Synnytys

Kiitos Esikoinen kun jaksoit avata tilannetta. Ja ihana jos tuntuu että foorumilaisten tuki auttaa. Itselläni ei lähipiirissä ole tapahtunut kohtukuolemaa tai oikeen mitään muutakaan tuollaista, niin oon aivan järkyttynyt. Laittaisin myös mielelläni Danielille nallen matkaan, jos vaan saan osoitteen.
 
Jep, taidan jättää loppuodotuksen ajaksi tollaset kans lukematta, tulee viel paniikki :D -> menee hieromaan ja rasvaamaan epparipaikkaa ettei repeiskään :D
 
No tuo osaltaan selittää miks mulle tehtiin tuo esikoisen synnytyksessä. Vauva oli yli 4 kilonen ja synnytys eteni vauhdilla, ponnistusvaihe tuli yllättäen. Haava kyllä parani hyvin eikä siitä jäänyt mitään tekstissä mainittua kiristyksen tunnetta tai kipua.
 
Mulla kans tehtiin esikoisesta vaikka olikin pieni vauva mutta haluttiin kai auttaa ulos mahdollisimman nopeesti kun oli keskosesta kyse. Hyvin puudutettiin ja parani hyvin, eli ei jäänyt minkäänlaisia traumoja (paitsi silloiselle miehelle, joka idioottina kattoi kun väliliha leikattiin!).
 
Ja tuokin kun syntyi -98 niin se on varmaan silloin ollu enemmän sääntö kuin poikkeus. Kyllähän se tuntu ihan ko elävää lihaa leikataan, mutta helpotti siinä vaiheessa. Ei traumoja. Enemmän pelottas se repeeminen. Mutta kun kuuntelee ja tottelee kätilöö "älä ponnista" ja "ponnista" niin pärjää kyllä. Muistan kyllä kerran sanoneeni kätilölle kun käski ponnistamaan, että "hullu, nytkö? Mua supistaa!" Ja se tapa tai voima millä lähtee ponnistamaan on enson vähän hakusessa, mutta heti kun se alkaa etenemään niin sen oikean tavan/lihaksen kyllä löytää. Vaikee selittää...
 
Te ootte ihania, ei kukaan koskaan tommisista oikean tavan löytymisistä puhu, kun pyytää kertomaan synnyttämisestä. Kyllä tulee helppoa olla ekakertalainen :)
 
Mä muistan kans esikoisen synnytyksestä et se ponnistamistapa oli vaikea löytää ensin. Ja mä olin katkera kun olisin halunnut jakkaralle enkä tykännyt yhtään siitä puoli-istuvasta asennosta sängyllä kun tunsin olevani jotenkin lukossa siinä. Eli vähän niinku vastustelin koko tilannetta. Ja kätilö käski vetää keuhkot täyteen ilmaa ja pidättää hengitystä samalla kun ponnistin mut mä päästin koko ajan vähän ilmaa ulos ponnistuksen aikana ja kätilö vaan käski pidättämään hengitystä! Meinattiin molemmat suuttua toisillemme siinä...
Toisella kerralla pääsin sit jakkaralle ja se tuntu niiiiiin luontevalle ja hyvälle asennolle. Siinä oli helppo ponnistaa (tietty oli varmaan paikatkin väljemmät) vaikka toinen oli yli kilon ensimmäistä isompi. Kätilön puolesta olis voinut mennä nopeemminkin ponnistusvaihe mutta mä vedin jalat yhteen kun halusin NAUTTIA siitä pidempään. :D
 
"Ai niin sekin synnytys" Siis tällänen ajatus pulpsahti mieleen tässä yks päivä. Tytöllä on tapana merkata seinäkalenteriin kaikkien synttärit ja isot tapahtumat kun kalenteri vaihtuu ja tuossa mulkasin helmikuuta ja luin että vauva tulee! Viimeiset 3 kuukautta ollu aivan hirvettä juoksemista.Siis ukin hautajaisista keskimmäisen nielurisaleikkauksiin ja satatuhatta muuta asiaa siinä välissä. Joulusta puhumattakaan. Välillä aina joku soittanu otatko vaatetta tai ostatko turvaistuimen ja niitä sen kummemmin tullu hommailtua mutta nyt vaan huomasin että minä synnytän enskuussa!! Mun piti nauttia tästä raskaudesta kun on viiminen minkä teen niin minne himskattiin se 9 kuukautta meni?! :wtf: Henkinen valmistautuminen jäi jotenkin vähemmälle. No ei kait siinä. Ilokaasu,synnytysjakkara ja mies. Kokeillaan näillä :nailbiting:
 
En nyt muista oliko tässä ketjussa vai jossain muualla kun oli juttua saako puhelimen pitää päällä synnytyssalissa. Mä kyselin tutulta kätilöltä (lapsivuodeosastolla töissä) mikä TYKSissä on periaatteena. Siellä saa kuulemma pitää puhelimen mukana ja päällä kunhan on äänettömällä. :)
Ja TYKSissä lapsivuodeosastolla suosituksena on ettei annettaisi tuttia vauvalle mutta jos äiti haluaa saa sairaalasta tutin. Ja äidit hoitaa vauvaa koko ajan, vain poikkeustapauksissa hoitajat voivat ottaa vauvan hoitoon kansliaan yhdeksi syöttöväliksi että äiti saa nukuttua. En tiedä sit oonko mä harvinaisen mukavuuden haluinen mutta en kyllä ymmärrä mitä järkeä on väsyttää äiti aivan loppuun jos on ollut pitkä synnytys eikä ole saanut nukuttua ja sit ei anneta mahdollisuutta nukkua edes yhtä yötä kunnolla (edes niin että hoitajat toisi vauvan syötettäväksi). Varmaan on sitten henkilökuntaa vähennetty sielläkin rajusti ettei ole siihen mahdollisuutta enää.
 
Niitä semmoisia "vauvahuoneita" ei taida enää nykypäivänä olla missään Suomen sairaaloissa. Eli siis niitä, joissa vauvat nukkuvat omissa kärryissään omassa ja siis äitien huoneesta erillisessä huoneessa. Pyrkimyksenä on tietty se, että mahdollisimman tiivis yhteys äidin ja lapsen välille syntyy nopeasti, kun myös nopea kotiutus on tavoitteena.
 
Seinäjoella ainakin vielä kesällä 2013 , kysyivät haluanko pitää tytön vieressä vai ottavatko sinne vauvahuoneeseen ja ottivat sitten ekaksi yöksi koska mulla oli siinä 4valvottua yötä takana ja kysyivät myös seuraavana yönä haluanko pitää vieressä vai ottavatko taas yöksi mutta pidin kyllä jo vieressä :) että luulisi että seinäjoella ainakin saa edelleen sinne vauvahuoneeseen jos on itse tosi väsynyt :)
 
Seinäjoella Tammikuussa 2014 ei kyllä kysytty haluaako pitää lapsen vieressään vai levätä ekan yön ilman vauvaa. Olis pitäny itte olla asialla ja uskaltaa pyytää kunnolla. Mulle (ensisynnyttäjänä) tuli ainakin sellanen olo, etteivät kovin hanakasti vauvaa sinne olisi ottaneetkaan...esim. tokana yönä lapsen ollessa tosi itkuinen (ja äiti myös) niin piti oikeen pyytämällä pyytää, jotta voisitteko ny ottaa edes hetkeksi vauvaa hoitoon. Vastaus oli, että no jos me nyt sitten tuonne aamuseitsemään asti...no näistä aamuyön kolmesta tunnista ennen seitsemää sain nukuttua varmaan pari tuntia...
 
En tiedä mikä hyvinkäällä on tänä päivänä käytäntönä, mutta ainakin v. 2010 lapsen olisi voinut halutessaan viedä hoitajien huomaan, samoin vuonna 2003. 1998 menetin synnytyksessä niin paljon verta, että vaikka poika syntyikin päiväsaikaan, niin hoitivat sitä vuorokauden verran niin, että pääsin omin avuin liikkeelle. 1995 kättärillä sanottiin suoraan, että vauva vierihoitoon vaan, turha sitä on hoitajille kiikuttaa, kun olin niin hyvässä hapessa.

Mikäli ei ole perhehuoneessa, niin ei noissa tavan huoneessa saa oikein muutenkaan levättyä, vaikka oma toukka olisikin "vauvalassa". Toisten vauvat itkee, mammat puhisee ja hoitajat ramppaa huoneessa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top