Synnytys lähestyy :)

Meillä synnytyssalissa katilö pysyi vierellä. Ei lähtenyt ponnistusvaiheessa missään kohtaan pois, onneksi! Välillä lääkäri kävi tarkastelemassa tilannetta (juuri tämän jumittumisen takia) ja kun vauva syntyi oli kätilöitä salissa kaksi. Kuulostaa hurjalta, että piia84 sinulla kätilö on lähtenyt välillä pois ja yksikseen käskenyt ponnistelemaan :O
Mulla ei epiduraalista ollut mitään lääkepumppua vaan selkäytimeen asennettuun katetriin laitettiin yksi annos, jonka vaikutusaika on 2h. Omaa huonoa onneani oli, että juuri kun olin täysin auki ja olisin voinut alkaa ponnistamaan vaikutusaika loppui. Ja siinä vaiheessa ei enää voitu toista annosta antaa, koska eihän sitä etukäteen voida tietää kauanko ponnistusvaihe kestää. Valitettavasti minulla tämä pitkittyi supistusten loppumisen ja vauvan jumittumisen vuoksi 40min, mutta olisi se yhtä hyvin voinut kestää 5min! Jos synnytykseni ei olisi ollut vaikutusajan loppumisen aikana niin pitkällä olisin kyllä saanut vielä toisen annoksen :)

Onko kenelläkään kokemusta spinaalipuudutuksesta?
 
Mymmeli, eikö sen katetrin kautta sitten voi lisätä puudutetta, tai siis sitä vartenhan se kai siihen jätetään? Vai eikö sitten olisi sekään ehtinyt vaikuttaa ja ei vaan alettu kesken kaiken sitä irrottelemaan. En ole vielä käynyt missään valmennuksissa, missä näistä kerrotaan, joten vielä vähän pihalla, eikä omatkaan toiveet ole oikein jäsentyneitä. Katetri kuulostaa ajatuksena aika pahalta, laitetaanko epiduraalia joskus ilman sitäkin vain kerta-annoksena? Entä spinaali?

Mulla ei ole tässä vaiheessa muita ajatuksia kuin että pystyisin liikkumaan avautumisvaiheessa mahdollisiman paljon ja että saisin toimivaa kivunlievitystä, joka ei kuitenkaan veisi jalkoja alta. Ilokaasusta en oikein innostu, mutta kai sitä voi kokeilla. Ja toki haluaisin, että mukava ja kannustava kätilö olisi vierellä koko ajan!! Olis kiva ponnistaa ehkä kyljellään, puoli-istuva taitaakin olla monissa paikoissa jo harvinaisempi asento. Myös jakkara voisi olla hyvä, mutta ensikertalaisena epäilen, miten mahtaisi onnistua.
 
Muokattu viimeksi:
+Mymmeli+ Toi kohdunkaulan puudute auttaa just avautumisvaiheessa. Se Pudendaalipuudutus auttaa sitten alempaan osaan synnytyskanavaa, se oli tarkoitus laittaa kans mutta jälleen oli kätilöt myöhässä niin ei sitten sitäkään ehditty enää laittaa.

Olin etukäteen ajatellut että haluan epiduraalin, mutta ei se synnyttäminen sitten ollutkaan niin kauheeta kuin mitä olin ajatellut. Tosin siinä vaiheessa kun kätilö totesi että ei sitä epiduraalia enää ehditä laittaa niin meinas itku päästä että kuinka mä selviän tästä. Luulin siis että ponnistusvaihe ottaa vielä kipeempää, mutta ei se ollutkaan niin paha. Siinä pystyi itsekin tekemään sille kivulle jotain.

Kittis Mä ponnistin kyljelläni, kun selkään sattui niin kovaa ettei pystynyt puoli-istuvassa asennossa olemaan. Kätilöt kyllä ehdotteli ponnistusvaiheessa että jos vaihdettais puoli-istuvaan, mutta en sitten kyennyt vaihtamaan asentoa enää.

Se oli muuten tosi kiva, että nää kivat liitoskivut melkein jäi sinne synnytyssaliin. Tai sit oli muuten paikat niin kipeet ettei niihin enää kiinnittänyt niin huomiota :) Nyt oon vielä kipeempi kuin esikoista odottaessa ja liikkuminen on aika tuskaista välillä ja seuraavana päivänä vasta kipee onkin. Synnytystä odotellessa siis :)
 
Sitä piti vielä sanoa että ei se ilokaasu varsinaisesti sitä kipua pois vienyt, mutta siitä ei enää niin välittänyt :laughing002
 
Kittis: Katetri on juuri siinä sitä varten, että lääkettä voidaan tarvittaessa lisätä (eli kun edeltävän annoksen vaikutus loppuu). Mutta mun tapauksessa ei voinut, koska synnytys oli jo niin pitkällä, että annoksen vaikutusaika oli joka tapauksessa paljon pitempi, kuin mitä synnytyksen kesto. Kuten yritin selittää sitä ei voi tietää kauanko ponnistusvaihe kestää. Mulla valitettavasti em. syistä venyi pitkäksi, mutta olisi yhtä hyvin voinut kestää sen 5min. Yhden annoksen vaikutusaika on 2h. Tämän aikana ei enää saa kavellä ja on vältettävä pystyssä oloa.

Kuulemani mukaan ponnistusvaihe on enemmistöllä kivuton tai ainakin lähes. Mutta mulla kyllä sattui ehkä jopa enemmän mitä avautusmissupistukset. Ja mulla tosiaan avautuminen oli rankka, koska kävi niin nopeasti oksitosiinin takia. Mutta Winksu ihanaa, ettei oma synnytyksesi ollut niin paha mitä olit pelännyt :)

Musta alkaa kyllä tuntumaan siltä, että taidan sittenkin ottaa sen epiduraalin tai ihan kaikki (paitsi rakkulat) kelpaa mulle, kunhan saan kivunlievitystä :D

Ja ihanaa, kun tämäkin palsta on vähän herännyt eloon ja pääsee kunnolla purkamaan ajatuksia saaden vastauksia! :) Mullakaan ei tällä hetkellä ole yhtään kaveria samassa tilassa ja muutenkin kaikki puheet yleensä vain koskee esikoista.
 
Mymmeli, ja kun mulla on ollut se käsitys kuuleman mukaan että just epiduraalissa mennään pumpulla ja spinaalissa kerta-annoksilla jotka kestää ton n.2 tuntia, ja spinaali käytössä varsinkin sitte uudelleen synnyttäjillä :oops::happy090:happy090 Piti ihan googlettaa että miten ne meneekään nuo puudutukset ja olihan siellä että epiäkin kerta-annoksella annetaan :happy119 itte oon vaan kuullu että pumpulla on monilla kavereillakin epiduraaliannokset menneet ja tarvittaessa määriä on nostettukin (jos pitkä synnytys). Näin sitä ihminen oppii uutta! :greet025

Ja tokihan meilläkin kätilö oli läsnä koko aktiivisen ponnistamisen ajan (sen 11min) jossa sitten lopulta se toinenkin kätilö oli avustamassa niinkuin pitää :) se "pääkätilö" vaan luuli, että mun tarttis jotenkin harjotella sitä ponnistamista vähän että lapsi laskeutus siinä samalla mahdollisesti :grin kun menin itse vähän muuntelemaan totuutta siitä paineen tunteesta... loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin :rolleyes:
 
Minä sain myös epiduraalin kerta-annoksena ja se katetri taidettiin jättää mahdollista toista annosta varten. Minä en myöskään saanut enää toista annosta (en kyllä osannut edes vaatia), kun olin jo sen lähes 10 cm auki. Mulla se ponnistusvaihe oli tosi kivulias ja päästin kyllä sellaisia eläimellisiä karjaisuja, joita ei tästä suusta ole ennen tullut.. :D Mutta vaihe ei pitkään kestänyt. Luulen, että minulle ei niitä erilaisia kivunlievityksiä niin ehdoteltu, koska olin toiveessa esittänyt mahdollisimman luonnollista synnytystä. Epiduraalin kohdallakin varmistelivat moneen kertaan, että haluan varmasti.

Kätilö ja opiskelija olivat koko ponnistusvaiheen mukana ja se kätilö oli kyllä niin mahtava, että koin ihan olevani tosi hyvä synnyttäjä :D Olin etukäteen ajatellut, että en päästä opiskelijaa mukaan synnytykseen, koska jännitin sitä niin kovasti, mutta en sitten kehdannut sanoa sitä. EIkä se kyllä yhtään haitannut, olin niin omissa maailmoissani siinä vaiheessa.

Täytyy vielä miettiä noita rakkuloita. Ehkä ne ei ole munkaan juttu.. Pitää varmaan tutustua nyt uudestaan noihin kivunlievityksiin, että osaa sitten jotain vaatia, jos niikseen on :)

Minulle tuli liitoskipuja vasta synnytyksen jälkeen, joka oli aika outoa. Samoin kävi siskolleni. Nyt ei vielä ainakaan ole tuntunut mitään. Selkä on kyllä välillä pirun kipeä, samoin oli esikoisesta.
 
Tässä on synnytys alkanut jo olemaan mielessä, mutta lähinnä niin, että koskakohan se käynnistyy ja millä tavoin, meneekö yli vai alle LA, minkäslaisia niitä kaikkia kivunlievitys mahdollisuuksia onkaan, asentoja ei ole tullut mietittyäkään ollenkaan ja kauanko sairaalassa tulee oltua.
Tarttis vielä selvittää kaikkea jotta vähän selkeytyis omat toiveetkin
 
Olen tässä miettinyt, toivoisinko epiduraalia vai spinaalia. Tällä hetkellä jälkimmäinen tuntuisi ehkä paremmalta vaihtoehdolta, jos vaan kestän siihen asti, että on enää 1-2 h synnytystä jäljellä (niin kauanhan se suunnilleen taitaa vaikuttaa). Spinaali tehoaa nopeammin, on kertapistos ja tosi monella muutenkin tuntuu olevan paremmat kokemukset siitä. Ja tosiaan, synnytyksen aikana liikkuminen kun on minulla toiveissa niin ehkä spinaali olisi parempi. Hmm.

Pari juttua haluaisin kyllä tietää: Voiko spinaalikin viedä epiduraalin tavoin tunnon jaloista ja vaikuttaako se mahdollisesti synnytyksen etenemiseen? Nämä kun ovat käsittääkseni ediduraalin haittoja. Tai onko tapauksia joissa se ei ole ollenkaan tehonnut..? En myöskään ole löytänyt vastausta siihen, miksi spinaalia suositellaan lähinnä uudelleensynnyttäjille, onko se vain tuon puudutteen keston takia?

Pitäisi olla vaan puudutteen antava lääkäri oikeaan aikaan paikalla! Minusta näin ensisynnyttäjänä kuulostaa ihan käsittämättömältä, että niin moni kertoo joutuneensa odottamaan lääkäriä tuskissaan tuntikausia. Uskon kyllä, että näin usein käy, mutta miten se VOI olla mahdollista? Puudutteen laittamiseen ei luulisi montaa minuuttia menevän. Huh. Pitää pistää mies asialle lääkäriä vaatimaan jos ei näy!
 
Muokattu viimeksi:
Kittis: Ensisijaisesti taidetaan kyllä ensisynnyttäjällä käyttää ebiduraalia ja spinaalia sitten uudelleen synnyttäjällä. Mutta kannattanee tästä kysellä. Ja miksi näin on johtunee varmasti juuri siitä vaikutusajasta. Ensisynnyttäjän synnytyksen kesto kun on usein moninkertainen uudelleen synnyttäjän synnytykseen. Ensisynnytyksen kestoksi on joku 20h ihan normaali, kun taas uudelleen synnyttäjä voi selvitä muutamalla tunnilla. Mulla kyllä ebiduraalista todella hyvä kokemus, eikä siinä vaiheessa synnytystä jolloin ebiduraali mullekin annettiin ollut enää kykenevä edes kävelemään. Muuten kyllä koko synnytyksen alkuvaiheet kävelin sairaalaa ympäri eevan kanssa. (eeva on sellainen korkea kävelyteline, joita vanhainkodeissa ainakin on voinut nähdä :) )

Syy miksi aina ei synnyttäjälle päästä ebiduraalia kuten spinaaliakaan antamaan johtuu siitä, ettei tämä laittaja ole ihan kuka tahansa lääkäri vaan anestesialääkäri. Kaikissa sairaaloissa ei anestesialääkäri ole vuorokaudenympäri paikalla (vain sairaaloissa, joissa on leikkausvalmius 24h) ja jos sattuu niin, että anestesialääkäri on leikkaussalissa menee tämä potilas tietenkin synnyttäjän ohi.
 
Nyt heräsi mielenkiinto näitä kipulääkityksiä kohtaan, että piti myös ihan googlailla. Viimeksi en tosiaan kauheesti edes kivunlievityksestä lukenut, kun luulin selviäväni ilman niitä.. :D Tuo spinaalipuudutus taitaa olla mun juttu, jos jotain lievitystä tarvitsen. Vahvoista kipulääkkeistä, joita lihakseen laittavat, taidan kyllä kieltäytyä. Kohdunkaulanpuudutekin tuntuu niin ikävältä nyt tässä koneen ääressä ajateltuna, etten halua sitä. Mieli tosin voi muuttua salissa :)

Toivottavasti voisin olla mahdollisimman pitkään kotona (meillä matkaa sairaalaan n.2 kilsaa). Mutta tosiaan niinkuin täällä joku jo kirjoittelikin, en halua että esikoinen näkee äidin kipuja. Meillä tuo esikoisen hoitokuvio on vielä epäselvä ja taitaa olla ihan siihen asti, kun synnytys alkaa. Vasta sitten tiedetään kuka on mitenkin töissä jne.

Kyllä tässä alkaa hieman jo jännittämään, kun olen päästänyt itseni asiaa ajattelemaan.
 
Mua taas suorastaa on alkanut vaivaamaan todenteolla, että mahtaako tämä synnytys edes käynnistyä itsekseen, vai joudutaanko käynnistämään yliaikaisuuden takia. Mulla kun on se "isonvauvan-pelko", en haluais että viihtyis liiaksi kohdussa vain keräämässä painoa. Jotenkin tämä riitelee ajatukseni kanssa "kyllä se syntyy, kun on valmis syntymään", mutta eipä aina maalaisjärki pysty pitämään ajatuksia kasassa...

Mutta mun raskaus on jotenkin niin oireeton, etten edes olisi uudelleen synnyttäjänä näin oireeton olevani! Tänäänkin pojan kanssa juostu ja riehuttu eikä mitään edes harjoitussupistuksia aiheuta! Kauppakassitkin kannan vaikka ovat täynnä ja painavat jne. Isoäidilleni, kun olen asiasta jutellut synkistyy vielä enemmän, kun on hän sitä mieltä ettei nykypäivänihmiset tee mitään raskasta, kuten ennen vanhaan ja kaikille menee laiskuuttaan yliaikaiseksi. Tiedän kyllä olevani hyvinkin aikaansaava ja touhukas, mutta jotenkin hänen sanomisensa kuitenkin kolahtaa, koska tottahan se on, etten minä ole joutunut raskaana ollessani heinätöihin tai mitään raskaampaa työtä tekemään elääkseni... Äidilläni toinen raskaus meni yli rv42+, vaikka esikoinen tuli rv38.

Nyt tässä jo kuukauden jännätty, koska kaverimme lapsi syntyy, kun olivat niin varautuneet, että tulee ennen aikojaan ja kohta on jo rv42 täynnä heilläkin... Mites mahtaa mulle käydä, kun ei pelkoa ennenaikaisuudesta ole ja näilläkin menee varmaan yliaikaiskäynnistykseen keillä tämä pelko oli....

Mun tuurilla menee niin yliaikaiseksi ja synnytys on rankka ja pitkä isokokoisen vauvan takia... Voi kun sais tämmöset ajatukset pois ja osais nauttia hyvästä voinnistaan ja raskaudesta vaikka meniskin yli lasketun :)
 
Täälläkin synnytys päivä päivältä enemmän mielessä. Se on jännää, kuinka jotain tapahtumaa voi odottaa niin suurella innolla mutta samalla kovalla jännityksellä :D Perhepiiriin syntyi marraskuussa pieni poika ja silloin hieman harmitti, etten itse ollut synnyttämässä. Onneksi tietenkin, ettei vauva vielä niin aikaisilla viikoilla syntynyt mutta huomaa kyllä, että on kova tahto ja into päästä näkemään oma vauva :)

Tällä hetkellä tuntuu, etten pelkää synnytystä vaikka luonnollisesti sitä jännitänkin. Ehkä sisimmässäni luotan kuitenkin siihen, että keho osaa toimia oikein kun sen hetki koittaa. Apuna vielä ammattilaisia, niin kaipa se synnytys onnistuu. Kivuista en osaa sanoa vielä mitään. Toisaalta toki pelottavat mutta toisaalta jännä päästä kokemaan nekin! Täytyy synnytyksen edetessä pyrkiä ajattelemaan kipua hyvänä asiana, joka tuo vauvaa aina lähemmäs.

Harjoitussupistuksia on ollut jo viimeiset 10 viikkoa ja nyt tuntuu, että nekin vahvistuneet, kiristyneet ja lisääntyneet. Nivuskipua on ollut myös jo useamman viikon ja innolla odotan jo pääseväni siitä eroon! Nyt muutaman viikon ajan alavatsalla on alkanut vaihtelevasti tuntumaan "kuukautiskipuja". Saa nähdä koska täällä oikein synnytetään! Itsellä on alusta asti ollut olo, että yliaikaiseksi ei ainakaan mennä vaan täällä synnytettäisiin ennen laskettua aikaa. Saa nähdä mikä totuus sitten on :D Miten teidän kokemuksienne mukaan oireet viittaavat lähestyvään synnytykseen? Eli onko täällä ollut täysin oireettomia raskauksia, jotka kuitenkin ovat yhtäkkiä johtaneet synnytykseen ennen laskettua aikaa? Toisaalta, onko ollut paljon synnytykseen viittaavia oireita mutta synnytys on silti mennyt yliaikaiseksi?

Sitten lisää tyhmiä ja noloja keskustelun aiheita. Olen lukenut, että usein keho valmistautuu synnytykseen tyhjentämällä suolen itse. Minua kun on alkanut mietittää, kun raskausviikkoja on 33+4 ja nyt viikon ajan suoli on toiminut kuin unelma! Kellontarkasti ja sutjakkaasti :D Mitään ripulia se ei kuitenkaan ole mutta hyvin tuntuu tavara kulkevan. Olen koko raskauden muuten kärsinyt ummetuksesta, joten tällainen äkillinen muutos on ollut hyvin huomattava. Onko teillä muilla mitään kokemuksia tällaisesta? En vauvan takia kuitenkaan vielä haluaisi synnyttämään lähteä mutta synnytyksen ajankohta on alkanut jo hieman huolettaa. Onko tämä synnytykseen viittaava oire? Lähdenkö jo pian synnyttämään vai onko tämä jokin väliaikainen oire? Vai voiko synnytykseen olla vielä aikaa? Pahoittelen kamalaa aihetta :D
 
Kuokin tuolta kesäkuulta, mutta synnytys kovasti jo mielessä- Aca, se suolen tyhjeneminen synnytykseen liittyen on yleensä siinä kunnon supistusten alkaessa, ja saattaa tyhjetä siis ihan "pohjiaan myöten"- näin mulle on ainakin käynyt joka synnytyksessä (mutta siis vasta siellä synn.supistusten kera) En usko että viittaa vielä mihinkään, jos ei säänn supistuksia tai vuotoa ole? Nauti vaan sutjakkaasta suolesta:grin
vaikea sanoa noista harjoitussupistuksista, se(kin) on niin yksilöllistä! Itsellä aina alkaneet reiluilla säännöllisillä supistuksilla synnytykset, ja ne on olleet todella tuntuvia heti alkuunsa (kaukana harjoitussupistuksista). Vuotoa, limaista verta on myös yleensä liittynyt niihin kunnon supistuksiin.
Kyllä sä varmasti tiedät sitten kun alkaa olla aika liikkua kohti sairaalaa!
 
  • Tykkään
Reaktiot: Aca
Viime viikolla tuli otettua selvää noista synnytyksen kivunlievityksistä ja vähän jäi mietityttämään.

Epiduraali ei oikein innosta sen takia kun sitten ei voipahemmin enää kävellä, jos supistukset vähenevät ja synnytyksen eteneminen hidastuu ja mitä jos sen vuoksi repeän pahasti.

Spinaali olisi mieluisampi, mutta kun sitä ei taideta ensisynnyttäjille antaa.

Ilokaasu toimii vähän eri tavalla ihmisestä riippuen, varmaan tulee kokeiltua auttaako se minulla vai tuleeko vain pahaolo.

Kohdunkaulan puudutteen varmaan otan ja muiden kanssa katson onko tarvetta vai ei.

Viime viikolla oli myös aika hiljaista masussa liikkeiden kanssa ja tein viikonloppuna liikelaskentaa, löytyi oikea määrä liikkeitä joten maltoin odottaa eiliseen jolloin kävin neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänäänet ja ne olivat oikein hyvät. Selvisi vain, että vauva on kääntynyt väärinpäin, maanantaina hengaili poikittain tuolla masussa. Aikaistimme sitten seuraavaa neuvolaa jossa katsotaan pitääkö vauvaa alkaa kääntää vai kääntyykö itse.

Jos vauva ei käänny/saada käännetyksi tutkitaan onko minun lantiolla mahdollista synnyttää perätila vauvaa. Mielelläni synnyttäisin alateitse, mutta jos se on riski vauvan selviytymiselle, niin otan mieluummin sektion.

Vähän kans pohdiskellut synnytyksen ajankohtaa, tuleekohan etuajassa vai meneekö yli. Mutta vielä tuo synnytys ei muuten oikein mietitytä kummemmin. Ylihuomenna meillä on synnytysvalmennus.
 
Aca : Meillä tuosta suolentyhjentymisestä ollutkin jo vähän tässä juttua :) Mutta alkoi vatsa huomattavasti löysentyä jo pari päivää ennen synnytyksen alkamista. Mulla synnytys käynnistyi vesienmenolla. Mutta kyllä sairaalassakin sai vessassa rampata supistusten alkamista odottaessa. Mutta muistaakseni ei enää sitten, kun supistukset alkoivat. Kaikki tapahtuikin sen jälkeen suht rivakasti ja vuorokauden paastokin vaikuttaa. Mutta niiltä kenellä synnytys käynnistyi supistuksilla olen kuullut samankaltaisia kokemuksia, mitä lambilla :) Mutta suurin osa synnytyksistä taitaneekin alkaa supistuksilla.

riinkeli : Tietääkseni spinaalissakin pitää välttää jalkojen päällä olemista. Epiduraali yleensä annetaan vasta, kun synnytys on kunnolla käynnissä, ettei pitäisi huomattavasti hidastaa synnytyksen kulkua. Mutta synnytystä hidastaa myös, jos synnyttäjä on liian kivulias ja levoton. Myös jos on liian kivulias voi tulla hapenpuutetta, jos ei muista kivuiltaan hengittää. Repeämät tulevat, jos ovat tullakseen. Niihin ei kyllä puudutuksella vaikuteta :)

Itse tulin siihen päätökseen kipulääkityksen suhteen, että kätilöt antavat mulle sitten sairaalassa tilanteenmukaisia vaihtoehtoja ja sen mukaan mennään miltä tuntuu :) Ja ilokaasu ainakin sopi mulle ja sitä haluan :) Harmi, että sitä saa vasta synnytyssalissa ja saliin pääsee vasta, kun on synnytyslähellä. Kaurapussit ja jumppapallo toimivat ensialkuun :)

Meidän tarveis alkaa pitämään sukulaisten kanssa jotain palaveria esikoisen ja koiran hoitojen suhteen sitten, kun lähtö tulee. Rauhoittaa omaa mieltä, kun ajoissa on suunnitelma valmiina :)
 
Mä mietin tota ilokaasua että sopiikohan mulle kun kärsin välillä migreenistä? Ainakin jostain olin lukevinani että jollain on laukaissut migreenin. Mulla migreenin laukaisi viimeksi panacod jota otin alkuraskaudesta iskiaskipuihin. Neuvolatäti ei tiennyt voiko ilokaasu vaikuttaa niin.
Spinaali voidaan antaa ensisynttäjälle, sen kesto on vaan lyhyt. Sen takia suositaan epiduraalia kun annostusta voi lisätä, spinaalissa taas ei. Mutta kyllähän se voidaan sitten antaa jos kivun kanssa kestää hyvin pitkään eikä koeta että epiduraali olisi enää tarpeellinen. Mielummin itsekkin haluaisin spinaalin kuin epiduraalin. Ja ihannetilanne tietysti olisi jos ei tarvitsisi mitään. Mutta jotenkin en usko siihen näin ensisynttäjänä.
 
Nannai1: Mulla on todettu aurallinen migreeni ja ilokaasu kyllä sopi mulle. Mulla kyllä migreenin suhteen niinkin onnellinen tilanne, että esikoisen raskauden aikana, enkä tämän jälkeen ole kohtauksia saanut. Tätä ennen oli todella pahoja kohtauksia, joskus jopa sairaalahoitoa vaativia kohtauksia estolääkityksestä huolimatta. Mutta diagnoosin saatuani lääkäri kertoi synnytyksen parantavasta vaikutuksesta ja onneksi minä kuuluin näihin onnekkaisiin :) Yhden kohtauksen olen saanut, mikä kesti ja kesti ja tuli tämän raskauden ensiviikkoina. Mutta uskon ( ja toivon ), että johtui vain hormonimyllistyksestä.

Painotan sanaa todettu, koska olen huomannut migreenistä tulleen sellainen trendisana. Kaikilla on heti migreeni, jos on pienikin päänsärky... :confused:
 
Epiduraali on kyllä hieno keksintö- oikeassa tilanteessa! Itse sain sen ensimm synnytyksessa kun avautumisvaihe kesti toista päivää (auki vaan sentin kahdenpäivän tuskien jälkeen,toivo tuntui jo menetetyltä!) ja voimat oli totaalin loppu- siinä tilanteessa se oli mahtava ratkaisu- sai nukkua tunteja ja kerätä voimaa ponnistamiseen, avautumisen vauhdittuessa huomattavasti tipalla ja rentoutumisella. sen jälkeen olen pärjännyt ilman, mutta on hyvä tietää että sellainen apu on saatavilla, jos homma venyy niin ettei keho enää jaksa!
"Ihan vaan kipuun" kannattaa kyllä kokeilla muita keinoja jos mielii pystyssä/liikkeessa pysyä:)
 
Aca mulla suoli alkoi toimia vähän turhankin sutjakkaasti 1,5-2vk ennen synnytystä. Ja loppurutistukset tulikin sitten kun kunnon supistukset alkoivat.

Mulla aloitettiin insuliini raskausdiabetekseen, kun ei nuo paastoarvot pysy aisoissa. Tämän vuoksi mulla käynnistetään synnytys viimeistään laskettuna aikana. Nyt ainakin tietää sen ettei paljoa yli mene :) Kuukauden päästä uus kontrolli ja katotaan onko vauveli vielä pysynyt sallituissa mitoissa. Pelottaa kyllä tuo että vauvasta tulee ihan jättiläinen, vielä ainakin kasvoi ihan keskikäyrällä.

Meillä on vähän ongelmia keksiä mihinkäs esikoinen hoitoon, jos lähtö tulee arkipäivänä työaikaan. Mummi on tulossa hoitamaan mutta matkaan menee pari tuntia. Muut hoitoajat on jo saatu katettua erinäisillä vaihtoehdoilla :) Tosin jos käynnistykseen menee niin sittenhän se onkin helppoa, kun mummi voi tulla jo vaikka edellisenä päivänä.

Supistellutkin on niin paljon että mietityttää kuinka kauan tyyppi meinaa viihtyä masussa. Onneksi ei vielä ainakaan ole edistystä tapahtunut ja toivottavasti pysyisi "hyville" viikoille saakka tuolla masussa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top