Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Michelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla epiduraali heikensi suppareita ja hidasti avautumista, mutten silti kadu yhtään että otin sen. Sain sen voimin levättyä hyvin ennen ponnistusta ja kaikki sujui hallitusti ennakoiden. Ennen epiduraalia supparit oli niin kovia että menin lähes paniikinomaiseen tilaan, koska en pystynyt hallitsemaan tilannetta tai kipua milläänlailla.
 
Mie lähdin ekaan synnytykseen itse varmana että en tartte mitään kivun lievityksiä.. Kunnes sitten raskausmyrkytyksen takia käynnistettiin, enkä edes tiedä mitä kaikkee lääkettä minuun pumpattiin, mutta olo oli hirveä, avautumisvaihe oli tosi hidas, pitkä, kipeä. Epiduraali ei onnistunut ja sitten puutu jalat. Synnytys pysähty vuorokauden kohdalla, vauva olikin tulossa leuka edellä ja päädyttiin sektioon. Palautuminen oli tosi hidasta ja kokemus hämmentävä.

Toinen synnytys jännitti. Alkoi spontaanisti..14h tosi kipeittein supistusten jälkeen anelin epiduraalia, mutta sain sen vasta kun sattui tuttu kätilö työvuoroon. Sen jälkeen homma alkoi vasta edetä ja reilu 25h supistusten alkamisesta synnytys oli onnistuneesti ohi. Ponnistusvaihe kesti 9 minuuttia. Paranin nopeasti ja kokemus oli ihana.

Nyt sit sitä kolmatta ootelles.. Toivomuksen olen esittänyt että antaisivat sen epiduraalin vähän aikaisemmin.
 
Mulle on kerrottu ettei epiduraalia pidä antaa liian aikaisin, koska silloin se hidastaa synnytystä. Mä olin viimeksi jotain 6-7 cm auki kun antoivat sen ja siitä meni joku tunti vaan kun aloin ponnistaa. Missä se raja sit menee niin tiedä häntä, eiköhän ne kätilöt sen homman taida :)
 
"Itselläni syy lääkeettömään synnytys pyrkimykseen vapaahetoisesti on, että kun vertaan lääkkeellistä ja luomusynnytystä niin luomu synnytyksessä paljon enemmän "etuja". Naisen keho tietää mitä tehdä kun synnytys käynnistyy ja naisen kehossa kaikki tarvittava ja osaava kivunlievitys, mutta heti kun lähtee lääkkeellisesti puuttumaan kaikki se häviää, ja seurauksena erilaisia hankaluuksia synnytykseen sekä vauvan ja äidin ensimmäisiin viikkoihin yhdessä. Ja lääkkeet voivat hidastaa myös synnytystä oleellisesti."

Ei se ihan suoranaisesti näinkään mene :) Oikein käytettynä epiduraali on etu sekä lapselle että äidille, sillä on positiivisia vaikutuksia sekä synnytyksen etenemisen kannalta että äidin ja lapsen voinnin kannalta. Epiduraali voi mm. parantaa vauvan hapensaantia synnytyksessä, kun vauvan hapensaanti on heikentynyt. Myös se, että äidin kipukynnys ylittyy radikaalisti lisää huonoa synnytyskokemusta, joka taas voi johtaa jopa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Epiduraali (ja muut puudutteet) pitää antaa oikeaan aikaan, ei liian aikaisin (voi hidastaa synnytyksen kulkua).

"Uskon ihan yleisestikkin, että kehossamme on kaikenlaisia hienoja parannus, kivunlievitys, vastustuskyky ym. keinoja mutta heti kun ihminen on lähtenyt puuttumaan näihin lääkkeillä, meistä on tullut lääkeriippuvaisia ja nämä luonnolliset kyvyt ovat hävinneet."

Totta on kyllä se, että kehosta itsestäänkin löytyy vaikka mitä valmiuksia ja kivunlievittäjiä :) mielestäni luomusynnytykseen pyrkiminen on hyvä juttu, ja se että haluaa ensisijaisesti käyttää luonnon menetelmiä kivunlievittäjinä on ihan kokeilemisen arvoista. En usko että luonnolliset "voimat" on meiltä mihinkään hävinneet, kyllä ne vielä olemassa on. Monet haluaa tietysti täysin kivutonta ja osa on todella kipuherkkiä, kaikki kestää/sietää kipua niin omalla tavallaan. Minusta on hyvä, että kipulääkkeet on olemassa ja jokainen voi itse tehdä valinnan mitä käyttää :)
 
Mä haluan lähteä siitä ajatuksesta, että pyydän lääkkeitä sitten, jos tunnen tarvitsevani niitä. Voihan olla, että se tunne tulee jo sairaalan ovella. Jännä nähdä, miten tulen reagoimaan.
 
Mulla myös lähtökohtana on, että jos koen tarvitsevani lääkitystä niin sitten otan, mutta jos taas koen vähänkään pärjääväni ilman niin jätän ottamatta. Ensimmäinen synnytys, kun on edessä, niin en yhtään osaa tietenkään aavistakkaan millaisesta kivusta synnytyksessä on kyse ja kuinka sen itse koen.
Hienoahan se olisi synnyttää ilman lääkkeitä, mutta olen avoin kaikelle pelkästään siksi etten sitten pety itseeni liikaa ja pidä itseäni huonona, jos joudunkin turvautumaan lääkkeisiin.
Nostan kyllä jo nyt,vaikken synnytyskivuista tiedä vielä mitään, hattua kaikille, jotka pystyvät synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
Äsken lattialta noustessani näiden selkäkipujeni kanssa tirautin jo sen verran kyyneleitä, että veikkaan huutavani lääkkeitä jo kotona ekojen oikeiden supistusten sattuessa kohdalle :p
 
Eevis- Ei teekkään, missään nimessä. Enkä sitä todellakaan missään vaiheessa tarkoittanut, saatika sanonut. Kaikki tekee niin kuin itse haluaa ja tuntee. En missään vaiheessa sanonut, että epiduraalin kautta syntyneet lapset eivät olisi täysjärkisiä...eihän epiduraalia annettaisiin jos sillä sellaiset vaikutukset.

Kunhan vastasin Saapisakin kysymykseen miksi kukaan valitsisi luomusynnytyksen kuin suht kivuttakin voi synnyttää. Vastaukseni koski tietenkin vain minun omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin koskien MINUN synnytystäni..ei toisien.
 
Pitäkää hattunne päässä! Siis eihän se että esim. mä synnytin viime viikolla ilman lääkkeitä vaikuta paskan vertaa mun äitiyteen!
Mä olen ehdottomasti paras äiti mun muksulle, ja olisin sitä vaikka mua olis kuinka doupattu.
Ne ei liity toisiinsa.

Mä kestin sen ja haluan ensi kerralla koittaa myös ilman lääkkeitä. Mun alkuperäiset syyt oli, että olen lukenut että palautuminen on vähän nopeampaa ilman lääkkeitä (myös muut kuin kipulääkkeet) ja maidontuotantoon voi lääkkeet vaikuttaa negatiivisesti ja vauvan virkeyteen ja vointiin synnytyksen jälkeen.
Mulla kävi niin että palauduin tyyliin heti (vatsanahkaa lukuunottamatta!) ja maitoa tuli heti tarpeeksi ja vauva voi hienosti.
Mutta mistäs pirusta mä tiedän, että olisko näin ollut vaikka olisin saanut kunnon lääketripitkin... Ja turha spekuloidakaan.

Ja sattuuhan se saatanasti. Ja ilman ammeen rentouttavaa vaikutusta olisin ehdottomasti tarvinnut lääkitystä koska avautuminen junnasi paikoillaan.

Synnytys meni juuri kuin "käsikirjoitin" eli mun synnytystoivelistan mukaan (jonka joka kätilö luki, joka mun kans oli) mutta jos siitä oltais poikettu tilanteen niin vaatiessa, niin ei se olis haitannu. En mä oleta saavani kaikkia toiveitani läpi joulupukiltakaan.
 
Itehän käytin ilokaasua, lihakseen pistettiin ennen epiduraalia useita kertoja kipulääkettä, epiduraalin laiton jälkeen sitä kautta boluksena puudutetta useasti, ilokaasua tässäkin jatkuvasti, uudelleen laitettiin epiduraali ja lisää puudutetta sitä kautta. Vauva voi hyvin, minä voin hyvin (en ehkä maratoonille lähtis vielä, mutta ei tunnu siltä niinkö olis viis päivää sitte synnyttäny :P ). Ilman lääkkeitä en olis kestäny sitä kipua ollenkaan. Avautumisvaihe kesti toista vuorokautta ja kun epiduraali laitettiin onnistuneesti aukesin kolmesta sentistä kymmeneen senttiin reilussa puolessa tunnissa. :)
 
Mua ihmetyttää luomusynnyttäjiä enemmän ne jotka aikoo synnärille täysin valmistautumatta ja synnytyksen kulkuun perehtymättä peloissaan "kaikki lääkkeet mulle heti nyt!"-asenteella. Jos on jo valmiiksi sitä mieltä että kuolee kipuun niin miten siitä voi selvitä?

Raskaus kestää onneksi 9 kuukautta joten on hyvää aikaa suunnitella hieman raameja joiden mukaan itse kokee asian mukavimmaksi hoitaa. H-hetkellähän kaikki saattaa sitten kummiskin mennä aivan toisin, mutta ei se tarkoita että suunnittelu ja kipuun perehtyminen ja sen kestämiseen valmistautuminen kannattaisi jättää tekemättä. Se toivelista on kummiskin nimensäomaisesti täynnä TOIVEITA ja parhaimmassa tapauksessa sen mukaan voi toimia, oli kyse sitten epiduraalista tai luomusta tai mistä tahansa. Eiköhän jokainen tiedosta että lapsen ja äidin hyvinvointi menee jokaisen tavun edelle.

Minäkin tein listan ja olisinko sen tähän ketjuun laittanu näytille. Itse lähden synnyttämään asenteella otan mitä on tullakseen, mahdollisimman lääkkeettömästi. En tosin soimaa itseäni jos huudan epiduraalia jo kun pääsen synnärin aulaan, mutta lähtökohtaisesti ilman.. Minulla ajatus tulee siitä kun en muutenkaan käytä juurikaan lääkkeitä. Välttelen lisäaineita oikeastaan elämäni jokaisella osa-alueella joten siksi synnytys ei ole poikkeus. Ensisynnyttäjänä en osaa yhtään sanoa miten tulee sitten loppujenlopuksi käymään, jää nähtäväksi. Mutta voi että ärsyttää ne äidit jotka nauravat ja tyrmäävät ajatukseni jo kättelyssä! "Sittenpähän näet!" Miksi ei voi tukea toista ja taputtaa vaikka mieluummin olalle kuin nauraa ja kertoa omat kauhutarinansa kuinka koko perse repesi ja istukkaveret oli seinillä. Jokainen meistä on varmasti lukenut läjn kauhutarinoita netistä joten kyllä tutut voisivat olla mieluummin vaikka hiljaa.

Tuleva synnytys on muuten nyt ensimmäistä kertaa saanut aikaan ahdistavia tunteita. Streptokokkinäyte oli positiivinen joten joudun sitten antibioottitippaan. Neuvolantäti ohitti asian olankohautuksella enkä silloin osannut mitään vielä kysyä mutta nyt jälkeenpäin kun olen asiaa selvitellyt niin tuntuu olevan asiasta tolkuttoman paljon eriäviä kokemuksia. Olin ajatellut että esimerkiksi avautumisvaiheessa olisin mieluiten suihkussa, mutta jos olen koko ajan letkun jatkeena niin liekköhän onnistuu? Joillakin antibioottia oli annettu vaan muutaman tunnin välein tai vasta ennen ponnistusvaihetta. Perjantaina on onneksi taas neuvola niin pääsen asiaa selvittämään.

Pahoittelen jos teksti vaikuttaa kiukkuiselta tai tuomitsevalta. Aamukahvini on pahaa.
 
Mäkin ajattelin jossain vaiheessa alkuraskautta, että mitä järkeä suunnitella mitään, kun menee miten menee ja kuitenkin vielä niin ettei toiveille oo mitään sijaakaan. Synnytykseen ja sen vaiheisiin oon toki perehtynyt ja itse siskon synnytyksessä mukana olleena tiedän, että mukava sinne on kumminkin mennä, jos osaa jonkinlaisia toiveita esittää. On sitä omalle listalle kaikkea pientä nyt näiden kuukausien aikana kertynyt.
Amme olisi ihana, jos se on vain vapaana tai sitten suihku korvaavana. Valot haluaisin mahdollisuuksien mukaan hinneämmiksi, niin ei ole niin sairaalaolo ehkä. Kivunlievitystä saa tosiaan tarjota ja ehdottaa ja päätän sutten tilanteen mukaan otanko vai en. Toivon myös kätilöltä ehdotuksia muutenkin olon helpottamiseen ja asentoihin.
Oon vältellyt lukemasta lääkkeiden ym haitoista, etten kokisi sitten paska äiti-fiiliksiä, jos niihin turvaudun.
Ja tietysti jokainen meistä on erilainen, eikä siksi ole yhtä oikeaa tapaa synnyttää. Mulle tärkeintä on just pitää mieli avoimena, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että jos suunnittelen asiat liian tarkkaan, koen vahvasti epäonnistuneeni, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Sama koskee esim tulevaa imetystä ja kestovaippailua.
Avoimin mielin aion mennä synnyttämään kasaamatta itselleni turhia paineita siitä, miten se sitten menee. Tärkeintä on kuitenkin oma terve lapsi sylissä :)
 
Mun kokemus kovasta kivusta rajoittuu siihen, kun heräsin myoomanpoiston jälkeen paniikki-itkuisena, intuboituna aivan järkyttävään kipuun, jonka arvelen olleen kohdun supistelua. Mietin, olisiko kipu tuntunut erilaiselta, jos en olisi ollut paniikissa kun mut nukutettiin. Veikkaan että olisi. Seuraavalla kerralla pelkäsin sitä kipua niin paljon, että valehtelin heräämössä kivun määrästä, jotta saisin varmuuden vuoksi lisää kipulääkkeitä. Nyt raskauden aaikana olen onnistunut psyykkaamaan itseltäni pelon pois. Toivottavasti pysyykin poissa!
 
Ainoo mitä mä pelkään on etten ehdi saamaan mitään kipulääkettä! Ja joudun synnyttämään sen 4 kiloisen sieltä...multa on joka kerta meinannu lähteä taju ja oksu lentänyt ennen puudutusta joten mä en tosiaankaan tiedä millä voimilla ton kokoinen vauva punnerretaan ulos jos en puudutusta ehdi saamaan. Epiduraali on vienyt kaiken kivun ja olen saanut levättyä ennen ponnistamista.
Mutta kuten sanottua jokainen valitsee itse miten synnyttää ja varmasti meistä jokainen ajattelee oman ja lapsensa parhaaksi. Kannattaa kuitenkin avoimin mielin mennä synnärille ja muistaa että toiveet on toiveita ja kuten citrus mainitsikin että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita.
 
En mäkään varsinaisesti mitään listaa tee, kuulemma kysyvät (jos kysyvät) synnyttään mennessä toiveista ja siinä vaiheessa aion lähinnä mainita sen ammeen, että on sit ajoissa mainittu, jos se sattuu vapaana olemaan. Ja tietty sen, että toivon vinkkejä ja ohjausta. Loppuja toiveita esittelen sitten sitä mukaa, jos/kun tulee ajankohtaiseksi.
Voihan se myös olla niin, että mikään, mitä on kotona suunnitellut, ei tunnukkaan enää sairaalassa hyvältä idealta.
 
Mietin kans tota, et kukahan sen mun pitkän listan ehtii lukemaan... Mut musta sen kirjottaminen oli just sitä valmistautumista synnytykseen ja se oli helppo antaa myös miehelle luettavaksi, jotta tietää miten haluan että synnytyksessä toimitaan.
Synnärillä viimeksikki kysyivät mentäessä että onko toiveita kivunlievityksestä ja kyllä siihen on helpompi vastata ku on valmiiksi miettiny miten TOIVOO että mentäisiin. Toivoin esikoiseltaki mahdollisimman lääkkeetöntä kivunlievitystä mutta sanoin kyllä heti perään että voihan se olla et tarvin muutaki... Mun toiveiden mukaan ne sitte synnytyksen edetessä esitteli niitä vaihtoehtoja.
 
Mulla luki lapussa kutakuinki "kertokaa aina mikä kivunlievitys on mahdollinen milläkin hetkellä" ja ajatuksena tässä juurikin se että ei yhtäkkiä ilmoteta että on liian myöhäistä epiduralille tai vastaavalle. Osaan hyvin esittää ettei sattuisi niin paljon. Tai sitä kivun määrää ei pysty arvioimaan musta niin helposti. Tämän takia kätilö olikin kuvitellut että pärjään loppuun asti ilokaasulla. Ja no niinhän siinä kävikin loppujen lopuksi. Epidurali annettiin kun olin jo 10cm auki. Se kerkesi onneksi kuitenki vaikuttamaan, vaikkakin suurimmaksi osaksi vain vasemmalle puolelle, mutta eipä olisi ponnistamisesta tullut mitään jos supistukset olisi sattunu niin paljon ponnistaessa kun siinä aikasemminkin. Kyllä siinä ponnistaessa oli ihan tarpeeksi kipuja muutenkin. :D
 
Mikka: mulla oli streptokokki myös positiivinen ja tosiaan antibioottitippaan laittoivat heti kun menin synnärille. Ei sitä antibioottia kuitenkaan koko ajan tiputeta, mulle tiputettiin muistaakseni kuuden tunnin välein :) että jos ammeeseen haluaa niin en ainakaan usko (varma en voi olla) että tuo antibiootti sitä estää. :)
 
Ja myös synnytyksen kesto vaikuttaa.
Mulla esikoisen kanssa avautuminen 3 sentistä 10 senttiin kesti 31 tuntia.
Ekat 12 tuntia meni ilman lääkkeitä, vaikkakin tajunnan rajamailla, mutta sitten alkoi sisu loppua. Viimeiset 5 tuntia sis 2 tunnin ponnistuksen, eivät kipulääkkeet enää vaikuttaneet, eivätkä lisää enää antaneet. Siinä vaiheessa kun leikkasivat välilihan toiseen kertaan, olisin voinut tappaa kaikki salissa olijat. Edelleen ottaisin siihen kohtaan puudutuksen, jos voisin. Kipu oli jotain niin järkkyä, että en enää ikinä halua sellaista kokea! Se ei todellakaan tehnyt musta vahvempaa ihmistä, saati parempaa äitiä. Se ei myöskään ollut voimaannuttavaa tai eheyttävää vaimitänäitämuotitermejänyton ;) vaan se oli erittäin syvältä perseestä ja kokemuksen käsittelyyn meni yli vuosi!
Ennen sairaalaan menoa olin kärvistellyt jo vuorokauden kotona.
Hattua nostan sille joka luomuna kärvistelee pari-kolme päivää!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top