Synnytys mielessä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
synnytys mielessä.. todellakin tällä hetkellä, ihan vaan sen takia, että mun elämäni rakkain ihminen, mieheni, sai sanottua eilen, ettei halua tulla synnytykseen mukaan.. hän ei kuulemma pysty auttamaan mua.. ja tänään kun ollaan keskusteltu asiasta lisää, niin hän on kyllä sitä mieltä, ettei se synnytys sali ole miehiä varten.. mua harmittaa asia aivan kamalan paljon, koska tiedän, etten saa keneltäkään muulta tarpeeksi tukea synnytyksen aikana.. mutta en todellakaan voi pakottaa miestäni tulemaan sinne itse synnytykseen, jos hän ei niin halua.. jotenkin en vaan pysty ite kuvittelemaan, että missaisin esikoiseni synnytyksen..

pitää siis alkaa kyselemään kaveria mukaan..
 
Moi Magenta,

No johan on kipera tilanne..
Oletteko te kayneet yhdessa miehesi kanssa synnytysvalmennuksessa? Mika miestasi pelottaa siina synnytystilanteessa mukana olemisessa? Olisikos hanen mahdollista muuttaa mieltaan jos vaikka keskustelisi asiasta katilon kanssa ja sinun kanssasi enempi? Onhan se tietysti jokaisen oma valinta (taino meilla aideilla ei taida olla valinnan varaa), mutta kuten itse sanoit, harmi jos miehesi missaa esikoisen syntyman!

Minun mieheni on ollut jo kahden aiemman lapsensa syntymissa mukana (17 ja 11 vuotiaat pojat, ensimmaisen aikaan ukko paha oli vasta 17 vuotias!) ja kyllahan se minussakin luottamusta herattaa, etta on konkari mukana auttamassa ensikertalaista puolisoaan :)

Kertoilehan sitten kuulumisia etta loysitko tukihenkilon vai muuttiko miehesi kenties mieltaan! :)

Kaikkea hyvaa toivoen

Maaru
 
Mulla on ollut vain esikoisen synnytyksessä tuki mukana ja hänkin maailman paras[:D] Nimittäin oma äitini, sai leikata ensimmäisen lapsenlapsen napanuorankin[;)]

Toisen ja kolmanen synnytyksissä mulla oli vain kätilöt...

Syy siihen miksei oma mieheni ole ollut mukanani on se, että se siitä vielä puuttuisi, että pitäisi ukkoa vahtaamaan, ettei pyörry...inhoaa nimittäin sairaaloita, koska isänsä on käyny onnettomuuden takia lähellä kuolemaa ja siitä syystä myöskin inhoaa nähdä verta...
 
Joo, eipä tuo meidän ukkokaan (42v) lähde saliin mukaan. Sairaalaan sentäs lähtee mukaan [:D]

Koen kyllä asian aikamoisena loukkauksena, mutta minkäs teet... Samoin sanoo, ettei se sali oo miesten paikka...hmp!! [&:]
 
Toivottavasti saat/te jonkun läheisen mukaan synnytykseen, jos ukkojen mieli ei muutu! Voi harmin paikka..tekisi ihan kassilla heilauttaa päähän tuollaisia ukkoja jotka eivät tule sen takia että "sali ei ole miesten paikka" (anteeksi vain) [:@]

Itse muistan neuvolassa kun lääkäri tutki alapäätä ekaa kertaa, niin kysyin että meneekö mies ulkopuolelle odottamaan. No, lääkäri totesi hieman huvittuneenakin että kyllä monet miehet on jääneet huoneeseen myös. Itsekin sitten hieman huvittuneena mietin että mistähän moinen ajatus päähäni tuli kun onhan hän synnytyksessäkin sitten mukana ja synnytykseen verrattuna sisätutkimus on aika kevyttä settiä (uskoisin)..sitemmin ollut aina paikalla neuvolassa tilanteessa kuin tilanteessa eikä se ole haitannut häntä eikä minua..[:)]
 
Magenta, erittäin harmillista kuulla! Voihan se tosiaan olla miehelle kova paikka katsoa kun rakkainta sattuu eikä mitään voi tehdä. Tai heistä ehkä tuntuu siltä, että mitään ei voi tehdä. Todellisuudessahan miehen rooli voi olla mitä tärkein vain luomassa turvallisuudentunnetta ja pitelemässä kädestä. Jossain tv-ohjelmassa mies sanoikin sitä, että oli kamalan rankkaa, kun ei osannu tehdä mitään. Sitten hänelle neuvottiinkin, mitä hän voisi tehdä seuraavassa synntyksessä: hieroa selkää, auttaa eri asennoissa olemista jne jne. Voisiko miehesi kanssa yrittää vielä puhua häne peloistaan ja synnytysvalmennukseen yms.?

Mä varmaan raahaisin vaikka väkisin mieheni sairaalaan, jos ei muuten tulisi. Pakottaisin varmaan. Koska mä näen sen niin, että jos se osallistui tuon lapsen sisälle laittamiseen, niin saa kyllä olla tukena ja apuna sen ulostulossakin, sillä nainen siinä kuitenkin kovimman työn tekee. Ja minä ainakin olisin todella turvaton ja yksinäinen siinä tilanteessa ilman rakkaintani tukena. Eihän kaikki sitä toki välttämättä kaipaa, mutta minä tarvitsen!
 
Kannattaa mennä tutustumaan synnärille, niin voi miehenkin mieli muuttua. Tosin joka paikassahan ei valitettavasti pääse tutustumaan, mutta ehkä vois ottaa asian neuvolassa puheeksi ja kysyä, että voisko päästä kätilön kanssa juttelemaan ja samalla näkemään synnytyshuoneen.

Ja synnytyssalihan on ihan väärä kuva siitä huoneesta. Se on hyvin kodinomainen ja lämmin paikka. Toki siellä on sairaalavermeet, mutta sehän vaan tuo sitä turvallisuuden tunnetta.

Monet miehet luulevat, ettei heistä ole sinne, pyörtyvät siellä jne. Kummasti se tilanne antaa hieman uutta kuvaa omasta kantista. [:)]

Tosi harmi, jos miehet eivät mukaan lähde, on se niin ainutlaatuinen juttu. Mutta onhan jokaiselle annattava mahdollisuus päättää lähteäkö vai ei. Ja voihan sieltä huoneesta aina pois lähteä, jos ei vaan pysty olemaan siellä... Eikös se ois yks vaihtoehto saada mies sinne edes kokeilemaan, että "kestääkö kantti"? [:)]

Siellä kuitenkin voi mies istua ja olla katsomatta sinne alapäähän, jos ei halua nähdä verta ja muita eritteitä... kertoo vaan kätilöllekin heti mikä on homman nimi, niin tietää missä mennään.

Miehille voisi myös iskostaa sinne päähän, että heidän ei tarvitse osatakaan tehdä mitään, hoitohenkilökunta on siellä sitä varten ja heillä on siihen koulutus. [;)] Mies vaan tekee mitä nainen käskee: pitää kädestä, antaa juotavaa, hieroo, pyyhkii hikeä, tsemppaa kuinka hyvin sinä jaksat....

Puhukaa ne miehenne sinne mukaan, kertokaa, että sieltä voi lähteä pois.... moni varmasti jää ja on onnellinen, että "pakotitte" mukaan. [:)]

Mutta jos ei miestä mukaan saa, niin pyytäkää joku tukihenkilö sinne. Mukavampi olla tutun ihmisen kanssa, kun synnytys voi kestää pitkäänkin, eikä kätilö ole koko ajan siinä huoneeessa.
 
Meillä kanssa mies mukaan saliin, ei kuulemma jättäis mistään hinnasta tulematta. On ollut molemmissa aikaisemmissakin mukana.
Itse koin ison avun siitä, että oli paikalla vaikkei muuta oikein tehnytkään kun toi mulle kylmän märän pyyheliinan otsalle, oli vaan vieressä ja silitti välillä hiuksista.

Yrittäkää vielä keskustella miestenne kanssa asiasta, kertokaa kuinka tärkeää se olisi teille, että tulee mukaan vaikka vaan istuis sivussa. Henkinen läsnäolo on kuitenkin se tärkein.

Tsuba
 
Minusta on jotenkin outo ajatus, ettei mies kestä olla mukana tilanteessa, jossa oman lapsen äiti ja rakkain ihminen käy läpi elämän ehkä kivuliaimman ja vaikeimman fyysisen (ja henkisen) suorituksen. Ymmärrän toki, että se varmasti pelottaa ja voi turhauttaakin. Silti pitäisi ajatella asia äidin kannalta ja olla tukena, jos tämä sitä tarvitsee.

Meilläkin miehellä on aivan valtava sairaalakammo, mutta periaatteen ihmisenä ei jäisi pois lapsensa syntymästä. Oli mukana enkeliämmekin synnyttäessäni ja hänestä oli valtava apu, vaikka näin hänen silmistään monta kertaa, miten turhautunut hän oli, kun ei voinut viedä kipujani pois. Silti jaksoi tsempata ja tukea loppuun asti.

Sen on mieheni kuitenkin sanonut, että veripelossaan ei välttämättä kykene napanuoraa leikkaamaan ja sen hänelle toki suon.

Muuta synnytykseen liittyvää: tässä vaiheessa pitäisi olla jo mielestäni valmistavia supistuksia, mutta mun supistukset loppui rv24+ ja sen jälkeen ei ole ollut yhtäkään. Saisivat ehkä pikkuhiljaa alkaa, ettei olisi paikat ihan "kovana" tuossa parin kuukauden päästä.
 
Meilläkään ei mies jättäisi mistään hinnasta tulematta mukaan synnytykseen ja siitä olen tosi onnellinen! Itse en kestäisi ajatusta synnyttää ilman häntä.. On se kuitenkin semmoinen kokemus jota en ainakaan itse jättäisi kyllä miehenäkään väliin! =) Harmillista, jos kärsii kovasta pelosta tai kammosta, mutta ehkä siihenkin voisi apua löytyä? Toivon ainakin niin :)
 
Mä en yhtään tiennyt, että voi olla näinkin "yleistä" ettei miehet vaan tule mukaan. Mun mies sairastaa vakavaa ahdistuneisuushäiriötä ja sen takia voi saada paniikkikohtauksia - hän on jo alusta asti miettinyt miten pystyy olemaan siellä sairaalassa ja synnytyksessä, entä jos henkilökunta paheksuu hänen mahdollista käytöstään jne. Paineet on todellakin suuret eikä täällä edes pääse tutustumaan synnytysosastoon/henkilökuntaan! Kun on puhuttu esim. neuvolassa ihan vaan hänen sairaudestaan, on saatu niskaamme hirveä "Synnytyksen jälkeinen kyttäys" - koko ajan MULLE hoetaan että saan sitten pyytää perhetyöntekijän jos "on tarvetta" (eli viesti on selkeä: entä jos tuo sun mies sekoaa/makaa vaan tms ja oot yksin vauvan kanssa... Ei suinkaan miehelle tarjota mitään tukea isyyteensä.)

Joka tapauksessa, ei ole mun miehelle tainnut juolahtaa mieleen että voisi kieltäytyä tulemasta.
 
Kerroin tästä keskustelusta miehellenikin ja hän ei koe ollenkaan ahdistavana osallistumista synnytykseen. Sen sijaan haluaa olla mukana. Meillä on mahdollisuus päästä perhehuoneeseenkin ja hän on ilman muuta täysillä tulossa. Ei olla edes keskusteltu vaihtoehdosta, että hän ei tulisi. Jos minä kestän, kestää hänkin. :)

Ehkä ne miehet, jotka eivät haluaisi/uskaltaisi synnytykseen, eivät myöskään ymmärrä että menettävät samalla yhden elämän ihmeellisimmistä kokemuksista. Ja ahdistuksen sijaan olisi tärkeää, että ymmärtäisivät kuinka valtavan tärkeä heidän roolinsa synnytyksessä on pelkästään henkisenä tukena ja turvana.
 
tiukunen - toi kannattaa ottaa puheeksi siellä synnärillä, kätilöt osaavat sitten suhtautua tilanteeseen, ei tule ikävänä yllätyksenä. Tosi iso harmi kyllä, kun teitä on noin kohdeltu. Mä ehkä tuossa tilanteessa ottaisin ja soittaisin suoraan synnärille, kysyisin että kenen puoleen tällaisessa asiassa voisi kääntyä ja onko mahdollista, että tilanteen takia pääsisi synnärille tutustumaan....

Aika paljon saa, jos vaan lähtee vaatimaan, eikä tyydy siihen ekaan kielteiseen vastaukseen. Kannattaa olla sinnikäs ja sisukas, kun ajaa omia ja läheisten etuja!!
 
Siis mikä juttu tää nyt on, että miehellä pitää olla vapaus valita tuleeko synnytykseen mukaan vai ei??? Miten niin? Enhän minäkään saa valita!! Meillä on ollut itsestään selvää, että mies tulee mukaan ja haluaa tottakai olla mukana. En kyllä itse suostuisi edes hankkimaan lapsia miehen kanssa, joka ei kestä synnytyksessä olla mukana. Mikä niitä teidän miehiä oikein vaivaa??
 
Pystyn synnyttämään kyllä yksinkin, mutta en varmasti kykenisi ikinä antamaan miehelle anteeksi, jos hän kieltäytyisi osallistumasta!!
 
Ahaa täällä tämmöinen keskustelu, oon jo kauan jännittäny omallatavallani synnytystä ja näen välillä jopa unia sairaalasta
Oon kerran synnyttäny, miksi tämä jännittää enemmän!!?? [&o]

Joo yllättävän moni mies kieltäytyy mutta myös olen monen kuullut oksentavan tai pyörtyvän miehistä, kaippa niilläkin oma pelkonsa on. Tosin jos pysyvät vaan siellä oikeessa päässä pitämässä kädestä niin luulis että ei niin helposti pyörrytä :D
Mitä tv.stä olen nähnyt niitä synnytys ohjelmia niin sen jälkeen on moni nainenkin pelänny paljon enempi, ei se aina yhtä huutoa, kirkumista, itkemistä ole!

Ekan kanssa sairaalaan saavuin 7 aikoihin ja 11 mais tyttö oli pihalla, menin toivomaan ettei välilihaa leikattaisi ja repesin sen takia "mukavasti".. Mies oli mukana se oli aika päivänselvä juttu että tulee jos töiltään joutaa ja kerkes juuri ja juuri viemään rekan parkkiin ja tulemaan sairaalalle, nyt jännitämme taas kerkeääkö mukaan, en uskaltaisi yksin mennä..
 
Mä näen tämän vähän toiselta kantilta... mun mielestä sen pitäisi olla synnyttäjä joka valitsee mieleisensä tukihenkilön, on se sitten lapsen isä, paras ystävä, oma äiti tai vaikka doula. Synnytys on naiselle rankka kokemus ja mielestäni hänen pitää saada sinne sellainen henkilö, jolta kokee saavansa parhaan tuen ja avun. Toki lapsen isä on useimmille se paras tuki, mutta jos mies pelkää verta tai sairaaloita, tai jos äidillä muuten on tunne, että mies ei ehkä pysty olemaan avuksi, kannattaa mielestäni harkita kenet ottaa mukaan (eikä pitää isää automaattina). Toki oman lapsen syntymä on isälle suuri kokemus, mutta vaikka siihen ei osallistuisikaan, ei se silti isyyttä pilaa. Pelkään että jos haluttoman isän pakottaa mukaan, ei tämä ehkä pysty olemaan niin paljon tukena kuin äiti toivoisi.

PS. Mun mies on tulossa mukaan, mutta voisin hyvin harkita esim. siskoanikin.
 
Mulla on ihan typerä huoli, mutta kohta on 33 viikkoa täynnä ja mulla ei ole ollut yhtään supistusta kymmeneen viikkoon. Kyllä niitä puolimatkassa tuli vähästäkin, mutta nyt ei mitään. Raskausdiabeteksen takia toivoisin, että neiti alkaisi syntyä itsestään jo vähän ennen laskettua aikaa, ettei ehdi kovin isoksi ja ettei tarvitsisi lääkkeellisesti käynnistää. Toivottavasti tuolla alakerrassa paikat kuitenkin alkaisi pikkuhiljaa kypsyä, niinkuin tässä vaiheessa jo pitäisikin.

Oletteko muut jutelleet oman äitinne kanssa synnytyksestä? Itse juttelin ja vertailtiin neuvolakortteja. Oli aika ihana nähdä oma neuvolakortti 70-luvulta. Jutustelusta jäi hyvä mieli ja se kyllä karkotti joitakin omassa päässä muhineita mörköjä.
 
Olen samaa mieltä siitä, että synnyttäjä on se, joka päättää siitä, kuka synnytykseen tulee mukaan, mutta en ymmärrä miestä, joka ei kestä olla mukana oman lapsensa synnytyksessä tukemassa äitiä, jos äiti sitä tukea tarvitsee ja haluaa. Jotain vikaa pitää miehessä olla! Kyllä sen kestää, jos haluaa kestää!
 
Minsu: Olin eilen neuvolassa ja juuri hoitajan tunnustellessa vatsaa tuli supistus, jota en itse olisi huomannut lainkaan, vaikka olen luullut huomaavani ne. Olen nyt viikolla 32 ja ihan normaali painoinen (ei siis johdu huomaamattomuus paksuista vatsanpeitteistä). Sinullakin voi siis olla niin, että supistelee huomaamattasi ;)
 
Mä näin toissa yönä unta synnytyksestä, tai unessa oikeastaan synnytys oli jo takana, ja kaksi poikaa maailmassa. Joku niitä sitten nimesi siinä Aaroniksi ja Aabrahamiksi [:D], ja sille Aabrahamille tehtiin jotakin ihme uskonnollista toimitusta -se oli jotenkin Jumalan valittu. Minulle kuulema jäi sitten se toinen, tavallinen.
Kyllä siinä taas sai ihmetellä mistä noi unet kumpuaa . Itse kun en ole millään tavalla uskonnollinen, niin mielleyhtymä oli tosi outo. Olikohan edellisillan Big Love -sarjalla jotain tekemistä tän kanssa? No ei onneksi jäänyt traumoja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top