Synnytys lähestyy :)

huijui, mietin tässä juuri että kun ens viikolla on se polikäynti missä yrittävt käännyttää, että mitäs jos se synnytys sitte alkaiski?? vaikka eihän se ole prosentuaalisesti mikään iso todennäköisyys (kai?)... vaan tulipahan tuokin asia tässä mieleen kun ei muuta ku aikaa vaan ajatella kaikkea :grin:grin:grin

Ajattelin ruveta pikkuhiljaa tuonne vaunuihin pakkaamaan sairaalakassia valmiiksi... ostin sopivasti kuopion reissulta isomman olkalaukun, millä uskoisin pärjääväni kyllä :rolleyes: Sunnuntaina kuitenkin 35+0 eli 36 viikko lähtee käyntiin.... kai sitä pikkuhiljaa voi jo tuollakin saralla valmistautua?

hmm... eli ne omat sukat (ei tartte sairaalan putkisukissa mennä), myös omia siteitä otan tuonne mukaan, uusi sairaala kun on niin en tiedä tarjonnasta. kuopiossa ainakin kolme vuotta sitten oli ihan p**ka tarjonta ihan ihme vaippoja. Hygieniavehkeet, Kamera ja vara-akku....Äitiyskortinki vois sinne jo laittaa, ehkä sen muistais sitte ottaa kuitenki mukaan noihin neuvoloihin :oops: Tähän mennessä on kulkenu pienessä käsilaukussa mukana koko raskausajan. Tai sitte teen niin, että työnnän vaan koko pienen laukun sinne isompaan kassiin niin ompahan kaikki mukana lompakoista lähtien kun lähtö tulee... mitäs muuta sitä....mitään omia tossuja tai olovaatteita en ota. ajatus on että niillä millä mennään synnyttämään niin niillä vaatteilla lähtään poiskin (tai sitte mitä luultavammin mies saa tuoda vaatteet tullessaan meitä hakemaan)
 
Joillakin se suoli tyhjenee ennen synnytystä, mulla ei oo kertaakaan käynyt niin (kolme synnytystä). Kaks ekaa tosin oli käynnistettyjä, niin keho ei tiennyt synnyttävänsä. Kolmas käynnistyi vesien menolla ja supistukset alkoi vasta kaksi tuntia ennen lapsen syntymää, joten ei silloinkaan supistukset kakattaneet ennen kuin ponnistusvaiheessa. Mut siitä ei edes välitä siinä vaiheessa, vaikka kakka tulee ennen vauvaa.

Mulla on ylipäätään alkuraskaudessa ollut ongelmana ummetus ja puolen välin jälkeen suolen toiminta säännöllistynyt. Et sanoisin sen olevan ihan normaalia.
 
Minä olen miettinyt synnytystä jo jokusen tovin (nyt rv 33) ja ruvennut viime päivinä oikeasti pelkäämään, että vauva on isokokoinen tai muuten vaan repeän pahasti (raskausdiabetes todettu mutta insuliinia ei tarvitse käyttää). Mies ei halua kuulla peloistani ja pitääkin varmaan seuraavalla neuvolalääkärikäynnillä pyytää kokoarviota ja katsomaan pystynkö sen pikkutyypi punnertamaan ulos normireittiä että vähän sais mielenrauhaa.. Toivon, ettei mene yliaikaiseksi juurikin koko pelkojen vuoksi, mutta itse ole käynnistetty tapaus ja kuulemma sukurasite vaikuttaa näihinkin (viitteellisesti).

Kivun lievitystä olen mietiskellyt ja ajatellut mennä tuntemusten mukaan eli kaikki otetaan jos siltä tuntuu/saa ja ilman mennään jos pärjää. Ainut minkä olen sulkenut pois on aqua-rakkulat, sillä ymmärtääkseni niiden idea on nimenomaan siirtää kipu pois toiseen kohtaan eli siihen mihin ne laitetaan. Eivät varsinaisesti ole kivunlievitys- vaan siirtokeino.

Laukkua pakkailen joka päivä lisää ja mies teipannu taksirahan kirjekuoressa eteiseen oven viereen hätätapausta varten:).
 
Joo, pitääkin varmaan alkaa vähän miettiä sairaalakassia ja laittaa puhelimeen ylös sairaalan numero. Onhan tässä vielä viikkoja jäljellä, mutta koskaan ei tiedä... Itse myös tykkään valmistautua tärkeisiin asioihin ajoissa.

Haluaisin tosi paljon päästä vielä ultraan lähiviikkoina varmistamaan vauvan asento ennen h-hetkeä ja tuntuisi myös tärkeältä tietää muitakin asioita, jotka vaikuttaisivat siihen, että voisin odotella synnytystä rauhallisin mielin. Näitä ei vaan taida olla täällä päin säästösyistä tarjolla edes meille ensisynnyttäjille. Minua kiinnostaa lähinnä faktat omasta ja vauvan tilanteesta, mutta kun en pääse muuten synnytystapa-arvioon (tai muuten tarkempiin tutkimuksiin, joissa saan kaipaamiani vastauksia), yritän puhua itseäni sinne pelkopolin kautta. En vaan tiedä, puhutaanko siellä vaan sektion mahdolisuudesta, joka ei minulla ole mielessä, jos vaan kaikki on hyvin ja vauva raivotarjonnassa... Neuvolan täti tarjosi mahdollisuutta ihan vaan keskustella peloista jonkun ammattilaisen kanssa, mutta se taas ei tunnu tarpeelliselta - minua rauhoittaa parhaiten oma mies ja tulevan vauvan ajattelu - ja ne faktat! Myös käynti yksityisellä on mielessä jos en saa tarvitsemaani apua ja tietoa julkiselta puolelta. Parin viikon päästä on neuvolalääkäri, joka toivon mukaan voi kertoa ainakin jotakin konkreettista myös.

Ymmärrän oikein hyvin, ettei synnytys ole mitenkään kovin tarkasti suunniteltavissa oleva asia ja se ei ehkä ole yhtään semmoista kuin etukäteen voisi kuvitella, mutta ainakin tiettyjen epävarmuustekijöiden poissulkeminen tuntuu tärkeältä.
 
Kittis Kyllä sä neuvolasta saat ihan ilman pelkopoleja lähetteen synnytystavanarviointiin, jos sinne vaadit pääseväsi. Syiksi voit just sanoa, että haluat tietää onko tilaa mahtua alateitse syntymään, missä asennossa on (vaikka tämän th seuraa neuvolakäynneillä. Ja kyllä ne herkästi pistävät lähetteen pienestäkin virheasentoepäilystä lähetteet äitiyspolille) Mulle oma th:ni on luvannut jo ihan ensimmäisillä neuvolakäynneillä pistää loppuraskaudessa lähetteen ultraan, koska mua vauvan koko on koko raskauden mietityttänyt. Nyt vielä tuli tämä perätilaepäilys, jonka takia lähete tehtiin muitta mutkitta. Mutta koska nämä ovat ylimääräisiä tutkimuksia, mitkä eivät ns."normaaliin raskaudenseurantaan kuulu" tulee niistä, poliklinikkamaksu, joten vaikka kuinka kaupungillasi olisi säästötoimet menossa, on sinun mahdollisuus päästä sinne. Mutta sinulla kuitenkin on vielä neuvolalääkärikin edessäpäin ja tietääkseni hän tutkii nämä em. asiat siinä. Meidän neuvolassa ei ultraa ole, mutta muiden kirjoituksista saanut selville, että joissain neuvoloissa on. Onko sinun neuvolassasi? Koska jos on, ei varmasti ole th:lle ja lääkärille seuraavalla kännilläsi ongelma silläkin vilkaista.

Pelkopolit ovat tarkoitettu synnytystä pelkääville ja niissä pääsee vain keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Niissä ei tietääkseni puututa raskauden seurantaan mitenkään, eikä siis ultria tehdä.
 
Mymmeli: kysytty on, en saa lähetettä synnytystapatutkimukseen. Se tässä just ihmetyttää, mielestäni pitäisi kuulua jokaiselle (tai vähintäänkin ekakertalaisille) nämä tutkimukset ja vielä ainakin pari vuotta sitten niin olikin. Yllätysperätilasynnytyksiä ym. "hauskaa" kuitenkin tapahtuu säännöllisesti ja ei olisi ollenkaan toivottavaa kenellekään joutua siihen tilanteeseen. Meillä ei ole ultralaitetta neuvolassa ja aika montaa muutakin asiaa on saanut ruinata, jopa hemoglobiinin ottoa... Kumma juttu! Pitää olla tiukkana ensi kerralla.
 
Kittis : Onpa kumma. Meilläkin täällä on kyllä säästötoimet menossa, mutta mulle tämä th silloin itse ehdotti ylimääräistä ultraa ihan vain mun mielenrauhani vuoksi. Mutta terveydenhoitajia on erilaisia. Mullakin ollut useita, mutta onneksi kaikki suorastaan ihania!

Kyllähän näitä yllätysperätilasynnytyksiä tulee, mutta määrä on kuitenkin suhteellisen pieni. Ja lääkäri tutkii seuraavalla kerralla lantionseudun ja kohdunsuun ja -kaulan tilanteen eli mahtuuko syntymään alateitse, joka omasta mielestäni on se kaikken tärkein tutkimus. Tietysti jos silloin vielä asia vaivaa, kannattanee vaikka lääkäriltä lähetettä kysyä. Paljonko sulla silloin on viikkoja? Koska jos nyt olisikin perätilassa voisi todella hyvin kääntyä rt sikiön koosta riippuen vko 39 asti! Ja joissain paikkakunnilla ei käännöstä edes lähdetä tekemään, koska siinä on jonkun lääkärin mielestä joku syy, miksi on perätilassa/ on 50% riski, että kääntyy vielä uudelleen.
 
Nyt alkaa 34. viikko (lääkärillä käyn siis 36.viikolla). Onhan tässä tietysti vielä aikaa asettua hyviin asemiin. Vauva viihtyy nyt kai aika lailla poikittain kun mulla on kylkikin niiiiin älyttömän kipeä! Pää ei tunnu onneksi kuitenkaan olevan täysin ylhäällä. Just tuo lantiosta mahtuminen on toinen asia, jonka haluaisin varmistaa. Toivon mukaan tarvittavat tutkimukset saadaan ja kaikki menee hyvin, meillä kaikilla! :)
 
Itsellä kovasti synnytys ollu jo mielessä. Kovasti sitä jo odottaa, vaikka välillä vähän sekaisin fiiliksin. Lähinnä että miten sitä pärjää, miten mies pärjää, miten kivut kestää jne. Vaikka sen tietää että se tulee sattumaan ihan *piip* paljon, niin silti sitä odottaa, ihan vaan sen takia että tietää saavansa vihdoin toisen syliinsä :) Kivun lievityksistä olen lukenu aivan valtavasti tietoa ja en osaa silti sanoa mitä teen. Ajattelin että mennään tilanteen mukaan. Ainakin miehelleni sen olen sanonu, että sitten kun näyttää että en jaksa niin sitten.

Itse kanssa olen vähän pelännyt että vauva on iso kokoinen, ihan vaan siksi että ollaan molemmat oltu mieheni kanssa iso kokoisia. Lääkäri sanoi että tehdään koko arvio viimeisellä lääkäri käynnillä. Hauskintahan tässä on se että minulla tulee muutto tuossa 2 vkon päästä toiselle paikkakunnalle ja siellä ei ole enään lääkäriä loppuraskauden aikana. Th:lta kysyin, voisiko kirjoittaa lääkäri käynnin hoitosuunnitelmaan, niin vastaus oli "ei" ja tämä oli vain sen takia että lääkäri ei ole kirjoittanut lausuntoihin kuin vain sen että mahdollinen lähete äitiyspolille koon arvioinnin jälkeen. Ja kohdunkorkeuden mittausten perusteella th:n mukana vauva on normaali kokoinen. Että ei auta muu kuin toivoa parasta :)

Nyt tosin on alkanut tulemaan aika kivuliaitakin supistuksia yöllä ja rv 34 menossa. Neuvolassa sanottiin että jos niitä alkaa tulemaan paljon, pitää aloittaa kortisoonipistokset että vauvan keuhkot kehittyy. Eivät kuulemma enään näillä raskausviikoilla ala estelemään jos toinen haluaa tulla. Toivotaan että seuraavat 4-5 viikkoa nyt pysyis vielä :) Jospa nuiden supistuksien vuoksi pääsisi uudella paikkakunnalla lääkärillä käymään, ihan vaan että katsoisi onko kohtu kiinni jne, eli ihan perustarkastukseen.
 
Mammu83 itse juuri kotiuduin 3 päivän sairaalareissulta supistusten vuoksi. Mulla viikkoa nyt 33+3. Kannattaa kyllä koittaa sinne lääkärille päästä, jos paljon supistelee. Ja jos oikein paljon supistelee niin soita synnärille. Sinne mä itse soitin kun alkoi maanantaina tulla 3-6min välein säännöllisesti supistuksia, jotka eivät sitten loppuneet. Ja ne ei ollut edes mitenkään kipeitä, kauhee paineen tunne vain tuli tuonne alas, tai no kyllä välillä iahn koskikin, mutta ei mitenkään kauheen kipeesti. Nyt toivottavasti pysyy tyyppi masussa vielä ainakin pari viikkoa niin ollaan turvalisemmilla vesillä :)

Tuolla sairaalareissulla tulin huomanneeksi kuinka vajavaisesti sairaalakassi olikaan pakattu :) Yökkäriä ja harjaa jne. oli unohtunut. Pitänee ajatuksen kanssa tehdä oikein listaa mitäs sinne tukitaan. Nyt pakkaan sen kyllä heti valmiiksi, kunhan tuo mies ei oo enää niin kärppänä kattomassa kuinka paljon mä liikun:grin Pikkuset vaipatkin käskin miehen ostaa kaupasta kun siellä kävi.
 
Niin ne tuolla perhevalmennuksessakin sano, että aina voi soittaa synnärille jos siltä yhtään tuntuu. Että kyllä ne sieltä sitten neuvoo ja ohjeistaa. Mikä siinä onkin että ei halua soittaa sinne, kun pelkää että nää asiat on jotenkin "vähäpätösiä". Mutta, oli hyvä kiva kuulla että muutkin on sinne soitellu samasta asiasta, niin rohkaistu vähän omakin mieli ottaa sinne yhteyttä tarpeen vaatiessa.

Toivottavasti Winksu sun vauva pysyy vielä muutaman viikon massussa :) Pitäis varmaan itekkin alkaa pikku hiljaa laittelemaan tuota sairaalakassia valmiiksi, just in case :) Ja ostaa muutenkin parit puuttuvat jutut vielä, on jotenkin venytelly niitten ostamista viel... :D
 
Kyllä alkaa mieli jo tehdä tepposiaan... sain taas vessassa istuessani loisto"ajatuksen" kun tajusin, että mie olen eilisestä lähtien käynyt isommalla hädällä aika useaankin otteeseen. Tavara nyt ei tokikaan mitenkään sen kummemmin ole muuttanut muotoaan vaan on ihan normaalia, tai kovaakin jopa :P ehkä se nyt kuitenkin johtuu juuri tuosta kovuudesta kun tyhjenee vähän kerrallaan, eikä jaksa kunnolla ponnistaa ees yhellä kertaa :D :D nojoo, kaikkea sitä päässänsä pyörittelee kun ajattelee synnytystä...

Eilen taas kaselin kasaamaani vaatekasaa kotiutusvaatteiksi vauvalle :Heartred totesin samalla että pipo on aivan liian suuri ja pitäsköhän hankkia jonku näköset tumput ja villatöppöset vielä toppapuvun sisään.... (tuossa pienessä toppapuvussa ei ole käännettäviä hihan/lahkeen suita). Mieskin siinä sitten tuli katselemaan ja halasi pitkään ja totesi, ettei taida enää mennä kovinkaan kauaa kun vauva on vihdoin täällä :Heartred

Kyllä tahtoo välillä käydä aika pitkäksi kun on vaan tätä odottelua... kun sen saiskin muutettua niin ettei odottais että millon jotain tapahttuu!
 
Vauvalle olen valkannut vaatteet valmiiksi kotiutumista varten ja on siinä parit mitä voi käyttää osastollakin jos huvittaa ja itselleni olen myös kasannut vaatteeita ja muuta valmiiksi. Lähdön koittaessa pitää laukkuun pakata loput hygi kamat, tabletti, puhelin, kamera + laturit ja itselle vähän tekemistä.

Nyt saan aluksi odotella lisätietoja sairaalalta jatkosta, kun tuo vauva ei suostunut keskiviikkona kääntymään raivotarjontaan tai mihinkään muuhunkaan suuntaan ja kävin sitten magneettikuvauksessa. Vähän jänskättää mennäänkö sitä suunnitellulla sektiolla vai pääsisinkö itse synnyttämään (mikä olisi mielestäni ihanteellista.) Kiireellistä tai hätä sektiota en missään tapauksessa halua kokea.
 
Mullakin on jo vauvan vaatteet sairaalaan valittuna, mutta varmaan ehdin vielä miettiä että "olisko tää toinen ollutkin söpömpi" ja "eikai tää ollut äitiyspakkauksesta, niitähän on kaikilla" ... aika huvittavaa, vähän niikuin real life nukkeleikkiä :grin
 
mun maha on valahtanu alas :eek: tai siltä musta ainakin tuntuu ja näyttää kun peilistä katsoo.... samalla kyllä jotenkin myös painaa pahemmin suonia/hermoja kun pääsee varsinki tuo vasen käsi puuduttelemaan itseään ja vasemman käden pikkurilli myös.... välillä aina käy humahdus päässä ja tuntee miten ei kyllä veri virtaa ihan niinku pitäs, pitää asentoa vaihdella...
 
Mies tilasi mulle sen tens-laitteen :) Ihan kiva että on sit edes joku kunnollinen lääkkeetön kivunlievitys jos en pääse sinne ammesaliin. Mäkin olen jo pakannut vauvalle vaatteet ja myös oman sairaalakassini. Myös ne hiton imetysliivit! Onneksi löysin ne halvalla alesta,ei sitten harmita jos en osaakkaan pitää liivejä, kun ahdistaa.

Uusimmassa kodin kuvalehdessä suorat sanat osiossa oli muuten hyvä kirjoitus synnytyksestä.
 
Nannai1, mulla jäi sellanen käsitys että jos saleissa on tilaa, niin "pihtaavat" ammesalia niin, että sitä pääse käyttämään useampikin synnyttäjä ja kokeilla kivunlievityksenä jne (eli sinne ei heti ehkä koko synnytyksen ajaksi pääsekkään ellei kaikki salit ole täynnä :) ) voi siis olla hyvinkin mahdollista että sitä pääsee kokeilemaan! Tälläinen kokemus mulla ainakin jäi Kysistä sillon päälle kolme vuotta taaksepäin. Aluksi se olikin muuten mulle tosi hyvä keino, mutta sitte sopivasti kun kätilö lähti kansliaan ja mies läks tupakalle (jäin siis itte lillumaan ammeeseen) niin supistukset otti ja piteni (samalla supistusten väli tieten lyheni). Ja enhän mä päässy sieltä sitte ittekseni ylös! tottakai olin jättäny miehelle soittokellon ammeen ulkopuolelle... Jos ammeeseen pääset niin pidä itelläs hyvin holllilla soittokellot jos jäät yksinään :)
 
mitäpä sitä nukkkumaankaan kun saa kerta valvoa... no joo, täällä siis alkuyöstä tuli muutama kipeähkö aaltomainen supistus,juuri kun olin nukahtanut! Miehellekkin sain ensimmäiset lämpimät kakat housuun kun kuuli asiasta nukkumaan tullessa! kahdentoista jälkeen kuitenkin laantuivat ja yhden maita siten nukahdinkin. Nyt taas aamuyön tunteina alko tulemaan, ensin vain unen pöpperössä ajattelin että on huono asento ja kääntyilin sängyssä aina "kivun" tullessa. Kipu lainausmerkeissä siksi, että on se kyllä kipua, mutta jotenkin sellaista pienehköä jomotusta. selvästi kuitenkin tunnettavissa kun häiritsivät untakin :p:p Makuulla tuli useammin ja kun lopulta ylös nousin niin laantuivat melkein kokonaan. Olisiko ehkä kaksi tullut nyt 40min. sisään. Mahtavuutta tähän tuo lisää se että tottahan nyt tissit valuu aina supistuksen tullessa!!perhana... Vauva kyllä liikkuu tuolla yksiössään. Nyt mä koitan alkaa kuitenkin vielä nukkumaan hetkeksi..
 
hmm, mun kone näyttää ajaksi tuolle aiemmalle kirjotukselle 6.57, vaikka se on kirjotettu vielä tuntia aiemmin! nojoo, siis edelleen hereillä ollaan. mutta kun oon ollut pystyssä, niin loppupa supistuksetkin. vessassa toki oon isommalla hädällä käynyt nyt tälle aamua pariin otteeseen. Nyt on miehet taputeltu matkaan niin menen itte hetkeksi taas maate (toivottavasti sais ihan nukutuksi asti tällä kertaa :):sleep002:sleep011

Nyt kyllä totisesti toivon, ettei montaa viikkoa mentäisiin tämmöiselläkään....:confused1:think005
 
Piia, samanlaisia mulla ollu nyt lähes päivittäin, mutta perhana kun ne aina menee kuitenkin ohi. Eilen oli vaan pari kpl kun yleensä tulee pari sarjaa päivässä suht kunnollisia. Ajoin sitten kuntopyörällä puoli tuntia kun kävely on aiemmin provosoinut noita suppareita. Kuntopyöräilystä ei ollut samaan, mutta tulipahan jotain tehtyä. Mulla on myös omasta mielestä maha laskeutunu ja niin on muutama muukin ihminen sanonut, mutta tänään saan tietää tarkemmin vauvan sijainnista. Mulla puutuu nukkuessa molemmat kädet, ehkä se tosiaan johtuu jostain hermon painamisesta? Olin jo huolissani että joku turvotus tekee sen. Nivelet on myös välillä kipeet sormista ja peukalo "lonksuu".

Synnytyksen suunnittelu, aaargh. En mä osaa. Toiveet pitäis tuohon yhteen kuponkiin kirjoittaa, mutta mä oon ajatellu niin että jos en oo tajuissani niitä kertomassa niin tilanne on sellainen ettei mun toiveilla oo kuitenkaan mitään väliä vaan sillon tekevät mitä parhaaksi näkevät. Ja koska eka kertaa menossa, niin en osaa sanoa vielä haluanko siinä tilanteessa puudutusta kohdunsuulle vai epiduraalin vai koenko ehkä pärjääväni ilman. Mitä hyötyä on tehdä suunnitelmia joiden toimivuudesta käytännön tilanteessa ei tiedä mitään. Jos suunnittelen kaiken prikulleen ja teenkin sitten eri tavalla synnytyksessä niin sitten on ihan sellanen olo että oon mokannut :D Ehkä mä siihen kirjoitan sen kuitenkin etten halua sitä päätäsekoittavaa lääkettä (en nyt sen nimeä muista mutta joku vahva kipulääke).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top