Suurperheellisten pulinapalsta <3

[Nepeta Cataria]

Aika haastavaahan tuo olisi yhdistää suurta perhettä ja työssäkäyntiä. Kotitöiden määrä ehkä vähän vähenisi kun lapset viettäisivät osan päivästä hoidossa, samoin siivoaminen. Lounaan kokkaaminen jäisi pois, mutta toisaalta päivällisen valmisteluun jäisi vähemmän aikaa. Viime syksy on meillä ollut melkoista sairastamista, vaikka 5- ja 3-vee ovat käyneet vain avoimessa päiväkodissa muutamana päivänä viikossa. Siltikin sieltä on rantautunut jo 4 flunssaa, ja molemmat tietysti ovat sen poteneet ja tartuttaneet nuorimmaistakin. Tänä syksynä en ehkä olisi ollut töissä kuin vain puolet tai 2/3 päivistä, sillä loppu on mennyt sairaita lapsia hoitaessa kotona. Eiväthän ne yleensä yhtä aikaa sairasta, vaan vuorotellen. Mieheni on hyväpalkkainen, joten sairaan lapsen kotihoito napsahtaisi minulle kuitenkin. Koronarajoitukset, karanteenit, altistumiset sun muut... kotiäitinä jää paremmin paukkuja tuollaisen hoitamiseen.

Työssäkäyntiä vastaan puhuu myös meta-työn lisääntyminen, myisin työnantajalle parhaat tuntini päivästä ja siltikin pitäisi perhe pyörittää. Ruokalistat tehdä, olla tietoinen vaatehankinnoista, varusteista,.. lasten harrastuksista pitäisi varmaankin tinkiä kun ei vuorokaudesta tunnit riitä. Tai sitten pitäisi suosia vain jotain lapsista. Epäilen että uupuisin. Ja ovathan nuo päiväkotipäivät uuvuttavia lapsillekin, pitkiä päiviä hälisevässä ympäristössä. Ainakin ylivirittyvälle lapselle se olisi myrkkyä.

Niinkuin @Freya88 mainitsikin, se ei rahallisesti olisi edes kovin suuri etu minkä töissä käymällä saavuttaisi. Päivähoitomaksut, bensat, lounaat vähentäisivät ansioita. Varmaankin pitäisi investoida myös vähän parempilaatuisiin vaatteisiin, kotona kun voi huoletta käyttää loppuun lempparivaatteitaan. Töissä pitäisi yrittää näyttää vähän fiksummalta.

Voi olla että mietin joskus työhönpaluuta, mutta se varmaankin tapahtuu kun lapset ovat kaikki kouluiässä. Ja tuntuu että varmasti vielä senkin jälkeen saa hyvin aikansa kulumaan jos lapset harrastavat jotain tavoitteellisesti.

 

[Foreverfever]

Me ollaan ajateltu niin että niin kauan kuin on pieniä, niin vain toinen käy töissä ja toinen lasten kanssa kotona. 3 kanssa kokeiltiin hetki sitä että lapset päiväkodissa ja molemmat kokopäivätöissä.
4 nyt ja minä palaamassa äitiyslomalta vuorostani töihin. Tavoitteena olisi saada viides alulle tässä mieluiten mahdollisimman pian ja syksyllä vaihdetaan miehen kanssa paikkoja joka tapauksessa. Jos en tule raskaaksi niin haen opiskelemaan IT alaa, että voin tehdä edes jotain töitä etänä kotoa käsin.

 

[twisted]

Jos vaihtoehtona olisi palata entiseen työhön, jossa on surkea palkka, kilsat, päivähoitomaksut jne niin en olisi palannut. Mutta bensaa ei mene ollenkaan (no toki kohta on sähköauto) mutta sähköä ei mene jos ei jaksa tai halua mennä toimistolle, päivähoitomaksut on joo kalliit 363€ mutta näillä tuloille sen maksaa. Ja koska töitä voi tehdä kun itselle sopii, ei lasten hoitopäivät oli kuin max 7h kun minä vien aamulla ja mies hakee aikaisemmin :)

metatyö menee puoliksi, mies hoitaa kaiken yritykseen (meillä on myös oma firma lisäksi) ja raksaan liittyvän. Mä hoidan pääasiassa kaikki lasten liittyvät mutta koska ei sitä virallista työaikaa ole niin on helppo käydä neuvolat ja muut työaikana. Kauppakassit tilaan kerran viikkoon ja käydään yhdessä sit kävelee pikku kaupassa iltaisella. Tulee samalla vietettyä aika yhdessä ja liikuttua :)

kotityöt menee puoliksi ja meillä mies on enemmän saikulla lasten kans entä minä jos tarvii olla. Nyt kun lapset sairasti melkein kolme viikkoa putkeen niin yhdessä hoidettiin lapset ja työt. :) ja se kummalla oli palaveri, meni yksin makkariin ja toinen sen aikaa kaitsi muksuja. Mutta esim kun 5v joutui nyt sairaalaan niin mies lähti sinne ja oli siellä yötä ja saikulla vaikka tienaa paljon mua enemmän :)

Sit kun poika aloittaa eskarien syksyllä niin siltä jää kokonaan hoito pois, pidetään vaan siinä eskarissa :)

 

[twisted]

Korona-aikaan isot ei oo käynyt missään harrastamassa paitsi koululla sählyä pelaamassa. Sit ne käy luisteleen ja pelaavat. Meillä myös vanhemmat pelaa ja me pelataan yhdessä - eli ei haittaa vaikka ollaan oltu kotona. Panostetaan kotiin ja tulevassa talossa ollaan just panostettu siihen että vaikka tulis uus lock down niin siellä on maailman paras olla <3

foreverfever - it ala on kyllä todella kivaa! Suosittelen. Työsuhde-edut on aivan huikeat ja työntekijää arvostetaan :)

 

[twisted]

Niin ja meillä saisi sairaalle lapselle myös Mehiläisen hoitajan kotiin jonka maksaa työnantaja mutta ei olla korona-aikaan käytetty sitä :)

 

[Nepeta Cataria]

Juu, tässä kotona vs. töissä keskustelussa aina hyvä huomata et kuin monta alta kouluikäistä on taloudessa. Minulla on 3, kohta 4. Kovin pieniä siis ovat vielä ja tarvitsevat huomiota. Ei ole mitenkään mahdollista tehdä edes kotoa käsin töitä kun aikaa ei jää ylitse juurikaan. Mutta tilanne on varmasti eri kun talossa on vain yksi alta kouluikäinen, ja kouluikäiset osaavat jo vähän katsoa itsensä perään ja auttavat nuorimmaisenkin kanssa. Tuo on hienoa että voi tehdä kotoa käsin töitä, varsinkin jos taloudessa on eka tai tokaluokkalainen. Se on lapselle tärkeä juttu et kotona on joku kun koulusta tullaan. :)

 

[pilvikirsikka]

Minä jouduin mennä keväällä töihin, lapset oli silloin 5,5v, melkein 4v ja vajaa 1,5v. Harmitti tosi paljon ja oli todella rankkaa Kotona ei ehtinyt tehdä mitään, kaikki kotityöt kasaantui ja olin itse ihan todella väsynyt. Mun mies opiskelee niin oli pakko mennä hetkeksi tienaamaan. Onneksi työsoppari kesti vain puoli vuotta ja nyt jälkeen onnellisesti kotona

Oon sanonut miehelle että en mene enää ikinä töihin silloin kun on näin pieniä lapsia.

 

[pilvikirsikka]

Ja tuohon taloudelliseen puoleen liittyen, niin laskin että keväällä neljännen synnyttyä saan Kelasta enemmän rahaa mitä sain palkkaa käydessäni töissä 40h/vko Toki lapsilisät saa silloinkin, mutta se oli niin rankkaa kun työ vei kaikki mehut. Onneksi työpaikka oli sentään omalla kylällä ettei juuri bensaan mennyt rahaa. Mutta on tämä nyt eri kun ehtii ja jaksaa panostaa kunnolla oman perheen asioihin ja arjen pyörittämiseen. Eipä sitä paljoa mitään ruokalistoja jaksanut vääntää kun töissä oli päivät.

 

[Sointu-Helmiina]

Mun oli alkuun tarkoitus olla kotona siihen, että nuorin on kolme. Silloin tuntui sitten, että eihän nää mitenkään pärjää vielä suuressa maailmassa, olen kotona koulun alkuun. Sitten kävi ilmi, miten paljon pikkukoululainenkin tarvitsee vielä huomiota, kolmasluokkalainen alkaa meillä olla kunnolla "itsenäinen". Sitten saimme vielä pari pikkuista lisää, niin kyllä tästä tuli nyt elämänura. Jotain yrittäjyyttä mulla on mielessä, jahka nuorimmalta saan päivässä muutaman tunnin itselleni, 4-5 vuoden päästä. Sitten saakin kohta odottaa lapsenlapsia.

 

[twisted]

Niin tai meillä on kaksi alle kouluikäistä talossa :)

Juu onhan tää sellainen asia joka on jokaisessa perheessä oma päätös ja mä kunnioitan itse jokaista päätöstä ^^ Kotiäitin homma on 24/7 työtä jossa ei oo lomaa juurikaan ja palkka surkea mutta se muu mitä siitä saa. Seurata 24/7 lasten kasvua eikä missaa mitään, sitä ei voikaan rahassa mitata

Meillä on optio vielä viidenteen iltatähteen mutta ei vielä

 

[Metsätähti88]

Ihanaa kun täällä ymmärretään ihan toisella tavalla. Mun kaikki kaverit ovat menneet hyvä ettei heti äitiysloman jälkeen töihin. Myös mun vanhemmat arvostaa enemmän työssäkäyntiä kuin lasten kasvattamista kotona ja se kyllä näkyy asenteessa. Ei kuulemma saa eläkettä, no eipä sitä tartte miettiä kun eläkeikä vaan nousee.

Mä oon ollu 11v valmis sairaanhoitaja, töitä oon siitä ajasta tehny 4v ennen äitiyslomalle jäämistä ja tuolloin siellä missä olin töissä, ei vakkaripaikkaa herunu kuin vain jos joku irtisanoutui tai jäi eläkkeelle. Siellä oli mua aikaisemmin tulleita, jotka oli ollu tyyliin 10v pelkkänä sijaisena ja aina kauiten ollut sai seuraavan vakkaripaikan. Nyt on tilanne toinen kun rekry on ottanu myös vakkaripaikkoja lisää.

Mä oon tykänny olla kotona, mutta nyt kun oon päivätöissä polilla niin tykkään myös siitä työstä. Meillä kaksi nuorinta on päiväkodissa pitkää päivää ja vanhin on ekalla. Keskimmäinen tyttö lopetti tanssin kun ei enää päiväkotipäivien jälkeen jaksanut lähteä :/ harkkoihin eipä ihme, itselläkään ei oo aikaa eikä jaksamista työpäivän jälkeen lähteä mihinkään. Ruoka, pari tuntia leikkiä, iltapala ja nukkumaan. Että eihän tääkään nyt mitään herkkua oo.

 

[Freya88]

Onneksi tällä palstalla ymmärretään toisiamme ja niitä valintoja joita kukin kohdallaan tekee

 

[Nepeta Cataria]

Mun isä kans koitti tyrkyttää työssäkäyntiä minulle kun viimeksi oltiin kylässä. Selityksenä kans juuri tuo eläke. Epäilyttää myös tuo että ehtiiköhän sitä edes juuri saamaan kun eläkeikä nousee kokoajan ja systeemi on rakennettu jatkuvalle kasvulle ja sille että työikäisiä olisi selkeästi enemmän kuin eläkkeellä olijoita. Jos ehdin saamaan niin eiköhän ne määrät ole melkoisen pienet. Parempi turva lienee nyt jos onnistuu säästämään rahaa vaikkapa osakkeisiin, arvo pysyy paremmin kuin tilisäästämisessä.

Mutta joo, ihmetyttää kyllä tämä vallitseva asenne työntekoa kohtaan. Esikoisen aikoihin tuli opiskeltua ja tehtyä töitä, ja välillä tuntui että päivästä jäi aika epäkiitollinen siivu äidille; kotiin haettiin päiväkodista valmiiksi väsynyt lapsi, parhaimmillaan mentiin vielä kaupan kautta. Pari tuntia yhdessä hereillä ja sitten äkkiä lapsi unille että jaksetaan seuraavana päivänä. Viikonloppuisin sitten ihmetteli että mikäs lapsi tämä nyt olikaan. Tuntui että lasta kasvattivat jotkut muut. Nyt kun miettii taaksepäin niin jotenkin silloin ei osannut edes hyödyntää niitä viikonlopun aikoja yhdessä oloon ja tekemiseen. Vasta loma-aikoina ehti jonkinlaista otetta kehittämään tekemisiin ja rutiineihin. Töissä käynti ja lapsen kanssa oleminen ovat niin eri maailmoista ettei paukkuja oikein tahtonut riittää molempiin, vaikkei ollut kun vain yksi lapsi silloin.

Tunnistan tämän asian aina uudelleen kun työssäkäyvät vanhemmat ovat pulassa lastensa kanssa kesälomien aikaan kun heiltä yhtäkkiä pitäisikin löytyä taitoja joille ei välttämättä ole ollut aikaa kehittyä. Lapset kasvavat koko ajan ja se miten heitä milloinkin parhaiten houkuttelisi ja miten heitä auttaisi kehittymään tulee kokemuksen ja vuorovaikutuksen kautta. Herkkyys lapsien maailmaan kehittyy. Ja vaatiihan se vanhemmalta energiaakin kohdata lapsi, se miten se onnistuu väsyneeltä vanhemmalta onkin sitten aika vaihtelevaa.

Kun työ ei vie energiaa niin ehtii paremmin katsoa lastaan, levänneenä oivaltaa enemmän. Huomaa paremmin lapsen juttuja ja osaa paremmin tulla vastaan kun hän tavoittelee jotain tärkeää. Tottakai silloin on suurempi vastuu lapsen kehityksestä, on tärkeää tarjota oikeanlaisia virikkeitä kun lapsi on sopivassa iässä, ja olennaista tunnistaa et missä kohdin oma lapsi menee. Arvostan varhaiskasvattajien työtä ja olen kiinnostunut siitä kaikesta miten he ohjaavat lasta kohti seuraavaa kehitysetappia. Osin siinä auttaa päiväkodin rytmisyys ja kaverien esimerkkikin. Toisaalta sitten huolestuttaa ylisuuret ryhmät ja hälinä, johon sitten hukkuu parhaankin varhaiskasvattajan aika vaikka paukkuja olisi enempäänkin. Oma ajatus on että kotiäitinä minulla olisi mahdollisuus tarjota lapselleni rauhallinen ympäristö ja juuri sopivia virikkeitä hänen ikätasolleen. Tottakai sitten ison perheen haaste on että useamman lapsen kehitys pitäisi huomioida. Toisaalta taas sisarusten esimerkki motivoi nuorempia kohti seuraavia kehitysaskelia ja kehittämään uusia taitoja.

Toki tämä kaikki on persoonallisuusjuttuja, minusta on upeaa nähdä ja huomata uusia juttuja lapsissani. Oli hienoa hoksata kun taaperoni alkoi tanssimaan spontaanisti musiikkiin. On hienoa et mun 5- ja 3-vee hiihtävät jo sujuvasti, kiitos teinin esimerkin. Ajan kanssa tästä kotiäitiydestä on tullut "mun juttu". Olen huomannut että kiinnostun lähes kaikesta kun saan vain tarpeeksi aikaa. Kun katsoo tarpeeksi läheltä niin alkaa näkemään kiinnostavia juttuja ihan mistä vaan ja pohtimaan, voisikohan sen tehdä paremmin.

 

[pilvikirsikka]

Mun isä kans koitti tyrkyttää työssäkäyntiä minulle kun viimeksi oltiin kylässä. Selityksenä kans juuri tuo eläke. Epäilyttää myös tuo että ehtiiköhän sitä edes juuri saamaan kun eläkeikä nousee kokoajan ja systeemi on rakennettu jatkuvalle kasvulle ja sille että työikäisiä olisi selkeästi enemmän kuin eläkkeellä olijoita. Jos ehdin saamaan niin eiköhän ne määrät ole melkoisen pienet. Parempi turva lienee nyt jos onnistuu säästämään rahaa vaikkapa osakkeisiin, arvo pysyy paremmin kuin tilisäästämisessä.

Mutta joo, ihmetyttää kyllä tämä vallitseva asenne työntekoa kohtaan. Esikoisen aikoihin tuli opiskeltua ja tehtyä töitä, ja välillä tuntui että päivästä jäi aika epäkiitollinen siivu äidille; kotiin haettiin päiväkodista valmiiksi väsynyt lapsi, parhaimmillaan mentiin vielä kaupan kautta. Pari tuntia yhdessä hereillä ja sitten äkkiä lapsi unille että jaksetaan seuraavana päivänä. Viikonloppuisin sitten ihmetteli että mikäs lapsi tämä nyt olikaan. Tuntui että lasta kasvattivat jotkut muut. Nyt kun miettii taaksepäin niin jotenkin silloin ei osannut edes hyödyntää niitä viikonlopun aikoja yhdessä oloon ja tekemiseen. Vasta loma-aikoina ehti jonkinlaista otetta kehittämään tekemisiin ja rutiineihin. Töissä käynti ja lapsen kanssa oleminen ovat niin eri maailmoista ettei paukkuja oikein tahtonut riittää molempiin, vaikkei ollut kun vain yksi lapsi silloin.

Tunnistan tämän asian aina uudelleen kun työssäkäyvät vanhemmat ovat pulassa lastensa kanssa kesälomien aikaan kun heiltä yhtäkkiä pitäisikin löytyä taitoja joille ei välttämättä ole ollut aikaa kehittyä. Lapset kasvavat koko ajan ja se miten heitä milloinkin parhaiten houkuttelisi ja miten heitä auttaisi kehittymään tulee kokemuksen ja vuorovaikutuksen kautta. Herkkyys lapsien maailmaan kehittyy. Ja vaatiihan se vanhemmalta energiaakin kohdata lapsi, se miten se onnistuu väsyneeltä vanhemmalta onkin sitten aika vaihtelevaa.

Kun työ ei vie energiaa niin ehtii paremmin katsoa lastaan, levänneenä oivaltaa enemmän. Huomaa paremmin lapsen juttuja ja osaa paremmin tulla vastaan kun hän tavoittelee jotain tärkeää. Tottakai silloin on suurempi vastuu lapsen kehityksestä, on tärkeää tarjota oikeanlaisia virikkeitä kun lapsi on sopivassa iässä, ja olennaista tunnistaa et missä kohdin oma lapsi menee. Arvostan varhaiskasvattajien työtä ja olen kiinnostunut siitä kaikesta miten he ohjaavat lasta kohti seuraavaa kehitysetappia. Osin siinä auttaa päiväkodin rytmisyys ja kaverien esimerkkikin. Toisaalta sitten huolestuttaa ylisuuret ryhmät ja hälinä, johon sitten hukkuu parhaankin varhaiskasvattajan aika vaikka paukkuja olisi enempäänkin. Oma ajatus on että kotiäitinä minulla olisi mahdollisuus tarjota lapselleni rauhallinen ympäristö ja juuri sopivia virikkeitä hänen ikätasolleen. Tottakai sitten ison perheen haaste on että useamman lapsen kehitys pitäisi huomioida. Toisaalta taas sisarusten esimerkki motivoi nuorempia kohti seuraavia kehitysaskelia ja kehittämään uusia taitoja.

Toki tämä kaikki on persoonallisuusjuttuja, minusta on upeaa nähdä ja huomata uusia juttuja lapsissani. Oli hienoa hoksata kun taaperoni alkoi tanssimaan spontaanisti musiikkiin. On hienoa et mun 5- ja 3-vee hiihtävät jo sujuvasti, kiitos teinin esimerkin. Ajan kanssa tästä kotiäitiydestä on tullut "mun juttu". Olen huomannut että kiinnostun lähes kaikesta kun saan vain tarpeeksi aikaa. Kun katsoo tarpeeksi läheltä niin alkaa näkemään kiinnostavia juttuja ihan mistä vaan ja pohtimaan, voisikohan sen tehdä paremmin.

Olipa hyvin sanottu!

 

[Freya88]

Mun isä kans koitti tyrkyttää työssäkäyntiä minulle kun viimeksi oltiin kylässä. Selityksenä kans juuri tuo eläke. Epäilyttää myös tuo että ehtiiköhän sitä edes juuri saamaan kun eläkeikä nousee kokoajan ja systeemi on rakennettu jatkuvalle kasvulle ja sille että työikäisiä olisi selkeästi enemmän kuin eläkkeellä olijoita. Jos ehdin saamaan niin eiköhän ne määrät ole melkoisen pienet. Parempi turva lienee nyt jos onnistuu säästämään rahaa vaikkapa osakkeisiin, arvo pysyy paremmin kuin tilisäästämisessä.

Mutta joo, ihmetyttää kyllä tämä vallitseva asenne työntekoa kohtaan. Esikoisen aikoihin tuli opiskeltua ja tehtyä töitä, ja välillä tuntui että päivästä jäi aika epäkiitollinen siivu äidille; kotiin haettiin päiväkodista valmiiksi väsynyt lapsi, parhaimmillaan mentiin vielä kaupan kautta. Pari tuntia yhdessä hereillä ja sitten äkkiä lapsi unille että jaksetaan seuraavana päivänä. Viikonloppuisin sitten ihmetteli että mikäs lapsi tämä nyt olikaan. Tuntui että lasta kasvattivat jotkut muut. Nyt kun miettii taaksepäin niin jotenkin silloin ei osannut edes hyödyntää niitä viikonlopun aikoja yhdessä oloon ja tekemiseen. Vasta loma-aikoina ehti jonkinlaista otetta kehittämään tekemisiin ja rutiineihin. Töissä käynti ja lapsen kanssa oleminen ovat niin eri maailmoista ettei paukkuja oikein tahtonut riittää molempiin, vaikkei ollut kun vain yksi lapsi silloin.

Tunnistan tämän asian aina uudelleen kun työssäkäyvät vanhemmat ovat pulassa lastensa kanssa kesälomien aikaan kun heiltä yhtäkkiä pitäisikin löytyä taitoja joille ei välttämättä ole ollut aikaa kehittyä. Lapset kasvavat koko ajan ja se miten heitä milloinkin parhaiten houkuttelisi ja miten heitä auttaisi kehittymään tulee kokemuksen ja vuorovaikutuksen kautta. Herkkyys lapsien maailmaan kehittyy. Ja vaatiihan se vanhemmalta energiaakin kohdata lapsi, se miten se onnistuu väsyneeltä vanhemmalta onkin sitten aika vaihtelevaa.

Kun työ ei vie energiaa niin ehtii paremmin katsoa lastaan, levänneenä oivaltaa enemmän. Huomaa paremmin lapsen juttuja ja osaa paremmin tulla vastaan kun hän tavoittelee jotain tärkeää. Tottakai silloin on suurempi vastuu lapsen kehityksestä, on tärkeää tarjota oikeanlaisia virikkeitä kun lapsi on sopivassa iässä, ja olennaista tunnistaa et missä kohdin oma lapsi menee. Arvostan varhaiskasvattajien työtä ja olen kiinnostunut siitä kaikesta miten he ohjaavat lasta kohti seuraavaa kehitysetappia. Osin siinä auttaa päiväkodin rytmisyys ja kaverien esimerkkikin. Toisaalta sitten huolestuttaa ylisuuret ryhmät ja hälinä, johon sitten hukkuu parhaankin varhaiskasvattajan aika vaikka paukkuja olisi enempäänkin. Oma ajatus on että kotiäitinä minulla olisi mahdollisuus tarjota lapselleni rauhallinen ympäristö ja juuri sopivia virikkeitä hänen ikätasolleen. Tottakai sitten ison perheen haaste on että useamman lapsen kehitys pitäisi huomioida. Toisaalta taas sisarusten esimerkki motivoi nuorempia kohti seuraavia kehitysaskelia ja kehittämään uusia taitoja.

Toki tämä kaikki on persoonallisuusjuttuja, minusta on upeaa nähdä ja huomata uusia juttuja lapsissani. Oli hienoa hoksata kun taaperoni alkoi tanssimaan spontaanisti musiikkiin. On hienoa et mun 5- ja 3-vee hiihtävät jo sujuvasti, kiitos teinin esimerkin. Ajan kanssa tästä kotiäitiydestä on tullut "mun juttu". Olen huomannut että kiinnostun lähes kaikesta kun saan vain tarpeeksi aikaa. Kun katsoo tarpeeksi läheltä niin alkaa näkemään kiinnostavia juttuja ihan mistä vaan ja pohtimaan, voisikohan sen tehdä paremmin.

Aamen!

Olipa hyvin sanottu!

Erittäin samaa mieltä

 

[Metsätähti88]

Kyllä ne menkat sieltä tuli. Gyne määräsi vatsakipuihin minipillerit. Tässä pohdin että aloitanko ne nyt vai mitä mitä teen. Miehen mielestä voisin ne ottaa kokeeksi niin näkee auttaako ne kipuihin. Ootteko te muut huomannu kierrossa muutoksia tai kivuissa koronarokotteen myötä? Itellä on lyhentyny kierto ja kivut on lisääntynyt. Nytkin tiputti verta kp 24 ja kp 26 alko vuoto. Ikinä ei oo ollu alle 28 pv kierto en keksi muuta syytä kuin tuo rokote. Olkoonkin että antaa suojaa taudin vakavalta muodolta niin silti kyllä ottaa päähän tää.

 

[Foreverfever]

Mulla kierto oli pitkällä paussilla jo ennen rokotteita, joten eivät kai vaikuttanut mitenkään.
Tuo kolmas satsi kyllä hiukan epäilyttää kun sain tokasta allergisen reaktion ja sai taas tujut kuurit siihen vetää. Haluasin kyllä sen saada ja mieluiten ennen plussaa tai sitten vasta alkuraskauden jälkeen, mutta pitää varmaan selvitellä voinko samaa piikkiä edes ottaa, vai mikä siinä sitten allergisoi. Mulla siis monia lääkeallergioita ennestään tai sitten joku mukana oleva apuaine..
Lokakuussa otin tokan rokotteen, joten saas nähdä miten tuon kolmannen nyt sitten käy. Kp 1 tänään, joten ei eikun uutta yritystä.

 

[pilvikirsikka]

Ihan eri asia, mutta tuossa iltapalalla pohdin, että millaiset tukiverkot mahtaa olla muilla suurperheellisillä? Meillä on tosi kehnot tai siis oikeastaan niitä ei ole. Mun vanhemmat asuu 50km päässä mutta hekin käy töissä, joten suurta apua heistä ei ole. Muita ei sitten olekaan ja ollaan kyllä aika yksin ja välillä on vähän rankkaa, kun ei ole ketään apukäsiä tai viihdyttäjiä lapsille. Keskimmäinen 4v käy päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa ja siitä on tykännyt ja aion hänet siellä pitää jatkossakin. Meillä ei ole edes ketään kavereita täällä kenen luona käydä kylässä tai leikkimässä ja nyt lomalla se yksinäisyys kyllä korostuu entisestään.

Neuvolasta ovat tarjonneet kotipalvelua, mutta en ole sitä vielä ottanut vastaan. Lähinnä siinä vähän se tökkii, että siitäkin johtuu maksamaan ja tuo päiväkoti on ollut ilmainen. Ei kai kotipalvelu enää ilta-aikaan töitä tee? Joskus kaipaisi et joku lähtis lasten kanssa illalla ulos purkamaan energiaa. Keskenään nuo isommat ei siellä oikein tunnu viihtyvän.

Jouluna taas puhuin miehelle et pitäiskö muuttaa jonnekin lähemmäs tukiverkkoja, mutta mikä se paikka sitten olisi. Tuntuu että kaikista sukulaisistakin on niin vieraantunut, kun ei heitä juuri ole nähnyt Olis vaan ihanaa kun olis joku kaveri, jota pyytää vaikka vaunulenkille yhdessä!

Muoks. Varmasti nyt myös tämä maailmanaika vaikuttaa, ettei kukaan uskalla sitäkään vähää käydä kenenkään luona

 

[twisted]

Ei meillä oo myöskään tukiverkkoja. Anoppi ja appiukko asuu 30km päässä mut niitä ei voi pyytää enää hoitaa kun ovat vanhoja ja sairaita. Sit yks kaveri mutta senkin kans meni sukset ristiin kun en päästänyt meille kylään kun se ravaa laivat ja baarit ja meillä on pojall astma ja itp. Se veti herneet nenään ja ihan sama oikeestaan jos kerta oli tästä kiinni meän ystävyys. Nyt kun oon kelannu niin se ei koskaan kysy mitä meille kuuluu, kertoo vaan omia asioitaan.

sisko asuu Tampereella mutta meän elämät on niin erilaiset ettei juuri oo mitään yhteistä. Kaikki muut asuu pohjoisessa. Ainoa jos asuisin isosiskon naapurissa niin ehkä sillon mut se asuu Iissä ja en mä sinne halua muuttaa :S

 

[Freya88]

Ihan eri asia, mutta tuossa iltapalalla pohdin, että millaiset tukiverkot mahtaa olla muilla suurperheellisillä? Meillä on tosi kehnot tai siis oikeastaan niitä ei ole. Mun vanhemmat asuu 50km päässä mutta hekin käy töissä, joten suurta apua heistä ei ole. Muita ei sitten olekaan ja ollaan kyllä aika yksin ja välillä on vähän rankkaa, kun ei ole ketään apukäsiä tai viihdyttäjiä lapsille. Keskimmäinen 4v käy päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa ja siitä on tykännyt ja aion hänet siellä pitää jatkossakin. Meillä ei ole edes ketään kavereita täällä kenen luona käydä kylässä tai leikkimässä ja nyt lomalla se yksinäisyys kyllä korostuu entisestään.

Neuvolasta ovat tarjonneet kotipalvelua, mutta en ole sitä vielä ottanut vastaan. Lähinnä siinä vähän se tökkii, että siitäkin johtuu maksamaan ja tuo päiväkoti on ollut ilmainen. Ei kai kotipalvelu enää ilta-aikaan töitä tee? Joskus kaipaisi et joku lähtis lasten kanssa illalla ulos purkamaan energiaa. Keskenään nuo isommat ei siellä oikein tunnu viihtyvän.

Jouluna taas puhuin miehelle et pitäiskö muuttaa jonnekin lähemmäs tukiverkkoja, mutta mikä se paikka sitten olisi. Tuntuu että kaikista sukulaisistakin on niin vieraantunut, kun ei heitä juuri ole nähnyt Olis vaan ihanaa kun olis joku kaveri, jota pyytää vaikka vaunulenkille yhdessä!

Muoks. Varmasti nyt myös tämä maailmanaika vaikuttaa, ettei kukaan uskalla sitäkään vähää käydä kenenkään luona

Eipä nuita oikein ole, kaikki asuu kaukana (satojen kilometrien päässä) joten oikein osuva on tuo "sukulaisista vieraantuminen"
Anoppi asuu naapurissa mutta hänestä ei juuri apua ole, monisairas ja korvien välistäkin taitaa puuttua jotain, isoimmat käyvät siellä välillä lähinnä viihdyttämässä mummuaan. Ei hänestä ole pieniä vahtimaan saati huolehtimaan kenestäkään kun ei osaa edes omia asioitaan hoitaa, passauttaa kaiken muilla vaikka itsekin osaisi. Tekemisissä en ole hänen kanssaan ollut vuoteen.
Meni hieman ohi aiheen mutta siis keskenämme on meidän täytynyt alusta asti opetella pärjäämään ilman tukiverkkoja. Lähtien ihan esikoisen syntymästä. Hyvin tässä on selvitty. Toki muutama apukäsi silloin tällöin ei olisi pahitteeksi mutta vanhimmatkin ovat jo niin isoja että heistä on paljon apua kotitöissä.
Neuvolasta ovat lapsiperheen kotipalvelua joskus tarjonneet mutta en ole ottanut vastaan koska eivät valmista ruokaa tai siivoa ja sekään palvelu ei ole ilmainen.

Melkoista menoa ja kaaosta toisinaan, joskus asiat kasaantuu päällekkäin kun aina ei huvita tai jaksa ja silloin haluaisi vain olla. Niitä päiviä ei onneksi ole usein. Heti kyllä huomaa jos jää pyykit tai astiat laittamatta, kodinkoneiden on pyörittävä joka päivä jos haluaa ettei hautaudu kaaoksen alle. Lapsille olen yrittänyt opettaa että 'vie mennessäsi ja tuo tullessasi' jottei tavarat jäisi lojumaan vaan löytyisi aina omilta paikoiltaan.

Onhan tämä aikamoista jos yhtäkkiä joutuisi isoa taloutta pyörittämään mutta vuosien aikana tähän on tottunut enkä osaisi enää kuvitella elämää ilman lapsia. Sekin päivä koittaa joskus kun viimeinenkin lentää pesästä ja mökki on tyhjä äänistä. Siihen on vielä aikaa mutta hauska kuvitella millaista elämä sitten on kun kaikki ovat isoja ja muuttaneet kotoa Todella erilaista.