa. Toiveen taustalla siis muutama näkemäni tapaus joissa pahoja repeämiä korjailtu jälkikäteen useilla leikkauksilla ja silti vuosien päästäkin paiseongelmaa ja vaikeuksia ulosteen pidättämisessä. Nämä on siis tietysti äärettömän äärettömän harvinaisia tapauksia, mutta niin on kaikkein vaikeimmat sektiokomplikaatiotkin. Yleisemmät sektiokomplikaatiot taas olisin ihan koska tahansa valmis ottamaan välttyäkseni sulkijalihasvaurioilta. Täytyy kyllä sanoa, ettei yhtään haittaa jos olisi perätila, silloin olisi paremmat perusteet tuolle sektiotoiveelle... :bag: Tällä hetkellä olen siis kuitenkin asennoitunut alatiesynnytykseen.
Mulla on tosiaan toiveissa epi+pudendaali+ilokaasu+kipulääkkeet eli tosiaan koko setti. Omassa tuttavapiirissä yksi synnytti esikoisen niin nopsaan ettei ehtinyt saada mitään, ja yhdellä synnytys kesti lähes kolme päivää mutta sai kaikki lääkkeet, ja näistä jälkimmäinen oli synnytyksen pitkittymisestä huolimatta hyvin tyytyväinen mutta se lääkkeettä synnyttänyt taas hyvin traumatisoitunut. Olen myös opiskeluaikoina ollut läsnä synnytyksissä ja muistan vielä elävästi sen radikaalin eron joka näkyi kivuliaisuudessa ennen ja jälkeen epiduraalin. Jo silloin päätin, että mulle ilman muuta epiduraali.
Oikeastaan toivoisin sektiota, mutta kun ei siihen ole mitään riittävän hyväksi katsottavaa syytä, niin kai se täytynee alakautta punnertaa. Toiveen taustalla siis muutama näkemäni tapaus joissa pahoja repeämiä korjailtu jälkikäteen useilla leikkauksilla ja silti vuosien päästäkin paiseongelmaa ja vaikeuksia ulosteen pidättämisessä. Nämä on siis tietysti äärettömän äärettömän harvinaisia tapauksia, mutta niin on kaikkein vaikeimmat sektiokomplikaatiotkin. Yleisemmät sektiokomplikaatiot taas olisin ihan koska tahansa valmis ottamaan välttyäkseni sulkijalihasvaurioilta. Täytyy kyllä sanoa, ettei yhtään haittaa jos olisi perätila, silloin olisi paremmat perusteet tuolle sektiotoiveelle... :bag: Tällä hetkellä olen siis kuitenkin asennoitunut alatiesynnytykseen.
Mun synnytys kesti kokonaisuudessaan 18h, josta ensimmäiset 16h oli aivan järkyttävän kivuliaita. Lääkkeellä käynnistettiin ja yö meni sairaalan käytävää kävellen, kun supistukset oli niin kipeitä, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Aamulla pääsin vihdoin saliin ja aluksi otin ilokaasua jokusen tunnin. Se auttoi, kunnes ei enää auttanut. Lopulta sain epiduraalin, jonka laitto jännitti kovasti, mutta ei oikeasti tuntunut miltään. Ja voi sitä autuutta, kun kipu hävisi! 
Se oli uskomatonta. Valitettavasti synnytys ei kuitenkaan muuten edennyt, joten lopulta tosiaan päädyttiin sektioon, mutta koska epiduraali oli laitettu, saatiin puudutusaineet menemään samasta rööristä, eikä mua tarvinnut nukuttaa. Olin siis hereillä, kun poika leikattiin ulos ja sain hänet hyvin pian syliin ja rinnalle. 
Se oli uskomatonta. Valitettavasti synnytys ei kuitenkaan muuten edennyt, joten lopulta tosiaan päädyttiin sektioon, mutta koska epiduraali oli laitettu, saatiin puudutusaineet menemään samasta rööristä, eikä mua tarvinnut nukuttaa. Olin siis hereillä, kun poika leikattiin ulos ja sain hänet hyvin pian syliin ja rinnalle. 
Piika
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minä olen samoilla linjoilla kuin Pyllerö80, olen kova stressaamaan kaikesta (mistä nyt opettelen pois..) mutta synnytystä odotan rauhallisin mielin. Ensimmäinen synnytys oli spontaani perätilasynnytys, ilokaasua kokeilin mutta oksensin, tns tuntui huonolta, sitten lääkäri laittoi PCB-puudutuksen ja vähän ennen ponnistusvaihetta pudendaalipuudutuksen. Kokonaisuudessaan synnytys kesti muistaakseni 8h, ponnistusvaihe 29min.
Kovin kipu oli avautumisvaiheessa, ja toivon että seuraavassa synnytyksessä pääsisin kokeilemaan liikkumista/eri asentoja kun tuolloin sain liikkua vain kun käännyin vasemmalta kyljeltä selälleen puudutuksen laiton ajaksi..
Kovin kipu oli avautumisvaiheessa, ja toivon että seuraavassa synnytyksessä pääsisin kokeilemaan liikkumista/eri asentoja kun tuolloin sain liikkua vain kun käännyin vasemmalta kyljeltä selälleen puudutuksen laiton ajaksi..
Mä ajattelin kans olla stressaamatta, katon HUSin synnytysvideot jne etukäteen, et tiedän suunnilleen mitä tapahtuu mut en nyt osaa jännittää sen enempää. Vielä. Kaikkea kun voi käydä ja etukäteen murehtimalla tuskin parantaa tilannetta. Voiha se olla et synnytän autoon, siinä ei mitkää valmistautumiset auta :D
Piika
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä vauva tuli pylly ensin, jalat oli kylkiä vasten ja taisi pää ja kädet tulla aika yhtä aikaa, lääkäri avusti olkapäät ja pään.. muutama päivä synnytyksestä sitten lääkäri tutki kunnolla vauvan jalat ja lonkat ettei ole mitään vaurioita tullut.
Jos todetaan perätila kun synnytys on jo alkanut, ainakin minun kohdalla tehtiin ultralla kokoarvio vauvasta, lääkäri arvioi minun lantion ja kun näytti että mahtuu tulemaan, taisivat kysyä haluanko synnyttää alakautta vai meneekö suoraan sektioon, ja leikkaussali oli koko ajan varattuna. Liikkua en saanut tosiaan kuin sen verran että kyljeltä selälleen ja takasin, kun kalvot oli puhkaistu, ettei napanuora luiskahda ennen aikojaan ulos.
Yksinään siinä ei kyllä tarvinut olla koko aikana.. taisi olla 3 kätilöä ja pari lääkäriä, kun halusivat nähdä perätilasynnytyksen..
Jos todetaan perätila kun synnytys on jo alkanut, ainakin minun kohdalla tehtiin ultralla kokoarvio vauvasta, lääkäri arvioi minun lantion ja kun näytti että mahtuu tulemaan, taisivat kysyä haluanko synnyttää alakautta vai meneekö suoraan sektioon, ja leikkaussali oli koko ajan varattuna. Liikkua en saanut tosiaan kuin sen verran että kyljeltä selälleen ja takasin, kun kalvot oli puhkaistu, ettei napanuora luiskahda ennen aikojaan ulos.
Yksinään siinä ei kyllä tarvinut olla koko aikana.. taisi olla 3 kätilöä ja pari lääkäriä, kun halusivat nähdä perätilasynnytyksen..