Synnytys mielessä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiiti72 repesin aika pahasti tuolle sun unelle [:D]

Milloin neuvolassa keskustellaan synnytystavasta yms. ? Kun minä haluaisin kokeilla synnytysjakkaraa, mutta en tiiä siitä oikein mitään.
 
Mä tykkäsin jakkarasta, olen toisen lapseni siinä ponnistanut. Viimeksi ei kätilö suostunut, kun oli hänelle niin huono työasento (!!!), mut sain sit lopulta luvan ponnistaa sängyllä kyykyssä (mies tuki takaa). Onnistui siinäkin, ja eipähän kätilön tarvinnut kyykkiä (!), mut jakkaralla oli tukevampi olo kuin vapaassa kyykyssä.
Ota puheeksi neuvolassa tai synnytysvalmennuksessa (tosin itse en ole valmennuksessa koskaan käynyt, kun ensimmäinen syntyi niin aikaisin, että en ehtinyt).
 
Mä synnytin esikoisen sängyssä niin että pääty oli nostettu ihan ylös silloin pystyin "roikkumaan" reunassa ponnistusvaiheessa. Ja tykkäsin siitä asennosta, poikien kohdalla ei ehditty asentoja vaihtaa, kun tulivat niin nopeasti molemmat.[:D]
 
Mä kokeilin sitä jakkaraa ja en kyllä voi kehua, ihan kammottavaa oli yrittää ponnistaa lähellä lattiaa. [:'(] Mutta aika outoa Tiiti, että kätilön työskentelyasento meni sun toiveiden edelle... Onhan se varmasti hankala asento olla siinä kätilöllä, MUTTA KUITENKIN! On se äidilläkin aika hankala olla, vaikka on missä asennossa.... [:D]
 
Synnytys lähenee päivä päivältä ja toki se mielessä välillä pyörii.

Lähinnä ehkä pelottaa et mitä jos en kestä kipuja tai mun voimat loppuu enkä saa lasta ulos..

[8|]

ja toki vähä ujostuttaa ajatus olla kaiken nähtävinä.. hassua.
 
Jihuu, sama juttu! Välillä tulee sellainen oikeen, että pitää vetää henkeä kun tajuaa että se synnytys oikeesti lähenee. Kaikki se on uutta. Osaanko läheä oikeaan aikaan sairaalaan? Siellä sitten vieraiden ihmisten tutkittavana ja jotenkin niiden kipujen kanssa vieraassa ympäristössä jne jne. Ja miten kaikki menee ja meneehän hyvin.
No onneksi parin viikon päästä mennään synnytysvalmennusiltaan ja tutustumaan ko. sairaalaan. Ehkä helpottaa vähän..[8|]
 
Jihuu: Mulla ihan samat pelot. Jossain jutussa verrattiin synnytystä maratonin juoksemiseen. En todellakaan jaksaisi edes puoleenväliin maratonia!

Ja toinen pelottava asia on se, että mies on yötä työmatkalla 5 päivää ennen laskettua aikaa.
 
Mun on PAKKO tuoda tänne tämä linkki kun täällä kikatan itsekseni lukemalla noita juttuja..:D

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/7/viestiketju/117640/_alyttominta_mita_mies_on_sanonut_tehnyt_synnytyks

(minut määrättiin saikulle niin selailen nettiä ja tuoltahan löytyy vaikka ja mitä älytöntä, tämä sattui liittymään synnytykseen niin ajattelin että lukekaapas tekin) [:)]
 
Aivan törkeen hauskoja juttuja, vedet silmissä täällä hekotan ääneen ja pistin miehenkin lukemaan! :D

Kiitos Odottaja8, ilta on pelastettu!
 
Zil ja Annelse

Varmaankin meidän pelot on turhia ja kuuluvat asiaan, mutta toki toi tuntematon pelottaa
Naapuri sai kuukausi sitten pojan ja sano ettei synnytys ollu lähellekään
niin paha juttu kuin mitä pelkäsi et se oli kuulema helppo [8D][&:][:-]???

Sit sano et ne jälkijutut mistä ei kuulema kukaa puhu oli inhottavempia,
tms. tikkailu ja jotkut muut jutut mut sekää ei varsinaisesti kertonu et mitkä jutut..

Ja sano et imetys oli vaikeeta.

Täst imetyxestä olen kans kuullu vaikka mitä ja päättänyt ottaa rauhallisesti
(tai ainakin yritän) Vauvan vatsa kun on vain sen marmorikuulan kokoinen niin ei se paljo tartte sitä.

Oletteko lukeneet sen synnytys kirjan, mikä tuli postissa kotia näiden sivujen kautta?

Mä aina luen sitä ku alkaa pelottaa liikaa ja se jotenkin rauhoittaa mieltä :)

Tää on niin ihanaa, pelottavaa, ahistavaa, mahtavaa ja kaikkee!!!
 
Ai nii

piti vielä sanomani
et

jouduin tos 2. lääkäri käynnil 3 ihmisen töllisteltäväx

kun ukkoki oli mukana.

Lääkäril oli opiskelija mukana ja kysy et eihän haittaa..

No kyl kieltämät vähä haittas mutten kehannu sanoo.

Sit ei ollu ees mitää sermii mis housut ois voinu ottaa pois vaa siin kaikkien edessä ja pedille reva levällee

Siin mä sit yritin olla rauhallisesti ja kattelin vaa kattoon ku mua tongittii alateitse

Oli vähä ahistava tilanne kun en ollut osannut varautua siihen ollenkaan.
Ja hävetti.. Kättärilki 2. ultra oli helpomi ku sermin takana
sai ottaa rauhas housut pois ja tiesin etukätee et ultra tehää alateitse ni se vaa kuulu jotanki asiaan eikä ollu niin kamalaa.

Ajattelin vaa jälkikätee et no, kai on hyvää harjotusta olla reva levällää vieraiden edes ku sit myöhemmin se
alapää on kirjaimellisesti levällään eikä siinä sovi alkaa häpeilee alapäätänsä [8D][8|][:)]

:P
 
Hei!

No eihän se hauskalta tunnu miettiä sitä synnytyksessa alapää levällään oloa... mut jos yhtään helpottaa, niin siinä hetkessä on niin paljon muuta ajateltavaa, kuten supistukset ja into tulevasta vauvasta, että ainakin itsellä nolous on painunut taka-alalle. Ja aina voi ajatella, että ne kätilöt ja lääkärit siellä on nähneet jo niin monta pimpsaa että eivät niitä varmaan esteettisesti ajattele.

Itse olen myös pohtinut pitäisikö miettiä 'varahenkilöä' tueksi synnytykseen. Miehellä on työreissuja aina silloin tällöin, ja vaikka syys-lokakuulle ei päiväreissuja pidempiä olekaan, niin mietityttää kuitenkin. Mun synnytykset ovat olleet aika nopeita (viimeisin 3h 57 min), eli jos miehellä menee 2-3 tuntia ehtiä mukaan, niin aika yksin siinä sitten saa sen sairaalaan menon ja avautumisvaiheen olla, ja mies ehtisi sitten vasta viimeiseen rutistukseen. Mut ongelma on, että en oikein tiedä ketä pyytäisin... ne lähimmät ihmiset asuukin jo sen varran kaukana, että eivät ehtisi sen nopeammin. Anoppi on lähimpänä, mutta en oikein tiedä olisiko hän hyvä valinta (vaikka on kyllä ihana ihminen ja tulemme todella hyvin toimeen)...
 
Vaavi laskeutunut ja mahan muoto jo muuttunut. Paineentunnetta alaspäin viikon verran ja kaikki alapään luut kipeät maanantaista lähtien. Menkkamaisia kipuja alaselässä vaihtelevasti. Vatsaa pingottavia supistuksia kuitenkin harvoin. Kivuliaita suppareita ei vielä, jollei tuota selän kipuilua lasketa supistuksiksi. Reilu viikko synnytystapa-arvioon.... Pitäisikö kuitenkin kinuta lääkäriaika jo ennemmin? Mitä se muuttaa? Tässä vaiheessa ei taideta enää hirmuisesti tehdä mitään synnytyksen estämiseksi, paitsi määrätään lepoa ja mä en ole juurikaan rehkinyt enää. Paitsi olen tämän viikon ollut töissä, mutta ei työssäolo ole oloa mitenkään huonontanut, koska en tee fyysistä työtä.
 
Toivon vain, että tämä tulokas jaksaisi kyydissä vielä sen verran, että täysiaikaiseksi ehtisi. Vähiin käy.
 
Nyt on synnytysvalmennukset takana ja toisaalta
odotan innolla synnytystä, niin tulee sekin koettua!

Sitä ei ainakaan mitenkään karkuun pääse niin härkää vaa sarvista kiinni ja asenteella läpi kun se tulee.

Systeriltä ku kyselin et mite sil oli menny ensisynnys, niin sil oli synnytys kokonaisuutena kestäny joku 9h
Sairaalaan kun oli päässyt, niin 55min siitä vaavi oli ollut jo maailmassa ja ponnistusvaihe oli kestäny 20min!!! [8|] Vaan!!
Eikä si ollu revenny pahemmi paikat. Vaavi oli ollu 3800g ja 48cm pitkä.
Systeri on viel sellanen tikku et en voi muuta ku ihmetelle et mist reijäst se on tuupannu kaverin maailmaa ja viel tollaisel vauhdilla!
Toiv mullaki menis jotenkin noin..
 
Mä olen luultavasti menossa synnytykseen ihan yksin, koska en mä sinne äitiä tms. halua.. jotenkin vaan sellainen tilanne, että en sinne halua ketään. Mies on ihan tyytyväinen, koska heidän piirissään ei vaan miehillä ole tapana synnytyksissä mukana olla. Ei ole siis kyse siitä, ettei uskaltaisi, vaan ei sitä asiaa yleensä edes ajatella. Ja mun ajatusmaailmaan tämä sopii mainiosti. Kun on telkkarista tullut jotain synnytysohjelmia, missä mies on siinä vaimolleen lepertelemässä mua alkaa vaan joko ärsyttämään tai naurattamaan.. No, jokainen taaplaa tyylillään ja jos nainen sen miehen sinne saliin haluaa niin ei siinä mitään. [:)]

Pelot/ jännitys ei ole lisääntyneet, vaikka periaatteessahan synnytys voi käynnistyä milloin vain tässä vaiheessa. Maanantaina mennään kättärille tutustumaan, mutta synnytysvalmennukseen en ole menossa.
 
Blinga

kannattaisiko pyytää jotain tuttua varautuu tulee mukaan jos tarttetki henkistä tukea?

Katoin äske neloselta synnytykseen liittyvän ohjelman ja siinä oli mainintaa siit et

jos hieroo välilhaa öjyllä/rasvalla, niin vähentää merkittävästi
repeämiä. Onko kukaa kuullu tällasesta?

Ehkä vois ite koklaa jos jaxan, kun toi vatsankin rasvaus on kyl jääny aika vähälle, niin kuin kaikki muukin itsensä hoitaminen.
 
Jihuu, mä kans kattelin ko. ohjelman. Mä olin lukenut tuosta öljyämisestä ja on ollut hyvä aikomus kokeilla jos siitä olis apua. Ajatuksella, että tuskin siitä nyt haittaa ainakaan on. Ostin Ceridal-öljyä siihen tarkoitukseen, mutta nyt viikolla 36 totesin, että eipä oo tullut aloitettua ja on jo hankalaa tämän mahan kanssa. Mutta ohjelma kuitenkin sai varmaan sen aikaan, että enköhän nyt aloita. Kuulosti kuitenkin sen verran pahalta ne pahimmat repeämät. Ei sitten jäisi ainakaan ittelle jossiteltavaa, että jos olisin jaksanut pari minuuttia vaivautua päivittäin...
 
Ite yritin ajatella et ohjelma on tehty kuitenkin briteissä ja kätilöillä on koulutuksen osalta varmaan jonkin verran eroja.

Ainakin sain sellasen käsityksen kun kävin Kättärillä et episiotomiat ovat Suomessa vähentyneet, niin kuin myös repeämät. Et annetaan synnytykselle enemmän aikaa eikä kannusteta äitiä ponnistamaan liian äkkiä voimakkaasti, jottei paikat repeä.

Pakko kyl myöntää et olen onnellinen kun saan synnyttää suomessa, kattoo sit synnärin jälkeen, olenko vielä samaa mieltä [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top