Synnyttäneet --40+++

[Marituuli]

Hello! :) Jatkan tänne, onko teidän vauvoilla lempparimusaa -biisiä?

Meillä on Saku Sammakko lemppari, siitä poika todella tykkää...

En tiedä onko lemppari mutta ainakin joutuu kuuntelemaan paljon hämähämähäkkiä.. laulan sitä aina kun laitan poikaa nukkumaan. Se oli ensimmäinen lastenlaulu joka 10 vuoden tauon jälkeen tuli mieleen ja siihen sitten jumituin kun aloin sitä laulamaan pojalle kun sillä oli mahavaivoja ja jouduin kantamaan ympäriinsä. Nykyään tietää jo että yritän nukuttaa jos laulan sitä ja jos ei halua nukkua niin alkaa kapinahuudon heti. Toinen lemppari on jänis istui maassa ja nimenomaan siskon esittämänä pomppujen kera.

 

[Tähti ★]

Sirpa :) Miten teillä meni Ristiäiset? Toivottavasti kaikki meni, kuten piti

Haluun sanoo sulle, että kaikki tässä elämässä ei ole ruusuilla tanssia, älä vaan odota liikoja mieheltä! Jos et saa haluamaasi, hankit sen itse!! Sun saavutukset ei kuulu muille, kun sulle itsellesi
Silti te voitte olla yhdessä onnellisia

T: Tähti-73

 

[Sirpa40]

Miten muuten te muut koette vauva-arjen? Mikä on haastavinta?
Vauvanhoito sinänsä musta ei ole vaikeaa tai raskastakaan, enemminkin kun pitää tehdä kaikenlaisia kotitöitä. Ruuanlaittoa, pyykkäystä, siivousta, läksyjä isompien kanssa , kaupasskäyntiä ym...
Miten sä Justmom selviät siitä? Pliis kerro, et sulla käy kotiapulainen!

Nii, eihän vauvan kanssa oleminen, jos ei oo vattavaivainen, oo silleen vaikeeta. Raskaaksi sen tekee se, ettei oo omaa elämää. Tai ei voi suunnitella mitään ku ei oo mtn rytmiä. Nukkumattomuus on mulle vaikeinta. Se, et ku on himassa ni ei voi kuitenkaan relata. Mulla ei oo nyt mitään mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Mitään kivaa siis. En kyl tiedä nyt sitäkään, et mitä se kiva olis. Mitä enempi oon himassa, sitä vähemmän mun tekee mieli lähteekään mihinkään. Ja nyt mä oon alkanu syömään. Näin ne kilot sitte varmaan naisille tulee...

 

[Muumimamma-74]

Meillä poitsun lemppareita taitaa olla mm. tuiki, tuiki tähtönen ja urpon&turpon laulut, joita hoilotin hälle jo masussa ollessaan.. :)

 

[Yölento]

Sirpa, entä jos se kiva ja oma elämä onkin nyt kotona? Vauvalle tulee rytmi muutamassa kuukaudessa ja sitten vauvankin kanssa voi lähteä suunnitellusti johonkin. Jos haluaa. Vauvan kanssa voi myös tehdä aika paljon kivoja asioita.

 

[Tähti ★]

Nii, eihän vauvan kanssa oleminen, jos ei oo vattavaivainen, oo silleen vaikeeta. Raskaaksi sen tekee se, ettei oo omaa elämää. Tai ei voi suunnitella mitään ku ei oo mtn rytmiä. Nukkumattomuus on mulle vaikeinta. Se, et ku on himassa ni ei voi kuitenkaan relata. Mulla ei oo nyt mitään mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Mitään kivaa siis. En kyl tiedä nyt sitäkään, et mitä se kiva olis. Mitä enempi oon himassa, sitä vähemmän mun tekee mieli lähteekään mihinkään. Ja nyt mä oon alkanu syömään. Näin ne kilot sitte varmaan naisille tulee...

Sirpa :) Niin ne kilot kertyy, enkä mäkään saa niin vaan karistettua..

Sun pitää vaan kerätä omat voimat ja selviytyä, samoin kuin lapsenhoito :)Äläkä ota itseesi asiota.

 

[Muumimamma-74]

Nii, eihän vauvan kanssa oleminen, jos ei oo vattavaivainen, oo silleen vaikeeta. Raskaaksi sen tekee se, ettei oo omaa elämää. Tai ei voi suunnitella mitään ku ei oo mtn rytmiä. Nukkumattomuus on mulle vaikeinta. Se, et ku on himassa ni ei voi kuitenkaan relata. Mulla ei oo nyt mitään mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Mitään kivaa siis. En kyl tiedä nyt sitäkään, et mitä se kiva olis. Mitä enempi oon himassa, sitä vähemmän mun tekee mieli lähteekään mihinkään. Ja nyt mä oon alkanu syömään. Näin ne kilot sitte varmaan naisille tulee...

Mulla on Sirpa vähän sama juttu tuon syömisen kanssa! Kun tässä kotona olla möllöttää, tulee naposteltua ehkä vähän liikaa kaikkea ja vieraita kestitessä sortuu itsekin kahvileipiin..! En pysty vielä tekemään mitään hikilenkkejäkään, joten nuo kevyet vaunuttelut ei taida kuluttaa multa juuri mitään kaloreita! Paino on jämähtänyt siihen pisteeseen, mitä oli synnäriltä tullessa, eli se -7-8kg.., turhauttavaa!! Mä kun en vieläkään saa kantaa vauvaa kaukalon kanssa, niin sitä tulee jämähdettyä tähän kotiin ja ei tosiaan hirveesti tee mieli ees lähtee mihkään.., eikä mulle mahu ees muut pöksyt vielä kuin mammahousut, joten kiva lähtee kylille niissä hehtaaribyysissa...!! :)

 

[maria75]

Sirpa, mullekin oli alussa vaikeaa olla sidottu vauvaan. Kun on elänyt 40-vuotiaaksi ilman omaa lasta, niin muutos lapsettomasta lapselliseksi on valtava. Musta lapsen saanti on kuitenkin paras muutos mitä elämässä voi tapahtua. Parisuhteen ongelmista, nukkumattomuudesta yms. asioista selviää. Vauva on kuitenkin paras motivoija. Meillä tulee ensi viikolla 8 kk täyteen.Tsemppiä kaikille mammoille ja perheille vauva-aikaan !

 

[tähtipölyä]

Mulla on taas niin päin, että mulle tää vauva-arki on ollut ihan super ihanaa ja olen nauttinut, jos en nyt ihan joka hetkestä, niin ainakin joka päivästä lasten kanssa. Mun mielestä kotona on tosi helppo olla kun ei ole mitään tavoitteita ja aikatauluja mutta mulla onkin ihan super stressaava työ ja hyvin raskas työyhteisö, tehtäviä on miljoona ja aikaa vain rajallisesti niiden suorittamiseen, niin koen vain huojentavana kun mun ei tarvitse miettiä yrittääkö asiakkaani itsemurhaa tänään vai huomenna..

 

[Miiuli77]

Sirpa, mulla on ollut aika samanlaiset tunnelmat..mä en edelleenkään koe olevani mikään äiti-ihminen ja vituttaa välillä kun pientä oravaa tää himassa kökkiminen..Mies kun lähtee soittotreeneihin ja urheiluharrastuksiin ja mä jään kotiin, niin hyvä etten itkeä pillitä Täällä että Oon pilannut mun elämän ja en ikinä enää pääse mihinkään eikä koskaan Oo enää kivaa..sit Oon oikein funtsinu et mihin mä haluaisin mennä, bisselle Joo mut silti en vois olla niinku ennen..alkaisi ahistaa et mitä jengi kelaa ku Oon Just synnyttänyt ja Oon jo viihteellä..

Kävin La ulkona parin kaverin kanssa ja oli kyllä Kiva olla ihmisten ilmoilla, mutta takaraivossa jyskytti et ei kohta kotiin, vaikka mies sanoi et oo ihan rauhassa, kyllä Me pojan kanssa pärjätään ja haetaan kotiin kun Oon valmis, mut silti Olin sit jo kympiltä kotona..

Mua myös vituttaa et Oon tääl himas aina ihan au naturel, Oon aina tykännyt olla laitettu ja tykännyt meikata ja nyt kun ei Oo mitn virkaa mihin mennä niin ei sit Oo ollu tarvetta kampaa naamaa..tuntuisi aika vitun teennäiseltä vetää maali naamaa kun ulkoinen koiran kanssa..Mutta sit mä hokasin, et saatana mähän voin alkaa lakkaa mun kynsiä, hoitotyössä kun ei saa olla lakkaa..jumalauta kuulkaa on ollut melkoiset jaffat korvilla, kun Oon saanut punata mun kynnet..

Oon kelannu tän sillä et tää on osa sitä projektia ku kasvetaan äidiksi ja siihen kuuluu tämmönen..oon kuitenkin saanut jtn aivan mielettömän upeeta luotua ja mun kasvukivut johtuu siitä, että en Oo mikään kotiäiti-tyyppinen ja menee hetki kun sopeutuu tähän muutokseen..

 

[tähtipölyä]

Nii, eihän vauvan kanssa oleminen, jos ei oo vattavaivainen, oo silleen vaikeeta. Raskaaksi sen tekee se, ettei oo omaa elämää. Tai ei voi suunnitella mitään ku ei oo mtn rytmiä. Nukkumattomuus on mulle vaikeinta. Se, et ku on himassa ni ei voi kuitenkaan relata. Mulla ei oo nyt mitään mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Mitään kivaa siis. En kyl tiedä nyt sitäkään, et mitä se kiva olis. Mitä enempi oon himassa, sitä vähemmän mun tekee mieli lähteekään mihinkään. Ja nyt mä oon alkanu syömään. Näin ne kilot sitte varmaan naisille tulee...

Onko Sirpa mitenkään mahdollista, että sulla olisi synnytyksen jälkeinen masennus? Saattaisi kirjoituksesi perusteella vähän kuulostaa siltä.. Mahtaisiko psykologin tai sairaanhoitajan kanssa keskustelu auttaa avaamaan tilannetta?
En halua pahoittaa mieltäsi yhtään enempää mutta aavistuksen liian alakuloiselta tuntemuksesi kuulostavat paitsi, jos kyseessä on yksittäinen huono päivä (ja niitähän meille kaikille tulee ajoittain).

 

[Catlin]

Nii, eihän vauvan kanssa oleminen, jos ei oo vattavaivainen, oo silleen vaikeeta. Raskaaksi sen tekee se, ettei oo omaa elämää. Tai ei voi suunnitella mitään ku ei oo mtn rytmiä. Nukkumattomuus on mulle vaikeinta. Se, et ku on himassa ni ei voi kuitenkaan relata. Mulla ei oo nyt mitään mitä odottaa lähitulevaisuudessa. Mitään kivaa siis. En kyl tiedä nyt sitäkään, et mitä se kiva olis. Mitä enempi oon himassa, sitä vähemmän mun tekee mieli lähteekään mihinkään. Ja nyt mä oon alkanu syömään. Näin ne kilot sitte varmaan naisille tulee...

Joo nukkumattomuus on vaikeinta. Sitä jännitin myös eniten raskaana ollessa, et miten jaksan taas sen. En pärjää kauhean vähällä unella. Tai pärjään, mut liian vähän unen vaikutus mussa on tosi kurja. Nyt ei olekaan sit ollut niin paha kuin pelkäsin. Ei vauva nyt kokonaisia öitä nuku mut ei valvota imettämistä enempää. Silti väsymys tuntuu.
Sirpa, väsymys voi viedä mielen matalaksi. Voisko vauvan isä viedä vauvaa välillä jonnekin pariks tunniks, esim.kävelylle, jonkun luo kylään tms. et saisit relailla yksin kotona. Tai nukkua.

 

[Tähti ★]

A

Mulla on taas niin päin, että mulle tää vauva-arki on ollut ihan super ihanaa ja olen nauttinut, jos en nyt ihan joka hetkestä, niin ainakin joka päivästä lasten kanssa. Mun mielestä kotona on tosi helppo olla kun ei ole mitään tavoitteita ja aikatauluja mutta mulla onkin ihan super stressaava työ ja hyvin raskas työyhteisö, tehtäviä on miljoona ja aikaa vain rajallisesti niiden suorittamiseen, niin koen vain huojentavana kun mun ei tarvitse miettiä yrittääkö asiakkaani itsemurhaa tänään vai huomenna..

Tähtipölyä :) Mulla sama juttu, kotona saa levättyä lapsen kanssa, koska töissä aika sama, kuin sulla, eli liiankin paljon työtä ja kiire. Siksi nyt tykkään elämästä ilman aikatauluja Siksi mulle on lähes sama onko päivä vai yö..

 

[Muumimamma-74]

Mun täytyy lisätä tohon aiempaan valitusvirteeni sen verran, että vaikka mä möllötän täällä kotona ja kilot jurraa paikallaan jne.vali,vali valitustani, niin silti en tarkoittanut sitä, että olisin jotenkin matalapaineessa! Nautin tästä vauva-arjesta juuri näin kuin tilanne nyt on! :) Tuo napero on mulle tärkeintä maailmassa ja elämä pyörii nyt täysin hänen ympärillään ja ehdoillaan! :) Omalla tavallaan tämä on nyt breikki oravanpyörästä, mitä munkin töissä tätä nykyä arki on! :) Tämä vauva-arki pieruverkkareissa tukka hapsottaen mökkihöperönä kestää nyt jonkin aikaa ja kun mä saan itseni fyysisesti kuntoon, niin sitten alkaa kilojen karistus tosissaan ja vaunut saa kyytiä..!!

 

[Tähti ★]

Sirpa, mullekin oli alussa vaikeaa olla sidottu vauvaan. Kun on elänyt 40-vuotiaaksi ilman omaa lasta, niin muutos lapsettomasta lapselliseksi on valtava. Musta lapsen saanti on kuitenkin paras muutos mitä elämässä voi tapahtua. Parisuhteen ongelmista, nukkumattomuudesta yms. asioista selviää. Vauva on kuitenkin paras motivoija. Meillä tulee ensi viikolla 8 kk täyteen.Tsemppiä kaikille mammoille ja perheille vauva-aikaan !

Mä oon Maria75 :) :n kanssa samaa mieltä, että muutos on TOSI suuri
Se vaan pitää hyväksyä, oli ikä mikä vaan, mutta voi olla vaikeampaa, koska on ehtinyt jo elää pitkään "omalla" tavalla...

Kyllä mäkin kaipaan niitä hetkiä, kun sai mennä ja tehdä mitä halusi, mutta.....tuota poikaa en ikinä vaihtais pois Se on meidän sydänkäpy

Kuten Maria sanoi, parisuhteen ongelmista ja nukkumattomuudesta kyllä selviää
Tilanteet on väliaikaisia, luota siihen :)

 

[Tähti ★]

Sirpa, mulla on ollut aika samanlaiset tunnelmat..mä en edelleenkään koe olevani mikään äiti-ihminen ja vituttaa välillä kun pientä oravaa tää himassa kökkiminen..Mies kun lähtee soittotreeneihin ja urheiluharrastuksiin ja mä jään kotiin, niin hyvä etten itkeä pillitä Täällä että Oon pilannut mun elämän ja en ikinä enää pääse mihinkään eikä koskaan Oo enää kivaa..sit Oon oikein funtsinu et mihin mä haluaisin mennä, bisselle Joo mut silti en vois olla niinku ennen..alkaisi ahistaa et mitä jengi kelaa ku Oon Just synnyttänyt ja Oon jo viihteellä..

Kävin La ulkona parin kaverin kanssa ja oli kyllä Kiva olla ihmisten ilmoilla, mutta takaraivossa jyskytti et ei kohta kotiin, vaikka mies sanoi et oo ihan rauhassa, kyllä Me pojan kanssa pärjätään ja haetaan kotiin kun Oon valmis, mut silti Olin sit jo kympiltä kotona..

Mua myös vituttaa et Oon tääl himas aina ihan au naturel, Oon aina tykännyt olla laitettu ja tykännyt meikata ja nyt kun ei Oo mitn virkaa mihin mennä niin ei sit Oo ollu tarvetta kampaa naamaa..tuntuisi aika vitun teennäiseltä vetää maali naamaa kun ulkoinen koiran kanssa..Mutta sit mä hokasin, et saatana mähän voin alkaa lakkaa mun kynsiä, hoitotyössä kun ei saa olla lakkaa..jumalauta kuulkaa on ollut melkoiset jaffat korvilla, kun Oon saanut punata mun kynnet..

Oon kelannu tän sillä et tää on osa sitä projektia ku kasvetaan äidiksi ja siihen kuuluu tämmönen..oon kuitenkin saanut jtn aivan mielettömän upeeta luotua ja mun kasvukivut johtuu siitä, että en Oo mikään kotiäiti-tyyppinen ja menee hetki kun sopeutuu tähän muutokseen..

Miiuli77 :) Sä osaat hyvin kertoa ja kuvailla Äidiksi kasvamista :) Tätähän se on, ei enää samanlaista, kuin ennen...mutta erilaista.

Mä oon päättänyt, että elän täysillä tätä "vauva-elämää", kunnes palaan töihin "ihmistenkirjoille"...Nyt saa olla koko päivän esim. ilman ripsiväriä, tukka voi hapsottaa, eikä kelloon tarvitse katsoa Tästäkin voi ja saa nauttia.. Vaikka vituttaa, niin sitä voi suhteuttaa

 

[Satru]

Eihän se mikään ihme ole, että mielialat vaihtelee kun elämä heittää härän pyllyä. .meidän naisten olemus muuttuu raskausaikana, kärsitään kipuja ja pelkoja, on unettomuutta ja huolia. Sitten syntyy se pieni ihme. Odotukset ihanasta perhe-elämästä saattaa karistaa hyvinkin nopeasti kun lapsi on itkuinen, mies ei ymmärrä, kroppa on kauhea, imetys ei onnistu, oot kiinni vauvassa koko ajan. Pahimmassa tapauksessa istut imettämässä koko päivän (tai siltä se tuntuu!), tunnit syyllisyyttä suunnilleen kaikesta mitä et kerkeä tekemään tai unohdat tehdä. Päivät kuluu kakkavaippojen vaihtamiseen ja niistä puhumiseen jne jne. On se ihme jos missään ei tunnu!? Mutta..me ollaan valtavan tärkeitä näille pienille lapsille! Mikään ei ole ihanampaa kuin vauva joka hymyilee kun äiti tulee lähelle, rauhoittuu ihoa vasten..ottaa sormesta kiinni..juttelee omaa kieltään hyväntuulisena. Muistetaan nauttia näistä, meinaan joskus se on ohi! Lapset kasvaa niin nopeasti, eikä aikaakaan kun linnut lentää pesästä ja sit me ihmetellään miten osataan elää kun ei oo sitä vauvaa enää.

Raskastahan tää on, mutta esim. Sirpa.. sä oot vahva ja viisas nainen! Hae apua jos tuntuu että seinät kaatuu päälle. Se on vahvuutta se, etkä ole ainoa jolta tuntuu siltä. Mullakin kaatuu seinät suunnilleen joka päivä päälle kun jumittaudun kotiin ja ukko tekee jotain omia juttuja. Siksi olenkin ilmoittautunut jumppailemaan pari kertaa viikossa ja pakota itseni ulos lenkille vaikka väsyttää. Ulkoilu helpottaa, varsinkin jos on kaunis syksypäivä.

 

[Satru]

Mä en kerkeä enää nykyisin mitään tänne kirjoittelemaan kun päivät kuluu näiden lasten kanssa. Kun taapero nukkuu päivällä, poika on hereillä ja toiste päin. Omaa aikaa ei juuri ole. Kovasti on poika kasvanut ja kehittynyt. Hymyilee ja jokeltelee kovasti. Yrittää jo selvästi koskettaa leluihin nyrkillään ja ihmettelee kättään välillä kun se heiluu siinä silmien edessä . Nyt kun nukkuvat, niin pakko on itsekin mennä nukkumaan että jaksan yösyötöt. Poika herää edelleen 2-3 kertaa yössä, mutta imetysaika on lyhentynyt, ei syö enää tuntia vaan saattaa vartissa saada vatsansa täyteen. Ens viikolla on neuvola ja ekat rokotukset edessä :arghh:

 

[Tähti ★]

Joo nukkumattomuus on vaikeinta. Sitä jännitin myös eniten raskaana ollessa, et miten jaksan taas sen. En pärjää kauhean vähällä unella. Tai pärjään, mut liian vähän unen vaikutus mussa on tosi kurja. Nyt ei olekaan sit ollut niin paha kuin pelkäsin. Ei vauva nyt kokonaisia öitä nuku mut ei valvota imettämistä enempää. Silti väsymys tuntuu.
Sirpa, väsymys voi viedä mielen matalaksi. Voisko vauvan isä viedä vauvaa välillä jonnekin pariks tunniks, esim.kävelylle, jonkun luo kylään tms. et saisit relailla yksin kotona. Tai nukkua.

Catlin :) Totta. Kukaan ei pärjää liian vähällä unella. Mutta tosi ihme, että vauvan kanssa tulee nukuttua paljon enemmän, kun taas töissä käydessä sitä nukkui ( =ainakin raskaana) vaan noin 4tuntia yössä ja silti ihan selviytyi työtaakasta.

Vauvan kanssa kotona saa nukkua 6-10tuntia, poislukien yösyötöt ja vaipanvaihdot :) Ihan luxusta ( Eikä pomo kyttää siinä seläntakana)

 

[Sirpa40]

Muumimamma, ku puhuit syksystä, lyhdyistä ja joulusta, ni mä oon ollu samanlainen. Syksyn tullen laittanu himaa syyskuntoon ja alkanu odotella joulua. Ja värkänny jotain käsitöitä. Oon kans ihan hirmuinen jouluihminen. Mut nyt hädin tuskin huomaan, et on syksy, ja ahdistaa kattookin puutarhaan, et siel pitäis jotain tehdä.

Tähtipölyä, mä luin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sillo raskausaikana jo. Käsitin et se liittyy vauvaan ja angstit kohdistuu jotenki siihen. Mulla ei oo mtn vauvaa vastaan. Sen vattavaivat on helpottaneet ja se alkaa aina nauraa ja hymyilee ku näkee mut. Mä pusuttelen sitä päivät pitkät. Se on tosi luttana. Jos pistäis elämän uusiksi, lähtis vaikka sinne Italiaan, ni vauva tulis ehdottomasti mun mukaan. Mä en siitä luopuis.

Catlin, kyl mä poiskin täältä pääsen. Tänää kävin hierojalla, mut sekin meni jotenki siihen et "vittu, ku pitää käydä siellä et jaksaa kantaa vauvaa ja imettää kyljellään". Kävin katsastaa mun auton, ni samalla koitin jos saisin ajan. Mulla oli 3 kokoo liian pienet farkut jalassa, imetyspaita, ei rintsikoita... Mut muutama rusahdus kuului selästä.

Maria, mä oon miettiny just sua, et sä oot ottanu tän elämänmuutoksen lungisti. Et oo juurikaan valittanu mistään, vaan hoidat asioita päivänselvästi äitinä. Mä en just ois halunnu, et mun elämä alkaa pyörii pelkästään vauvan ympärillä, mut siihenhän tää just menee, kun parisuhdekin on viemärikamaa. Ei oo oikeen muutakaan mihin keskittyä. Ei siis oo aikaa tai voimia keskittyä muuhun.

En saa vaan jotenki tätä hommaa (=elämää) järjestykseen. Mä en jotenki nää mun elämää tyydyttävänä nyt tai tulevaisuudessa. Ja pelkään ihan kuollakseni et vauvalle sattuu jotain. Äijä on alkanu vetää röökiä töissä, enkä tykkää et se nukkuu samassa sängyssä johon otan pojan aamulla mun viereen. Kun kätkyt-kuolemalla ja röökaamisella on yhteys. Mulla on jotenkin huono omatunto siitäkin, etten oo töissä ja stressaan et mikä tilanne siellä on ku palaan töihin. Tai et onks niitä enää, joudunko aloittaa alusta. Siis joo, kiteytettynä, kaikkia mahdollisia pelkotiloja on. Pitää varmaan saatana jotku lääkkeet hommata...

Nykin muuten pitäis olla nukkuu, vauva on ollu jo 2h sängyssä, mut en osaa mennä. Täällä pohdiskelen et mitähän sitä tekis nyt ku on "omaa aikaa". Ja päädyn siihen, et en mitään.