Plus tähän myös osanottoMä kylvetin aamulla vauvan ja annoin siksi ajaksi taaperolle sormivärit ja paperin kylppärin lattialle.
Arvaatte varmaan,että loppupäivän kuuraan sekä lasta,että kylppäriä puhtaaksi.
Synnyttäneet --40+++
- Ketjun aloittaja maria75
- Aloituspäivämäärä
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Mä kanssa hermoilen, että vauvalle sattuu jotain..
! Pelkään, että mä tai mies pudotetaan se, kompastutaan vauva sylissä rappusissa, joita tässä talossa kolmen asuinkerroksen takia on pakko rampata, tai kolautan vauvan pään johkin ovenkarmiin tms..! Yöllä vauva nukkuu alkuyön omassa sängyssään, mutta loppu yöksi otan pesän kanssa meidän väliin. Silloin hermoilen, ettei mies unissaan kierähdä vauvan päälle, huitaise kädellään tms. Herätän ja hätistelen aina välillä sitä kauemmaksi,heh! Onhan tämä välillä vähän neuroottista, mutta kuten edellä todettiin, äiti kantaa huolta lapsestaan jo masuajasta aina hautaan saakka..! :)
! Pelkään, että mä tai mies pudotetaan se, kompastutaan vauva sylissä rappusissa, joita tässä talossa kolmen asuinkerroksen takia on pakko rampata, tai kolautan vauvan pään johkin ovenkarmiin tms..! Yöllä vauva nukkuu alkuyön omassa sängyssään, mutta loppu yöksi otan pesän kanssa meidän väliin. Silloin hermoilen, ettei mies unissaan kierähdä vauvan päälle, huitaise kädellään tms. Herätän ja hätistelen aina välillä sitä kauemmaksi,heh! Onhan tämä välillä vähän neuroottista, mutta kuten edellä todettiin, äiti kantaa huolta lapsestaan jo masuajasta aina hautaan saakka..! :)
Sirpa40
Sukkela juttelija
Tää on hyvä kirjoitus. Et varmaan silloin ajatellut, et mitäs vittua tuli tehtyä ku tuli eka vauva. Hoidit vaan hommat, kun olit lapsia halunnut. Mä ostin kerran yhden yrityksen, tein 10-14h työpäiviä noin 9kk ajan. En silloin valittanu pätkääkään, hommat piti hoitaa. En osannu varautuu sellaiseen työmäärään, mut mulla oli selkeä tavoite. Nyt jälkeenpäin mietin, et hullu! En enää lähtis samaan.
Jostain syystä mä en pääse samaan moodiin tän vauva-projektin kanssa. En varmaan sit halunnutkaan tätä tarpeeksi tai tavoite on jotenki hämärtyny. Tietty ku multa puuttuu se rakkaussuhde, joka ois ollu aika oleellinen tässä yhtälössä. Kyl mäkin varmasti imuroisin ja laittaisin sapuskaa ihan tosi pulusena, jos rakastaisin miestäni yli kaiken ja uskoisin yhteiseen tulevaisuuteen. Ja hänen kotiintulonsa olisi päivän kohokohta.
Yölento, toi sun kehotus on päivänselvä juttu. Mut miten sen nyt tehtiinkään, on unohtunu.
Mä kaivoin vähän itsensäkehittämiskirjoja esiin. Onko teistä ketään harrastanu niiden lukemista? Vielä ku sais pari timmaa päivässä aikaa lukee niitä...
Sirpa, ei siihen kirjoja tarvita. Aina kun on hyvä hetki, niin muistuttaa itseään siitä ja kehuu itseään aina kun vähänkin mahdollista. Minulle ne kehut tulee esim siitä kun muistan juoda vettä, pystyn kävelemään portaita, tyhjennän tiskikoneen. Joku muu saattaa vaatia itseltään enemmän, mutta kun on tyytyväinen vähään, saa iloita useammin.
T
Tähti ★
Vieras
Minustakin äitiys tehnyt rennomman, se tapahtui jo raskausaikana, työnteko muuttui vähemmän tärkeän tuntuiseksi ja nyt ei työt kiinnosta yhtään. Mulle oli ennen tärkeää saavuttaa asioita töissä, opetella uusia juttuja ja "kytätä" seuraavaa siirtoa uralla etenemiseksi.. Joskus vuosia sitten olin varma, että mies jää vauvan kanssa kotiin, heti kun se syntyy tai laitan päiväkotiin, heti kun ottavat sisään. Tämä kaikki on muuttunut, haluaisin olla lapsen kanssa kotona vaikka sen viisi vuotta, jos vain voisin :)
Tämä on niin ihanaa aikaa senkin puolesta, ettei tarvitse juosta oravanpyörässä, vaan saa olla kotona tekemättä mitään. Yölento tiivisti hyvin tuohon, miten tärkeää on elää hetkessä! :)
T
Tähti ★
Vieras
Sirpa :) Pystyn samaistumaan suhun tuossa työntekohommassa, aikoinaan painoin kanssa 10-14tuntisia työpäiviä ja olin puhelimen tavoitettavissa 24h, ja kyllä sähköpostia tuli ja puheluitakin ihan yöllä, kun toimittiin eri aikavyöhykkeiden puitteissa ja " lentävä kiire " oli jatkuvaa. Sitä ehti kestää useamman vuoden, kunnes tajusin, että oon ihan hullu!
Joten vaihdoin alaa vähemmän hektiseen, jossa nyt olen...Vaihdon jälkeen en suostunut enää ylitöihin, vaan aloin arvostamaan itseäni. Tein työni hyvin ja se tarkoitti työaikaa, ei oman vapaa-ajan uhraamista työnantajalle. Kas...tämä huomattiin ja sain yllättäen työtarjouksen, jota en olisi osannut aaavistaa, otin työn vastaan ja palkka nousi reippaasti. Se oli elämäni paras siirto työnsaralla ja tästä työpaikasta olen nyt onnellisesti äitiyslomalla :)
T
Tähti ★
Vieras
Sirpa :) Tässä minusta ihan hyviä mietteitä, kun kysyit itsensä kehittämiskirjoista..
https://fi.m.wikiquote.org/wiki/Zen-sananlaskuja
https://fi.m.wikiquote.org/wiki/Zen-sananlaskuja
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Mä oon kans painanut hullun tunnollisesti töitä viimeiset 17 vuotta, enkä ole normi vuosilomien lisäksi pitänyt mitään vuorotteluvapaita, tehnyt osa-aikaista työpäivää tms. Olen onneksi saanut olla myös erittäin terve, joten sairaspoissaolojakin on työhistoriassani minimaalisen vähän! Olen vuosien varrella tehnyt pirusti ylitöitä, tuonut töitä kotiin ja hössöttänyt kaikkea ylimääräistä. Nyt tämä kotoilu tuntuu niin hyvältä vastapainolta, kun ei tosiaan ole juuri mitään pakollista aikataulua, ellei tarvitse lähtee neuvolaan tms.:) Voidaan nukkua myöhään, jos nukuttaa tai kukkua iltamyöhäseen! :) Jopa viikonpäiviä tarvii välillä miettiä, onko nyt maanantai vai perjantai,heh.. :) Ja kalenteri on aika tyhjää täynnä... :)
Nyt puhutaan paljon hetkessä elämisen taidosta ja monessa paikassa on tarjolla mindfullness -kursseja. Lasten kanssa olisi palkitsevampaa olla, kun osaisikin aina olla läsnä hetkessä eikä murehtia ja miettiä tulevaa tai mennyttä tai yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. En kyllä väitä pystyväni. Mut lapsilta voi myös yrittää oppia mm. sitä. Nehän elävät hetkessä. Havaitsevat ympäristöään ja näkevät kiinnostavia juttuja kaikkialla, pysähtyvät ihmettelemään ilman kiirettä.
Ainakin voi yrittää tiedostaa sitä, jos jatkuvasti kiirehtää miettimään seuraavaa hetkeä tai tapahtumaa. Mutta kyllähän se on myönnettävä, että on kiva, kun on tulossa ja suunnitteilla jotain kivaa esim.viikonlopuksi. Mutta silti vois oppia elämään enemmän tässä ja nyt ja ajatella että elämä on nyt ja kehittää joka päivälle jotain, mistä pitää, vaikka oliskin raskaan tuntunen vaihe elämässä.
En tiedä saitteko ajatuksesta kiinni
Ainakin voi yrittää tiedostaa sitä, jos jatkuvasti kiirehtää miettimään seuraavaa hetkeä tai tapahtumaa. Mutta kyllähän se on myönnettävä, että on kiva, kun on tulossa ja suunnitteilla jotain kivaa esim.viikonlopuksi. Mutta silti vois oppia elämään enemmän tässä ja nyt ja ajatella että elämä on nyt ja kehittää joka päivälle jotain, mistä pitää, vaikka oliskin raskaan tuntunen vaihe elämässä.
En tiedä saitteko ajatuksesta kiinni
Mä oon jonkun verran harrastanut noita itsensäkehittämis- ja filosofointikirjoja. Jos et oo lukenu, niin suosittelen "Havahtuminen" -kirjaa. Se voi paikoin vaikuttaa jopa "hengelliseltä", mutta kirjassa selitetään että se hengellisyyskin voi olla erilaista kuin miten ihmiset yleensä sen käsittävät. Siinä hilpeän suorasti käsitellään ihmisyyden eri teemoja.
T
Tähti ★
Vieras
Nyt puhutaan paljon hetkessä elämisen taidosta ja monessa paikassa on tarjolla mindfullness -kursseja. Lasten kanssa olisi palkitsevampaa olla, kun osaisikin aina olla läsnä hetkessä eikä murehtia ja miettiä tulevaa tai mennyttä tai yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. En kyllä väitä pystyväni. Mut lapsilta voi myös yrittää oppia mm. sitä. Nehän elävät hetkessä. Havaitsevat ympäristöään ja näkevät kiinnostavia juttuja kaikkialla, pysähtyvät ihmettelemään ilman kiirettä.
Ainakin voi yrittää tiedostaa sitä, jos jatkuvasti kiirehtää miettimään seuraavaa hetkeä tai tapahtumaa. Mutta kyllähän se on myönnettävä, että on kiva, kun on tulossa ja suunnitteilla jotain kivaa esim.viikonlopuksi. Mutta silti vois oppia elämään enemmän tässä ja nyt ja ajatella että elämä on nyt ja kehittää joka päivälle jotain, mistä pitää, vaikka oliskin raskaan tuntunen vaihe elämässä.
En tiedä saitteko ajatuksesta kiinni
Catlin :) Hyvin tuosta sai kiinni. Kyllä jostain kurssista voisi olla hyötyä :)
Mulla juttu lähtee taas vähän hapuilemaan, mutta myös ( ainakin itse koin ) se, että tietoisesti jättää esim. työt töihin, niin sillä on suuri vaikutus. Mä oon ainakin havainnut sellaisen, että työmailla helposti lähdetään vaatimaan siltä, joka on valmiin tekeen enemmän ja kiltisti kantamaan töitä kotiin, niin jatkossa vaaditaan aina enemmän jne... Mullakin olisi siis yhä mahis liikkua läppäri ja työpuhelin kainalossa ( nyt äitiyslomallakin), mutta koska töissä tekee selväksi, että työaika on sen 8tuntia päivässä, niin kyllä kaikki uskovat asian. Silloin tekee parhaansa ja jatkaa taas seuraavana päivänä, eikä funtsi työasioita kaikkia koti-iltoja....
Yhdellä kaverilla on todellinen ongelma siinä, ettei kukaan ( heidän tiimissä, iso konserni) uskalla pitää edes kunnolla kesälomia, tai olla sairaana, koska kaikki kyttäävät toisiaan jatkuvan YT:n takia jne...Hänelläkin on pienet lapset ja yrittää selviytyä siellä jaksamisen äärirajoilla. On varmasti vaikea olla kotona läsnä, jos seuraava työpäivä valmiiksi "vituttaa"..
MS74
Sukkela juttelija
Mä jouduin tekee perhepedissä niin että nukun miehen ja vauvan välissä ja syötän yhest rinnasta koko yön. Mun mies nukkuu niin sikeesti et yks yö heräsin sihe kun vauva oli sen käsivarren alla. Ei hän tietty sille mitää voi mutta ennenku sattuu pahemmin ni nukun välis.Mä kanssa hermoilen, että vauvalle sattuu jotain..
Miiuli77
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä kävin tänään lekurissa jälkitarkastus hommissa..Mulla kun ei sitä maitoa oikein Oo tullut kunnolla missään vaiheessa ja nyt vielä vähemmän..Selvis et Mulla on jo kroppa kääntynyt normi modelle ja Tri sano et parin vkon siään varmaan alkaa menkat..munasarjat oli jo täydessä toiminnassa..ihan hyvä, saa aloittaa minipillerit..muuten oli kaikki ok ja puolen vuoden päästä uus uä ja sit jos kaikki on jo ok niin voi alkaa suunnitella numero kakkosta
Tänään oli 4kk neuvola. Tosin tyttö täyttää 4kk viikon päästä, mutta tällä viikolla oli lääkäri käymässä. Kaikki oli hyvin ja kehui tytön vahvaa ihoa. Velliä kuulemma voisi vähitellen alkaa antamaan. Painoa ei ollut tullut kuin noin 250g 3 viikossa. Paino on vielä +2 käyrällä pituuteen nähden, joten huolta ei ole. Tosin paino on käyrällä tullut alaspäin nyt parilla käynnillä joten sen takia voisi aloittaa vellit. Kiinteiden aloittaminen 5kk iässä on kuulemma ihan ok kun kysyin, että silloin haluaisin ne aloittaa.
Strategiset mitat 4kk: 5660g (3486) ja 59 cm (49). Eli pieni ja simpsakka tyttö. Kasvaa kuitenkin omalla käyrällään normaalisti
Mä en tiedä mikä on ollut äitiydessä vaikeinta. Välillä tuntuu että kaikki ja välillä ettei mikään. Eniten edelleen harmittaa se ettei meillä ole enää yhteistä aikaa eikä päästä kahdestaan mihinkään. Meillä ei ole isovanhempia jotka pystyisivät lasta hoitamaan ja kaverit on luvannu hoitaa sitten kun iso ja päässyt vaipoistaan. Mä olen kaikki päivät kotona ja lähinnä ootan et mies tulee töistä. Tässä samalla sohvalla on tullu istuttua päivästä toiseen siitä asti kun paksuksi pamahdin. Raskaana ollessa vitutti eikä tasan kiinnostanu tehdä mitään ja nyt taas päivät menee imettäessä. Mä totuin viime vuodet menemään ja harrastamaan mieheni kanssa enkä ole juuri kavereitani tavannut kuin pari kertaa vuodessa. Niillä oli perhe-elämänsä ja koska mua ei lapset kiinnostanu niin en niitten kanssa paljoa ollu tekemisissä. Jos oli illanviettoja niin ei siellä sitten muusta puhuttu kuin lapsista eli mä lähinnä vaan istuin kuuntelemassa muiden juttuja. Työ ja opiskelu vei suurimman osan ajasta. Just edellisenä vuotena oli projektin käynnistys ja tein 16h työpäivää pitkään. Sitä ennen opiskelin ja opinnot jäi tauolle lopputyötä vajaana työkiireiden takia. Viime keväänä oli tarkoitus valmistua mutta en pystyny edes aloittamaan lopputyötä raskauden takia eli sinne meni opiskeluoikeus ja tutkinto jäi saamatta. Tosin mä opiskelin et saisin paremman työn, mutta sekin jää nyt haaveeksi. Lapsen kanssa ei voi myöskään tehdä joustavia työpäiviä joten joka joulukuussa kun on yt:t niin tuskin mulla on puolta vuottakaan työpaikkaa kun ens syksynä palaan töihin. Meille ei normaalisti palkata alle 40v naisia koska työ on sellaista että homma on saatava päivän aikana tehtyä ja kiirepäivinä sitten menee monesti ylitöiksi. Siinä on sitten turha kitistä että lapsi on haettava tarhasta. Mä sain aikoinaan paikan kun ilmotin etten lapsia tee vaikka olinkin vasta kolmekymppinen. Olin muuten ensimmäinen 20 vuoteen joka jäi äitiyslomalle. Kävin elokuussa työpaikalla näyttämässä tyttöä ja "toimistontytöt" kyllä ihasteli sitä, mutta muutama ihminen ei enää edes tervehtinyt. Jäi aika paskamaku siitä reissusta.
Strategiset mitat 4kk: 5660g (3486) ja 59 cm (49). Eli pieni ja simpsakka tyttö. Kasvaa kuitenkin omalla käyrällään normaalisti
Mä en tiedä mikä on ollut äitiydessä vaikeinta. Välillä tuntuu että kaikki ja välillä ettei mikään. Eniten edelleen harmittaa se ettei meillä ole enää yhteistä aikaa eikä päästä kahdestaan mihinkään. Meillä ei ole isovanhempia jotka pystyisivät lasta hoitamaan ja kaverit on luvannu hoitaa sitten kun iso ja päässyt vaipoistaan. Mä olen kaikki päivät kotona ja lähinnä ootan et mies tulee töistä. Tässä samalla sohvalla on tullu istuttua päivästä toiseen siitä asti kun paksuksi pamahdin. Raskaana ollessa vitutti eikä tasan kiinnostanu tehdä mitään ja nyt taas päivät menee imettäessä. Mä totuin viime vuodet menemään ja harrastamaan mieheni kanssa enkä ole juuri kavereitani tavannut kuin pari kertaa vuodessa. Niillä oli perhe-elämänsä ja koska mua ei lapset kiinnostanu niin en niitten kanssa paljoa ollu tekemisissä. Jos oli illanviettoja niin ei siellä sitten muusta puhuttu kuin lapsista eli mä lähinnä vaan istuin kuuntelemassa muiden juttuja. Työ ja opiskelu vei suurimman osan ajasta. Just edellisenä vuotena oli projektin käynnistys ja tein 16h työpäivää pitkään. Sitä ennen opiskelin ja opinnot jäi tauolle lopputyötä vajaana työkiireiden takia. Viime keväänä oli tarkoitus valmistua mutta en pystyny edes aloittamaan lopputyötä raskauden takia eli sinne meni opiskeluoikeus ja tutkinto jäi saamatta. Tosin mä opiskelin et saisin paremman työn, mutta sekin jää nyt haaveeksi. Lapsen kanssa ei voi myöskään tehdä joustavia työpäiviä joten joka joulukuussa kun on yt:t niin tuskin mulla on puolta vuottakaan työpaikkaa kun ens syksynä palaan töihin. Meille ei normaalisti palkata alle 40v naisia koska työ on sellaista että homma on saatava päivän aikana tehtyä ja kiirepäivinä sitten menee monesti ylitöiksi. Siinä on sitten turha kitistä että lapsi on haettava tarhasta. Mä sain aikoinaan paikan kun ilmotin etten lapsia tee vaikka olinkin vasta kolmekymppinen. Olin muuten ensimmäinen 20 vuoteen joka jäi äitiyslomalle. Kävin elokuussa työpaikalla näyttämässä tyttöä ja "toimistontytöt" kyllä ihasteli sitä, mutta muutama ihminen ei enää edes tervehtinyt. Jäi aika paskamaku siitä reissusta.
Onpa täällä ollut tosi hyviä kirjoituksia äitiydestä! Elämäntäyteisiä, lämpimiä ja tosia
Omasta mielestäni äitiys on niin moninaista ja ihmeellistä - samaan aikaan upeaa ja hämmentävää. Tai eiväthän nuokaan sanat ole toistensa vastakohtia. Tunteiden kirjo on hurja. Ja saakin olla. Aina se ei ole helppoa muistaa, mutta yritän ajatella, että varsinkin vauva-aikana lähes kaikki tunteet ovat normaaleja, vaikka välillä tuntuukin, että aivot ja hormonit tekevät temppujansa. On hämmentävää, miten samat pienet ihmiset tarjoavat maailman suurimman rakkauden tunteen ja välillä hampaita kiristävää suuttumusta... :) Suuttumusta taitaa tosin joka äidillä seurata syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne, vaikkei pitäisi. Itse uskon, että noilla kahdella on suuri merkitys siihen, miksi välillä tuntuu raskaalta. Sen väsymyksen lisäksi. Yritän vähitellen itse noudattaa ajatusta, johon törmäsin jossain: pyrin, etten miettisi, miten riitin ja olin tänään, vaan että "yes! Tästäkin päivästä selvisin hienosti hengissä, lapset on ruokittu, on käyty ulkona ja ehditty vähän leikkiä ja molemmat nukkuvat nyt turvassa rauhallisena." :)
Joskus kun on aivan poikki ja turhautunut, niin lapset silti jollain jutulla saavat hymyn huulille - se on aika ihanaa. Kun esikoinen juoksee päiväkodin portille minut nähdessään: "äiti, äiti, äiti, aurinko paistaa!" tai kuopus hymyilee tai painautuu ihan lähelle, niin kyllähän siinä sydän joka kerta sulaa. Sellaista palautetta ei töissä saa. Itsellä on ihan kiva, mutta kiireinen työ, ihanat työkaverit jne. Kummasti sitä lapset tosiaan pistää perspektiiviin työtä, ylitöitä ja työstressiä ja hyvä niin. Tajuaa ainakin vähän paremmin, että ei se maailma lopu, vaikka tästä nyt lähden.
Tsemppiä ja voimia siskot, olemme parhaita!! :)
Omasta mielestäni äitiys on niin moninaista ja ihmeellistä - samaan aikaan upeaa ja hämmentävää. Tai eiväthän nuokaan sanat ole toistensa vastakohtia. Tunteiden kirjo on hurja. Ja saakin olla. Aina se ei ole helppoa muistaa, mutta yritän ajatella, että varsinkin vauva-aikana lähes kaikki tunteet ovat normaaleja, vaikka välillä tuntuukin, että aivot ja hormonit tekevät temppujansa. On hämmentävää, miten samat pienet ihmiset tarjoavat maailman suurimman rakkauden tunteen ja välillä hampaita kiristävää suuttumusta... :) Suuttumusta taitaa tosin joka äidillä seurata syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne, vaikkei pitäisi. Itse uskon, että noilla kahdella on suuri merkitys siihen, miksi välillä tuntuu raskaalta. Sen väsymyksen lisäksi. Yritän vähitellen itse noudattaa ajatusta, johon törmäsin jossain: pyrin, etten miettisi, miten riitin ja olin tänään, vaan että "yes! Tästäkin päivästä selvisin hienosti hengissä, lapset on ruokittu, on käyty ulkona ja ehditty vähän leikkiä ja molemmat nukkuvat nyt turvassa rauhallisena." :)
Joskus kun on aivan poikki ja turhautunut, niin lapset silti jollain jutulla saavat hymyn huulille - se on aika ihanaa. Kun esikoinen juoksee päiväkodin portille minut nähdessään: "äiti, äiti, äiti, aurinko paistaa!" tai kuopus hymyilee tai painautuu ihan lähelle, niin kyllähän siinä sydän joka kerta sulaa. Sellaista palautetta ei töissä saa. Itsellä on ihan kiva, mutta kiireinen työ, ihanat työkaverit jne. Kummasti sitä lapset tosiaan pistää perspektiiviin työtä, ylitöitä ja työstressiä ja hyvä niin. Tajuaa ainakin vähän paremmin, että ei se maailma lopu, vaikka tästä nyt lähden.
Tsemppiä ja voimia siskot, olemme parhaita!! :)
Satru
Sukkela juttelija
Tuokin kuuluu siihen äitiyteen..pelko lapsen puolesta. Ja kun tää vauva-aika on ohi, pelot ei lähde,ne vaihtaa vaan kohdetta. Sitten pelätään muita asioita ja mitä isommaksi tulee, sitä erillaisemmaksi pelot tulee. Aina sitä on lastensa puolesta huolissaan, vaikkei se nyt silleen enää isompana joka päivä oliskaan mielessä, mutta kyllä mä olin huolissani kun isommat meni kouluun. Pelkäsin koulukiusaamista (jota en sitten yrityksistä huolimatta pystynyt estämään ), koulussa pärjäämistä ym, ym. Vielä ei oo mun esikoinen seurustellut kertaakaan, mutta kun sen aika tulee, niin arvatkaa murehdinko sitä sitten, että kohtelevat toinen toistaan hyvin ja kuinka sydänsuruja sitten hoidetaan jne jne. :) Mä en tällä hetkellä itse pelkää niinkään vauvan puolesta, paitsi öisin välillä tarkistan että hengittää (on äänekäs nukkuja, joten yleensä sitä ei tarvi tehdä), mutta toi taapero. Se on sellanen häslä, että koko ajan saa olla varuillaan missä liikkuu. On nopeesti auton alla tai joku pyöräilijä ajaa päälle, tippuu korkealta päälleen, kaatuu naamalleen..tälläisiä ajattelen joka päivä kun on vilkas tyttönen. Illalla huokaan helpotuksesta kun taas päivä selvitty kunnialla läpi :)
), koulussa pärjäämistä ym, ym. Vielä ei oo mun esikoinen seurustellut kertaakaan, mutta kun sen aika tulee, niin arvatkaa murehdinko sitä sitten, että kohtelevat toinen toistaan hyvin ja kuinka sydänsuruja sitten hoidetaan jne jne. :) Mä en tällä hetkellä itse pelkää niinkään vauvan puolesta, paitsi öisin välillä tarkistan että hengittää (on äänekäs nukkuja, joten yleensä sitä ei tarvi tehdä), mutta toi taapero. Se on sellanen häslä, että koko ajan saa olla varuillaan missä liikkuu. On nopeesti auton alla tai joku pyöräilijä ajaa päälle, tippuu korkealta päälleen, kaatuu naamalleen..tälläisiä ajattelen joka päivä kun on vilkas tyttönen. Illalla huokaan helpotuksesta kun taas päivä selvitty kunnialla läpi :)En mä ole jättänyt muuta elämää täysin pois. Tällä viikolla on suunnitelmissa lähteä leffaan ja viettää iltaa kahdestaan siskon kanssa. En kyllä siltikään pystyisi varmaan olemaan yötä erossa pojasta vielä, että nostan hattua sulle Sirpa siitä. Mä olen kehittänyt ja kehittämässä aktiivitettia itselleni kotona ja kodin ulkopuolella. Ensi viikolla tarkoitus olisi treffata muita mammoja ja käydä Turun kirjamessuilla. Seuraavalla viikolla olisi mahdollisesti Hesan reissu. Mä en kyllä heti synnytyksen jälkeen ollut valmis lähtemään mihinkään. Mulla oli myös oma auto seisonnassa.Käytiin kuitenkin anoppilassa ja mun äidin luona sekä kävin työkavereita tapaamassa. Asumme 35 km päässä kaupungin huvituksista, joten meiltä joutuu aina ajelemaan vähintään 15 km lähimpään isompaan kauppaan. Vaikeinta oli jättäytyä töistä pois, kun elämä on ennen pyörinyt työn ympärillä. Nyt lokakuussa jään pois työelämästä hoitovapaalle elokuun loppuun 2017 asti.Syys- ja lokakuun 2017 pidän lomaa ja marraskuussa 2017 on tarkoitus näillä näkymin palata töihin, jos ei tule jotain muutoksia. Mun työ on vuorotyötä ilta ja aamuvuorossa, joten hyvin vähän on silloin pojalle enää aikaa. Vastuu pojan hoidosta on silloin joka toinen ilta isällä. Haluan nauttia nyt tästä äitiydestä, kun on mahdollista olla pojan kanssa.Sirpa :) Oon samaa mieltä, kun kirjoitat Mariasta...Ihmettelen, miten hän pystyy jättämään aivan kaiken muun elämän totaalisesti pois. Ihan respect!!
Muokattu viimeksi:
KuuKassius
Näppärä viestien naputtelija
Opiskeluoikeuden saa anoa takasin, vaikka ois tuhat vuotta sitte ite eronnu ja varsinkin lähellä valmistumista olevat yleensä otetaankin ainakin amkeissa, kun niiden rahoitus riippuu valmistujista (mm.). Jos taas opintoaika loppu kesken, niin sit voi käyttää vaikka avoimen väylää hakiessa opiskelupaikkaa.
Samoja opintoja voi myös käyttää hakiessa vaikka toisenkin amkin avoimeen hakuun, mutta sillon voi uusia opintojaksoja tulla opiskeltavaks, kun kaikki vanhat ei siirry suoraan.