Synnytys ja imetys

Mä oon miettinyt enimmäkseen just synnyttämään lähtemistä, siis esikoisen hoitojärjestelyjä, sairaalaan pääsyä ja sitä odotellaanko pitkään kotona vai tuleeko kiire. Yhdessä vaiheessa en juuri muuta miettinytkään, mutta nyt nämä ovat alkaneet jäädä taka-alalle eli kai oon jo pyöritellyt riittävästi. Sairaalaosuuteen suhtaudun tosi luottavaisin mielin, siellä on ammattilaiset asialla ja mäkin oon hommasta kerran selvinnyt varsin hyvin. Ja kun ei etukäteen voi suunnitella eikä tietää miten asiat menevät, pitää vaan ottaa vastaan mitä tulee. Etukäteen murehtimisesta ei juuri ole hyötyä. Kivunlievitystä olen miettinyt välillä, sillä epiduraalin laitto oli ehdottomasti ekan synnytyksen ikävin osuus, kun ponnistutti samalla niin kauhiasti. Varsinkin kun en sitä itse pyytänyt vaan kätilö tuputti uudelleen ja uudelleen. Että pärjäisköhän sitä ilman? Tai totta kai pärjää, jos on pakko, mutta muutenkin ehkä haluaisin kokeilla ilman puudutuksia. Onneksi ei tarvitse päättää etukäteen.

Imetys meni esikoisen kanssa alusta asti hyvin, joten siitäkään ei ole toistaiseksi huolta. Toivotaan, että tulee toinen samanlainen tapaus. Ja jos ongelmia ilmenee, toivon saavani apua ja tukea sairaalasta ja neuvolasta, sillä imetyksen onnistuminen on mulle tärkeää. Jos se menee jostain syystä puihin, harmittaa varmasti, mutta siitäkin selvitään.
 
Epiduraali on siinä mielessä hyvä kivunlievittäjä, että se tosiaan vie sen kivun pois, jos se vaan vaikuttaa synnyttäjällä niinkuin pitäisi. Kaikkien kohdallahan näin ei ole, vaan voi vaikuttaa joko toispuoleisesti tai sitten ei ollenkaan. Itsellä se auttoi niinkun pitikin esikoisen synnytyksessä, ainoa huono puoli oli, etten oikeen osannut ponnistaa oikein.
Kuopus kun lähti syntymään, niin en olisi ehtinyt edes saada epiduraalia. Toisaalta hyvä niin, koska kestin kipua paljon paremmin, ja epiduraalin sijasta sain kohdunsuun puudutteen. Osasin ponnistaa oikein ja tunsin milloin vauva oli syntymässä.
Joten jos vaan mahdollisuus tulee, niin taidan sen kohdunsuun puudutteen ottaa tälläkin kerralla. Epiduraali kun myös hidastuttaa synnytyksen etenemistä, ja haluan sen olevan nopeasti ohi.
 
Lisään vielä, että sinänsä epiduraali toimi mulla niin kuin pitikin: synnytyksen loppu oli täysin kivuton, mutta kuitenkin tunsin supistukset ja osasin ponnistaa hyvin. En myöskään muista, että epiduraalin laitto olisi sattunut tms. Ongelmana oli se, että aukenin epiduraalin laiton aikana vikat 4-5 cm eli supisti kovasti ja ponnistutti koko ajan (maha vaan heilui ihan itsekseen vaikka kuinka yritin olla ponnistamatta) ja se ei ollut kivaa, kun piti olla paikallaan piikki selässä. Ja anestesialääkärisetä oli hyvin hyvin vihainen. Kätilö pani mut (ja miehen) sanomaan matalaa uuuuuuuuuuta, että sain pysyttyä aloillani. Tämä on jäänyt miehellekin mieleen synnytyksen ainoana kamalana kohtana.

Mutta näin ei varmaan yleensä käy, että se on pienestä kiinni ettei mua tunneta epiduraalin vankkumattomana kannattajana.

Mutta kestin supistuskipuja siihen saakka hyvin eli niitä en osaa pelätä ja jollain perverssillä tavalla mua kiinnostaa miltä se ponnistusvaihe tuntuu ilman puudutuksia. Ja hah, katotaan vaan niin tällä kertaa pyydän kaikki lääkkeet heti kun annetaan.
 
Kumpa sitä itekkin osais luottaa sairaalan ammattilaisiin. Synnytystä on tullu paljon mietittyä ja se ei pelota, mutta sairaalassa oleminen ja erityisesti henkilökuntaan kehittynyt luottamuspula aiempien kokemusten perusteella mietityttää paljon. Välillä meinaa ihan kunnon paniikkikohtaukseks mennä kin ajattelee sitä mahdollisuutta, ettei saa perhehuonetta. Toivottavasti pelkopolilla pystytään jotain tälle tekemään.
 
Mulle epiduraali toimi kuin unelma, vei kivun just sopivasti, mutta tunsin supistukset paineena niin osasis ponnistaa, mutta vikan kanssa sain spinaalin ja se oli kamala! Vei tunnon kokonaan eikä osannut ponnistaa kun ei tuntenut supistuksia... Nyt haluasi kokeilla että voisko olla ilman puudutteita ja avautua ammeessa ja synnyttää kaasun kanssa. Tämä suunnitelma mutta sattaa muuttua kun pääsee itse tilanteeseen:D
 
Mulla kun oli aiemmissa synnytyksissä ilokaasukin apuna, niin jälkimmäisessä siitä oli oikeesti apuakin. Ainoo vaan, että kun siitä oli muutamat henkoset ottanut, niin olo oli kuin viiden promillen humalassa ja silmät pyöri kuin hedelmäpelissä :D
Olin siis niin sekasin, että ilmotin etten halua ottaa sitä enää, että ymmärrän muiden puheestakin jotain.
Mulle siis ainakin toimi ilokaasun ja kohdunsuun puudutteen yhdistelmä. Kaasulla sai sen huomion supistuskivusta muualle (ja myös päänsä sekasin), ja puudute auttoi sitten siihen kovimpaan kipuun ponnistusvaiheessa, jolloin tunsin vaan paikkojen venymiset ja vauvan liikkumisen ulospäin.
Episiotomiasta(=välilihan leikkaus) sen verran, että se tehtiin esikoisen synnytyksessä, mutta kuopuksen synnytyksessä ei. Käytännöt vissiin muuttuneet siinä välissä sen verran, että sitä pyritään välttämään jos vaan mahdollista. Muistan ainakin kuopuksen synnytyksestä, kun kätilöt repivät värkkiä suuntaan ja toiseen, että pää mahtui hyvin ulos..
 
Mullekin tehtiin vaan ekan kanssa epi (2011) ja muiden kanssa ei kun kätilöt oli sitä mieltä että ei tarvii:) ja hyvin mahtui ilmankin, ei tullut kun muutama nirhauma jotka parani itsekseen ilman mitään tikkauksia.
 
Mulla ei synnytksessä jännitä muu kuin se et onko mahollisuuksia saaha taaskaan epiduraalia...esikoista ku synnytin niin kolme kertaa yritettiin epiduraalia ja spiraalia viis kertaa kaikki epäonnistu kun joku verisuoni oli tiellä ollu. Nyt ootan kokoarviointo ultraa et siinä vissiil ultraisivat selkäranganki jos näkyis onko sama ongelma eessä. Onneks esikoinen synty nopiaa jospa tämäkin tuleva tulis yhtä nopiaa niin ei ois ees tarve puudutteelle. Saa ny sit nähä...
 
Kertokaas kokeneemmat / enemmän tietävät, miten ilokaasua käytetään ponnistusvaiheessa? Siis kun ponnistaa, ei varmaan samaan aikaan kykene hengittelemään maskiin, vai?
 
Itse en ainakaan pystynyt kaasua imemään kun ponnistin, supistukset tuli siinä kohtaan päällekkäin niin johan siinä olis taju lähtenyt ;)
 
Ei sitä enää ponnistaessa oikein pysty imemään, itellä meni ainakin kaikki keskittyminen siihen että ponnisti ku supisti.
 
Multa otettiin koko ilokaasu pois ku alko tosi toimet, eikä tuota ois kerennykkään ottaa missään välissä hyvä et happea kerkes vetää supistusten välissä.
 
Synnytykseen liittyen osaisiko kukaan sanoa kumpi parempi epiduraali vai spinaali? Vaikka jos ois sattunu molempia kokeilee..
 
Mulla toimi epiduraali paremmin kun spinaali, koska spinaali vei kaiken tunnon pois supistuksista niin oli vaikea ponnistaa ja synnytys pitkitty, epiduraali taas vei kivun pois mutta jätti supistuksiin paineentunnun.... Näin meillä:)
 
Oho! Netistä ku luin nii siellä sanottiin taas toiste päin että spinaali ei vie kokonaan tuntoa niin ku epiduraali. Ja että epiduraali pitkittää synnytystä. Taidan sittenkin pysyä epiduraalin kannalla ku siitä ittellä se kerta kokemus..
 
Mulla taas oli just se yleisempi, et ekaa synnyttäessä epiduraali vei kaiken kivun ja samalla tunnon pois, ponnistaminen oli aivan perseestä kun supistukset piti monitorista katsoa ja yrittää ponnistaa. Kyllähän se synnytystä pitkitti ja ei edes rakon täyttymistä tuntenut. Tokaa synnyttäessä taas spinaali toimi kuin unelma! Vei pahimman kärjen supistukselta, mutta tunsin mitä tapahtui ja millon piti ponnistaa. Noistahan ei toisaan voi etukäteen tietää, mutta ekassa synnytyksesä yleensä tuikataan epiduraali, koska valtaosalla vie kivut hyvin pois ja on pitkävaikutteisempi, monisynnyttäjällä taas synnytys yleensä nopeampi, joten tarjotaan spinaalia jo ihan vauvan terveyden kannalta.
 
Tässä huomaa taas tän että mikä toimii toiselle niin välttämättä toimi toiselle:D jos itse otan jotain kipuun niin se on se epiduraali, spinaaliin en enää koske... Jokainen tavallaan:)
 
Niih. Ittellä ny epiduraalin kanssa tunsin supistukset ja kätilö ihan kielsi kattomasta sitä monitoria. Muistaakseni vessassakin sain käydä miehen avustuksella eka annoksen jälkeen. En kyll varmaksi sano ku on vähän sumun peitossa se päivä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top