Ooooh.. 41+6 tänään.....

Mulla oli kuukauden melkein niitä ennakoivia suppareita, välillä kipeitäkin ja painetta lantiossa ja tuntu että ipana syntyy just. Nii lekuritkin sano ettei mennä laskettuun. No sillä viikolla kaikki loppu ku seinään. Jäljelle jäi vaan ne tutut ihanat liitoskivut. Tää ipana oli ensin tulossa jo raskauden 3lla kuulla ja jalat ristissä sai olla monta kuukautta. Sitten ku saa tulla ni ei tuu

kunnon vastarannankiiski......
eilisen yliaikaiskontrollin jälkeenkään (vaikka rassasivat kahden lekurin ja kätilön voimin paikkoja ku tutkivat kestääkö sektioarpi käynnistetyn synnytyksen ja millä konstein lähetäön käynnistämään) ei ollu MITÄÄN tuntemuksia. Paikat vaan hellänä.

viimeksi sentään yliaiakaiskontrollipäivänä 41+4 alkoi illalla tapahtuu ja synnärillä oltii jo puoliltaöin takasi.
Vähän ristiriitaisin fiiliksen suhtaudun tohon käynnistykseen. Halusin luonnollisen synnytyksen enkä taas mitäön lääkehuuruista ähellystä niinku viimeksi. Tekisi mieli oottaa että josko käynnistys ittekseen 42+ jotain mutta olo ihan hirvee korkeen verenpaineen ja näiden liitoskipujen takia.....
no huomenna aamulla käynnistellään.. oma fiilis on että mennään kuitenkin sektioon lopuksi... toivon että vaavi ois sylissä huomenna illalla

pelottaa ihan törkeesti. Toivoin synnytystä jossa saan liikkuu ja toimia niinku keho vaatii jatoimii luonnolisessa synnytyksessä. Nyt mennään kohdunpaineanturin kaa koko synnytys joten tietää varmaan sitä että oon kytkettynä piuhoihin ja sen takia sänkyyn. En haluaisi kyllä sellasta ollenkaan. Haluan ammeen, kulkea/liikkua, käyttää kehon omat voimavarat synnytykseen ja kehon omat kivunlievitykset... kokeilla jakkarasynnystä, en sängyssä ähellystä.... no huomenna sen näkee mitä tulee tapahtumaan....