Suurperheellisten pulinapalsta <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja twisted
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulle kans määrättiin minipillerit kovien menkka- ja oviskipujen takia, mutta enpä kerennyt niitä aloittaa kun teinkin muutaman päivän päästä plussa testin :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:


Meillä on jonkilaiset tukiverkot,.joita tulee käytettyä kun on "pakko", vaikka joskus kaipaiskin omaa aikaa, tai vaikka että mentäis miehen kanssa syömään tms, joskus tarvitsisi ihan vaan lisäkäsiä arjessa, mutta mulle on tosi vaikeaa pyytää keneltäkään apua jos ei ole jotain virallista menoa :Weary Cat Face: miehen sisko asuu 300m päässä, toinen 15km päässä, heiltä kyllä saanut tarvittaessa lastenhoito apua :Smiling Face With Halo: ens viikolla meillä rakenneultra niin toinen siskoista lupasikin ottaa meidän lapset siksi aikaa, päästään sitten ultraan miehen kanssa kahdestaan kunhan vaan pysytään kaikki terveinenä :Smiling Face With Halo:
 
Kuulostaa hyvin tutulta! On tässä tosiaan oppinut selviämään yksin, mutta nyt jotenkin tuntunut tosi yksinäiseltä, vaikka olenkin introvertti :D kaikki mukavat tyypit on aina ruudun toisessa päässä eikä livenä näe ketään, kun ei oikein ole samanhenkisiä ihmisiä löytynyt.
 
pilvikirsikka sanoi:
Kuulostaa hyvin tutulta! On tässä tosiaan oppinut selviämään yksin, mutta nyt jotenkin tuntunut tosi yksinäiseltä, vaikka olenkin introvertti :D kaikki mukavat tyypit on aina ruudun toisessa päässä eikä livenä näe ketään, kun ei oikein ole samanhenkisiä ihmisiä löytynyt.
Click to expand...
Tuo samanhenkisten ihmisten löytäminen on ainankin itsellä ollut aina todella kiven alla. Yhden löysin nyt aikuisiällä mutta juuri kun tutustuttiin kunnolla muuttivat he pääkaupunkiseudulle :sad-face: Kiireinen arki verottaa yhteydenpitoa puolin sekä toisin, yksinäisyys painaa välillä. Lenkille lähtiessä olenkin aina puhelimessa jos lapset ei ole mukana, soittelen lähinnä tätini (on aivan huippu tyyppi!) kanssa joka on läheisempi kuin oma äiti vaikka ei olla pariin kymmeneen vuoteen nähty.
 
Freya88 sanoi:
Tuo samanhenkisten ihmisten löytäminen on ainankin itsellä ollut aina todella kiven alla. Yhden löysin nyt aikuisiällä mutta juuri kun tutustuttiin kunnolla muuttivat he pääkaupunkiseudulle :sad-face: Kiireinen arki verottaa yhteydenpitoa puolin sekä toisin, yksinäisyys painaa välillä. Lenkille lähtiessä olenkin aina puhelimessa jos lapset ei ole mukana, soittelen lähinnä tätini (on aivan huippu tyyppi!) kanssa joka on läheisempi kuin oma äiti vaikka ei olla pariin kymmeneen vuoteen nähty.
Click to expand...


Onpa kurja kuulla :sad-face: mulla on myös yksi tosi hyvä nettiystävä (ollaan joskus nähtykin kyllä) ja hän on harmitellut samaa, ettei samanhenkisiä ihmisiä löydy tai sitten se ”tuttavuus” kariutuu heti johonkin.
 
Minipillereitä tuli hetki kokeiltua ennen tätä raskautta. Halut hävisi samantien, ei se toki minua haitannut mutta miestä kävi sääliksi. Kun nakkasin pillereillä vesilintua niin hommaan palasi hauskuus. Ja siitä muutama kuukausi eteenpäin tulikin mieleen et jos vielä yksi lapsi meille mahtuisi... :rolling:
 
Meillä kyllä on tukiverkkoja, on ystäviä, mun vanhemmat ja periaatteessa miehenkin vanhemmat (eivät ole kyllä lapsia hoitaneet koskaan). Ne ovat vaan kaikki sellaista kriisitilannetta varten, äärimmäistä hätää. Nyt kun oltiin sairaita, huomasi taas, että löytyyhän sitä apua. Joten ei sinänsä valittamista, kaikilla ei ole tätäkään.

Mutta kyllä sitä vähän kateellisena kuuntelee, kun ystävällä mummot kilpaa ovat hoitamassa, ja arkipäivään tulee apua suunnalta ja toiselta. Päätinkin nyt kysellä äitiä enemmän meille, tulee varmaan ihan mielellään. Ei vaan saa aikaiseksi, ja mä olen helposti vähän sellainen huono pyytämään. Siinä päätin parantaa. En nyt siis koko ajan ole roikkumassa, mutta ei kerran kuussa visiitti luulisi olevan liikaa kyselty.
 
Meillä tukiverkot on myös ihan äörimmäisiä hätätilanteita varten ja aika olemattomat. Sellaisia ystäviäkään ei oikein ole. Enemmänkin henkistä tukea heistä löytyy kuin fyysistä. Kaikki sukulaiset asuvat 60-80km päässä. Huvikseen kukaan ei tarjoudu lapsia vahtimaan, paitsi miehen sisko on muutaman kerran ja minun sisko joskus tullut meille vahtimaan myös jos sattunut Suomessa olemaan :)
Mun äiti itse 6v lapsen yh, oman jaksamisen kanssa jo vaikeuksia, joten ei edes kysellä voiko lapsia tuoda hoitoon.
Miehen vanhemmat taas ei oikein rivienvälistä luettuna halua hoitaa, ollaan kyllä tervetulleita koko perheellä kylään, mutta hoitoapua ei kysyttäessä juuri silloin olla saatu, eikä sitten olla enää vuosiin jaksettu kysellä kun aina tosiaan ollut jotain miksi ei käy. Kolmosen synnytyksen ajan olivat siellä ekan/vikan kerran hoidossa eli 4v sitten. Nelosen synnytykseen kyseltiin hoitopaikkaa, mutta oli töitä.. Menivät miehen siskon miesystävän vahdittavaksi, mun äiti olisi kyllä ottanut jos ei muualle olisi saatu.

Päiväkoti on kyllä tällä hetkellä pieni henkireikä, 4v ja 5v ovat siellä 3h/pv. Välillä kyllä tosin tuntuu että ilman autoa sinne vieminen ja hakeminen on tarkan aikataulun takia isompi vaiva kuin hyöty kun ei kotona sitten lopulta ehdi oikein mitään järkevää tekemään, mutta lapset viihtyvät. Ja kun tulevaisuus vähän auki niin ei olla haluttu hoitopaikkaa irtisanoa. Päiväkoti on ihan täynnä, niin on riskinä, ettei sitten pääse takaisin ainoaan mikä kävelymatkan päässä tai lapset edes samaan päiväkotiin..
 
Kiitos hyvää kuuluu!

Ollaan saatu olla siltä rauhassa kun ollaan lähes kotona vaan jumitettu :D

Mut rs virus tuli ja meän 5v joutu sairaalaan kun sai itp:n (oma puolustusjärjestelmä tuhos kaikki verihiutaleet). Oli aika raju :f

Mut mitäs muuta, sain it-alalta vakituisen työn joten jätin raksakoulun kesken ja irtisanouduin kotihoidosta. Sit meille tosiaan se nelonen synty kesällä -20 (tyttö vihdoin <3). Nyt myytiin talo ja rakennetaan uutta ja isompaa (jossa ois optio vielä vitoselle mutta voi olla että jää vain optioksi :D)

Mitä sinne? :)
 
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin? :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:

Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.
 
Teilläkin paljon muutoksia elämässä ja onnea pikku prinsessasta, on ne tyttö vaan <3 onnea myös vakkari työstä:)
Aika hurjan kuuloinen kokemus toi teidän pikkusen sairastelu :(

Meillä arki rullaa omalla painollaan, mä lähdin opiskelemaan. Siiri ja Sisu aloitti pk elokuussa ja Sanni puksuttaa eskaria ja isot koulussa. Muutettiin lähemmäksi sukua, Kotkaan. Ostettiin täältä omakotitalo ja viime jouluna muutettiin tähän eli vuos asuttu taas täällä.
Miehen kaa menee paremmin kun viimeksi avauduin, käyty terapiassa ja on se jonkun verran auttanut. Sisulla diagnosoitiin puheen kehityksen viivästymä ja Sannille puhkes selektiivinen mutismi muuton jälkeen. Ne tuo sitä ”kauan kaivattua” lisä hommaa arkeen :/
Siinäpä se meidän homma pähkinän kuoressa ;)
 
Sointu-Helmiina sanoi:
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin? :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:

Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.
Click to expand...
Niinku twisted sano, meillä on 5 vanhinta tyttöjä ja Sisupussi on meidän nuorimmainen sekä ainut poika:)
 
Sointu-Helmiina sanoi:
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin? :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:

Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.
Click to expand...
Esikoinen on poika, loput tyttöjä joten eiköhän me samalla linjalla jatketa että tämä kuudeskin on tyttö :Grinning Face With Smiling Eyes:
 
Sointu-Helmiina sanoi:
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin? :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:

Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.
Click to expand...
Meillä poika, tyttö, poika, poika.
Mä toivoisin leikilläni että seuraavakin olisi poika. Tuo tyttö on ollut paljon "hankalampi" aina kuin nuo pojat yhteensä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top