Synnytys: mietteet ja ajatukset

Taikataika

Taikataika

Oman äänensä löytänyt
Joko tuleva synnytys alkaa mietityttää? Minua ainakin.

Haluaisinkin tietää, että onko täällä joku kokenut sekä käynnistetyn synnytyksen sekä luonnollisesti käynnistyneen ja edenneen? Mulla siis tyttö syntyi käynnistetysti, ja se oli aika raskas prosessi. Mentiin yliajalle, avautuminen kesti kauan ja menetin yhteyden omaan kehooni kun en päässyt liikkumaan kaikista piuhoista ja letkuista, mulle nousi kuume ja olin loppuvaiheessa jo tosi tosi väsynyt. Musta tuntui, että en saanut kehon omia endorfiineja käyttöön ja jouduin turvautumaan jossain vaiheessa epiduraaliin. Olen kuullut, että oksitosiinitipalla tehdyt supistukset olisi erilaisia kuin luonnolliset, pitääkö paikkaansa?

Haluaisin niin kovasti tällä kertaa luonnollisemman synnytyksen ja oikeasti kuunnella kehoani ja luottaa siihen. Pelottaa, jos en tälläkään kertaa meinaa kestää kipuja ja makaan sängyssä ja katson monitorilta koska tulee supistus että voin ponnistaa. Onko kenelläkään kokemusta?
 
Eka synnytys meni luonnollisilla supistuksilla. Supistukset oli hyvin ennakoitavissa ja hallittavissa ja synnytys eteni hyvin. Jossain vaiheessa pyysin epiduraalin, koska "niinhän kuuluu tehdä"... Ja ei nykyään kai kukaan synnytä ilman jne. Vähän on heikolla tämä synnytysvalistus ja luonnolliseen synnytykseen kannustaminen Suomessa. Supistukset oli tosiaan ihan siedettäviä ja varmasti olisin pärjännyt ilmankin...

Toinen käynnistettiin vesien menon takia cytotecillä ja se oli jotain kamalaa! Supistukset tuli kuin pyssyn suusta, täysi kipu päällä samalla sekunnilla -ei puhettakaan, että oisin voinut hengityksellä, asennoilla tms. myötäillä niitä mitenkään. Niitä tuli ihan koko ajan, mutta ne oli liian lyhyitä avaamaan kohdunsuuta. Jossain vaiheessa sain spinaalin, joka pysäytti synnytyksen kokonaan. Kun sen vaikutus loppui, niin vajaasta 5 cm:stä aukeninkin sitten vajaassa tunnissa kymppiin ja 3 min ponnistuksella vauva tuli pihalle... Ja kuume nousi mullakin jossain vaiheessa käynnistystä ja antibioottitipassa oltiin sitten sekä minä että vauva useamman päivän ajan.

Kolmas tuli kiireellisellä sektiolla -yllätysperätila/jalkatarjonta.

Mitä sit ajattelen tästä synnytyksestä? Toivon, että tämä tulisi omilla supistuksilla, olisi oikein päin ja saisin viimein kokea sen luonnollisen synnytyksen, missä uskallan luottaa omaan kroppaani loppuun asti ja heittäytyä mukaan. Mut tilanteen mukaanhan sitä on mentävä. Jos pitää käynnistää, niin käynnistetään jne...
 
Luomuna meni koko homma ekassa, eivät huolineet sairaalaan kun en kuulemma synnytä, kunnes tk lähetti ambulanssilla kun kuitenkin sit jo synnytin. Supistukset oli kuin kovia kuukautiskipuja, siksi en kai tajunnut et oli tosi kyseessä kun käsky oli olla kotona ja ottaa panadolia, ja odotin sitä selkäkipua, vatsan kovettumista sekä tiheää tahtia. Sairaalan ohjeiden mukaan olisin synnyttänyt kotona yksin. Tyttö oli 2,5kg, terve, mun häntäluun mursi tullessaan. Nyt on napero perätilassa (tarkemmin en tiedä, viimeks tarjos jalkaa ultrassa ja potkuja tuntuu ihan uloskäynnillä) tuskin mahtuu kääntymään enää, alateitse en häntäluun vuoksi halua perätilasta synnyttää, tosin sektiokin jännittää. Aika ristiriitaiset fiilikset. Maanantaina on synnytystapa-arvio, jos nyt sinne saakka sisällä pysyy. Hassuinta on, että eniten tässä olen pelännyt epiduraalia, mutta jos sektioon päädytään niin eipä auta pelätä. Eli tässä mun kokemus, käynnistyskokemusta itsellä ei ole, mutta harvoin olen hyviä juttuja siitä kuullut.
 
imelda: En mäkään olis tajunnut lähteä sairaalaan esikoisesta, jos kaveri ei olisi käskenyt. Sairaalaan kun soitin, niin ohjeet oli: "käy vähän lämpöisessä suihkussa" -no kun ei nyt oo tarvetta... "ota panadolia" -no en mä oikeastaan tarvi. "Miten kauan supistus kestää... ai niin lyhyitä, ei tuommoiset supistukset tee vielä kohdunsuulla yhtään mitään". "Sä oot ensisynnyttäjä, voi mennä vielä monta vuorokautta". Ja sit se kaikkein kohtalokkain neuvo: "oo kotona niin kauan kuin pystyt, kun kivut on niin kovat, että et enää pysty olemaan, niin tuu sitten". Mulla ei kivut olleet missään vaiheessa niin kovat, ettenkö olisi voinut olla kotona... En tiedä oisko sit se ihan viimeisen hetken kipu ollut ilman epiduraalia se kipu, mutta ihan reippaasti olin jo auki kun sairaalaan mentiin. 5 cm muistaakseni. Sellaisilla supistuksilla, mitkä "ei tee kohdunsuulla vielä yhtään mitään" :'D

Ja naperot on muuten halutessaan mestareita mahtumaan mitä kääntymiseen tulee. Meidän kolmas oli rt:ssä rv 39. Rv 40+5 jalkatarjonnassa ;) :P
 
Eikös ole raivostuttavia neuvoja? :evil4 Ihan samat fraasit kuulin. Ja 8cm olin auki kun kävin terkkaris tarkastamas. Nyt on neuvolassa painotettu vaan, että ei saa odotella eikä tosiaan tarvitse soitella lähtölupaa. Niin siis neuvolassa oli sitä mieltä ettei mahdu. Olen aika tappi ja lyhyt selkäinen. Sf-mitta vetelee reilusti yläkäyrän yläpuolel jne. Veikkas että esikoinenkin tuli ennen aikojaan tilan puutteen vuoksi ja nyt veikataan samaa, pää tisseis ja jalat toosas. Voi ihmeitäkin tapahtua tietysti, mutta itse en ehkä selviä hengis jos 5-7vko viel kasvaa tuol.:dead:
 
Kyllähän tuo päivittäin jo mielessä pyörii. Esikoinen... Olen imenyt tietoa kuin sieni, joten mieli on paljon rauhallisempi kuin alkuun, vaikken olekaan synnytystä missään vaiheessa varsinaisesti pelännytkään.

Haluaisin pystyä selviämään ilman epiduraalia yms ja keinotekoisia juttuja, jos oma kipukynnykseni sen vain sillä hetkellä sallii, enhän tuota voi etukäteen tietää. Kokemusta kovasta kivusta on vain nuo kierukanlaitot synnyttämättömälle, voi ristus se kipu oli lamaannuttavaa - ja ne menkkakivutkin taivutti kaksinkerroin.

Luottavaisin mielin odotan tulevaa. :) Harjoitussuppareita on ruvennut olemaan tiuhempaan tahtiin, nyt jo kumartelusta ja pienestä kävelystäkin kiristää, tai vaikka ihan yöllä kun kääntää vaan kylkeä. Vielä olisi viikon verran neuvolalääkäriin.

35+0, vielä on aikaa ennenkuin pääsee näkemään pikku potkiaisen livenä <3
 
Just sitä itsekin pohdin että mikä se oma kivunsietokyky oikeesti on, että kestäisikö luonnolliset supistukset niin että vois auttaa synnytystä edistymään liikkumalla ja eri asennoilla. Eikä se ponnistaminen puoli-istuvassa asennossa varmasti oo se kaikkein helpoin..

Mitä blackpanther kuvailit noita käynnistettyjä suppareita, niin osuvasti sanoit, siltä ne minustakin tuntuivat. Ja joo, jos täälläkin joudutaan käynnistykseen niin sille ei sitten voi mitään, täytyy vain sopeutua tilanteeseen. Kyllähän jotkut kieltäytyy siitäkin, ja odottavat niin kauan kunnes lapsi alkaa tulla, tyyliin viikolle 44. Meillä istukka oli sillon tytön syntyessä 42+2 jo jonkin verran kalkkeutunut, joten onhan siinä jo riski että vauvalle käy jotain, joten en tiedä uskaltaisinko kieltäytyä jos yliajalla mennään.

Oon saanut paljon kritiikkiä näistä mun ajatuksista että "älä mieti, et voi tietää miten se menee" yms. Mutta en mä mitään kauhukuvia maalaile tai stressaa, tää on mun tapa valmistautua asiaan ja vähän harmittaa kun en viiti enää näistä ääneen puhua. Mua ainakin auttaa se että saan tehdä mielikuvaharjoituksia ja sitä kautta tsempata itseäni erilaisiin mahdollisiin tilanteisiin, meni tää synnytys sitten miten tahansa. :)
 
Oon muuten kans enemmän kuullut noita kokemuksia siitä että synnärillä on kehotettu odottamaan ja sit onkin tullut hirvee kiire. Kipu on niin subjektiivinen kokemus, toisilla ei missään vaiheessa mee niin pahaksi ettei "pärjäisi kotona". Onneksi useimmat taitaa kuitenkin ehtiä sairaalaan...
 
Ponnistusasento on mielestäni tosi yksilöllinen asia. Mä oon just puoli-istuvassa asennossa saanut parhaat tehot kun oon käsillä kiskonut samalla sukan varsia. Ekassa synnytyksessä kokeiltiin eri asentoja, mutta vasta kun päädyttiin perinteiseen, niin sain kunnolla ponnistettua ja ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin lopulta muistaakseni 5 min... Kolmella ponnistuksella vauva ulkona :)


Niin ja toisessa en edes halunnut muuta kokeillakaan... ponnistusvaihe 3 min.
 
Mua mietityttää eniten se, miten ehditään sairaalaan. Esikoisen synnytys kesti siitä, kun supistuksiin kotona heräsin, siihen kun tyttö nostettiin rinnalle vain kolme tuntia. Tajusin kyllä heti herättyäni, että nyt on synnytys käynnistynyt, oli sen verran kovemmat supistukset, kuin aiemmin. Mutta ei mullakaan kipu missään vaiheessa mennyt niin pahaksi, etten olisi pärjännyt kotona ja supistukset oli kestoltaan lyhyitä vaikka tuli suht tiheään. Yhden panadolin otin kun sairaalasta niin neuvottiin ja kotona tosiaan käskettiin olla ihan rauhassa niin pitkään kun pystyy. Pieni verenvuoto sai meidät lähtemään Kättärille ja synnytyssaliinkin kävelin parkkipaikalta. Siellä kätilö ensin rauhassa otti vastaan, mutta hetken keskusteltuaan hoputti pedille tsekattavaksi. Ja sitten sanoikin, että seuraavalla supistuksella ponnista. Itse en jotenkin edes tajunnut, että olisi jo niin pitkällä. Olin valmistautunut ottamaan puudutusta yms. Mies vaan tokaisi, että "Meillä on eväätkin syömättä". Ponnistusvaihe kesti lopulta 40 minuuttia, kun tyttö oli avosuutarjonnassa ja jäi joka kerta jumiin. Lopulta pienellä imukuppiauttamisella tuli ulos.

Loppujen lopuksi synnytyksestä jäi hyvä fiilis ja toivon, että nytkin sujuisi yhtä hyvin. Ainut on tosiaan tuo matka, kun viimeksi ajomatka synnärille kesti 15 minuuttia ja nyt se kestää vähintään 45 minuuttia riippuen vuorokauden ajankohdasta ja muusta liikenteestä. Toki tällä kertaa on ultrissakin sanottu, että lähdette tulemaan heti, kun supistukset alkaa eikä tarvii etukäteen soitella.
 
Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän mietin, että miten hitossa lähdin tähän taas uudelleen. :grin Viime synnytys sujui omasta mielestäni oikein hyvin. Synnytyksen kokonaiskesto 10 tuntia, josta n. 3 tuntia sairaalassa. Olin jo 7-8 cm auki kun sairaalaan päästiin ja aika pian sain epiduraalin. Kivut oli kuitenkin koko ajan mielestäni vielä siedettävät ja parkkipaikkakin etsittiin ihan rauhassa kun en uskonut, että vielä jäätäisiin sinne. Epiduraalin otin kun en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta olisin ehkä pärjännyt ilmankin. Tosin enköhän tälläkin kertaa ota jos vaan ehdin. Tällä kertaa jännittääkin, että ymmärränkö lähteä sairaalaan ajoissa jos synnytys nopeutuu paljonkin kun viimeeksikään kivut eivät olleet mitkään ihan sietämättömät. Mutta ponnistaminen jännittää kyllä, vaikka kesto ei viimeeksi ollut pitkä, niin oli kyllä synnytyksen tuskaisin vaihe! :oops:
 
Nyt joku voisi valaista tietämätöntä. Mullahan on suuri mahdollisuus että käynnistetään 19.9. Onko niissä käynnistyksissä jotain eroja, että mikä on kivulias ja mikä vastaisi hiukan todellisuutta. Vai onko tapoja vain yksi vai kaksi, saako itse vaikuttaa vai onko se lääkäri joka määrää miten edetään?
 
Mie tahtoisin tällä kerralla kokea kans luonnolliset supistukset pidemmälle. Mulla käynnisty viimeksi vesien menolla yöllä viikolla 36. Vesien menon jälkeen supistukse alkoi sairaalassa seuraavana päivänä. Ne ei kuitenkaan tehneet tarvittavaa avaavaa työtä, joten kahden päivän jälkeen niitä vauhditettiin tipalla. Sen jälkeen kipu muutti muotoa paljon terävämmäksi ja mekaanisemmaksi. Sain sitten epin, kun olo oli sietämätön. Olisi kiva kokea pysyykö kipu pehmeämpänä ja hallittavampana jos saa edetä luonnollisesti. Mutta toki jos on pakko hommaa hoputtaa, niin sittenhän se on pakko.
 
kysymys teille, joilla on pienempiä lapsia kuin mun 12/2011 syntynyt. Pestiinkö vauva synnytyksen jälkeen? Olen kuullut, että nykyään ainakin osa sairaaloista jättää sen ekan pesun tekemättä, ja eka kylpy tulee sit vasta kotona. Kokemuksia?
 
Mulla esikoisen synnytys käynnistyi vesien menolla yöllä rv 41+3(syntyi 41+6). Supistuksia alkoi pikkuhiljaa tulla ja ne olivat ihan siedettäviä. Supparit muuttu jossain vaiheessa kipeiksi ja kun vesien menosta oli jo jonkin aikaa niin mentiin näytille Taysiin. Suppareita tuli ihan hyvin kunnes mulle annettiin tens-laite jolla yritettiin siirtää supparit selästä mahaan. No se yritys sai sen aikaan et supparit laantu kokonaan. Ei muutaku osastolle yöksi. Seuraavana aamuna piti käynnistellä oksitosiinilla mutta mun trombo arvot oli liian matalat käynnistykseen ja puudutukseen, joten koko homma tyssäsi siihen. Lääkäri kuitenkin "pyöräytti" synnytyksen käyntiin ja siitä siirryttiin hetken päästä saliin verihiutaletankkaukseen. Suppareita tuli ja ne oli voimakkaita, mutta mulla alkoi kuume ja crp nousta plus se verihiutaletankkaus vei voimia joten olin aika kipeä. Epiä en saanut ennen kuin trombot oli vähintään 80 joten siihen asti kärvisteltiin kohdunkaulanpuudutteen voimin, joka ei auttanut kuin sen tunnin kerrallaan. Kun vesien menosta oli melkein 40h aikaa niin sain viimein epin ja se edisti synnytyksen kulkua, koska sitä aiemmin olin kuin rautakanki kun suppareita vaan tuli ja tuli mut koko homma oli pysähtynyt kuuteen senttiin. Epin avulla sain levättyä ja rentouduin niin paljon että aukesin loput 4cm. Ponnistuksen tarve tuli ja tunsin minne pitää ponnistaa vaikka viimeinen epiannos vaikutti viä. Ainut että kohtu ilmeisesti meinasi väsähtää lopussa ja supistuksia tuettiin/vauhditettiin oksitosiinilla.

Tällä kertaa haluan kanssa sen epin, jos trombo arvot antaa laittaa tai ylipäänsä ehtii sen saada.
 
Tema sanoi:
kysymys teille, joilla on pienempiä lapsia kuin mun 12/2011 syntynyt. Pestiinkö vauva synnytyksen jälkeen? Olen kuullut, että nykyään ainakin osa sairaaloista jättää sen ekan pesun tekemättä, ja eka kylpy tulee sit vasta kotona. Kokemuksia?
Click to expand...
Mun tyttö ei nyt oo pienempi, mutta TYKSissä ei pesty enään 2010.
Ja kaverin synnytyksessä olin mukana 2013, TYKSissä myös. Ei pesty.
 
Seinäjoella kylvettiin 2015, en tosin tiedä, että missä vaiheessa kun ite olin heräämössä, mutta ihan puhdas vauva mulle tuotiin sitten muutaman tunnin päästä osastolle... Opiskelija kävi myös jonain aamuna "kylvettämässä" vauvan... Ei siis laittanut altaaseen vettä vaan ihan hanan alla pesi koko muksun ohjaajan valvonnassa. Muuten tämä ois kai menty läpi äidin kanssa, mutta meidän tyttö valikoitui varmaan opiskelijan harjoittelukappaleeksi ajatuksella, että kahden lapsen äiti osaa jo :P (Jep. 6 vuotta edellisestä, niin menihän se vauvan hoito -melkein- rutiinilla).
 
Tema sanoi:
kysymys teille, joilla on pienempiä lapsia kuin mun 12/2011 syntynyt. Pestiinkö vauva synnytyksen jälkeen? Olen kuullut, että nykyään ainakin osa sairaaloista jättää sen ekan pesun tekemättä, ja eka kylpy tulee sit vasta kotona. Kokemuksia?
Click to expand...
Olen kuullut, että esim. KYSillä ei pestäis välttämättä ollenkaan, ensipesun saa tehdä vasta kotonakin. Taitavat pestä vain pyydettäessä (haluaa neuvoja vauvan pesuun tms). Pianhan tuo selviää... :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top