Synnytys lähestyy - tuntemuksia?

Samoja fiiliksiä podetaan myös täällä. :confused: Jännittäviä aikoja elellään, kun synnärille lähtö voi tosiaan tulla koska vaan, 2 vkoa ois laskettuun. Lääkäri meinas, että suurella todennäköisyydellä synnytys mahdollisesti käynnistyis n. vkon sisään, saapa nähä! Pelottaa, mutta kyllä sitä odottaakin toisaalta, kun näitä kaikenlaisia vaivoja alkaa olla vähän liikaa ja kipeitä supistuksiakin koko ajan vaan lisääntyvissä määrin. Niin ja ensimmäinen on tulossa. anzku; et ole ilmeisesti käynyt pelkopolilla, se olis voinut auttaa..
 
Tänään tuli taas lorahdus pöksyyn ja lähettiin näytille. No eipähä ollu lapsivettä. Siel sit ootettii et päästäis lääkärille, mut sit alko supistelee siinä odotellessa. :) päästiin sit lääkärille ja teki tutkimukset ja ultran. Vettä oli normaalisti kohdussa, papulla kaikki hyvin. <3 painoarvioksi anto 3,6 kg. :) kohdunkaulaa jäljellä 1cm, mutta ei ollu vielä auki. Käski kotiin odottelemaan, jos vaikka nää supistukset tästä alkais voimistuu. :) nyt on n. 3 tuntia supistellu ihan mojovasti, toivotaan että siitä se lähtis! :)
 
Se hassu hetki, kun tiedostaa, että jotain on muuttunut, muttei ole varma, onko kyse fyysestä vai henkisestä muutoksesta. Luulen, että yksinkertaisesti aivot floppaa.. Alkanut vuorokausi on 40+0 ja vaikka kuinka aattelen, että se on vain numeraalista, kaikki on silti tuntunut tänään ts eilen "oudolta".. Kävelylenkin jaksoin ulisten ja vielä tavallistakin hitaammin lyllertää, mut nivuset on vihlonu ja alapäässäkin tuntunut vähän samantyyppisiä ja lantion alueella jomotusta ja vatsassa epämukavaa "kohta räjähtää" - tunnetta ja huono olo ja huimaa jne. Ja tunne, että tänä viikonloppuna alkaa tapahtua. Mutta voin olla niin väärässäkin... Epätietoisuus ja odotus tekevät musta viheliään nartun, en siedä omaakaan seuraani.
ALKAIS NY TAPAHTUUN JOTAIN, ettei tää kaikki ois 'суета'.. Äh ku muista ees oikeeta kieltä.. Sitten yritän siirtää ajatukset muualle ja alkaa jännittää ja pelottaa synnytys.. On niinku lähössä matkalle lomakohteeseen, jonka esittelyssä puhutaan paljon ympäripyöreetä "kukin kokee tavallaan" ja palaavat turistit kertovat olleen "sightseeing in hell, but worth it." Mitä siitä pitäisi aatella!?!

Tästä tulikin tällainen tuntojen purku.. Mies vetäs parit oluet ja nukkuu makeasti (ei siis sammunut) ja haluisin niin jonkun kans puhua ja kysyä ja purkautua. Mutta on yö, kaikki fiksummat nukkuu ja kysymisetkin tuntuu tyhmältä kun ei oo oikeita vastauksia, mulle ei voi kukaan vannoa, että on sitä tai tätä tai siltä väliltä tai kohta tapahtuu varmasti.
Muhun sattuu, mutten halua ajatella tätä vielä kipuna, koska oikea synnytys vasta sattuu ja jos en kestä nyt, miten ihmeessä pusken norsunpoikasen haaroista pihalle?
Aaaaaaaaaaarrrrrrgggghhhhh! :'(
 
Täälläkin palloillaan unettomana. Mies on yövuorossa tänään ja huomenna, ja yksin ollessa on aika helppo alkaa kuvittelee kaikenlaista.... o_O Tekis mieli pakata sairaalakassit varmuuden vuoksi uudestaan, ja järjestää taas vauvan vaatteet, jos mä ekalla kerralla hutiloin?

Tänään ei onneksi oo tullut niitä sukkapuikkokipuja niin paljon kun esim eilen. Aivan järkyttävää miten ikävältä ne voikaan tuntua.. kattelin myös tossa noita viime ultran mittoja. Vauvan pään ja vartalonympärys ovat jo 33cm.. neljä viikkoa ehtii vielä kerätä massaa.. katottiin miehen kanssa mittanauhalla miten iso tuo mitta oikeasti on. Vähän alkoi mietityttää että miten helv... se vauva mahtuu tulee ulos!? :eek: On se muuten jännä miten nopeasti vauva kasvaa näin loppumetreillä, sen tuntee selkeästi potkuissa ja liikkeissä. Oon vielä hysteerisempi ton mahan rasvaamisen kanssa nyt kun iho vaan venyy ja paukkuu vauvan heilutellessa pyllyään :confused:

26 päivää käynnistykseen, oon tällä hetkellä optimisti :wink
 
Toivotaan Sanuliini, että olisi tosi kyseessä! Lykkyä tykö! :)

Mulla on ollut tosi vähän mitään tuntemuksia viimeisen viikon aikana, paitsi eilen ilmeisesti kotirehkimisen seurauksena illasta kivuttomia harkkasuppareita aina, kun nostin ahterini sohvalta. Toisaalta, kunnes mahdollinen perätila vahvistuu maanantaina, niin en kyllä vielä haluakaan joutua/päästä synnärille, kun ei tiedä, onnistuuko alakautta synnytys nyt kuitenkaan :gen113
 
Wella: En oo käynyt pelkopolilla. Neuvolan tädin mielestä mennään vielä normaalipelkojen puolella. Voi olla, että olis pitäny itse osata siitä sanoa, että haluaisin mennä käymään. Mutta nyt on jo vähän myöhästä.

Kyllä tästä selvitään! Pakko!

Toivotaan, että Sanuliini on jo tositoimissa :)
 
Anzku, mun mielestä kukaan ulkopuolinen ei voi sulle sanoa, mikä on normaalia pelkoa, johon "et saa" apua ja mikä "epänormaalia" pelkoa, johon voit saada apua. Kyllä sulla on objektiivinen oikeus tuntea palkoa ja pyytää siihen apua mikäli tunnet tarvitsevasi sitä. En tiedä, onko liian myöhäistä vai ei, mutta ainahan kannattaa vielä tiedustella, josko saisit pikaisesti jotakin apua ja pääsisisit vaikka vielä keskustelemaan jonkun synnytyspelkoon eriikoistuneen ihmisen kanssa/käymään läpi synnytystä, kivun lievtystä tm. sellaista, joka sinua vaivaa.
 
Eilen alkoi tulemaan ilmeisimmin limatulppaa, vaikka ensin tuumailin lapsiveeksi. Sellaistan rusehtavaa limaista jutskua jäi siteeseen yöllä ja eilen ja tänään pyyhkiessä vaaleanrusehtavaa jäi paperiin. Yöllä tuli jopa kaksi tuntuvaa supistusta ja alamasua on menkkamaisesti jomotellut + tietenkin ne perussäryt liitoksissa. :3 Jospas sitä pääsis kohta puoliin synnyttään, ettei tartteis käynnistellä sitten keskiviikkona.
 
Kuulostaapa Elwwis lupaavalta! Go go :dance008ja onnea matkaan!Alkaispa mullakin pian tapahtumaan jotain! Oi limatulppa, miksi et jo irtoa....
 
Supisteli eilen iltapäivästä koko illan. Välit oli epäsäännöllisiä 20min-5min välein. Osa oli tosi pitkiä, minuutin luokkaakin ja osa lyhkäsempiä. Limaa tuli myös. Vatsa tyhjeni, muttei kuitenkaan ripulia. Yöllä heräilin muutaman kerran supistuksiin, mutta nukuin yllättävän hyvin. Nyt tänään ei sitten edes kävelylenkillä tullut juuri suppareita. Turvotusta on, muutenkaan ei ole oikein nälkä ja illalla pitäs lähtee perheen kanssa ravintolaan syömään...toivottavasti tekee edes jotain sitten mieli. Positiivisin mielin odotellaan, jospa nyt kerätään tämä päivä voimia.Vauvakin ollut hiljakseen tänään.

rv 40+2
 
Jossain vaiheessa täytyy jakaa synnytyskokemus, mutta vinkiksi teille joilla koitos edessä; luottakaa sairaalassa henkilökuntaan ja heidän ratkaisuihinsa. Itse lähdin avoimin mielin liikkeelle, psyykkasin itseäni mahdollisen sektion suhteen. Pelkäsin sektiota, arvelin olevani pettynyt jos siihen joudutaan. Olin myös perehtynyt käynnistykseen ja tiesin, että aika iso prosentti käynnityksistä päätyy sektioon. Itsellä kävi juuri niin, ja kun olin asian päässäni pohtinut ja miettinyt enkä asettanut itselleni mitään synnytystavoitteita, kokemus oli upea. Luotin täysin sairaalan henkilökuntaan, minua kohdeltiin hienosti, minut pidettiin ajan tasalla missä mennään ja tunsin olevani arvostettu synnyttäjänä. Pitäkää itsenne rauhallisena ja keskittykää siihen mitä teette. Hyvää synnytystä jokaiselle!
 
Täällä sitä nyt synnärillä käyrillä maataan. Vedet meni (onneksi) kun nousin sängystä ylös vartin yli viiden. Kämpiltä miehen kanssa amvulanssilla sairaalaan ja täältäpä ei enää ilman vauvaan kotiin lähdetäkään. ♥
 
Onnea matkaan elwwis! Pian saat oman nyytin syliisi, mikäli se ei oo tapahtunut jo :) <3
 
Tsemppiä elwwis!! Kohta kuullaan taas ihania uutisia, ehkä saadaan pari tyttöä lisättyä listaan :)

Onkohan Sanuliinikin jo saanut pikkuisen syliinsä??
 
Täällä vietettiin la-su välinen yö ja sunnuntai jännissä tunnelmissa kun semikipeitä yli minuutin kestäviä supistuksia tuli alle 5min välein 02.15 alkaen ja jatkuivat pitkälle su iltaan asti. Olin vanhempieni luona kun mies oli omiensa luona käymässä. Aamuseiskalta sitten soitin miehelle että jos tuliskin jo aikaisemmin että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut eikä synnäriltäkään pyydetty näytille kun ei ollu lapsivedet menneet. Nyt kotona itekseni eikä supistuksista tietoakaan. Ois saanut pikkuinen jo luvan tulla kun noin eilisen ohjelmat sotki :). Vielä siis odotellaan
 
Yöllä heräsin yhden aikaan painajaiseen, että koskee kauheesti. Oikeesti koskikin. Selkä oli tulessa ja kipu kiertyi reisiin. Nousin ylös, kun sängyssä oli vaikea olla. Kärvistelin 1½ tuntia ja ajattelin, että tulee lähtö synnärille, mutta sitten pikku hiljaa alkoi nukuttaa, niin totesin, että joo ei tarvitse lähteä, jos uni alkaa painaa. Menin nukkumaan ja pian alkokin helpottaa...tuntu aika taivaalliselle kun kipu olikin yhtäkkiä poissa. Nyt jäytää hieman selkää ja alapäätä vihloo. Olo on väsähtänyt. Toivottavast tätä "valmistautumista" ei kestä kovin montaa päivää enää, että lähtisi synnytys oikeasti käyntiin....

rv 40+3
 
Eilen lenkillä tuli yks pitkä kipee suppari, mutta ei muuta. Nivusia ja lantioo vihloo seistessä paljon. Oon ollut pari pv superhuonolla tuulella ja pinna kireellä, pahoinvoinut, ollut huimausta ja päänsärkyä. Vessassa oon juossu IHAN koko ajan. Turvauduttiin jo "siihen ässäänkin", varmaan illalla taas uudestaan. Joku vannoi, että olis ollu avuksi, no purematta en niele, mutta saatiin mies tyytyväiseksi! ;) Sen jälkeen toukka oli varma, että hänelle on tulossa murtovarkaita ja oli valmis lähteen pakoon. Kylläkin taaksepäin, pylly mahasta läpi ja yritti päätänsäkin muljutella.. Mitenköhän sen sais ohjattua toiseen suuntaan..?! Nyt se joka tapauksessa on viime viikkoina joutunut kokemaan näennäisen turvallisuudentunteen boxissaan valheelliseksi kun joka suunnasta häiritään ja tökitään. Joten ehkä se saisi liikettä aikaan. Ü Josko vaikka pussinsa puhkaisisi ja päästäisi vedet pihalle! ;p No jatkellaan odottelua! Tsemppiä kaikille!

L M&toukkanen 40+2
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top