Synnytys lähestyy - tuntemuksia?
- Ketjun aloittaja huhtivauva16
- Aloituspäivämäärä
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
mulla kans tukkoisuutta ollut jo jonkun aikaan, mutta ei tosiaan mitään flunssaa. Oon kuullut että liittyy tuohon raskauteen liittyvään limakalvojen kuivumiseen tms...
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Paniikki!
Vauva on tänään painanut tosi paljon alaspäin, koko alakroppa on ihan paineessa, nivuset mössönä ja jotenkin nyt kaikki vaan konkretisoituu! Ei irronneita limatulppia eikä mitään järkkyjä supisteluja vielä mutta jotenkin tuntuu etiäisenä siltä että kohta se sieltä tulee. Laskettu aika on ens to eli viikon kuluttua, ja saattahan tää mennä yliaikaiseksi, mutta silti APUA, kohta tai ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua meillä on vauva!
Olen jotenkin ollut niin keskittynyt esikoiseen ja arkeen että tää koko raskausaika on vaan mennä hujahtanut ohi, ja vaikka tottakai olen koko ajan tiennyt että meille tulee toinen vauva, niin jotenkin vasta nyt alan miettiä mitä kaikki on käytännössä: koko synnytys kipulääkityksineen (apua apua apua, en oo vielä ehtinyt miettiä ollenkaan miten haluan synnytyksen sujuvan!) ja kaikki siihen liittyvä jännittää ihan eri tavalla kuin esikoisen kanssa - melkein jopa enemmän. Jotenkin ekan kanssa olin enemmän valmistautunut, nyt olen elänyt ihan pellossa. Toisaalta olen luottavainen että synnärillä osaavat mennä tilanteen mukaan, ja viimeksi vaikka miten olin miettinyt etukäteen mitä haluan ja en halua, meni koko homma kuitenkin omalla painollaan. Mutta silti.... tuntuu kuin en ikinä olisi ollut aiemmin raskaana saati synnyttänyt!
Lisäksi jännittää se että ihan kaikki sanoo että toka vauva tulee nopeammin...mitä jos me ei ehditäkään ajoissa synnärille? Mun kaveri pelotteli vielä supistuksettomilla salamasynnytyksillä - kiva kiitos, oliko sit ihan pakko?
Tai entä jos lapsenlikka ei ehdikään ajoissa paikalle, mun pitää lähteä yksin synnyttämään? Stressaa!
Lisäksi alkaa konkretisoitua se että kohta sitä ollaan yhden kaksivuotiaan JA vauvan kanssa....öööö....miten siitä selviää? Pelottaa etten jaksa tai menee hermot. Tai että tulen mökkihöperöksi kun tulee pimeä kausi ja talvi.
Tunteet heittelee vuoristorataa, tänään olen ollut melkein hysteerisen naurun vallassa kun ajattelen tulevaa, ja välillä (tai usein öisin kun ei saa nukutuksi) iskee paniikki.
Onneksi kaikesta selviää, mutta piru vie että on jännää!
Vauva on tänään painanut tosi paljon alaspäin, koko alakroppa on ihan paineessa, nivuset mössönä ja jotenkin nyt kaikki vaan konkretisoituu! Ei irronneita limatulppia eikä mitään järkkyjä supisteluja vielä mutta jotenkin tuntuu etiäisenä siltä että kohta se sieltä tulee. Laskettu aika on ens to eli viikon kuluttua, ja saattahan tää mennä yliaikaiseksi, mutta silti APUA, kohta tai ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua meillä on vauva!
Olen jotenkin ollut niin keskittynyt esikoiseen ja arkeen että tää koko raskausaika on vaan mennä hujahtanut ohi, ja vaikka tottakai olen koko ajan tiennyt että meille tulee toinen vauva, niin jotenkin vasta nyt alan miettiä mitä kaikki on käytännössä: koko synnytys kipulääkityksineen (apua apua apua, en oo vielä ehtinyt miettiä ollenkaan miten haluan synnytyksen sujuvan!) ja kaikki siihen liittyvä jännittää ihan eri tavalla kuin esikoisen kanssa - melkein jopa enemmän. Jotenkin ekan kanssa olin enemmän valmistautunut, nyt olen elänyt ihan pellossa. Toisaalta olen luottavainen että synnärillä osaavat mennä tilanteen mukaan, ja viimeksi vaikka miten olin miettinyt etukäteen mitä haluan ja en halua, meni koko homma kuitenkin omalla painollaan. Mutta silti.... tuntuu kuin en ikinä olisi ollut aiemmin raskaana saati synnyttänyt!
Lisäksi jännittää se että ihan kaikki sanoo että toka vauva tulee nopeammin...mitä jos me ei ehditäkään ajoissa synnärille? Mun kaveri pelotteli vielä supistuksettomilla salamasynnytyksillä - kiva kiitos, oliko sit ihan pakko?
Tai entä jos lapsenlikka ei ehdikään ajoissa paikalle, mun pitää lähteä yksin synnyttämään? Stressaa!
Lisäksi alkaa konkretisoitua se että kohta sitä ollaan yhden kaksivuotiaan JA vauvan kanssa....öööö....miten siitä selviää? Pelottaa etten jaksa tai menee hermot. Tai että tulen mökkihöperöksi kun tulee pimeä kausi ja talvi.
Tunteet heittelee vuoristorataa, tänään olen ollut melkein hysteerisen naurun vallassa kun ajattelen tulevaa, ja välillä (tai usein öisin kun ei saa nukutuksi) iskee paniikki.
Onneksi kaikesta selviää, mutta piru vie että on jännää!
Voiko olla jonkun sortin merkki vai olikohan vaan jotain ihan muuta..? Minä kun en joutunu kärsimään ollenkaan aamupahoinvoinnista alussa, sain vissiin sit tänä aamuna siitä osani. Ihmettelin kun oli jotenkin tosi kuvottava olo ja just ehdin syödä aamupalaksi pari leipää ja laittaa kiisselin kiehumaan, kun kiehuvan mustaherukan tuoksu oli viimeinen niitti ja piti lähteä laattaamaan. Sen jälkeen olo helpotti eikä ole enää kuvottanut ja syömäänkin pystyin. Jos olis ollu mahatautia tai jotain, niin olishan sitä oksennellu useampaan kertaan. Omituista. 
Voisko tuo pahoinvointi sitten kuulua jotenkin myös loppuraskauteen. 
Itellä on nyt n. viikon ajan palaillu alkuraskauden hajuherkkyys ja sen mukanaan tuoma pahoinvointi. Viä oon välttyny varsinaiselta oksentamiselta, mutta etoo ihan kaikki taas...
En alkuraskaudessakaan oksentanut kuin pari kertaa, mutta kyllä huomattavaa pahoinvointia on. Ja tuntuu, että oksettaminen käy aina pahemmaks jos päästää nälän yltymään liian kovaksi!! 
Phuuh, mä ajattelin, että mitää synnytyspelkoja ei ole eikä tule, mutta mitä enemmän nuo päivät vähenee,sitä suuremmaksi käy mun pelko ja hätäännys. Ihan kaikki mahdolliset "Mitä jos"-ajatukset kieppuu pääs...Yhtää ei asiaa auta, että on yksin kotona suurimman osan päivästä, kun mies töissä...
Jotenki ois kiva ku vaa alkais nyt se mokoma synnytys ni sais senki pois ajatuksista
Itellä on nyt n. viikon ajan palaillu alkuraskauden hajuherkkyys ja sen mukanaan tuoma pahoinvointi. Viä oon välttyny varsinaiselta oksentamiselta, mutta etoo ihan kaikki taas... En alkuraskaudessakaan oksentanut kuin pari kertaa, mutta kyllä huomattavaa pahoinvointia on. Ja tuntuu, että oksettaminen käy aina pahemmaks jos päästää nälän yltymään liian kovaksi!! Phuuh, mä ajattelin, että mitää synnytyspelkoja ei ole eikä tule, mutta mitä enemmän nuo päivät vähenee,sitä suuremmaksi käy mun pelko ja hätäännys.
Ihan kaikki mahdolliset "Mitä jos"-ajatukset kieppuu pääs...Yhtää ei asiaa auta, että on yksin kotona suurimman osan päivästä, kun mies töissä...Jotenki ois kiva ku vaa alkais nyt se mokoma synnytys ni sais senki pois ajatuksista
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Mulle kans pahoinvointi ja ajoittainen huimaus tullut kuvioihin. Siis pahoinvointi iskee syödessä ja monesti on ollut jätettävä syöminen kesken. Huimausta on ajoittain ja vaikka olisin vasta syönyt, niin saattaa alkaa huimaamaan. En varmaan uskalla enää autolla ajella, jos tuota huimausta alkaa olla ihan useamman kerran päivässä. Saa nähdä enteileekö nää oudot oireet sitten jo synnytystä 
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ouuuuuuu shiiiiiiiitt..... Pari päivää "lorahdellut" housuihin jotain sen verran että alkoi itseä tänään kiukuttamaan, laitoin sitten siteen ja nyt saunaan mentäessä huomasin että oli sellaista roseviinin väristä se vuoto. Soittelin synnärille ja sanoivat että ei hätää, käy tarkistuttaan huomenna neuvolassa. Sillä aikaa lorahti taas, väri näytti sellaiselta vähän punaisenoranssilta ja nyt kun kävin vessassa, oli tilkka ihan punaista ilmestynyt siteeseen. Saakura, jos sitä tulee vielä lisää niin pakkohan tässä on tänä iltana vielä ouluun lähtä! x_____________O
Hitto, kun pelkkä sana synnytys ahdistaa niin pirusti, että melkein tulee itku. Tänään 39+3 ja ahdistaa niin paljon, että melkein kaduttaa, kun tähän on lähteny. Myös ajatus vauvasta on alkanu ahdistaa vaikka aikasemmin se oli ainot asia mikä ei ahdistanu vaan asia mitä odotin. Tiedä sitten onko tää vaan jotain viimehetken paniikkia mikä menee vielä ohi ennen synnytykseen lähtöö... Tosin ajatus synnytyksestä on ahdistanu koko raskauden, mutta nyt se tuntuu pahemmalta. Kovasti olen koittanu valmistautua synnytykseen keräämällä tietoo, mutta se ei oo ainakaan vielä auttanut yhtään vaan melkeinpä pahentanu tilannetta. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Jep, täällä!! Kun alkaa ahdistaa ja pelottaa niin mietin että naiset ovat iät ja ajat synnyttäneet yksin jossain hökkelissä ilman apua tai kivunlievitystä, joten eiköhän me pärjätä modernissa sairaalassa asiantuntevien ihmiset valvonnassa. Sitäpaitsi se on ohimenevä hetki, eikä tällainen 9kk taival johon on mahtunut ihan liikaa vaivoja ja päänvaivaa. Suhteessa koko raskauteen synnytys menee hujauksessa, eikä sitä varmaan ehdi paljon murehtia siinä vaiheessa kun tulee lähtö. Sieltä se tulee eikä me voida muuta kun mennä mukana, kerran se kirpasee :)
Voi kun se kirpasiskin vaan kerran... Toivon tosissani lyhyttä synnytystä, ja tiedän, että sitä ei ainakaan edesauta se, jos meen kipulukkoon keskenkaiken. Mutta yks mikä pelottaa lähes yhtäpaljon kun synnytys on kipu sen jälkeen.
Täytyy keskittyä koko loppu raskaus siihen, että saan pääni täyteen positiivisia ajatuksia ja unohdan tälläset. Onhan se väistämätöntä, että pihalle se tulee kuitenkin tavalla tai toisella :)
Täytyy keskittyä koko loppu raskaus siihen, että saan pääni täyteen positiivisia ajatuksia ja unohdan tälläset. Onhan se väistämätöntä, että pihalle se tulee kuitenkin tavalla tai toisella :)
Anzku, viime hetken panikointia myös täällä! Mielialat vaihtelee eikä ajatus pysy oikeen kurissa... Pelottaa ja jännittää samaan aikaan.Täytyy vaan muistaa, että ollaan huippuammattilaisten käsissä ja meillä on mitä parhaimmat puitteet synnyttää ja saada lapsi täällä. Pitää myös pyytää tarpeen tullen kunnon kivun lievitystä. Sitä saa takuuvarmasti. Tsemppiä! :)
Sama täällä, pelottaa kyllä välillä että kuinka kipeetä sit oikeesti tekee! Välillä särkee mullaki nii paljon alaselkä/kyljet et itku meinaa tulla! Toivotaan että tää ois sit sitä ennakointia!
Joo siis jos joku ei kerenny lukee tuolt laskettuaika tuli ja meni ketjusta, niin luulin to että ois lapsivettä mennyt ja sit synnärillä tehtii testit ja ei sit ollukkaa. En tosiaa tiedä mitä nesteitä sieltä lorahti, ku sitä tuli kyl iha kunnolla... Mut ei ollu minkään väristä eikä hajuista, nii ei varmaa pissaa ollu. :D no tulipaha käyrillä käytyä.... Mut vieläki mulla semmone olo, että iha ku lorahtelis (ei nii paljo) jotain vähä väliä pöksyyn. Mut kait niit synnärin tikkutestiä uskomaan, sanosivat ainaki että on tosi luotettava. Pelottaa vaan jos onki vettä ja sit tulee joku tulehdus.. :/
Joo siis jos joku ei kerenny lukee tuolt laskettuaika tuli ja meni ketjusta, niin luulin to että ois lapsivettä mennyt ja sit synnärillä tehtii testit ja ei sit ollukkaa. En tosiaa tiedä mitä nesteitä sieltä lorahti, ku sitä tuli kyl iha kunnolla... Mut ei ollu minkään väristä eikä hajuista, nii ei varmaa pissaa ollu. :D no tulipaha käyrillä käytyä.... Mut vieläki mulla semmone olo, että iha ku lorahtelis (ei nii paljo) jotain vähä väliä pöksyyn. Mut kait niit synnärin tikkutestiä uskomaan, sanosivat ainaki että on tosi luotettava. Pelottaa vaan jos onki vettä ja sit tulee joku tulehdus.. :/