Mulla on välillä ihan samat fiilikset, voiko tän vielä perua?
Miten noiden edellisten muksujen käy, ne vaikuttaa niin isoilta sit kun tää uus vauva on sylissä, kauheeta, mitä me ollaan menty tekee? Kaippa nää fiilikset kuuluu tähän synnytykseen valmistautumiseen?
Eniten mua toi nuorempi käy sääliksi kun se on ollu mun vauva tähän mennessä ja välillä tuntuu olevan niin kiinni mussa, et minkälaisethan raivarit se vetää, kun mie häivyn muutamaks päiväks ja tuun uuden rääkyvän nyytin kaa kotio?
Mut jospa se tästä, onhan ne ennenkin selvinneet muutkin vai mitä ainatäysillä? Olettaisin et nää kuuluu tähän loppuraskauden hormonijuttuihin?