Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Helli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me käytiin tänään keskussairaalan synnytysvalmennuksessa. Sinänsä mulle ei siellä juuri tullut uutta, mut lähinnä miehen takia käytiin... Toki hämmensi noi erilaiset käytännöt (kävin muualla perhevalmennuksessa). Esim. Aquarakkuloista olin saanut käsityksen et ne on vähän huuhaata, Jyväskylän keskussairaalassa niitä kätilö sit oikein kehotti kokeilemaan... Johtuneeko siitä, että muuta ei ole tarjota? Yksi kätilön kommentti tosin sai mut innostumaan! Ohimennen mainitsi, että kyykkykin olisi mahdollinen synnytysasento, mutta kun länsimainen ihminen ei enää pääse kyykkyyn. Ja hitto, mulle kyykistely on ihan normaali asento :) Raskausaikana oon kyykkyjä vältelly, kun on ollu tunne et muljahtaa pian ulos. Pakkohan se oli sit heti kotona kokeilla miten kyykkyyn meno luonnistuu. Ja kyllä, edelleen mennään kyykkyyn, siitä vieläpä ilman käsiä lattiaan istumaan ja ilman käsiä takaisin kyykkyyn! En vaan sit tiedä et onko mun normikyykky liian syvä, kun kätilö joutuis noukkimaan mukulan ihan lattianrajasta :D Mut nytpä tiedän mitä laitan toivelistaan! Onko joku synnyttänyt muussa asennossa kuin petiltä? Miten oli repeämien laita?
 
Mielialan ailahtelua? Täällä bingo! Oon jopa miettinyt, kun eri ihmiset ärsyttää ja etenkin puheet synnytyksestä, josta on jo 30 vuotta aikaa, niin ei kiitos, ei kiinnosta kuunnella. Päinvastoin, alkaa ärsyttämään. Ärsytyskynnys on kovin matala, ja oon ajatellut, että olisko se jotakin tiedostamatonta pelkoa.
 
Poika siis syntyi pe 26.7. alateitse, kuten oli suunniteltu. Synnytystähän jouduttiin lähtemään käynnistelemään, koska lapsivettä oli niin vähän. Menin sovitusti ke 24.päivä KYSiin osastolle ja minulle asennettiin ballonki, jolla synnytystä lähdettiin käynnistelemään. Käynnistely oli ns. varovaista perätilan vuoksi. Ballongilla saatiinkiin keskiviikko illalle mukavat supistukset, mutta nepäs kuihtui yötä vasten pois. Ajattelinkin jo, että näinkö tässä kävikin, että sektioon mennään. No ballonki molskahti torstaina aamupäivästä pois ja oli tehnytkin hieman tehtäviään, eli paikat oli hieman avautunut ja pehmentyneet. Siirrytiin lääkkeisiin, en nyt muista mitä sain, mutta sain sitä lääkettä suun kautta pikku annoksen. Se ei vielä sen kummemmin saanut supistuksia aikaan, mutta illasta sain sitten puoli seiska toisen annoksen. Kävelin sairaalan portaita päivän aikaan useamman kerran vähän käynnistelläkseen synnytystä. Iltapalan jälkeen siinä klo 20 jälkeen supistukset alko voimistua ja säännöllistyä. Klo 22 aikaan meni lapsivedet ja puolilta öin siirryttiinkin sitten saliin. Sain kivunlievytystä sitten salin puolella, ensiksi ilokaasua. Ilokaasu vei pahimman kärjen supistuksilta, mutta ei auttanut selkäkipuun joka minulla oli aivan kauhea. Tuntu, että se on tulessa ja samoin alavatsa tuntui "repiävän". Sainkin sitten epiduraalin joka auttoi äkkiä ja supistukset tulivat valtavana paineen tunteena. Tärisin tahattomasti välilällä, kun lihakset olivat ihan jännittyneet. Oli kuin olisin ollut jäässä. No ponnistus vaiheeseen päästiin siinä kahden jälkeen. Ponnistus jouduttiin aloittamaan hieman aikaisemmin, kun pikkuisen sykkeet nousivat. Ponnistus vaihe itsessään ei kestänyt kuin 11 minuuttia ja poika oli ulkona. Lääkärit kerkesivät jo kutsua lastenlääkärin paikalle, koska poika ei meinannut alkaa huutamaan, mutta lääkäri ei kerennyt kuin avata oven, kun kirkaisu kuului :) Tunne oli mahtava, kun tuo tumma hiuksinen pikkumies nostettiin rinnalle <3 Mies oli mahtavana tukena synnytyksessä <3 Väli lihaan jouduttiin tekemään pieni viilto, joten parilla tikillä selvittiin :) Näin ensisynnyttäjänä kokonaisuudessaan jäi hyvä tunne koko hommasta. Lääkärit ja kätilöt oli mahtavana tukena ja sain heiltä hyvää kannustusta koko puserruksen ajan. Synnytyssalista palasimme osastolle puoli viiden aikaan aamulla. Sunnuntaina kotiuduimme ja nyt opetellaan tätä perhe-elämää <3<3<3
 
Hurjaa, keni! Kiitos mammavs.83 upeasta tarinasta, täälläkin kyynellyin...

Jaksaisitkohan siirtää sitä tuonne varsinaiseen synnytystarinatosioon? Taitavat muuten hukkua tänne vielä edessäolevaa jännittävien jorinoihin.
 
Ihanaa lukea teidän juttuja! Onnea oikein paljon jo synnyttäneille! :love017

Kovasti toivon alatiesynnytystä, sillä sektio aiheuttaa minulle puistatuksia ja pelkoa. En myöskään haluaisi epiduraalia, vaan toivon minusta löytyvän voimaa synnyttää ilman sitä... en normaalisti pelkää piikkejä, mutta ajatus jostain neulanpätkästä selkärangassa ihan jopa oksettaa. Mutta sitä kun ei sitten koskaan tiedä, miten se tositilanteessa menee, joten olen valmis antamaan itselleni anteeksi, jos nyt en pystykään synnyttämään luomuna. Kohdunkaulanpuudutusta en sulje pois tai muita hetkellisiä apukeinoja. Mutta se piikki selässä... :scared001 hrrrr... Tästä tulikin mieleen, että täytyy pakata kuumavesipullo vielä synnärilaukkuun, sillä lämpö vie ainakin menkkakivut aina, joten siitä voisi olla sairaalassakin hyötyä..

Tämä on vähän pyörinyt tänään mielessä, sillä näin yöllä unta, että olin synnärillä ylläni toppi ja pikkarit. Pötköttelin sängyllä ja joku tippa meni käteen ja kokoajan siinä unessa jännitin, että toivottavasti eivät laita minua enää kotiin, kun edistyy niin hitaasti. :) Toivottavasti ei ennakoi pitkää synnytystä... :P
 
Minua inhottavat täsmälleen samat asiat sektiossa, Sinbbu, se nyt vain on väistämättä edessä. Toivotaan, että saisit synnyttää alakautta!
 
Sinbbu ja Helli; mulle tehtiin sektio ja ite vieroksuin sitä spinaali_epiduraali puudutusta mutta sen laitto meni tosi hyvin ei sattunut yhtään ja ei sinne neulaa jätetä vaan semmonen katetrin tyylinen nauha mistä lisätään puudutetta.Ekaan synnytykseen en voinut ite vaikuttaa ollenkaan mutta seuraavassa voin ja syntyy kanssa sektiolla kun pumpun kohtalo askarruttaa ettei sinne sittenkään jäänyt tuhojälkiä.Edellisestä kerrasta kun sydämmen vasenpuoli oli turvonnu ja suurentunut myrkytystilan takia.
 
Kiitos Helli! Paljon onnea ja voimia sektioon sinulle ja samoin Emmuliinille!
Olen kyllä tietoinen epiduraalista ja ettei neulaa jätetä selkään, en ilmaissut itseäni selkeästi, pahoittelen. Eikä se kipu minua hirvitä, vaan ainoastaan se, että joku ronkkii mun selkärankaa, oli kuinka ammattilainen tahansa asialla. Se on ajatuksena jotenkin kammottava, mutta jos muuten ei kipuja kestä, niin pakkohan se on työntää mielestä se kammo. Oon puhunu tästä jo lääkärin ja kätilön kanssa, että sektio ja epiduraali ovat viimeisiä vaihtoehtoja, jos vaan muuten menee normaalisti kaikki. Saa nähdä... taputan itseäni selkään, jos selviän ilman epiä, mut jos en, niin en mä siitä itteeni solvaa... pääasia, et homma sujuu hyvin.
 
Voin kertoa että siinä kohtaa kun kipu on mahdoton, loppuu tuo pohdinta siitä kuka ronkkii ja missä :) Toki itsekin toivon että tällä kertaa jaksaisin/pystyisin ilman epiduraalia olemaan, etenkin kun tuolla omassa sairaalassa ei sitten sen jälkeen saa sängystä nousta.
 
Komppaan kyllä IhaNaisen kommenttia.. Siinä kohtaa kun kivut alkaa olla aivan hirvittävät, niin ei siinä kyllä enää kiinnosta kuka sinne alakertaan vilkuilee ja ronkkii, ja miltä se alakerta muutenkaan näyttää. Kivut voi olla kuitenkin sitä luokkaa, että ensin pelkää kuolevansa, ja sitten pelkää ettei kuolekaan :D
Mutta jos siis tuntuu, että kipuihin täytyy saada jotain, eikä muuten pärjää, niin sitten vaan pyytämään. Mäkin miehelle sanoin, että jos en ymmärrä kivuiltani itse pyytää, enkä tahdo ymmärtää enää puhetta, niin hän saa vaatia mulle jotain helpotusta.
 
Kiitos Emmuliini mutta olen synnyttänyt sektiolla 10 vuotta sitten, eikä epiduraalin laitto ollut millään lailla helppoa ;) en nyt pelottele ketään enempää. Käsittääkseni jos leikkaukseen mennään, sitä menee vähän eri määrät kuin alatiesynnytyksessä (minua ainakin tökittiin kymmeniä kertoja), mutta kiva tietysti olla kivuitta molemmissa tapauksissa! :)

Alatiesynnytykseen menisin riemusta kiljuen, tämä on ollut molemmilla kerroilla iso pettymys, ja lisäksi leikkaus todella pelottaa.
 
Mulla meni molemmat, sekä epiduraali avautumisvaiheessa että spinaali leikkaussalissa, ihan ongelmitta, ilman mitään kipuja tai tökkimisiä. Toivottavasti Helli sullakin tällä kertaa onnistuu tuo puudutus paremmin.
 
Mä en oo ottanu selvää noista kivunlievityksistä, luotan siihen että osaavat auttaa parhaansa mukaan, luulen että se on parempi niin, kun en asioista tiedä mitään. ts ei ole kokemusta.
 
Mä olen samoilla linjoilla känkkiksen kanssa...ja en myöskään meinaa pihistellä mistään kivunlievityksistä jos hiukkaakaan siltä tuntuu!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top