synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En kyl yhtään tiiä, mitä sen harjottelijan päässä liikkui. Voi olla, et lääkäri oli vähän liian natsi, ja aiheutti sit turhaa jännittämistä.
Mutta, mutta.. Mulla oli eilen neuvolassa harjottelija, ja oli niin hellä ja rauhallinen :) Ei ne kaikki näköjään pahoja oo :P
 
Hei nyt synnyttäneet. Millaista on synnytyksen supistuskipu/avautumiskipu ja itse synnytyskipu? Millä sanoilla sitä kuvailisitte? Viiltävää, vihlovaa, repivää, jomottavaa? Halvaannuttavaa, lamaannuttavaa, ärsyttävää, puuduttavaa? Mihin sitä voi verrata?
 
Alati koventuvaa. Minulla aluksi jomottavaa alaselässä, jonka tunnistin heti synnytykseen liittyväksi. Herättää jopa unesta.

Sairaalaan päästyä muuttunut epämukavaksi, selässä tuntuvaksi. Siihen asti siedettävää kunnes kalvot puhkaistiin, sit tuli niin kipeäksi että itsekontrolli petti ja itkin ja huusin. Kunnes tuli ponnistusvaihe eikä enää sattunut.

Olen käsittänyt että kivun voi tuntea monella tapaa, minulla tuntunut aina alaselässä.
 
Minulla synnytyskivut alkoivat kovina "menkkakipuina" ja tulivat ns. aaltoina, jotka kovenevat hiljalleen. Kipujen vuoksi en saanut nukuttua yöllä vaan pakko oli lähteä liikkeelle. Kipujen vuoksi automaattisesti hengitteli syvään, jotta kovimmista kipu aalloista selvisi yli. Synnytyksen loppuvaiheen kipuja en tuntenut, koska spinaali vei ne täysin. Monitorista seuraamalla näin koska uusi supistui alkoi.
 
Muokattu viimeksi:
Ääh rupesin ykskaks viime yönä pohtimaan kaikkee synnytykseen liittyvää, supistukset, kivut, repeilyt, millainen henkilökunta on, saanko kipulääkkeitä, mitä jos kätilö vaihtuu alvariinsa, tapahtuuko synnytys hitaasti vai nopeesti, tapahtuuko ylipäätää luonnollisesti vai käynnistelläänkö... lopputulos oli kuitenkin se että aloin voimaan huonosti enkä hetkeen saanut unta. sitten kun sain, näin unta että lääkärin vastaanotolla lääkäri määräs mut suunniteltuun sektioon johon olin tosi tyytyväinen. loppuyön nukuinkin sitten oikein hyvin.
 
Itse koin myös pikkuhiljaa koventuviksi. Alkoivat epäsäännöllisinä kovempina harkkasupistuksina alkuillasta, illempana en enää kyennyt toimimaan normaalisti supistuksen tullessa vaan piti ottaa tukea esim tuolista, seinästä, miehestä, tms. Sairaalaan lähdimme kun tulin niin kipeäksi ja supistukset olivat suht säännöllisiä. Ja itsekin koin niin että kivut helpottivat ponnistusvaiheen alettua ja silloin supistus oli enemminkin se ystävä :grin
 
Otitteko kaikki epiduraalin tai spinaalin? Ja mikä on ns. viimeinen hetki ottaa epiduraali?
 
Mun ekassa synnytyksessä kaikki mahdolliset kipulääkkeet. Kesti kauan ja oli tuskainen. Toinen synnytys oli nopea eikä mitään kipulääkitystä.
 
Vius meillä sanottiin just valmennuksessa että vajaa 9cm ku on auki niin vielä saa epiduraalin.. Mut sit ei enää jos on jo täysin auki. Toki siis katsotaan kuulemma tilanne kohtaisesti :)
 
Mä koin kans että alkoi tosi koviba menkkakipuina. Ja tosi selkeesti aaltomaisesti tuli, js voimistuen. Pahimmat supistuskivut ennen ku pyysin epiduraalia ni oli semmosta järkyttävää poltetta, etenki alaselässä. Ja tiheni koko ajan, lopussa edellinen supistus ko loppu ni ihan muutaman sekunnin sai hengittää syvään ni tuli seuraava suppari. Ja siis epoduraali laitettiin mulla molemnista mut toisen synnytys etenikin niin nopeeta et ei kerinnykään vaikuttaa, ko vauva jo synty.
 
Te, joilla synnytys käynnistetään: Miksi käynnistetään ja kuka sen määrää?
Tää raskaus alkaa olee liian rankka mun pääkopalle ja eilen tajusin, ettei mun pää välttämättä kestä edes laskettuun aikaan. Tarttee varmaan ottaa asia puheeks torstaina nlalääkärin kanssa, et muksu ulos ja heti.
 
Vius: En ottanut epiduraalia tms. Tuskailin supistusten kanssa ehkä siihen asti kun olin auki n. 5cm kunnes meni lapsivedet. Lapsivesien menon jälkeen meni vaan pieni hetki kunnes tuli ponnistamisen tarve, auki 10cm ja ei ollut enää epin tarvetta.
 
Minulle kätilö ehdotti n. 2h ennen vauvan syntymää, että haluaisinko ottaa spinaalin. Sitä ennen olin saanut kipupiikin, ammeessa lillunut ja ilokaasua hengitellyt.
Tulevassa synnytyksessä haluaisin pärjätä vähäisillä kivunlievityksillä, mutta menen synnyttämään avoimin mielin. :)
 
Mulla käynnistettiin (vauvan suuri koko), voimistuvia supistuksia, ihan ku menkkakivut, mutta sitte ku alkoivat voimistuun niin olivat lähinnä lamaannuttavia. Kipu ei ollut pahinta maailmassa ja meni aina ohi mutta supistuksen kohdalla piti aina olla ihan liikkumatta ja keskittyä hengittään. Mulla avasivat tosi nopeeta, puoli tuntia kovia supistuksia -> 6cm auki ja epiduraali, 20min ja täysin auki, ponnistamaan.
 
Mulla ei ole käynnistetty mutta käsitykseni mukaan synnytystä ei käynnistellä ellei viikkoja ole kasassa tiettyä määrää. Käynnistyksen saattaa saada mikäli äidillä on historiaa joistain sairauksista, jatkuvasta unettomuudesta, mt-vaivoja jotka vaativat mahd pian lääkityksen aloittamisen, vauvan suuri koko tai muu komplikaatio, monikkoraskaus tms mutta nämäkin katsotaan aina tilannekohtaisesti. Se että on "kypsä fiilis" ei ole riittävä peruste (ei lääketieteellinen syy), luulen että aika monella meistä alkaa olla kroppa ja mieli jo aika tööt mutta se on tietyssä määrin normaalia ja niin pitääkin olla :) kunpa itsekin tietäisin vauvan syntymäpäivän etukäteen tai tietäisin saavani käynnistyksen sinä ja sinä päivänä, meillä kun ei 100% ole lapsenvahtia esikoiselle niin joudun väistämättä varautumaan siihen että pahimmillaan synnytän ilman mieheni tukea. Mutta eipä tulevaa voi ennustaa, toivon vaan että kaikki menee hyvin ja synnytys käynnistyy niillä viikoilla joille olen saanut hoitajan palkattua. Ajatuskin siitä että joutuisin synnyttämään ilman miestä tuntuu hyvin lohduttomalta ja se ettei mies näkisi toisen rakkaan pienensä syntymää :(
 
Joo siis mieki oon ymmärtänyt että tarvitaan joku pätevä lääketieteellinen syy esim vauvan suuri koko siihen että saa käynnistyksen.. Tai tietty sit jos menee yliaikaiseksi..
Ite oon tässä nyt kovasti miettinyt että mitä tapahtuu jos vauva ei kasvakaan tarpeeksi.. Meillä tosiaan painoarvio rv 32+5 oli vaan 1560g eli tosi paljon vähemmän mitä pitäisi! Keskiviikkona uudestaan kontrollikäynti tyksiin mut ei se lääkäri varmaan halunnu kertoa mitä tapahtuu jos vauva ei kasvakaan ja nyt tää epätietoisuus on ihan kamalaa.. Olisin paljon tyytyväisempi jos tietäisin että mihin pitää varautua!
 
Mä sain epiduraalin, kun sitä kovasti vaadin. Olin jo niin väsynyt siinä vaiheessa, että vaan pillitin, kun anestesialääkäri tuli. Silti kätilö vaan ehdotti, että kokeillaanko akupunktiota. Epiduraali oli kyllä taivas! Sain vielä toisen annoksen ja sit katosikin supistukset, kun ois pitänyt ponnistaa. Meni tosi vaikeesti kaikki ja toivon todella, että menis nyt helpommin. Ja vesisynnytys kuulostaa aika hyvältä! Mutta eihän sitä koskaan tiedä miten menee.
 
Ja joo kyllä tässä alkaa olla jo aika loppu tähän raskauteen, mutta haluan, että pieni saa kasvaa vielä vähän. Näin viime yönä unta, että vatsa repesi ja vauva tuli ulos... Kertookohan se jotain liikkeiden vahvuudesta :D
 
Mäkin alan olla täysin kypsä tähän raskauteen, mutta neiti ei kyllä osoita mitään valmistautumisen merkkejä, ja onhan se oikeasti tosi hyvä ettei vielä kiirehdi maailmaan kun on viikkojakin vasta 33. Mutta joulukuun alussa saisi jo mun puolesta tulla. Siinä vaiheessa kaikki saunat ja seksit ja suursiivoukset kehiin. :grin Vaikka jotenkin olen kyllä pessimistisesti varautunut siihen, että tammikuulle mennään... Eka lapsi, ja itsekin olin aikanaan noin 2 viikkoa myöhässä.
 
Mä haluisin et toi maha vähä laskeutuis et sais vähä paremmin happee, mut sit tulee kyl muut vaivat. Huvittavaa etten oo varma supisteleeko mua vai puskeeko vauva välillä niin kovaa. Ei siis satu, mut kiristää niin kovasti. Mulla alko esikoisesta lievät supistukse vasta kun vedet meni, mut en muista sitä tunnetta enää..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top