Synnytys mielessä?
- Ketjun aloittaja Minsu
- Aloituspäivämäärä
Tiiti72
Satasella mukana keskusteluissa
Olen kuullut että pääkaupunkiseudulle jossakin sairaalassa saa synnyttää veteen, mutta onko kenelläkään tietoa mikä on tilanne TAYS:ssa?
Viimeksi neljä ja puolil vuotta sitten siellä ei ollut edes allasta (mut vuonna 1996 oli). Nyt on käsittääkseni allas taas, mutta saako sinne synnyttää vai onko vain avautumisvaihetta varten?
Viimeksi neljä ja puolil vuotta sitten siellä ei ollut edes allasta (mut vuonna 1996 oli). Nyt on käsittääkseni allas taas, mutta saako sinne synnyttää vai onko vain avautumisvaihetta varten?
Ulpukka77
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tänään oltiin Naistenklinikalla tutustumassa synnäriin. Minsu oli samassa ryhmässä.
Olisin halunnut nähdä ammeen, mutta sielläpä olikin joku synnyttäjä. Jäi siis näkemättä.
Sänky näytti tosi kapealta mun silmiin. Entä jos ilokaasu pistää huimaamaan?
Vierailumme (2h) aikana syntyi yksi poikalapsi. Yhteensä puoli neljään mennessä oli syntynyt 3 tyttöä ja 6 poikaa. Sanoivat hiljaiseksi päiväksi. Melkein joka päivälle oli osunut kaksoset.
Etukäteen mietin kuuluuko käytäville synnytyssaleista ääniä. Ei kuulunut mitään. Sisustus oli suoraan seitkytluvulta. Ihan ok.
Olisin halunnut nähdä ammeen, mutta sielläpä olikin joku synnyttäjä. Jäi siis näkemättä.
Sänky näytti tosi kapealta mun silmiin. Entä jos ilokaasu pistää huimaamaan?
Vierailumme (2h) aikana syntyi yksi poikalapsi. Yhteensä puoli neljään mennessä oli syntynyt 3 tyttöä ja 6 poikaa. Sanoivat hiljaiseksi päiväksi. Melkein joka päivälle oli osunut kaksoset.
Etukäteen mietin kuuluuko käytäville synnytyssaleista ääniä. Ei kuulunut mitään. Sisustus oli suoraan seitkytluvulta. Ihan ok.
Vesisynnytys on ilmeisesti paikkakuntakohtaista. Turussa altaaseen saa mennä vain jos kalvot on ehjät eli lapsivettä ei ole tullut ja sieltä täytyy tulla pois ponnistamista varten. Sen lisäksi koko yli 4000 synnytystä vuodessa (keskimäärin 11 synnytystä/vrk) hoitavassa sairaalassa ei ole kuin yksi allas, jonka sitten ehtii saamaan se joka osuu siihen saumaan, että allas sattuu olemaan vapaana ja jolla on vedet tallella.
Turussa ei myöskään pääse enää lainkaan tutustumaan synnäriin eli ekaa kertaa sinne sitten pääsee katselemaan sillä reissulla kun on synnyttämässä [&:]
Turussa ei myöskään pääse enää lainkaan tutustumaan synnäriin eli ekaa kertaa sinne sitten pääsee katselemaan sillä reissulla kun on synnyttämässä [&:]
Minsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Juu, kuten Ulpukka sanoikin, tosiaan eilen oltiin Naikkarin synnäriin tutustumassa ja oli ihan kiva reissu. Myös minä yllätyin sitä, miten rauhallinen tunnelma käytävillä oli, eikä mistään huoneista kuulunut itkua, karjuntaa, kirosanoja tai mitään muutakaan :)
Seitkytluvun tyylistä huolimatta mulle jäi tosi mukava tunne synnytyssalista. Ei sitä varmasti siinä tohinassa paljon ehdi estetiikkaa miettimään. Kuitenkin siellä oli kaikki tarpeellinen, mutta ei se huone silti näyttänyt niiltä kliinisiltä osastohuoneilta, mihin sairaalassa on tottunut.
Olisi ollut tosi kiva nähdä myös lapsivuodeosaston huone (erityisesti perhehuone), mutta siellä varmaan oli täyttä. Perhehuone olisi kyllä tosi kiva saada sitten, niin ei tarvitsisi iltaisin klo 21 passittaa miestä kotiin ja jäädä yksin hoitamaan vauvaa koko yöksi (niin ja yrittää sit itsekin nukkua).
Pikkaisen harmittamaan jäi se, ettei meidän ryhmän vierailuun oltu saatu vastasynnyttänyttä perhettä kertomaan kokemuksistaan. Se on yleensä tapana, jos joku tuore perhe jaksaa ja haluaa osallistua.
Mielestäni on kyllä arvokasta, että tuollaisia tutustumiskäyntejä järjestetään. Vaikka aivan varmasti sinne selviää synnyttämään ilmankin, niin jotenkin sen rauhallisen tunnelman aistiminen ilman käynnistyneen synnytyksen kipuja, luo varmasti mukavan perustan sille, kun lähdön aika todella tulee. Harmi, että monissa sairaaloissa nuo käynnit on lopetettu.
Seitkytluvun tyylistä huolimatta mulle jäi tosi mukava tunne synnytyssalista. Ei sitä varmasti siinä tohinassa paljon ehdi estetiikkaa miettimään. Kuitenkin siellä oli kaikki tarpeellinen, mutta ei se huone silti näyttänyt niiltä kliinisiltä osastohuoneilta, mihin sairaalassa on tottunut.
Olisi ollut tosi kiva nähdä myös lapsivuodeosaston huone (erityisesti perhehuone), mutta siellä varmaan oli täyttä. Perhehuone olisi kyllä tosi kiva saada sitten, niin ei tarvitsisi iltaisin klo 21 passittaa miestä kotiin ja jäädä yksin hoitamaan vauvaa koko yöksi (niin ja yrittää sit itsekin nukkua).
Pikkaisen harmittamaan jäi se, ettei meidän ryhmän vierailuun oltu saatu vastasynnyttänyttä perhettä kertomaan kokemuksistaan. Se on yleensä tapana, jos joku tuore perhe jaksaa ja haluaa osallistua.
Mielestäni on kyllä arvokasta, että tuollaisia tutustumiskäyntejä järjestetään. Vaikka aivan varmasti sinne selviää synnyttämään ilmankin, niin jotenkin sen rauhallisen tunnelman aistiminen ilman käynnistyneen synnytyksen kipuja, luo varmasti mukavan perustan sille, kun lähdön aika todella tulee. Harmi, että monissa sairaaloissa nuo käynnit on lopetettu.
Meinaatteko ilmoittaa jollekin/joillekin, koska lähdette synnyttämään?
Itse olen aika ristiriitaisin tuntein asiasta ja olemme asiasta puhuneet mieheni kanssa ja tulleet siihen tulokseen, ettei ilmoitella kenellekään ennen. Silloin vasta, kunhan vauva on syntynyt.
Tämä on aiheuttanut aika paljon puhetta varsinkin anoppini puolelta, joka ilman muuta haluaa tietää koska lähdetään synnyttämään.. Kaikki hänen lapsensa (tytöt) ovat aina ennenkin ilmoittaneet hänelle, koska ovat sairaalaan lähteneet..
Itse olen aika ristiriitaisin tuntein asiasta ja olemme asiasta puhuneet mieheni kanssa ja tulleet siihen tulokseen, ettei ilmoitella kenellekään ennen. Silloin vasta, kunhan vauva on syntynyt.
Tämä on aiheuttanut aika paljon puhetta varsinkin anoppini puolelta, joka ilman muuta haluaa tietää koska lähdetään synnyttämään.. Kaikki hänen lapsensa (tytöt) ovat aina ennenkin ilmoittaneet hänelle, koska ovat sairaalaan lähteneet..
Tiiti72
Satasella mukana keskusteluissa
Moikka!
Mä olen aina ilmoittanut ainakin äidilleni kun lähdön hetki on tullut (hän on sitten varmaan vähän infonnut eteenpäin), ja nyt teen samoin. Samoin ilman muuta anopille menee viestiä.
Mun sisko synnytti kesäkuussa enkä tiennyt asiasta ennenkuin kaikki oli ohi, ja mun täytyy sanoa, että harmitti kovasti. Olisin mielelläni halunnut vähän jännittää sen muutaman tunnin, kun muutenkin olin seurannut raskautta läheltä ja ollut tukenakin ensikertalaiselle.
Kyllä ne mummot mielellään jännäävät mukana (useimmat ainakin).
Mä olen aina ilmoittanut ainakin äidilleni kun lähdön hetki on tullut (hän on sitten varmaan vähän infonnut eteenpäin), ja nyt teen samoin. Samoin ilman muuta anopille menee viestiä.
Mun sisko synnytti kesäkuussa enkä tiennyt asiasta ennenkuin kaikki oli ohi, ja mun täytyy sanoa, että harmitti kovasti. Olisin mielelläni halunnut vähän jännittää sen muutaman tunnin, kun muutenkin olin seurannut raskautta läheltä ja ollut tukenakin ensikertalaiselle.
Kyllä ne mummot mielellään jännäävät mukana (useimmat ainakin).
Juu, täällä ilmoitellaan ainakin vähintään mun äidille, jonka pitää lähteä sitten ajamaan 3 tunnin ajomatka meille kun täytyy eläimet hoitaa.
Jos lähtö tapahtuu niin, että hän ei ehdi heti lähtemään, niin sitten täytyy ilmoitella jollekin muullekin. Ja luulenpa, että sitä kautta kun äitini joutuu lähtemään meille, niin asia selviää muillekin. :)
Siinpä sitten jännittävät mukana. :D
Jos lähtö tapahtuu niin, että hän ei ehdi heti lähtemään, niin sitten täytyy ilmoitella jollekin muullekin. Ja luulenpa, että sitä kautta kun äitini joutuu lähtemään meille, niin asia selviää muillekin. :)
Siinpä sitten jännittävät mukana. :D
Minsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä luulen, että tuo ilmoittelu menee ihan omalla painollaan. Jos kaikki käy nopeasti, niin tuskin siinä tulee ehdittyä mummoja muistella, mutta jos taas sitten kaikki etenee rauhallisesti, niin varmaan ehtii jonkun tekstarin laittaa. Juttelin eilen äitini kanssa ja ainakin tuo itse sanoi, että kunhan nyt sitten ilmoittelemme vauvan synnyttyä, miten meni ja kuka tuli. Meidän molempien perheet asuvat kaukana, joten eivät he muutenkaan meidän päivittäisistä menemisistä niin tiedä.
Olin tänään nelisen tuntia hoitelemassa asioita ja ostamassa muutaman imetykseen soveltuvan halpispaidan ja askartelujuttuja. Tuli siis oltua jaloillaan melkein koko aika, niin nyt on taas KAIKKI alapään luut niin julmetun kipeät, että en meinaa kärsiä nousta edes vessanpöntöltä. Voi luoja! Bussipysäkiltä on kotimatkaa vajaa 500m ja musta tuntui, että mä en kykene kotiin saakka ilman, että käyn siihen asfaltille välillä istumaan. No, pääsin perille, mutta tekniikka oli jotain pingviinin ja Martti Ahtisaaren vaapuntatyyliä. Tunne oli juuri se, kuin joku olisi tunkenut pallon tonne toosaan.
Sanonpa vaan, että mun puolesta vois tämä vaavi alkaa tulla vaikka jo lähipäivinä. En panisi hanttiin enää!
Olin tänään nelisen tuntia hoitelemassa asioita ja ostamassa muutaman imetykseen soveltuvan halpispaidan ja askartelujuttuja. Tuli siis oltua jaloillaan melkein koko aika, niin nyt on taas KAIKKI alapään luut niin julmetun kipeät, että en meinaa kärsiä nousta edes vessanpöntöltä. Voi luoja! Bussipysäkiltä on kotimatkaa vajaa 500m ja musta tuntui, että mä en kykene kotiin saakka ilman, että käyn siihen asfaltille välillä istumaan. No, pääsin perille, mutta tekniikka oli jotain pingviinin ja Martti Ahtisaaren vaapuntatyyliä. Tunne oli juuri se, kuin joku olisi tunkenut pallon tonne toosaan.
Sanonpa vaan, että mun puolesta vois tämä vaavi alkaa tulla vaikka jo lähipäivinä. En panisi hanttiin enää!
Minsu, mäkin näytän välillä siltä kuin Ahtisaari ja Ankka olisi risteytynyt. [:D]
Ei se silloin kyllä naurata kun sattuu ihan pirusti, mutta mun miestä on kovasti naurattanut. On kuitenkin ymmärtänyt lopettaa mun kävelyn matkimisen, kun on nähnyt mun katseen, joka olisi voinut tappaa. Ja itteäkin naurattaa silloin, kun ei satu.
Nyt oon ollut jo muutaman päivän oikein onnekas ja kävelen lähes normaalisti. Autuus ja ihanuus! En nyt väitä että kivut olisi kokonaan poissa, mutta pystyn nousemaan taas nousemaan tuolilta ilman irvistystä. Onneksi näitä parempiakin päiviä on, muuten olis hyvin epätoivoista tämä loppuraskaus.
Käsiä vaan vähän kutittelee edelleen ja jalanpohjiakin ja vähän muualtakin. Vähän huolestuttaa. Toivottavasti johtuisi vaan ihon kuivumisesta. Varmaan sitten verikokeisiin poissulkemaan ongelmat. Pelkään, että jos nyt alkaa jotain ongelmia tulla, niin joudunkin Taysiin synnyttämään enkä pääsisi vammalaan ja enkä perhehuoneeseen jne... [&:]
oon niin jo asennoitunut siihen, että päästään ns. vauvamyönteiseen sairaalaan ja saan olla mieheni kanssa enkä joudu olemaan yksin. Muutenkin alkaa synnytys olla todellakin mielessä ja alkaa miettimään että miten se sujuu... Tuntuu että näen jo joka yö vauvaan liittyviä unia. Joko synnytys on tiedossa tai sitten yritän imettää tms. Ja on se kumma kun unissa kaikki on niin vaikeaa...
Ei se silloin kyllä naurata kun sattuu ihan pirusti, mutta mun miestä on kovasti naurattanut. On kuitenkin ymmärtänyt lopettaa mun kävelyn matkimisen, kun on nähnyt mun katseen, joka olisi voinut tappaa. Ja itteäkin naurattaa silloin, kun ei satu.
Nyt oon ollut jo muutaman päivän oikein onnekas ja kävelen lähes normaalisti. Autuus ja ihanuus! En nyt väitä että kivut olisi kokonaan poissa, mutta pystyn nousemaan taas nousemaan tuolilta ilman irvistystä. Onneksi näitä parempiakin päiviä on, muuten olis hyvin epätoivoista tämä loppuraskaus.
Käsiä vaan vähän kutittelee edelleen ja jalanpohjiakin ja vähän muualtakin. Vähän huolestuttaa. Toivottavasti johtuisi vaan ihon kuivumisesta. Varmaan sitten verikokeisiin poissulkemaan ongelmat. Pelkään, että jos nyt alkaa jotain ongelmia tulla, niin joudunkin Taysiin synnyttämään enkä pääsisi vammalaan ja enkä perhehuoneeseen jne... [&:]
oon niin jo asennoitunut siihen, että päästään ns. vauvamyönteiseen sairaalaan ja saan olla mieheni kanssa enkä joudu olemaan yksin. Muutenkin alkaa synnytys olla todellakin mielessä ja alkaa miettimään että miten se sujuu... Tuntuu että näen jo joka yö vauvaan liittyviä unia. Joko synnytys on tiedossa tai sitten yritän imettää tms. Ja on se kumma kun unissa kaikki on niin vaikeaa...
muille ilmoittaminen ois varmaan pakko soittaa puol sukua läpi synnyttämään lähtiessä, riippuen viikonpäivästä, vuorokaudenajasta ym., kun lapset pitää saada jonnekin hoitoon... ei voi jättää 3- ja 1-vuotiaita oikein yksinkään. [;)] mua on alkanut jännittää se, että jos joudun lähtemään sairaalaan "ilman käskyä", että tiedänkö koska pitää lähteä (että ehdin sairaalaan, saan lapset hoitoon), kun molemmat synnytykset on käynnistetty. eli mulle on vaan sanottu, että tule huomenna aamulla sitten seitsemän jälkeen. [:D]
sekin mietityttää, että jos synnytys käynnistyy itsekseen, ovatko kivut yhtä kovat, vai odottelenko "liian pitkään" kotona, kun odotan sitä jatkuvaa tuskaa, jota mun molemmat synnytykset ovat olleet ekasta kipeästä supistuksesta lapsen syntymään. ovat meinaan menneet aika haipakkaa, sitten kun ovat lähteneet käyntiin... lapset on laskeutunut vauhdilla (ja synnytykset ovat olleet melekin yhtä pitkää supistusta ja painon tunnetta, ei olis kyllä voinut ees harkita nukkumista, vaikka molemmissa oli saanut epiduraalin) ja muutenkin olleet nopeat synnytykset , eka alta 7 tuntia ja toka alta 5 tuntia ekasta supistuksesta istukan ulos tulemiseen. jos "luonnollisesti käynnistyvä" synnytys onkin "lempeämpi", tajuanko lähteä kotoota ennen kuin on liian myöhäistä? en halua miestäni kätilöksi jossain motarin varrella, lapset takapenkillä! [:D] [;)]
sekin mietityttää, että jos synnytys käynnistyy itsekseen, ovatko kivut yhtä kovat, vai odottelenko "liian pitkään" kotona, kun odotan sitä jatkuvaa tuskaa, jota mun molemmat synnytykset ovat olleet ekasta kipeästä supistuksesta lapsen syntymään. ovat meinaan menneet aika haipakkaa, sitten kun ovat lähteneet käyntiin... lapset on laskeutunut vauhdilla (ja synnytykset ovat olleet melekin yhtä pitkää supistusta ja painon tunnetta, ei olis kyllä voinut ees harkita nukkumista, vaikka molemmissa oli saanut epiduraalin) ja muutenkin olleet nopeat synnytykset , eka alta 7 tuntia ja toka alta 5 tuntia ekasta supistuksesta istukan ulos tulemiseen. jos "luonnollisesti käynnistyvä" synnytys onkin "lempeämpi", tajuanko lähteä kotoota ennen kuin on liian myöhäistä? en halua miestäni kätilöksi jossain motarin varrella, lapset takapenkillä! [:D] [;)]