Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Michelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tsemppiä matkaan ja kaikkea hyvää! Ihan pian saat pikkuisen jo syliin!! Mahtavaa!! :)
 
Kiitos! Mä laitan sitten huomenna aamupäivällä speksejä, kunhan vähän tokenen. Veikkaan ettei tarvi ensi yönä juuri nukkua..
 
Ihanahn se on Rosita, että odotus on huomenna ohi! Tsemppiä ja jäämme odottamaan tarkempia tietoja, kuten sitä sukupuolta! :wink
 
Onnea matkaan Rosita, varmasti kaikki menee hyvin :) Viime hetken paniikki kuuluu varmasti asiaan :)
 
Miun mielestä synnytys meni todella todella hyvin. Lapsivedet meni 27.11 yöllä ja lähdettiin sairaalaan, koska pikkuisen liikkeet eivät enää tuntunu. Lapsivettä tuli yhteensä varmaan semmoiset 3dl. Käyrillä tosin sydänäänet oli vahvat, suppareita tuli säännöllisesti, mutta itse synnytys ei alkanut lähteä käyntiin. Lopulta synnytys käynnistettiin 28.11 aamulla ja suppareita alkoi tulemaan säännöllisesti klo. 16:00 alkaen. Parin tunnin päästä olo oli niin kipeä, että piti pyytää kipulääkettä ja ne laitto miut ottamaan ilokaasua, joka ei mitään muuta kyllä tehny ku laittoi päänsekaisin. Kätilö kävi ihmettelemässä, että miten voin olla noin kipee, kun suppareita ei edes kunnolla tule. Tältähän meinasi aina suppareiden välissä lähteä taju kivusta, ja pari kertaa lähtikin. Sitten kuitenkin pyydettiin lääkäri antamaan ensimmäinen epiduraali ja iltavuoron kätilö tuli laittamaan kohtuun jonkun sensorin, jolla mitataan supistukset kohdusta. Tämän jälkeen alkoi näkyä käyrillä aivan eri lukemia suppareista. Samalla kätilö huomasi, että kaikki kalvot ei ollutkaan puhjentuneet, ja synnytyslääkäri kävi puhkaisemassa loput. Aamulla käynnistyksestä ilta kahdeksaan asti olin avautunu vaan 4 senttiä ja klo. 20-01 välillä tuli loput 5,5 senttiä.

Alettiin ponnistamaan vähän yli 01 aamulla ja 01:38 oli neito sylissä. Isistä tuli oikein ylpeä, kun kätilö pyysi häntä auttamaan synnytyksessä synnytysasentojen kanssa (jalkojen pitoa yms) ja joutui samaan näkymä suuntaan kuin kätilökin oli. Huusin vaan sille, että et sitten kato mitä siellä alhaalla tapahtuu :P Kätilö sanoi kun näki pään, että onpa paksu tumma tukka vauvalla, niin meikä huutaa takaisin, ei voi olla :P Isä ja äiti on molemmat olleet pienenä täysin blondeja. Kai tuo tumma tukka tulee sitten ukilta :D Seuraava kysymys vauvan synnyttyä oli, että haluatko nähdä napanuoran, en :D Isi kyllä leikkasi napanuoran vauvalta. Vauva sai 9/10 pistettä. Oikoluettuani tän kertomuksen tulee kyllä olo, että isi on ollut paljon urheampi kuin äiti :D

Ponnistusvaihe ei kyllä sattunut yhtään ja kesti ainoastaan 35 minuttia. Tuntui vaan, että joku ihmeen pallo sieltä on nyt ulos tulossa. Nenän kohdalla teki hieman tiukkaa (neiti ei näyttänyt pinokkiolta). Sain epiduraalin ja siihen täydennystä kerran. Sitten puudutettiin kohdunkaula, suu tai jotain (en oikein oo tästä kartalla). Yhteensä sain ainoastaan 4 tikkiä. Tosin yksi niistä on suhteellisen kivuliaassa paikassa, joka tekee vessassa käynneistä aika hmmmm...sanotaanko mielenkiintoisia. Itseäni vaan harmittaa, etten pyytänyt sitä epiduraalia tarpeeksi ajoissa, niin olisin säästynyt vieläkin enemmän kivuilta. Kokonaisuudessaan oli tosi hyvä kokemus!
 
Aika jännä juttu, että ilokaasua käytettiin, kun mulle sanottiin jo esikoisen syntymän lähestyessä, että sitä ei käytetä ainakaan Jyväskylässä enää ollenkaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Tästä on kuusi vuotta aikaa. Oli kuulemma tutkittu, että siitä voi olla enemmänkin haittaa. No tuskin sitä turhaan kuitenkaan tarjottiin, kun se kerran on vielä muualla käytössä.
 
Kyllä Mikkelissä on ilokaasu edelleen käytössä. Sanovat, että sitä pitää ottaa kunnolla, muuten ei ole vaikutusta muuhun kuin pahoinvointiin.
 
Mä muistan niin elävästi tuon J-kylän tilanteen siitä, kun olisin itse halunnut käyttää ilokaasua...
 
Helsingissä Kätilöopiston tutustumiskierroksella oikein erikseen esiteltiin ilokaasua. Yksi onnellinen tuleva isä pääsi ihan kokeilemaan ja näytti varsin tyytyväiseltä :wink
 
Me kotiuduttiin eilen sairaalasta vasta kymmenen jälkeen illalla erikoisten vaiheiden jälkeen. Olin jo varma, ettei päästä kotiin, mutta täällä ollaan! Ihana olla kotona pikkuisen kanssa :Heartpink Mä en osaa sitten kirjoittaa mitään lyhyesti, joten tästä tulee pitkä juttu :)

Mun synnytys lähti käyntiin niistä supistuksista. Taisin tännekin kirjoitella, että tulee viiden minuutiin välein ja siitä se synnytys on sitten laskettu alkaneeksi. 1.12 klo 04.04 lähti supparit viiden minsan välein tulemaan. Odottelin ainakin tunnin ja merkkasin ylös milloin supistuksia tulee, sitten soitin sairaalaan. Sanoi, että lähde vaan tulemaan kun noin usein supistelee. Herättelin miehen ja ihan rauhassa tehtiin lähtöä. Syötiin aamupalaa ja varmisteltiin, että kaikki on mukana. Sairaalassa oltiin sitten just ennen seitsemää.

Siinä vaihtui sopivasti kätilövuorokin ja aamuvuorolainen tuli samantien laittamaan mut käyrille. Mulle tuli siinä käyrien aikana yli 2min kestävä tosi kova supistus jolloin tytön sydänäänet melkein katos. Kätilö tuli nopsaa paikalle ja tarkistettiin tilanne, mä olin vissiin kuitenkin vaan unohtanut hengittää sen supistuksen aikana kunnolla kun kaikki palas normaaliksi. Kohdun suuta oli enää 1cm jäljellä ja auki 4cm. Kätilö tokas, hyvässä vauhdissa ollaan jo heti ja siirryttiin synnytyssaliin samantien. Supistuksia tuli ja meni ja kaikki tosi kipeitä. Tämä meidän ihana kätilö kyseli ilokaasun käytöstä ja kerroin, ettei edellisillä kerroilla sitä ollut mitään hyötyä. Hän neuvoi, että seuraa ruudulta käyriä, heti kun alkaa vähänkin käyrä nousta aloitat rauhallisen imemisen ja imet niin kauan kun supistus on ohi ja vähän sen jälkeenkin. Ja se tehosi. Olo oli kyllä kun olisin äkkihumalat ottanut, mutta se keskittyminen siihen hengittämiseen vei huomion kivuista.

Kymmeneltä puhkastiin kalvot kun ei lapsivedet itsestään tulleet ja kätilö suunnitteli, että jos ei ala supistukset tihenemään, niin sitten puhkaisujen jälkeen laitetaan tippa (silloin supistuksia tuli 5-7 min välein edelleen). Eikä mennyt kauaa puhkaisusta kun supistukset tuli 1-2 min välein, ei tarvittu tippaa! Supistukset oli niin voimakkaita, että pyydettiin epiduraalia ja sen sain (vaikka aikaisemmin olin ottanut sen paraservikaalipuud. ja nyttenkin ajattelin ensin sitä, mutta halusin kokeilla epiduraalia). Anestesialääkäri sanoi, että se "katetri" meni vähän liiankin helposti, että toivottavasti ei tule päänsärkyä. No ei tullut, mutta ei se epiduraali kyllä kipuja kokonaan vienyt. Edelleen jokainen supistus teki kipeää (paraservikaalipuudutus vei kivun kokonaan pois). Mutta imppasin ilokaasua samalla, niin helpotti. Sitten yhtäkkiä pikkuisen sydänäänet rupes hiljeneen ja mun piti kääntyä konttausasentoon ja ilokaasu vaihdettiin hapeksi. Imppasin happea ja toinen kätilö tuli painelemaan mun masua samalla jotta sydänäänet nousis. Olin siinä konttausasennossa tosi kauan, mutta se oli ainut asento missä vauvan oli paras olla.

Supistukset vaan koveni ja koveni ja kätilö tutki kohdun ja sanoi, että 8cm auki, kello oli silloin 11.30.(kohtu oli auennut 4cm tunnissa..ilmankos teki vähän kipeetä! :) )ja että saan ruveta jo hissukseen punkeamaan supistuksen aikana jos siltä tuntuu. Mä imppasin edelleen happea ja kiroilin jokaisen supistuksen aikana sitä kipua ja vaistomaisesti yritin pidättää, mutta sitten hokasin, että jaa saan työntää ja sehän helpotti. Tunsin vaan kun lapsivettä tuli, pissakin tais tulla ja varmaan sitä ulostettakin (en sitten pyytänyt sitä suolen tyhjennystäkään!). Kätilö pyyhki kaikki pois huomaamattomasti ja kehu että hyvin menee. Sitten tuli niin voimakas supistus, että oli pakko kääntyä istuvaan asentoon ja työntää. Ponnistusvaihe kesti 2 min ja tyttö syntyi! :Heartpink :Heartpink :Heartpink :Heartpink. Syntymäaika klo 11.56.

Mies rupes itkemään, minä itkin ja tyttö itki, ihan kuin hautajaisissa oltaisiin vaikka oli kyseessä elämän ihanin tapahtuma :) Tyttö laitettiin puseron sisään ja odoteltiin istukan syntymää. Siinä meni hetki ja istukka oli tosi pieni, mutta onneksi ehjä ja muutenkin säilyin ilman tikkejä. Yksi nirhauma on tossa virtsarakon suulla, mutta ei tarvinnut tikkejä. Eikä enää kirvele pissiminenkään :)
 
Jatkan vielä uudella viestillä. Kätilö tutki istukan ja epäili, että se on tihkuttanut verta (mulla tuli synnytyksen jälkeen verta jonkin verran enempi kuin normaalisti) ja sanoi että hb:tä ja verensokeria on seurattava kun vauva on niin pieni. No, sitähän sitten seurattiin koko sairaalassa oloajan. Eilen oli lääkärin tarkastus ja lääkäri päätti, että tutkitaan nyt vielä kunnolla tyttöä kun oli niin pieni, että jos syy löytyy jostain muualta tai minusta. Minulta otettiin verikoe, ja tytön kanssa käytiin ultrassa, aivot tutkittiin. Mitään ei aivoista onneksi löytynyt poikkeavaa. Pissapussi laitettiin ja odottettiin että pissa tulisi jotta sekin saatiin tutkittua. Sitä sitten odoteltiin..ja sitten kun pissa tuli, hoitaja oli juuri vaihtamassa kakkojen takia uutta pussia, eli se meni ohi. Me odoteltiin koko eilinen ilta sitä pissaa ja päätettiin tehdä vaan niin, että lähdetään kotiin ja me viedään sitten huomenna se pissanäyte labraan. Olin laittamassa vaippaa kun pissa vihdoin pussiin tuli ja hoitajat sai sen näytteen. Me lähdettiin kotiin ja yö meni tosi hienosti. Tyttö syö 2h välein ja nukkuu hyvin.

Ainoa "huoli" tällä hetkellä on tytön jalka. Oikeassa jalkaterässä on pieni asentovirhe, mikä on tullut ilmeisesti siitä, että ollut jalat ahtaalla pidemmän aikaan. Eilen sairaalassa kävi fyssari ja antoi jumppaohjeita ja kontrolliajan kahden viikon päähän. Jos ei jumppa auta, niin sitten jalka (tai jalat) laitetaan kipsiin, jotta asento paranisi. Toivotaan siis jumpan auttavan, ettei tarvitse kipsailla noita ihania pikku jalkoja!

Ja täytyy kehua kätilöä. Oli todella ihana kätilö meillä. Ollut alalla monia kymmeniä vuosia ja tiesi paljon sellaisia kikkoja ja keinoja mitä ei koulussa opeteta. Kuten sanoi siitäkin, että siksi antoi mun ruveta työntämään jo kohdun ollessa 8cm auki, ettei kukaan nainen työnnä yli sen mitä kestää. Luotti siihen, että kipu ohjaa ja niinhän se teki. Oli tosi ihana tuki niin minulle kuin miehelle koko synnytyksen ajan ja seuraavana päivänä tuli käymään ja juttelemaan synnytyksestä. Kiitteli meitä kuinka yhteistyökykyisiä oltiin, että luotettiin hänen ammattitaitoonsa ja niin tein. Luotin ihan 100% siihen, että hän osaa neuvoa mitä missäkin tilanteessa tehdään ja hän ohjaa ja komentaa tarvittaessa. Itku minulta pääsi kun juteltiin, niin kiitollinen olin hänelle. :)
 
Muokattu viimeksi:
Kuulostaa Satru ihanalta synnytykseltä! Juuri tuollaisen kätilön toivoisin itsellenikin, että uskaltaisin luottaa hänen neuvoihinsa. Siskoni synnytyksessä, kun oli jotenkin tosi tympeän oloinen kätilö, joka ei kyllä neuvonut yhtään mitään.
Toivottavasti teidän pienen jalka tulisi kuntoon ihan vaan jumppailemalla :)
 
Lurua: Toivottavasti osuu hyvä kätilö teille! Se helpottaa huomattavasti synnytystä kun on osaavat kädet vieressä. En muistanut tuossa mainita, että synnytyksessä oli mukana myös opiskelija, miespuoleinen sairaankuljettajaopiskelija. Oli myös aikamoinen kannustaja sivussa ja tsekkaili mun miestä aina vähän tarkemmin, ettei pyörry tai mitään :grin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top