Päätin viikonloppuna, että nyt vauva saa luvan lopettaa mun pitämisen yötuttina. Mies lähti eilen parin päivän työreissulle, joten mutsi tuli meille pariksi yöksi hoitamaan vauvaa öiksi, ja mä nukun vierashuoneessa.
Ensimmäinen eli viime yö oli kyllä melkoista huutoa, mutta sitkeästi pysyttiin suunnitelmassa ja mun äiti silitteli ja rauhoitteli huutavan ipanan aina uudelleen unille aamuseitsemään asti (yht. siis klo 21-07), jolloin mä nousin sängystä. Vaikka yöllä kuulosti välillä että likka kiljuu keuhkonsa pihalle ja saa vähintään ikuiset traumat, niin aamulla se oli mitä aurinkoisin päivänsäde eikä ollenkaan edes pahastuneen tuntuinen mulle. Söi toki heti rintaa ahneesti ja pitkään, mutta on sen jälkeen leikkinyt ja kujeillut ihan tavalliseen tapaan, ja nukkui aamupäiväunetkin normaaliin aikaan ja jo vakiintuneen pituisina (30-45 min.).
Ekan yön perusteella siis hyvä fiilis, kuitenkin. Ja ihmeellisen vapauttava tunne tämä, että kyllä se vauva pysyy hengissä ja pärjää ilman muakin! Melkein liikuttavaa :)
Saa nähdä miten menee ensi yö, toivottavasti ainakin vähemmällä huudolla.
Ainakin minä oon ihan kuin eri ihminen, kun ei päätä särje eikä joka paikkaa kolota öisen samassa asennossa kyljellään kököttämisen takia... enhän mä nytkään katkottomasti nukkunut kun jännitti niin, että miten sujuu, mutta yllättävän hyvin levännyt fiilis kuitenkin :)
ja sen mukaisesti jatkuvasti keksii uusia apujuttuja pahojen tekemiseen. 
