Synnytys ja imetys - näin etukäteen

Juu opettelin hengitystä, "synnytyslaulua" - tosin oon sellainen jännittäjä, että en mä niillä osaa niin hyvin rentoutua, kuin pitäisi. Katsoin mahdollisimman paljon nimenomaan luomusynnytysvideoita. Niin tietää, mitä odottaa, ja miten kauniisti asiat voi mennä niistä kivuistakin huolimatta. Ricki Laken the business of giving birth on youtubessa muistaakseni ilmaiseksi katsottavissa. Synnytysvideoita sieltä löytyy miljoona. Bebesinfon sivuilla on tosi hyvin luomupainotteista synnytystietoa. Spinning babies-sivuilla on harjoitteita synnytyksen ja lapsen optimaalisen asennon saamiseen. Tällä kertaa ajattelin myös lukea Ina May's guide to childbirth, mitä kovasti viimeksikin suositeltiin, mutta en sitten saanut aikaiseksi.

Mitä enemmän tietää siitä, kuinka synnytys luonnollisesti etenee, sen vähemmän tulee itse panikoitua. Mut kantoi läpi oikeastaan ajatus "jaksa vielä hetki." Mullehan yritettiin koko ajan tuputtaa puudutteita ja muutenkin musta oli aika penseä asenne kätilöillä luomusynnytykseen. Mm käskettiin kutsua sit ku tartten kivunlievitystä ja ku sanoin etten aio ottaa että milloin kutsun ni ei sanottu mitään. Luvattiin tulla myöhemmin eikä käyty, naureskeltiin vaan että sä et oo synnyttämässä vielä pitkään aikaan (ja sit mentiinkin saman tien ammeeseen kahdeksi tunniksi ja sieltä saliin).

Mielestäni olin viimeksikin hyvin etsinyt tietoa. Mutta sillä hetkellä kun alettiin puhua että se on joko oksitosiini tai imukuppi ja eppari ni otin oksitosiinin. Tällä kertaa toivoisin löytäväni myös doulan, jolta saisin tuohonkin hetkeen tukea ja rohkaisua, että hyvin menee. Kätilöiltä sitä näkyy olevan turha odottaa, heille hyvä luomusynnytys on vain riittävän nopea sellainen, vaikka muuten menisi kuinka luonnollisesti ja hyvin. Siinä synnytystilanteessa on rankkaa olla itse vielä oikeuksiensa valvojana, eli saisi olla joku muu hoitamaan ton puolen tällä kertaa että mulle riittää ihan synnyttää, siinäkin on musta tarpeeksi.
 
Mua auttoi siis nimenomaan se tieto että paitsi että se kipu on luonnollista niin sille on tarkoituksensa. Ja tosiaan - niin se kipu minua suojasi, ensisynnyttäjänä selvisin täysin ilman repeämiä, muutama pintanaarmu tikattiin mutta olisivat kuulemma parantuneet hyvin ilmankin. Rakkaus lapseen syttyi heti ja ekat kolme viikkoa leijuin pilvissä ihanan vauvani kanssa ja rakastin miestänikin niiiin lujaa. Ja siitä "kohtelusta" huolimatta olin todella tyytyväinen synnytykseeni ja siihen että pidin pintani, mikä tuntui aikamoiselta erolta valitettavan monen traumoihin ja repeämiin. Mä pystyin istumaan saman tien ja en tarvinnut edes Buranaa synnytyksen jälkeen.

En ollu matkustajana tai uhrina omassa synnytyksessäni, tosi moni tuntuu ajattelevan, että kyllä ne siellä sairaalassa tietää, miten synnytys hoidetaan. Vaikka ei luomuhenkinen oliskaan ni suosittelen liittymistä Aktiivinen synnytys-ryhmään Facebookissa (tuollaisista ryhmistä ja sivuista saa puhua, vain ne lasketun ajan ryhmien mainostamiset on kielletty :) ). Mikä jottei liittymään aksy ry:n jäseneksi. Niin vaikka haluaisikin puudutteet yms niin on itsellä tieto mitä eri toimenpiteet tekee ja voi tehdä itse tietoisen valinnan, mitä synnytykseltään toivoo.
 
Mun kaveri käy doulakurssin, jotta pääsee mun synnytykseen kun muuten ei kahta saa olla salissa. Aikasemmissa synnytyksissä ollut kummit mukana, nyt (valitettavasti) mies haluaa mukaan. Mutta tiedän, että mies siinä vaiheessa kuuntelee enemmän kätilöä kun mun toiveita, niin haluan ystäväni mukaan (josta tulee tämän vauvan kummi).
 
Eski etkö haluaisi miestäsi mukaan? Onko siihen joku syy? Anteeksi uteliaisuuteni.
 
Kaippa se on paljon ihmisestäkin ja miljoonasta muusta kiinni, et kuinka menee, mä en ole missään vaiheessa kolmen aiemman, enkä tän tulevankaan kanssa aikonut luomuilla, ei ole tullut repeämiä, eikä tikkejä, kolmosen syntymän jälkeen olin elämäni kunnossa heti ja lähdin omin avuin ja jaloin suihkuun sillä välin kun vauva pestiin ja toipuminen oli muutenkin nopea. Synnytyksen jälkeen pystyin heti istumaan, mulle tuotiin aamupala ja kahvi saliin ja ihan pöydän vieres istuin :) maito nousi nopeasti ja vauva imi alusta alkaen, jäi oikein hyvä muisto :Heartred vois luulla että olis vaikeaakin näin pienen ihmisen synnyttää (alle 160cm ja <55kg) mut toisin vain on :)
 
Antzeliina, tyttöjen isä oli sairaalakammoinen, siksi ystävät mukana. Nykyinen mies on liian mukava, ei varmasti uskalla vastustaa kätilöitä (esim en halua lisämaitoa, en vauvan pesua sairaalassa jne.) :) tartten jonkun joka pitää mun puolia, esim jos joudun sektioon. Ja mies ei puhu kunnolla suomea, niin pelkään että tulee senkin takia kommunikaatio ongelmia kätilöiden kanssa.
 
Huom. Ei kannata lukea, jos synnytys jännittää!!!
Mulla itsellä kesti esikoisen synnytyksessä avautumisvaihe yli 7h ja ammeen lisäksi otin tuon koko ajan ilokaasua ja sain 2x epiduraalia. Olin pyytämässä kolmatta annosta just vuorovaihdon aikana, joten jouduin odottamaan ja sitten olikin jo ponnistettava...täytyy kyllä tunnustaa, että ihan persiistähän se ponnistusvaihe oli, itselleni siis. Ja kyllä, olin aivan varma, etten tee ikinä toista lasta... Mutta niin kuin kaikki tietää, niin kyllä niitä toisia ja kolmansia ja...lapsia vaan tuppaa maailmaan tulemaan, vaikka kuinka synnytys sattuisi. Itse ajattelin sisuuntuneena siellä salissa, ettei kehitysmaiden äideillä ole epiduraaleja ja ilokaasuja eli mitä minä täällä ruikutan :sad001 Olin tosi pettynyt synnytykseen, koska en sitten pystynytkään liikkumaan loppusynnytyksestä saatikka että olisin synnyttänyt jakkaralla tai ammeessa. Ja sain sitä oksitosiiniakin silloin toisen epiduraalin jälkeen eli harmitti, kun jouduin turvautumaan kaikkeen mahdolliseen...

Imetin esikoista 1v2kk (eli ts. lopetin vasta noin kuukausi sitten kokonaan imettämisen). Täysimetin tosin vaan 4kk ikäiseksi, sitten sai jo kiinteitä lisäksi. Nyt olis tarkoitus totuttaa uusi tulokas myös pulloon, jotta äiti ei olisi ekaa vuotta kiinni iltoja vauvan nukuttamisessa...esikoinen hylkäsi pullon 2kk iässä, korvike tai lypsetty maito eivät kelvanneet ollenkaan...
 
Tosi kiva lukea teidän kokemuksia ja suunnitelmia, kun itsellä on vasta eka yritys kaukana edessä :happy: Oon kanssa lueskellut tuota elmiinan suosittelemaa bebesinfoa ja vielä tässä vaiheessa suunnittelen, että haluaisin täysin luomusynnytyksen. Saa nähdä sitten, mitä mieltä olen, kun itse tilanne on päällä. Mulla on kyllä tosi korkea kipukynnys, mutta kun ei ole mitään käsitystä, kuinka paljon se oikeasti sattuu.
 
Nyytikki, Meillä tytöt on kumpikin saaneet pumpattua maitoa pullosta. Tartten myös omaa aikaa. Onneksi on pumppaus sujunut hyvin. Toivottavasti tämäkin ottaa pullosta.
 
Kiitos Elmiina (ja muutkin!) tuosta "luomunäkökulman" valaisemisesta. En tosiaan ollut tuollaisiin lähteisiin tutustunut ennen esikoisen synnytystä. Nyt alkoi kiinnostaa. Eihän se tarkoita, että kivunlievitys tarttisi kokonaan hylätä.

Mulle palasi mieliin tässä tämän ketjun myötä, että itse asiassa kätilö sanoi synnytyksen aikana mun "selvinneen tosi pitkälle" ennen kuin tarttin niitä lääkkeitä (joista ilokaasu oli ensimmäinen). Olisiko ollut jotain 6-8cm auki (nyt en kyllä välttämättä muista oikein) ja siihen asti selvisin jumppapallolla kuuman suihkun alla. Kuuma vesi auttoi yllättävän paljon kipuihin, kun sen kohdisti just supistuksen aikana vatsaan. Tämä muistikuva palasi mulle vasta nyt, kun tähän asti muistelin lähinnä sitä kauheaksi kokemaani tilannetta, jolloin epiduraali yhtäkkiä lopetti vaikuttamasta ponnistusvaiheen aikana, ja kaikki kivut palasivat kun olin jo ehtinyt kuvitella ja asennoitua siihen että ilokaasulla ja epiduraalilla saan hoidettua synnytyksen loppuun ilman uusia suuria kipuja. Hätä tuli varmaan siitä yllätyksestä, kun kukaan (kätilö) ei kertonut mitä on tulossa. Ilmeisesti on olemassa jokin puudutus, joka auttaa ponnistusvaiheessa, mutta mulle sitä ei voitu antaa, koska vauva oli jo niin laskeutunut.

En ollut katsonut mitään synnytysvideoita etukäteen (paitsi yhden synnytysvalmennukseen kuuluneen), joten mulla ei ollut tarkkaa tietoa mitä miltäkin vaiheelta odottaa. Olin päättänyt etten lue netistä mitään "kauhutarinoita" ja katso videoita, koska olen aika herkkä sitten kuvittelemaan ja pelkäämään asioita etukäeen. Ajattelin, että on parempi ottaa synnytys sellaisena kuin se tulee, enkä sitten pelännytkään sitä etukäteen.

Mullakin on aika korkea kipukynnys, en ota helposti lääkkeitä (enkä synnytyksen jälkeenkään syönyt niitä panadol&burana-mixejä joita toivat). Harkkasupistuksiakin oli ollut pari viimeistä kuukautta. Varmaan mun kohdalla oli parempi näin, mutta nyt kun yksi synnytys takana, ja tiedän mitä se on ja mitä se voi olla, niin uskallan ehkä vähän paremmin perehtyä aiheeseen ja miettiä luomu-kivunlievitysvaihtoehtojakin.

Nyytikki minäkin lopetin esikoisen imetyksen vasta noin 1 kk sitten. Hän oli silloin 1v4kk. Meillä oli pullo muutaman kerran käytössä lypsetylle maidolle, jotta pääsin johonkin yhden imetysvälin ajaksi. Mutta tosi kiinni minäkin sitten vauvassa olin. Olen kyllä tyytyväinen siihen miten imetys sujui, joten toivon, että samalla lailla menisi tälläkin kertaa.
 
Juu, mäkin olen suorastaan ylpeä siitä, että sain/pystyin imettämään noin kauan :dance008 Mä annoin korviketta muutamia kertoja niinä tiheän imun kausina, kun tyttö oli reilun kk ikäinen (muistaakseni)...ihan vaan siksi, että imetin yhteen menoon monena yönä 5-6h ja olin ihan kuollut valvomisesta. No kun neuvolassa kuulivat (terkka ja lääkäri) tämän, totesivat he ettei missään nimessä kannata antaa korviketta tytölle, kun muutenkin paino nousee hienosti. No kun en antanut korviketta pullosta hetkeen, niin ei enää lypsettykään maito kelvannut. Eli siksi illat olin ihan kiinni ja nyt siis ajattelin totuttaa uuden tulokkaan lypsettyyn pullomaitoonkin.
 
Nyt kun on yksi synnytys takana, niin toivon, että osaisin suhtautua siihen kipuun paremmin enkä olisi niin nopeasti ottamassa lievityksiä. Noi teidän jutut luomusynnytyksestä kuulostaa jotenkin niin hienoilta...mä luulin itse pystyväni siihen, mut kyllä mä aika pian kun ekat kivuliaat supistukset alkoi (8h ennen lapsen syntymää) olin valmis ottamaan ilokaasua ammessa. Se riitti 3h, mutta sitten olin varma, että pyörryn ellen saa jotain vahvempaa. Mulla on kanssa aika herkkä kipukynnys, menkkakivutkin vie melkein tajun, jos en ota särkylääkettä. Nyt otan tavoitteeksi valmistautua henkisesti siihen kipuun, kiitos kaikista vinkeistä, joita jo olette laittaneet! :3some
 
Mulla tyttö tykästyi pulloon niin, että piti 1,5kk tissilakon. Monella on loppunu imetys siihen kokonaan :sad001 Mä sinnittelin ja pumppasin kunnes tuli komplikaatio minkä takia en voinu pumpatakaan ja se vaati pientä kirurgista operaatiota rintaan että pystyttiin jatkamaan.

En halua pelotella, mutta jos pulloa päättää antaa, niin kannattaa etukäteen tiedostaa, että se on imetykselle riski. Ettei tartte sit itkeä ettei kukaan kertonut vaan ymmärtää sen oman osuutensa imetyksen loppumisessa jos niin käy. Toki jos itelle se imetyksen jatkuminenkaan ei oo kovin tärkeää tai toivottavaa ni väliäkö tuolla, ei kaikki ota sitä niin vakavasti :)

Meilläkin meni alkuun molemmat hyvin kunnes alkoi hylkiä rintaa. Ja usein se kuulemma meneekin niin että alkaa vauva suosia jompaa kumpaa ruokintatapaa lopulta. Toisilla toki molemmat jatkuu menestyksellä rinnakkain. Mulla ei ikinä noussu maito tarpeeks vaikka kui paljon imetin ni sairaalassa saatiin luovutettua maitoa ja kotona korviketta imetyksen ohella. Mulle se oli pieni kuolema kun olin kovin halunnut täysimettää enkä siinä onnistunut vaikka mitä tein. Lisämaidoille oli lääketieteellinen tarve, valitettavasti.
 
Jos mun pitää valita imetys tai pullo, niin kyllähän se imetys on...tai parhaassa tapauksessa molemmat. Mä olisin halunnut täysimettää puolivuotiaaksi, mutta neuvolassa käskettiin antaa jo kiinteitä aiemmin, kun vauvan paino oli niin paljon pluskäyrällä...kuulemma sais vähemmän energiaa kiinteistä. Toisia taas käsketään aloittamaan kiinteät just sen takia, et lapsen paino on alhainen. Eli välillä kyllä menee ihan ristiin noiden neuvolantätien mielipiteet. Esim. ton tiheän imun kohdalla toisille nimen omaan suositeltiin korviketta ns. viimeisellä iltaimetyksellä, että saisi takuulla maitoa tarpeeksi, eikä joisi montaa tuntia putkeen...
 
Kirjottelenpa nyt tänne, kun on niin tuoreessa muistissa tuo edellinen synnytys... ja pikku hiljaa tässä alkaa uskomaan, et meitä todellakin voi olla ensjouluna 4 :D (nyt siis rv 5+2)

Ensinnäkin, nyt kun hormonithuurut on jo laskeutunut ja aikakin kullannut muistot (huikeet 5 kk), luulen et mun synnytys oli tyypillinen ekan synnytys. Pitkähkö latenssivaihe, alkoi supistelemaan tiistaina ja synnärille ke, poika syntyi to. Pituudeksi merkattu kuitenkin vain reilu 8 tuntia. Kivut oli jäätävät, mut siitä selvittiin, ponnitusvaihe 36 min eli pitkähkö sekin, vaik tuntu et vaan neljä supparia tuli. Isopäinen poika oli vaikea puskea ulos, varsinkin kun olin siinä kärvistellyt tiistaista asti. Kun pää oli ulkona loppu oli lasten leikkiä :) Ja se helpotuksen tunne. Eppari leikattiin ja sain toisen asteen repeämän, mut pystyin istuu jo seuraava päivänä, vaik tekihän tuo kipeetä :D nyt kuitenkin pelottaa, et kuinka toi alapää on sit oikeesti parantunut ja kuinka arpikudos kestäisi seuraava synnytyksen - kuitenkin vuosi on todella lyhyt aika parantua. Pitänee pyytää mahdollisesti synnytystapaarvioo... varsinkin jos on tulos isopää :D Muuten en kyllä osaa yhtään arvaillakaan millainen tää toka synnytys voi olla...

Ja mitä tulee imetykseen. Tän ekan kanssa oli oikein haastavaa ja metsään mentiin. Kolme kuukautta kuitenkin räpellettiin, kunnes lopetin imetyshommat ja mentiin pelkällä korvikkeella ja soseilla.(aloitin siis 3 kk iässä, kun on niin iso poika). Nyt oonkin sitä mieltä, jos imetys ei ota lähteäkseen niin en sillä stressaa. Toki haluan sen muutaman kuukauden yrittää ja katsoa miten edetään (toivottavasti myös tällä kertaa onnistuisi), mut jos on taas yhtä taistelua niin en kyllä pidä itseäni huonona äitinä, vaikka korvikkeella mentäisiinkin.

Jotenkin koen tän äitiyden sellasena "go with the flow", tai vauvan ja oman kehon jaksamisen keskitienä. Ei pidä liiaksi suunnitella, ettei sit tuu pettymyksiä. Ja ei sitä oikeasti voi ees suunnitella, ainakin meillä jokainen päivä on ihan uusi. Vauva kasvaa ja kehittyy, ja ite sitä vaan koettaa parhaansa pysyä mukana :D
 
Neuvoloista tosiaan saa ihan ristiriitaista tietoa, ja suurin osa neuvoista tuntuu perustuvan terkkarin omaan mielipiteeseen, ei minkään valtakunnan suositukseen. Terkkarienhan pitäis opastaa 6kk täysimetyksen toteutumiseen, neuvoa lisämaidon määrissä ja antotavoissa vain jos sitä tarvitaan esim huonon painonkehityksen vuoksi (pullo ei ole ainoa tapa, on myös muita, imetykselle vähemmän haitallisia tapoja ruokkia imeväisikäinen lapsi). Silti juurikin eräs tuttavani antoi pulloa kun terkkari neuvoi että hyvä ois siihenkin totuttaa ja heillä loppui imetys kauan ennen aikojaan. Eipä terkkari tullut maininneeksi eikä äidille edes tullut mieleen kyseenalaistaa, kerta neuvolassa suositeltiin.
 
Tosin who:n 6kk imetyssuositus perustuu lähinnä kehitysmaiden olosuhteille. Suomessa riittää 4-5kk (siis ravinnonlähtenä, immuniteetti).
 
THL:n suositus on 6kk eikä sitä ole muutettu. Ja aikaisintaan 4kk iässä jos on yksinomaan tai lähes täysin korvikeruokinnalla... Ihan Suomen suosituksista on kyse, mutta eihän niitä kukaan kuuntele.
 
Mulla esikoisen kanssa oli epiduraali ja oli melko miellyttävä synnytys, kakkosen kanssa sain spinaalin ja siitä jäi järkyt traumat koska spinaalin vaikutus loppui ponnistusvaiheessa ja ne oli kyllä elämäni tuskaisimmat 10 minuuttia! Tuntui että koko mun lantio räjähtää kappaleiksi :nailbiting: Kolmannen kohdalla oli toiveissa epiduraali juurikin tämän trauman takia mutta eivät jostain syystä saaneet laitettua sitä joten spinaalilla mentiin mutta se kesti onneksi loppuun asti ja oli todella miellyttävä synnytys sekin. todellakin toivon spinaalia tässä tulevassakin. Luomuponnistus kun on koettu niin en todellakaan enää ikinä sellaista halua. Kipukynnys mulla on erittäin korkea mutta tuo oli jotain aivan kamalaa :gen113
 
Juu, thl:n suositukset perustuu who:n suosituksille. Tarkoitinkin syitä suosituksen takana
 
Takaisin
Top