Mä en oo ajatellu kivunlievityksistä tai asennoista mitään, mulle olis pääasia että saan itse synnyttää ja saada vauvan heti kainaloon.
Edellinen raskaus oli loppua kohden hankala ja monta viikkoa kestävää epätietoisuutta miksi vauva ei kasva ja on niin huonovointinen. Siinä ei paljoa synnyttämiset kiinnostanu vaan huoli siitä pysyykö se vauva edes hengissä mahassa.
34+2 tuli sitten äkkilähtö sairaalaan kun vauva ei liikkunut mahassa vaikka kuinka heilutteli ja dopplerilla saatiin kotona kuunneltua kun sykkeet tuppu 60 kamalan äkkiä, ja lähettiin sairaalaan.
Sitten mentiin ultraan kattomaan vauvan liikkeitä, no ei liikkunu ja aattelin jo mielessäni että tultiin liian myöhään.
Siitä lähettiin hätäsektioon heti ja muistan kun mua riisu 5 hoitajaa samaan aikaan ja heitteli mun vaatteita miehelle joka ihan järkkynä seiso nurkassa, myös luullen että meidän oma pieni vauva ei päässytkään tähän maailmaan.
Mä en saanu sanaa suustani ja kyyneleet vaan valu kun olin niin peloissani.
Leikkaussaliin ku päästiin niin siellä oli aivan kauheasti hoitajia ja lääkäreitä, en nyt laskemaan kerenny mutta oli niitä ainakin 10.
Sitten ne nukutti mut ja poika syntyi elossa (41cm ja 1.6kg). Ei hengittäny ja oli sininen ja tajuton, sai yhden apgarin pisteen ja sen sai hitaasta sykkeestä alle 60. Mutta elossa, pääasia.
Mua itseä sapetti suunnattomasti että pääsin katsomaan omaa lastani vasta vuorokauden kuluttua.
Meillä ei ollu kuitenkaan välimatkaa kun kaksi kerrosta, olis ne vaikka siirtäny mut sängyllä sinne keskososastolle.
Ja sit kaiken tän jälkeen ei tullu mieleenkään toi imetysjuttu kun kolmantena päivänä joku kätilö mulle mainitsi että on näitä siirrettäviä rintapumppuja, ja ihmetteli ettei kukaan mulle kertonu aikasemmin.
Mä pääsin sairaalasta neljän päivän päästä ja poika jäi sinne muutamaks viikoksi.
Maitoa tuli ihan hirveen paljon mutta mun nännit ei suostunu menemään sillein suppuun ja pojan suu oli niin kamalan pikkanen ettei saanu siitä kiinni ja käytin sitten rintakumia.
Olisin halunnu tosi paljon imettää ja silloin kun sain imettää niin oli se tosi ihanaa, mutta kun vauva oli niin pieni niin piti laittaa viidelle aterialle vuorokaudessa sellasta jauhetta ja sekottaa se tiettyyn määrään lämmintä maitoa, eli pulloruokintaa pääsääntösesti. Loppujen lopuks 3kk imetin pulloruokinnan lisäksi ja sitten poika päätti ettei halua tissiä ollenkaan ja pumppasin rintapumpulla niin pitkään kun maitoa tuli (varmaan 2-3 viikkoa)
Tämä ei todellakaan pidä olla mikään kauhutarina vaan synnytystarina siinä missä muillakin.
Ja nyt toivon että tämä raskaus sujuu hyvin ja pääsen synnyttämään alateitse (oli kivunlievitys mikä vaan tai käy sekin ettei ole ollenkaan) kunhan vaan saisin olla mukana omassa synnytyksessä ja saan sen oman vauvan syliin heti.
Toivon myös että tällä kertaa imettäminen onnistuu, mutta en ota siitäkään paineita.
Eli kun oikeastaan mä en oo itse synnyttäny niin yks asia mua jäi vähän kaivelemaan, että mitenkä se suoli tyhjennetään? antaako ne jonku kakannuslääkkeen ennen ponnistusta vai mitä?
Ainiin, ja Poika on siis nyt 2,5v ilonen, reipas, terve ja kova menemään
Oi voi kun tuli pitkä tarina
Edellinen raskaus oli loppua kohden hankala ja monta viikkoa kestävää epätietoisuutta miksi vauva ei kasva ja on niin huonovointinen. Siinä ei paljoa synnyttämiset kiinnostanu vaan huoli siitä pysyykö se vauva edes hengissä mahassa.
34+2 tuli sitten äkkilähtö sairaalaan kun vauva ei liikkunut mahassa vaikka kuinka heilutteli ja dopplerilla saatiin kotona kuunneltua kun sykkeet tuppu 60 kamalan äkkiä, ja lähettiin sairaalaan.
Sitten mentiin ultraan kattomaan vauvan liikkeitä, no ei liikkunu ja aattelin jo mielessäni että tultiin liian myöhään.
Siitä lähettiin hätäsektioon heti ja muistan kun mua riisu 5 hoitajaa samaan aikaan ja heitteli mun vaatteita miehelle joka ihan järkkynä seiso nurkassa, myös luullen että meidän oma pieni vauva ei päässytkään tähän maailmaan.
Mä en saanu sanaa suustani ja kyyneleet vaan valu kun olin niin peloissani.
Leikkaussaliin ku päästiin niin siellä oli aivan kauheasti hoitajia ja lääkäreitä, en nyt laskemaan kerenny mutta oli niitä ainakin 10.
Sitten ne nukutti mut ja poika syntyi elossa (41cm ja 1.6kg). Ei hengittäny ja oli sininen ja tajuton, sai yhden apgarin pisteen ja sen sai hitaasta sykkeestä alle 60. Mutta elossa, pääasia.
Mua itseä sapetti suunnattomasti että pääsin katsomaan omaa lastani vasta vuorokauden kuluttua.
Meillä ei ollu kuitenkaan välimatkaa kun kaksi kerrosta, olis ne vaikka siirtäny mut sängyllä sinne keskososastolle.
Ja sit kaiken tän jälkeen ei tullu mieleenkään toi imetysjuttu kun kolmantena päivänä joku kätilö mulle mainitsi että on näitä siirrettäviä rintapumppuja, ja ihmetteli ettei kukaan mulle kertonu aikasemmin.
Mä pääsin sairaalasta neljän päivän päästä ja poika jäi sinne muutamaks viikoksi.
Maitoa tuli ihan hirveen paljon mutta mun nännit ei suostunu menemään sillein suppuun ja pojan suu oli niin kamalan pikkanen ettei saanu siitä kiinni ja käytin sitten rintakumia.
Olisin halunnu tosi paljon imettää ja silloin kun sain imettää niin oli se tosi ihanaa, mutta kun vauva oli niin pieni niin piti laittaa viidelle aterialle vuorokaudessa sellasta jauhetta ja sekottaa se tiettyyn määrään lämmintä maitoa, eli pulloruokintaa pääsääntösesti. Loppujen lopuks 3kk imetin pulloruokinnan lisäksi ja sitten poika päätti ettei halua tissiä ollenkaan ja pumppasin rintapumpulla niin pitkään kun maitoa tuli (varmaan 2-3 viikkoa)
Tämä ei todellakaan pidä olla mikään kauhutarina vaan synnytystarina siinä missä muillakin.
Ja nyt toivon että tämä raskaus sujuu hyvin ja pääsen synnyttämään alateitse (oli kivunlievitys mikä vaan tai käy sekin ettei ole ollenkaan) kunhan vaan saisin olla mukana omassa synnytyksessä ja saan sen oman vauvan syliin heti.
Toivon myös että tällä kertaa imettäminen onnistuu, mutta en ota siitäkään paineita.
Eli kun oikeastaan mä en oo itse synnyttäny niin yks asia mua jäi vähän kaivelemaan, että mitenkä se suoli tyhjennetään? antaako ne jonku kakannuslääkkeen ennen ponnistusta vai mitä?
Ainiin, ja Poika on siis nyt 2,5v ilonen, reipas, terve ja kova menemään
Oi voi kun tuli pitkä tarina
Muokattu viimeksi:
