Synnytys ja imetys

Oma koko synnytys meni niin, että menin ultraan rv 40+5 koska minulla oli radi sekä aiemmassa ultrassa huomattiin että lapsivesi vähentynyt. Ottivat osastolle, jotta käynnistetään synnytys seuraavana päivänä. Tekivät oksitosiinitippa rasituksen, jotta näkivät että sikiö kestää supistukset,että voin synnyttää alateitse. Rasitus oli nopeasti ohi, kun supistuksia alkoi tulla ja näkivät että vauva kestää ne, jäin yöksi odottamaan seuraavan päivän käynnistystä.

Yöllä kumminkin klo 2 alkoi supistella koko ajan voimakkaammin enkä saanut nukuttua. Supistukset olivat epäsäännöllisiä, mutta tulivat enintään 10min välein. Klo5 ne sitten hellittivät ja sain unta. Aamulla jatkui epäsäännölliset supistukset, eikä alettu käynnistämään koska ajateltiin katsoa miten etenee. Supistukset jatkuivat koko päivän ja välillä katsottiin käyrillä niiden tiheyttä ja kun niitä koko ajan tuli niin ei alettu käynnistämään.

Illalla miestä alettiin häätämään jo osastolta kotiin että antaa minulle jotain lääkettä että saan unta, mutta pyysin että voisiko kohdunsuun tilannetta katsoa että tietäisi onko supistukset auttanut vielä mitään kun sitä ei oltu koko päivänä ollenkaan katsottu. Hoitaja tuumasi että ei ne epäsäännölliset mitään auta mutta suostui katsomaan. Seuraavaksi sanoi vaan että et sinä nyt nukkumaan ala,vaan lähdet synnyttämään, olin 6cm auki.

Sitten siirryin synnytyssaliin ja sieltäkin yritettiin vielä laittaa takaisin osastolle, koska supistukset ei ollut vieläkään säännöllisiä mutta koska olin niin paljon auki pitivät salissa ja pian supistukset säännöllistyivät.
Pärjäsin supistusten kanssa ilman kivunlievitystä, mutta pääsin altaaseen.
Sen jälkeen pyysin ilokaasua ja ollessani 9cm auki sain epiduraalin ja hetken nukuttua. Kun avautuminen pysähtyi siihen puhkaistiin kalvot ja pian pääsin ponnistamaan. Itsellä tuo epiduraali vähän laimensi supistuksia ja ponnistamisen tarvetta, ponnistusvaihe kesti 30min. Poika syntyi klo 5.10 ja synnytys kesti saliin tulosta 6h
 
Onpas tämä mielenkiintoinen palsta :) Tosi hyvä päästä näin ensikertalaisena lukemaan muiden kokemuksia synnytyksestä. Meillä mies ilmoitti että ilman muuta tulee mukaan synnytykseen. Asiaa kysyttiin neuvolassakin ja mies vastasi hyvin nopeasti että kyllä. Tosi söpösti mies vielä sanoi, että saat sitten kiroilla ja huutaa hänelle ihan niin paljon kun haluat :D
 
Mun mies oli mukana synnytyksessä ja olihan se ainutkertainen yhteinen kokemus. Ei siellä tarvinnut mitään erityistä tehdä, lähinnä pitää seuraa, pitää kädestä ja hakea vettä :). Mua jännitti vähän etukäteen alkaako miestä heikottaa tms., mutta ei huolta. Hän jopa halusi katsoa paraatipaikalla, kun vauva syntyi.

Tällä kertaa tulee ilman muuta mukaan, jos vaan esikoisen hoito järjestyy.
 
Jos toiveena/ajatuksena on imettää lasta niin en voi kun suositella imetyksen tuki ryn faceryhmää. Siellä on niin moni ongelmien kanssa kamppaileva päässyt kiinni täysimetykseen.. Se imetys kun ei ole vaan sitä että tissi suuhun ja vauva on tyytyväinen. On imuotteen hakemista/maidon nostatusta/suihkiutissejä/rintaraivareita/tiheänimunkausia/rintalakkoilua.. Suosittelen tuota ryhmää jo loppuraskaudessa niin kerkeää selailla ja saada mahollisesti itselle apua imetyksen alkutaipaleella. Siellä koulutetut tukiäidit vastaa tukipyyntöihin joko julkisesti tai haluttaessa yvllä..
 
Mulla esikoinen synty 42+1. Synnytys kesti 15 h, mut 7 h vesien puhkasun jälkeen, josta vasta alko kunnon supparit. Epin otin, ku supparien väliin ei jääny enää lapotaukoa ja alko tuntua raskaalta. Epia sain 2 kertaa, jonka jälkeen tuntu et tulee kakat housuun ja täytyy ponnistaa :) Ponnistus kesti 45 min, lopulta piti avittaa imukupilla, mikä tietty repi mua, mut siinä en tuntenu mitään. Ja paranin aika hyvin kuitenkin. Mäki koin supparit ja avautumisen koko homman kivuliaimpana osiona. Tosin ponnistusvaihe oli tuskanen, ku supparit niin olemattomia, vaikka oksitosiinia lisättiin kuinka, etten saanu niistä kunnolla tehoa irti. Siksi päädyttiinkin imukuppiin, tais jätkäkin olla siinä jo aika voipunut.

Toinen tuli sitten 34+1 suunnitellulla sektiolla.

Ja meillä myös mies aina mukana, vaikka inhoaa sairaaloita ja joudun aina tarkistelemaan, ettei pyörry kesken kaiken :wink

Mäkin kehotan vaan avoimeen mieleen ja olee suunnittelematta. Ei sitten tuu pettymyksiä. En tiiä miten muut, mutta mä odotan tota jo innolla. Oli tosi voimaannuttava kokemus, ja huomattavasti sektiota miellyttävämpää.

Ja mukana saattaa sit olla harjottelija. Mut mun oli ainakin ihan huippu!
 
Haluan käyttää pienen puheen vuoron imettämisestä.
Meillä tosiaan on nyt 3 lasta ja kaikkia kovin yritin imettää, maito nousikin tosi hyvin 2 päivää synnytyksestä ja syöminen onnistui tosi hyvin, kunnes sitten 2-3 kk päästä, kovasta syömisestä ja pumppaamisesta huolimatta maito alkoi vähentymään ja lopulta loppui.
Kävin tuki ryhmässä ja neuvolassa, missä katsottiin kaikki imuotteet tms mutta mikään ei auttanut.
Itseäni syytin 2 ensimmäisen kanssa, itkin huonouttani ja muutenkin paska äiti fiilis kun en voinut lastani syöttää:sad001
Kolmannen kanssa osasin odottaa että homma ei mene niin kuin haluaisin ja no niinhän siinä sitten kävi 3 kk imetystä ja sama homma.
Toisin sanoen jos jollain käy samalla lailla kuin mulla niin älkää naiset itseänne syyttäkö, tärkeintä on että lapsi saa ruokaa, kasvaa ja kehittyy!
Eikä se mistä se maito tulee.
Toivon edelleen että imetys onnistuu ja parhaani yritän mutta jos ei niin ei!

Apua kyllä kannattaa hakea jos/kun vaikeuksia vastaan tulee:)
 
Juurikin näin eli kaikilla ei onnistu ja on erinäisiä syitä miksi maidontuotanto loppuu. Itse lopetin kakkosen imetyksrn 2kk jälkeen koska musta tuli hullu. Tiesin että kaikki mun pelkotilat johtu hormooneista ja niimpä lopetin imetyksen ja olin parissa viikossa kunnossa. Mutta kannattaa muistaa että maidontuotanto välillä hiipuu ja silloin vauva viihtyy tosi hyvin tissillä koska "tilaa" lisää eli mitä enempi se sitä tissiä lutkuttaa sitä enempi rinta maitoa tuottaa mutta siihen menee tovi että tuotanto vastaa tarvetta. Tämä on täysin normaalia. Toinen syy miksi maidon tuotanto voi loppua tai heikentyä on äidin huono ravitsemus ja nesteen juonti. Ei rinta pysty tuottamaan maitoa jos äiti on kuiva ja kuihtuu itse nälkään.. Eli syökää kunnolla ja ihan normiruokaa (ei mitään vähärasvasta vaan normaali rasvaista) ja juokaa paljon paljon vettä, vähintään se kaks litraa päivässä. Ja sitten esikoisten imettäjille, rintakumi kannattaa alkuun hankkia ja sitä tissirasvaa (lanishol (tai jotain sinnepäin)) se rintakumi auttaa siihen oikeeseen imuotteeseen ja siihen ettei nänni mene verille mutta kannattaa tarjoo rintaa myös paljaalla jottei vauva rupee vieroksuu ja jotta nänni tottuu imemiseen..

Elkää ottako liikaa stressiä imetyksestä, jos se ei onnistu ni kasvaa ne korvikkeellakin mutta jos haluu kokeilla kaikki keinot niin tuo imetystukiryhmä on todella hyvä apu. Kaikki ei edes halua imettää ja se on jokaisen oma asia.
 
Nännirasva taitaa jo kuulua äitiyspakkaukseenkin. Ja tyksissä sitä ainakin näin. Toimii myös vauvan pyllyyn, jos iho menee rikki :)

Mulla ei imetys myöskään ok mennyt suunnitelmien mukaan. Molemmat lapset alko tappelemaan tissejä vastaan n. 2kk:n iässä. Ton kakkosen kohdalla saatto johtuu mistä vaan, hän kun muutenkin söi itse vain vähän ja muu meni nenän kautta. Tällä kertaa ajattelin olla kokonaan antamatta pulloa ensimmäisten kuukausien aikana, jos se vaikka auttaisi, mutta olen varautunut siihen ettei välttämättä vaan tuu onnistumaan. Esikoisen kanssa mulla kuitenkin tuli hyvin maitoa, ettei siitä voinut suoraan johtua.

Ja maito mulla nousi hyvin molemmista, vaikka sain kakkosta imettää vasta 2 vko:n ikäsenä ekaa kertaa. Muistaakseni kesti n 2 vrk, eikä sen kummemmin tarvinnu ees lypsää. Edes ton tokan kanssa. Se vaan nousi.
 
Tuota rasvaa pakko tällä kertaa muistaa ostaa valmiiksi! Ekalla kerralla en tiennyt ja tokalla kerralla unohdin :/ Ei huvita taas kiireellä kurvailla synnäriltä ostoksille rinnat verillä :D Rintakumia en ole ikinä itse tarvinnut, kun kumpikin on saanut hyvät imuotteet ilmankin. Toisen kohdalla minulla maito väheni nopeammin tai ainakin tuntu siltä. Siks lopetinkin ihmetyksen kuukautta aiemmin kuin esikoisen.
 
Itse imetin 4kk täysimetyksellä ja 6kk kokonaisuudessaan, kunnes lopetin ihan itsekkäistä syistä. Imetys alkoi olemaan jo epämukavaa ja pakkopullaa mutta isoin syy oli, että oma syöminen jäi ja oma paino tippui. Painoin ennen raskautta 45kg ja imetyksen loputtua vain 41kg, maitoa ihme kyllä tuli tosi hyvin loppuun saakka ja imetys muuten sujui, sen takia tunsinkin aluksi huonoa omatuntoa, kun lopetin imetyksen. Kumminkin oma jaksaminen parani huomattavasti, kun mieskin pystyi syöttämään välillä ja sain painonkin taas nousemaan entiselleen. Toivoisin toisenkin kohdalla pystyväni imettämään, mutta yritän olla ottamatta stressiä ja opetan edes osittain pullolle jos yhtään siltä tuntuu, viimeksi tuntui niin vaikealta antaa sitä pulloa :D
 
Ehdottomasti toivon ettei kukaan, varsinkaan ensisynnyttäjät ota imetyksen onnistumisesta paineita. Kaikki ei aina mene suunnitellusti ja vaikka kuinka haluaisi, imetys voi epäonnistua. Muut arvostelee helposti ja aina tuntuu siltä, että täytyy selitellä, miks ei enää imetä. Tärkeintä lapsen kannalta on kuitenkin läheisyys, rakkaus ja huolenpito, ei maidon alkuperä :)
 
Tää on kyllä ihan mahtava palsta! On tosi hyvä lukea teidän jo synnyttäneiden kokemuksia. Oon itse ehtinyt jo pohtia imetysasioita yms. vaikka ne nyt ei vielä ole ajankohtaisia. Tahdon vaan imeä itse kaiken tiedon ( hah, mikä vertaiskuva) :D ja toisaalta hyvä se on minun mielestä näitä juttuja etukäteen miettiä koska se reilu puolivuotta menee kuitenkin tosi nopeesti. Lisää vaan mammat omia kokemuksia tänne! :)
 
Mä ajattelin ekasta synnytyksestä että olipa helppoa touhua (vaikka tehtiin eppari, se oli ehkä kamalinta koko jutussa. sai päiväkausia itkien käydä kakalla ja kui pelottikaan että tikit repeäis :D ) mutta toka synnytys se vasta helppo olikin. eka kesti kakkiaan jtn reilu 10h (en muista enää..) ja toka kesti kaikkiaan 7h.

Mitenkä onko muille tullut epidrualista jälkioireita?
Ite sain sen esikoista synnyttäessä (voi joo! sen laitto oli muuten kamalinta ite äksön vaiheessa! hyi olkoon...) ja huomasin toisessa sekä tässä kolmannessa raskaudessa mun kutiaa ihan kamalasti sitä kohtaa mistä piikitettiin. Ei sinänsä vaarallisen kuulosta mutta kutajaa vaan, etenki pesulla käydessä. ja kutiaminen loppuu sitten ku laps on synnytetty. ärsyttävää :D

Toisessa synnytyksessä sain spinaalin ja oli paljon toimivampi mulle. (ja kivampi laittaa!)
 
Nee mulle tuli spinaalista noi kutinat ja se ei oikein mulle ollu hyvä. Itse suosin epia :) molempien laitto mun mielestä kamalaa kun suppareita tulee tasaiseen tahtiin eikä saa liikkua, kamalaa:/ itse laitto ei sattunut tai tuntunut oikeen miltään:)
 
Ekassa synnytyksessä laitettiin epiduraalit ja minusta sen laittaminen ei tuntunut inhottavalta. Ei oikeastaan miltään. Pitäähän siinä olla hankalassa asennossa, mutta en muista koko neulaa edes tunteneeni. Tokassa raskaudessa laitettiin kohdunkaulan puudutus ja se sattu! Tuntu, että se oli synnytyksen kamalin vaihe, jos supistuksia ei lasketa.
 
Jos sitä itsekin vihdoin muistaessa kirjottelis synnytyksistä :)

Eka raskaus meni kirjoja ja nettiä selaillessa, tarkoitus oli synnyttää luomuna, ehkä viikko lasketun ajan jälkeen ja imettää ainakin sinne WHO:n suosittamaan kahteen ikävuoteen asti, mutta eipä se sitten ihan niin mennytkään...

Rv 38+0 ja illalla kahdeksan aikaan alkoi supistella kipeästi (tai niin silloin luulin) 10 min välein. Selän hierominen auttoi ja lantion liikuttelu. Kipu yltyi ja paniikki iski, tuntui etteihän sitä voi mitenkään kestää, joten soittelin puolen yön aikaan synnärille, että pitäiskö tulla, kehottivat olemaan vielä kotona ja sanoivat, että kyllä sen tietää kun pitää tulla.. Jep, kolmen aikaan kivut oli jo sitä luokkaa, että pakko oli lähteä, supistukset tulivat n.7min välein.

Sairaalassa sisätutkimus, just ja just 3cm auki. Suihkussa kävin ja vaihdoin sairaalavaatteet, siitä sitten saliin kärvistelemään. Kivut vaan yltyi ja supistukset tiheni, mutta eipä ne juuri mitään saaneet aikaa, parissa tunnissa hikisesti 4cm auki.. Pakaraan pistettiin joku kipupiikki, joka ei mitään auttanut. Kätilön kanssa keskusteltiin muista miedommista kivunlievityksistä, mutta ikävä kyllä kätilön vuoro vaihtui kuuden aikaan aamusta... Aivan karmea akka oli se kätilö joka hoiti synnytyksen loppuun :sad001 Jäi niin paska maku suuhun kun jo ovesta sisään tullessa kysyi, että joko laitetaan epiduraali ja sitä se hoki ties kuinka monesti. Paniikki ja kivut vaan kasvoi ja eipä siinä ollut vaihtoehtoina kun ottaa se epiduraali, synnytys nimittäin ei ollut edennyt mihinkään..

Epiduraali vei kaikki kivut ja tuntemukset, maha vaan kovettui supistusten aikana ja monitorista pystyi seuraamaan, että jaahas, nyt taas supistaa.. Kalvot puhkaistiin joskus kymmenen aikaan, kun ei synnytys mihinkään edennyt. Siinä sitten vaan makailin ja odottelin, pissalle käskettiin joskus 11 aikaan kun ei hädästäkään mtn tuntemuksia, rakon tyhjennyttyä tulikin hetken päästä tarve ponnistaa. Olis pitänyt ponnistaa vaan supistusten aikana ja oikeaan suuntaan, mutta mites sen toteutat kun ei ole tuntoa... Siinä se kätilö sitten huusi aina supistustenikana, että ponnistaponnistaponnista, epparin leikkas ihan kyselemättä ja tyttö syntyi 11.41, 2980g, 46cm, pistein 9/9. Istukan synnyttyä kätilö alkoi tikkaamaan epparia ja jumalauta kun se sattui :sad001 Kyllä siinä itku pääsi ja pari kirosanaa, kätilö vaan tiuski, että mitä nytten... Jooh...

Kahvit saatiin synnytyssaliin ja sitten pitikin suihkun kautta lähteä osastolle.. Käveleminen sattui aivan tajuttomasti ja mua pyörrytti, mut eipä auttanu ku yrittää nojailla siihen vauvansänkyyn kävellessä ja pysytellä kätilön perässä.. Osastolla näytti vaan mun sängyn ja häipyi. Siinäpä sit ihmeteltiin, että mitähän hittoa nyt pitäs tehdä. No onneks naapuriks tuli joku ja kuulin kuin hänen kätilö hälle selitteli ummet ja lammet ja antoi lippulappusia ja ohjeita. Ite kävin sit lappuset hakemassa hoitajien kopista ja kyselin, että mitähän pitäs tehdä ja pääsenkö kotiin... No en kotiin päässy ja hoitaja tuli sit kertomaan ruoka-ajat ja mistä mitäkin löytyy. Yölläkin kuulemma pitäs herätä imettämään vähintään kolmen tunnin välein kun vauva alle 3kg, jep ihan 20g alle.. Imetys sujui ihan hyvin kun sai rauhassa olla, mutta yöllä kun hoitaja repi mun tissiä huutavan vauvan suuhun, niin ei siitä mitään tullut..

Ihan perseestä oli koko aika sairaalassa ja mun kohdalle sattui just ne tylyimmät ja muulkuimmat hoitajat. Lähtemisestä sai tapella ihan tosissaan, onneks päästiin sitten tokana aamuna kotiin. Kotona sitten sujuikin paremmin, mutta allergiahelvettistä saatiin esimakua jo ensipäivinä...

Imetys sujui muuten mallikkaasti, mutta suihkutissit vaikeuttivat todella ja tytön allergiat. Neuvolasta ei saanut mitään apua, vaikka muksu oksentaa kaaressa ja nukkuu korkeintaan vartin pätkiä. Google laulamaan ja keskustelupalstoja selaillessa sitten päädyin imetysdieettiin ja vähitellen karsin mahdollisesti allergisoivia aineita ruokavaliosta pois, kasvissyöjänä mulle jäi lopulta riisi ja linssit syötäväksi, viikossa alkoi tyttö nukkua ja oksentelu loppui. Onneks oltiin muissa asioissa saraalassa käymässä, lääkärin kanssa juttelin ja hän kauhisteli kuinka ei neuvolasta olla apua saatu ja määräsi erikoiskorviketta ja allergiakokeita.. Maitoaltistukseen aika kuukauden päähän, mutta mentiin sitten yksityiselle, jotta saatiin korvaus korvikkeeseen.

Puoli vuotta kesti siis esikoisen imetys, itkun kanssa lopet ja kyllä sitä alakuloa ja itsesyyttelyä kesti pitkän aikaa... Tytöllä hieman takkuinen alku ruokailuihin, possua, mustikkaa, kesäkurpitsaa, kukka- ja parsakaalia, sekä porkkanaa syötiin pitkään, jotta suolisto palautuisi refluksioireista ja oksentelusta... Nykyään tyttö syö jo kaikkea, onneksi! :)

Toka synnytys alkoi 7 aikaan aamulla säännöllisin supistuksin, rv 39+4. Nyt oli tiedossa mitä odottaa ja päätin pysytellä pystyssä niin paljon kun mahdollista.. Tuli siinä tiskattua, siivottua, auto pestyä ja imuroitua :D Hetkeksi ajattelin mennä sohvalle lepäämään, mutta tuli välittömästi olo, että nyt ois lähdettävä sairaalaan. 30min automatka mun vanhempien luo, tyttö hoitoon ja ite sairaalalle.

Sairaalassa n.13 aikaan sisätutkimus, 5cm auki ja saliin. Kipu oli melkoista ja kätilö kehoitti ajoissa sanomaan jos puudutteita haluaa, koska on ruuhkaa. Sanoin, että epiduraalia ei missään tapauksessa, päädyttiin spinaaliin. Ei kauaa tarvinnut odotella kun tuikattiin puudutus ja se oli kyllä suuri helpotus, vaikkakaan ei kivut samaa luokkaa ollut kun ekassa synnytyksessä. Spinaali toimi mun kohdalla täydellisesti, eli vei supistuksilta sen pahimman huipun, mutta tunsin kuitenkin mitä tapahtuu ja supistukset tuntui kunnolla. Synnytys ei taaskaan edennyt, vaan kalvot puhkaistiin. Kauaa ei tarvinnut supistuksia kestää kun oli jo tarve ponnistaa. 15.56 syntyi poika 48cm, 3290g, pistein 9/9, puolen tunnin ponnistamisen jälkeen. Pari tikkiä jouduttiin laittamaan repeämiin. Taas kahvit saliin, suihku ja osastolle.

Osastolle käveleminen sujui normaalisti, ei kipuja tai huimausta. Imetys sujui hyvin ja poika pötkötteli vieressä tai oli kantoliinassa sairaala-ajan. Kotiin eivät päästäneet vielä samana päivänä, mutta aamulla sitten kun lääkäri oli tarkastanut, päässtiin kotiin. Piti tulla parin päivän päästä näytille uudestaan.

Imetys sujui ihan ok, mutta jälleen suihkutissit häiritsivät. Imetysvälit tihenivät, joutui imettämään molemmista tisseistä useamman kerran imetyskerralla. Kuukauden iässä poika veti useamman tunnin maratoonia ja huusi vaan huutamistaan.. Onneks oli korviketta kaapissa, laitoin koko 2dl pulloon ja ajattelin, että juo mitä juo.. Sinne uppos koko pullo ja poika nukahti tyytyväisenä. Siinä taas itseään syytteli, että oonko pitäny piikkusta nälässä vaan siksi, että niin kovasti halusin imetyksen onnistuvan. No imetykset väheni ja korvikemäärät lisääntyivät, sitten se imetys jäi taas itkun kanssa kokonaan. No tästä etuna oli se, että poika nukkuin klo 19-6 heräämättä :)

Niin sitä voi samassa sairaalassa olla kaksi täysin erilaista synnytystä! Ekaa synnytystä sai käydä pitkään läpi, toka synnytys taas oli mukavampi kokemus ja meni niin hyvin kun vaan voi mennä.

Imetysstressiin sen verran, että hyvähän on ottaa etukäteen selvää imetyksestä, mahdollisista ongelmista ja odotettavista tieheän imun kausista yms. Lapsi kyllä kasvaa korvikkeellakin, vaikka eihän äidinmaitoa voi millään täysin korvata. Pääasia, että koko perhe voi hyvin ja imettäminen ei stressaa ketään liikaa. Mitäpä se vauva tekee äidillä joka palaa loppuun?

Nyt odottaa synnytystä, joka voisi mennä samaan tyylin kuin toinen synnytys ja imetys jos onnistuisi edes sinne puolen vuoden ikään.
 
Kiitos näistä kaikista hienoista tarinoista ja kokemuksista, ihana näin ensisynnytttäjänä kun saa jo vähän tietoa mitä se synnytys voi olla :) Vaikka jokainen synnytyshän on omanlainen ja kannattaa mennä omien tuntemusten mukaan.
Warheart! Missä sairaalassa oot synnyttänyt? Muistanko väärin et oot Jkl suunnalta? Tuli heti niin inhottava olo sun puolesta ton tympeän kätilön takia.. Et jouduit tommosen kokee vielä ekassa synnytyksessä! Ja heti alko pelottaa et jos oot Jkl suunnalta ni mun tuurilla osuu mulleki sitte joku tommone elämäänsä kyllästyny kätilö :D
 
Jep, K-SKS synnytyssairaalana.. Kyllähän noita kätilöitä on joka lähtöön, äkkiseltään uskosin, että toi on jo eläkkeellä joka mun synnytyksessä oli. Muuten tuolla on kohdalle osunut todella mukavaa henkilökuntaa :) Synnyttäjällähän on oikeus vaihtaa kätilöä, jos tuntuu ettei kemiat kohtaa, mutta siinä synnyttäessä tuskin se on ensimmäisenä mielessä välttämättä... Hoitohenkilökunnalle osastolla ei sitten oikeen mitään voi, tokalla kerralla otin asenteen, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos osuu inhottava hoitaja kohdalle. Tarkotuksena sieltä oli LYSYnä kotiutua ja tosiaan yhden yön jälkeen pois päästiinkin. En pidä sairaalassa olemissesta kun ei ole yhtään omaa rauhaa ja siellä on vastasyntyneiden takia niin kuuma, että mä en nukkumaan pystynyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top