tottakai saa kysyä, eikä Janna haittaa :) toisaalta tekee hyvää käydä asiaa läpi uudestaan ja uudestaan, se tekee tapahtumasta totta.. 22-23pv yöllä tunsin vielä liikkeitä klo 3 aikaan.. 23pv aamupäivällä en asiaa ajatellut kunnes 14 aikaan ajattelin että vauva ei ole liikkunut, aloin yrittää herätellä siinä onnistumatta joten soitin miehen kotiin ja ilmoitin ouluun että tulemme.. yritin kotona löytää sykkeet mutta mitään ei enää kuulunut ja asia varmistui heti oulussa kun lääkäri ultrasi. sain itse päättää aloitettiinko synnytys heti vai vasta aamulla, halusin heti koska asialle ei voinut enään mitään eikä uni olisi tullut muutenkaan joten se oli sama valvoa supistusten vuoksi. supistuksia rupes hyvin tulemaan mutta edistyminen oli äärettömän hidasta. 24pv joskus 14 aikaan olin sen verran edistynyt että laitettiin ballonki, mutta se jouduttiin ottamaan välittömästi pois kun tuli verensekaista vuotoa, sitten lähdettiin seurantaan synnärille jossa alotettiin oksitosiini tippa, siitä supistukset lähti reippaasti kokoajan pahenemaan ja muistaakseni 17 aikaan sain epiduraalin, siinä on pätkä mistä ei mitää tietoa kun olin niin kipeä. Sairaala pastori kävi jo päivällä keskustelemassa meidän kanssa iha yleisesti mutta sitten saimme kysellä hautajais asioistakin. hän kävi sitten yöllä myös pitämässä pienen saatto hartauksen joka oli äärettömän kaunis ♡ emme ole kumpikaan uskossa mutta ne tuntui aivan ihanilta kun hän kävi meidän luona :) Saimme viettää paljon aikaa Danielin kanssa yhdessä ja saimme paljon kuvia, hiuskiehkuran sekä jaloista ja käsistä painetut jäljet ♡ henkilökunnalle olen äärettömän kiitollinen, he tekivät tilanteesta kauniin ja ikimuistoisen ♡ ponnistusvaihe tosiaan meni nopeasti, suoraan unesta tunsin muutaman supistuksen, käännyin selälleen tarkistusta varten jolloin tunsin kovan ponnistamisen tarpeen, ponnistin pari kertaa ja sain Danielin iho kosketukseen ♡