Synnytys ja imetys

Ihan ymmärrettävää, että imetys aiheuttaa paineita. Ensikertalainen varsinkin voi potea huonoa omaa tuntoa, ja ajatella olevansa huono äiti, jos imetys ei luonnistukaan ihan helposti. Synnärillä kyllä hoitajat opastaa, ja ihan rohkeasti saa kysyä apua.
Itse imetin esikoista 2-3kk ikään asti, kunnes maidon tulo vaan loppui. Kuopusta vaivaset pari viikkoa, kun sillonkin maitoa ei oikeen tullut. Tämän kolmannen kohdalla olen ajatellut, että jos vaan maitoa tulee niin kyllä sinne 3-4kk asti imetän. Vaikka suositus onkin sinne 6kk asti, mutta on ainakin helpompi vierottaa rinnalta pois. Muut sanokoon mitä tykkää, mutta se on jokaisen äidin oma asia. Ja tietty vähän sen vauvankin ehdoilla täytyy toimia.
Julkisilla paikoilla en ole imettänyt kertaakaan. Pakolliset menot on pyritty hoitamaan ripeästi, ja pitemmille matkoille varattu aina korviketta mukaan.
 
LilMinni minullekin (3 lapsen äidille) lohduttavaa kuulla että en ole ainut kenen kohdalle sattunut maidon loppuminen heti alkutekijöihin, ihanaa löytää kohtalo toveri :)
Silti toivon koko sydämmestäni että nyt onnistuisi imetys, mutta jos ei niin ei. Ei vauva ansaitse äitiä kuka stressaa ja itkee joka ruokailun yhteydessä että please saa tarpeeksi maitoa. Vaan harmonisen ja rauhallisen lähentymisen ravinnon lisäksi! :)
 
Juu et ole ainoa! :) vaikka imetykset on jääneet lyhyeksi, niin en silti stressaa asiasta, hyvin on korvikkeillakin kasvaneet :) täällä ainakin esikoinen sai rintaraivareita, kun ei maitoo tullut tarpeeksi. Alkuunsa syytin itteeni, mutta eihän sille sitten mitään voinut. Korvikkeilla piti jatkaa, ja vauva pysyi tyytyväisenä :)
 
Ei siitä imettämisestä kannata ottaa paineita, jos ei halua/onnistu niin sit vaan korviketta. Nykyään noi korvikkeet on tarkasti laskettu että niissä on kaikki mitä vauva tarvitsee eikä mun mielestä rintaruokitut lapset oo korvikkeilla kasvaneita lapsia terveempiä.
Toivon että itellä onnistuis tämän toisen kanssa vähän paremmin toi rintaruokinta mut en halua ottaa siitä stressiä, sekin voi vaikuttaa maidon tuloon. Otetaan vaan ihan iisisti, kyllä ne vauvat jollakin konstilla saadaan syötettyä :wink
Ja läheisyyttä saa myös sylissä pitämisellä.
 
Imetyksen tuki ry: n faceryhmää suosittelen jo raskausaikana tutkailtavaksi
Mä en kummosta imetysohjausta oo saanu mut hyvin on imetys onnistunu, tästä saan kyllä olla iloinen kun ei se kaikillsa niin mee :)
 
Ja yhdyn T_87: n kommentiin tosta et rintaruokitut ei oo sen terveempiä. On meillä ainaki sairasteltu paljon imetyksestä huolimatta. Ja atopiaa ja korvakierrettä löytyy..
 
Itsellänikin plus viidellä kaverilla viidestä on imetys jääny noin 3kk, eikä omasta valinnasta. Yhdellä kyllä homma luonnistu ekan kanssa ja vasta tokan kohdalla tökki.

Tosiaan henkilökunnalla niin synnärillä ku vuodeosastolla on tosi iso merkitys koko kokemuksen kannalta. Toivotaan, et saadaan kaikki hyvät tyypit :) Mulla ei ihan kaikkien kanssa synkannu, mut ohjeistus ja neuvonta oli aina asiallista. Nyt oon tuskin helppo asiakas, ku 5kk takana keskosen hoitoa, ni en ota vastaan vauvan käyttöohjeita. Imetyksen lisäks ainakin tyksissä saa siis myös käsittelyohjeet :) Ja synnäriltä kärrätään pois, ei tarvii kävellä ;)

Mulla kanssa suoli toiminu ennen ponnistusta, joten ei oo tarvinnu kakkii julkisesti ;)


Mä sain kans synnytyskanavaan jotain puudutetta, ku alko imukuppi olee väistämätön, joten ei tikkauskaan ollu paha. Tosin mulla oli sillo hiiva, ni kaikki limakalvot ihan riekaleina eikä ees ommel meinannu pysyy paikoillaan :/
 
Esikoinen meni aikanaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Kävin vielä lasketun ajan jälkeen juoksemassa metsäpolulla ja noudatin kolmen S:n sääntöä: sauna, siivous ja seksi. Pah, mikään toiminut:banghead:. Siellä se neiti vaan tyytyväisenä kasvoi, vaikka olisi ollut jo valmis syntymään. Kahden viikon jälkeen pompotin sairaalalle ja ottivat osastolle vähäisen lapsiveden takia. Antoivat käynnistysnappeja, joita ehdin syömään pari päivää, ennenkuin tuli vihdoin supistuksia, jotka veivät kohti syntymää.

Osastolla vietin alku avautumisvaiheen, kunnes lähettivät synnytysosastolle. Pääsin huoneeseen, jossa oli vesiallas. Viihdyinkin siinä kontillani pitkän tovin. Mies hieroi selkääni hierovan suihkun täydellä teholla. Alkuperäinen ajatukseni oli synnyttää luomulla altaaseen, mutta pakko oli lopulta kömpiä altaasta ja pyydellä epiduraalia. Kätilö antoi ensi hätään ilokaasua, mutta se sai minut vain oksentamaan. Epiduraali oli ihana, vaikka minulla jäi polte vielä toiselle puolelle alavatsaa. Pahin piikki oli kuitenkin poissa ja minulle iski ihan mahdoton puheripuli. Onneksi kätilö oli herttainen ja malttoi kuunnella sekavia höpinöitäni, vaikka olikin menossa omalle tauolleen. Avautumisvaiheen aikana koin hyväksi jääpalat. Imeskelin monta kupillista jääpaloja ennen ponnistusvaihetta. Toinen auttava asia avautuimisvaiheessa oli alaselän hieronta. Mies hieroi täydellä voimalla hiki otsalla alaselkää aina, kun supistus tuli päälle. Se vei tunnetta pois alavatsan poltteelta, kun kivun tunnetta sai siirrettyä selkään. Alaselkä oli mustelmilla synnytyksen jälkeen, mutta teki siinä hetkessä eedvarttia :wink.

Ponnistusvaihe oli alkamassa ja kätilö kehoitti kokeilemaan erilaisia asentoja. Kääntyily sängyllä ei ollut helppoa, kun tuntui, ettei voimia riitä enää mihinkään ja koko kroppa vaan tärisi väsymyksestä ja kivusta. Lopulta päädyin synnyttämään perinteisessä puoli makaavassa asennossa, nilkoista kiinni pitäen. Pään ulos tulo oli pahin vaihe ja minusta tuntui, että nyt kyllä repeän lopullisesti. Loppujen lopuksi tuli vain pari tikkiä. Uskon, että altaassa olo oli omalta osaltaan pehmittänyt alapään ihoa sen verran, ettei pahempaa damagea tullut.

Rintaa tyttö imi hanakasti jo synnytyshuoneessa. Kukaan ei varoittanut etukäteen, miten kipeää imetys voi olla:wtf. Kohtu supisteli tuskaisesti, joka imetyskerta ja nännit olivat todella kipeät ja arat imetyskumista huolimatta. Kyyneleet silmissä ja hammasta purren sinnittelin, kunnes lopulta helpotti. Imetin tyttöä lopulta vuoden ja nautin imetyshetkistä kovasti, kun alku tuskan ohi päästiin. Ensimmäisen viikon jälkeen alkoi helpottamaan :happy:.

Päätin aikanaan, kun synnytyshuoneesta lähdin, että tänne en enää takaisin tule. Aika kultaa muistot ja tässä sitä taas ollaan reilu kymmenen vuotta myöhemmin...LA 8.12.2015 :love7
 
Esikoisen kohdalla imetys lähti käyntiin hyvin, mut sit alkoi mielettömät itkut, kaarellevedot ja pulauttelut rinnalla, jälkikäteen ajatellen en tiedä olisko ollut refluksia mut neuvolassa sanoivat et maito ei riitä, anna korviketta. Siihenhän se oma maidontuotanto viimeistään kosahti. 4kk imetin ja vieläkin harmittaa etten osannut hakea apua ajoissa. Koitan olla ottamatta paineita mutta toivon kyllä että tällä kertaa onnistuis täysimetys pidempään.

Esikoisen synnytys oli tosi mukava. Alkoi tihenevillä ja voimistuvilla suppareilla kotona illalla ysin aikaan, siinä katselin telkkaria, kävin suihkussa ja keräilin tavaroita. Sit yhdeltä lähdettiin synnärille jossa käyrille, olin 4cm auki ja suoraan saliin. Epiduraalia tarjottiin ja olisin sen ottanut mut anestesialääkäri oli varattuna joten laitettiin pcb. Se auttoi sen verran että jonkun aikaa torkuin kunnes sit anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin. Heti epiduraalin laiton jälkeen kätilö sanoi et voin alkaa ponnistaa ja siinä ponnistelin vähän aikaa kyykyssä sängyn vieressä, ja vikat ponnistukset sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Ja tosiaan peräruiske oli laitettu ennen saliin siirtymistä. Epiduraali vaikeutti hiukan ehkä ponnistamista koska en tuntenut supistuksia vaan pelkkää tasaista painetta, mutta ponnistin sitten vaan ilman mitään suurempia taukoja. Kokonaiskesto 8h59min josta ponnistusta 8 minuuttia ja ekat 5 tuntia kotona.

Nyt kakkosen kohdalla koitan mennä vaan avoimin mielin ja jos suinkin voin niin luomumpana. Pcb:n laitto oli koko synnytyksen kivuliain vaihe ja en nyt välttämättä haluais sitä tällä kertaa. Ilokaasua oon miettinyt mutta toisaalta kun voin pahoin hirmu herkästi niin en tiedä voisko se aiheuttaa sit huonon olon. Viimeksi ainakin laatta lensi synnytyksen jälkeen, oliskohan ollut epiduraalin vaikutusta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin synnytys oli hyvä kokemus ja mielenkiinnolla odottelen miten tällä kertaa menee :)
 
Pakko kysyä, että kun sulle annettiin peräruiske ennen saliin menoa niin miten se vaikutti? Siis että ehditkö vessaan ennen ponnistusta vai mitä tapahtuu jos sen saa niin myöhään? Kuullut jotain kauhutarinoita kun annettu peräruiske liian myöhään niin synnytyksessä lentäny sit kaaressa.. :D
 
Pauliina: vastailen nyt oman kokemuksen perusteella ton peräruiskeen saamisesta. Ehdin siis saamaan sen esikoisen synnytyksessä. Antoivat sen synnytysvastaanotossa, ja alkoi vaikuttaa melkein heti, eli vessaan meinasi tulla kiire. Ja kyllähän se suoli tosiaan tyhjeni :D
Olin siinä kohtaa auki 3cm, joten hyvissä ajoin sain sen. Ja kyllähän sen henkilökunnan pitäisi tietää, milloin on liian myöhäistä antaa peräruisketta. Ei sitä enää juuri ennen ponnistusvaihetta anneta, koska sillon käy juurikin niin, että sitten lentää kyllä kaaressa kun pitäisi ponnistaa.
Kuopus kun oli syntymässä, niin sillon en peräruisketta saanut. Sanoivat synnytysvastaanotossa, että olin kokonaan auki (10cm), joten passittivat suoraan synnytyssaliin. Siellä taas kätilöt sanoivat, että olin noin 8cm auki. En tiedä olisinko ehtinyt saamaan peräruisketta, mutta ilman piti sitten mennä. Ja koska luonto ei hoitanut hommaansa ennen ponnistusvaihetta, niin suoli sitten tyhjeni siihen synnytyspedille, ennen kun vauvan pää tuli ulos.
Ei sitä siinä kesken synnytyksen ehdi miettiä, mutta siinä sitten pojan syntymän jälkeen tajusin itsekin, että sinne pedille se kakkoshätä tuli kätilöiden silmien edessä. Ja kyllä hävetti niin jäätävän paljon, mutta onneksi kukaan ei maininnut asiasta.. :)
 
Mulle tarjottiin kans tuota peräruisketta jo vastaanotossa ja se tosiaan kyllä vaikuttaa heti... :D Se ei oo mikään maailman hohdokkaimpia kokemuksia (mulla supisteli niin tiheään, että mies joutu auttaan mut sieltä vessasta pois ku en meinannu ite päästä :rolleyes:), mutta eipä se synnytys sitä muutenkaan oo ja siinä vaiheessa ei oikeesti jaksa kiinnostaa, mitkään häveliäisyysseikat enää :D Luulisin, että varmaan yleisintä on, että sitä tarjotaan/pyydetään heti ku sairaalaan tullaan :)

Toinen, mitä oon ite jääny esikoisesta miettiin on, että pitää tän kakkosen kohdalla yrittää muistaa käydä pissallakin tarpeeksi usein, jos vaan pystyy liikkumaan. Viime kerralla en yhtään aatellu koko rakkoa ja se varmaan välillä vaan pahensi niitä kipuja. Toki välillä katetroitiin (kun en pystyny vessaan meneen, enkä siihe astiaan osannu pissata), mutta useamminki olis varmaa sitä rakkoa voinu tyhjentää kun olin tipassa kuiteskin. Synnytyksen jälkeen kätilö paineli kohtua ja ihmetteli, että no miten tämä nyt ei meinaa laskeutua, ja minä siinä samalla irvistelin kivusta. Sitten ku hoksasivat vielä katetroida rakon nii siellähän oli melkee litra nestettä :eek: Mikään ihmekään, että mahan painelu vähä meinasi sattua :DD
 
Muistaakseni siinä meni joku 5-10 min kun se peräruiske vaikutti, käskivät vessaan ja sit siitä suoraan saliin. En muista että olis tullut kova kiire vessaan. Ei muistaakseni ollut kovin ihmeellinen kokemus, ei herätä mitään suuria tunteita :D Olin sillon 4cm auki. Mut enköhän sen tälläkin kertaa ota jos vaan tarjotaan ja ehdin sen saada, ei tarvii sit miettiä mitään ylimääräisiä eritteitä siinä ponnistaessa :P
 
Käynnistetäänkö synnytys poikkeuksetta aina, kun on menny kaksi viikkoa lasketun yli? Mulla la 6.12. joten oon elänyt siinä toivossa, että ollaan jo kotona jouluun mennessä (mikäli siis kaikki on hyvin, eikä tarvita pidempää sairaalahoitoa). Mutta jos kaikki on lapsella hyvin, eikä oo "liian iso" niin koska se käynnistys sitten viimeistään tehdään?

Vilijonkk4 28+3
 
En tiedä mutta ainakin ittellä tehtiin lähete käynnistykseen siten että käynti ois ollu just 42+0. En ehtiny sitä päivää nähdä kylläkään mutta luulis että ne aloittais silloin jo häätämisen masuasukille. Ei kyll aikaa soittaessa maininneet että pitää osastolle varautua jäämään.
 
Olen elänyt siinä käsityksessä että 42 viikon jälkeen alkaa synnytyksen suunnittelu ja käynnistellään ennen 43 viikkoa mutta en kyllä mene vannomaan kun meillä kaikki syntyneet ennen rv 40:)
 
Mulla tais ny synnytys käynnistyä ihan sen takia ku luovutin sen suhteen että se ittekseen sieltä ulos tulee :D Olin jo suht kypsä siin vaiheessa ku lähettivät rv 41+3 kotia. Tai sit kypsyin itteeni ja paikkoihini ku eivät alkaneet avautuu millään :D Sit se tulikin 41+5 :D
 
Okei, elikkä vaikka käynnistettäisiin tasan 42+0, voi siinä mennä vielä päiviä ennen kuin pieni syntyy ja sitten oltaisiin aatto sairaalassa. Ei sillä niin väliä, mutta havahduin todellisuuteen joulua suunnitellessa, ettei ehkä kannatakkaan suunnitella :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top