Muumimamma, ku puhuit syksystä, lyhdyistä ja joulusta, ni mä oon ollu samanlainen. Syksyn tullen laittanu himaa syyskuntoon ja alkanu odotella joulua. Ja värkänny jotain käsitöitä. Oon kans ihan hirmuinen jouluihminen. Mut nyt hädin tuskin huomaan, et on syksy, ja ahdistaa kattookin puutarhaan, et siel pitäis jotain tehdä.
Tähtipölyä, mä luin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sillo raskausaikana jo. Käsitin et se liittyy vauvaan ja angstit kohdistuu jotenki siihen. Mulla ei oo mtn vauvaa vastaan. Sen vattavaivat on helpottaneet ja se alkaa aina nauraa ja hymyilee ku näkee mut. Mä pusuttelen sitä päivät pitkät. Se on tosi luttana. Jos pistäis elämän uusiksi, lähtis vaikka sinne Italiaan, ni vauva tulis ehdottomasti mun mukaan. Mä en siitä luopuis.
Catlin, kyl mä poiskin täältä pääsen. Tänää kävin hierojalla, mut sekin meni jotenki siihen et "vittu, ku pitää käydä siellä et jaksaa kantaa vauvaa ja imettää kyljellään". Kävin katsastaa mun auton, ni samalla koitin jos saisin ajan. Mulla oli 3 kokoo liian pienet farkut jalassa, imetyspaita, ei rintsikoita... Mut muutama rusahdus kuului selästä.
Maria, mä oon miettiny just sua, et sä oot ottanu tän elämänmuutoksen lungisti. Et oo juurikaan valittanu mistään, vaan hoidat asioita päivänselvästi äitinä. Mä en just ois halunnu, et mun elämä alkaa pyörii pelkästään vauvan ympärillä, mut siihenhän tää just menee, kun parisuhdekin on viemärikamaa. Ei oo oikeen muutakaan mihin keskittyä. Ei siis oo aikaa tai voimia keskittyä muuhun.
En saa vaan jotenki tätä hommaa (=elämää) järjestykseen. Mä en jotenki nää mun elämää tyydyttävänä nyt tai tulevaisuudessa. Ja pelkään ihan kuollakseni et vauvalle sattuu jotain. Äijä on alkanu vetää röökiä töissä, enkä tykkää et se nukkuu samassa sängyssä johon otan pojan aamulla mun viereen. Kun kätkyt-kuolemalla ja röökaamisella on yhteys. Mulla on jotenkin huono omatunto siitäkin, etten oo töissä ja stressaan et mikä tilanne siellä on ku palaan töihin. Tai et onks niitä enää, joudunko aloittaa alusta. Siis joo, kiteytettynä, kaikkia mahdollisia pelkotiloja on. Pitää varmaan saatana jotku lääkkeet hommata...
Nykin muuten pitäis olla nukkuu, vauva on ollu jo 2h sängyssä, mut en osaa mennä. Täällä pohdiskelen et mitähän sitä tekis nyt ku on "omaa aikaa". Ja päädyn siihen, et en mitään.