Aivan sama täällä. Tyttö on vaikeampi entä pojat yhteensä. Herran jumala mikä äkäpussi!Meillä poika, tyttö, poika, poika.
Mä toivoisin leikilläni että seuraavakin olisi poika. Tuo tyttö on ollut paljon "hankalampi" aina kuin nuo pojat yhteensä.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Aivan sama täällä. Tyttö on vaikeampi entä pojat yhteensä. Herran jumala mikä äkäpussi!Meillä poika, tyttö, poika, poika.
Mä toivoisin leikilläni että seuraavakin olisi poika. Tuo tyttö on ollut paljon "hankalampi" aina kuin nuo pojat yhteensä.
Saama täällä! Kaikki omaa vahvan luonteen ja oman tahdon… Sisu on kyllä pahin riiviö, jatkuvasti jotain ei niin fiksua touhuamassa:/Meillä on kaikki samanlaisia jääräpäitä kuin vanhempansa Salamat räiskyy ja rätisee itse jokaisella kun sattuu huono päivä, myös meidän 1v 9kk osaa näyttää luontonsa
Meillä kans keskimmäisen pojan kanssa ollut eniten haasteita mutta nyt kun ikää on kohta 9 niin alkaa pikkuhiljaa helpottaa,
Heippa pitkästä aikaa!
Ihan ekaksi, Äippäx6, muistan kyllä Kirjoittelin täällä muutama vuosi sitten nimimerkillä Tilda.
Meillä on ollut tässä välissä muuttoa ja koronakin sairastettiin jo koko porukka
Muuten on eletty aika seesteistä vauva-arkea Juuri tuli 5kk ikää ja on niin tyytyväinen tapaus, 11h yöunia nukkuu syömättä ja päivisinkin ihan hyvin. Lattialla viihtyy kun aina on sisaruksia lähellä ketä seurata
Juu ei yhtään vauvakuumetta! Mutta... onhan se silti mietittävä vieläkö lisää (kyllähän sitä vielä yhden vois yhden lapsen haluta tähän sakkiin ) ja millaisella ikäerolla. Yhteen autoonkaan ei sitten mahduttaisi ja toista autoa ei aiota ostaa ennenkuin joskus sitten kun menen joskus töihin. No sehän riittäisi että yks aikuinen mahtuisi lasten kanssa ja mies voisi sitten kuitenkin hommata jonkun auton millä käy töissä
Meillä tosiaan on kaikki seitsemän pienillä ikäeroilla niin toivoisin kuitenkin että seuraava myös. Vai onko 2v5kk edes pieni ikäero? Se on meidän isoin ikäero, kaikki muut alle 1,5v ja alle 2v ikäeroilla. Mutta koska joka raskauden olen alusta loppuun voinut voimakkaasti pahoin ja oksentanut, en juuri nyt edes jaksa ajatella uutta raskautta... Kesällä/syksyllä ehkä sitten
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin?
Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.
Hattua nostan! Tekeekö teillä mies paljon, vai miten on edes onnistunut pienet ikäerot seitsemällä lapsella, jos raskauspahoinvointi on paha läpi raskauden? Kuulostaa ökkiseltään ihan mahdottomalta.
Mä kuulkaas aloinkin vakavissani harkita sterilisaatiota, melkein olen jo päättänyt. On niin mahtava toimia, kun rauta on kunnossa, etten millään haluaisi riskeerata kuparikierukan kanssa, olenko korjannut pahan tapani unohtaa syödä lisärautaa, jos ei ole pahoja oireita. Hormoniehkäisyä en halua. Niin kun (ei jos, köh) lapsiluku on tässä, niin miksi ei sterilisaatiota? Kyllä varmasti välillä kaduttaisikin, mutta ei toivon mukaan liikaa.
Meillä noi kaksi viimeistä raskautta oli melkoinen koettelemus perheelle. Niin paljon kodinhoitoa ja lastenhoitoa lepää mun varassa, että kun olin välillä kokonaan poissa pelistä, ei mistään meinannut tulla mitään. Kaikki järkisyyt puoltavat sterilisaatiota, ja taidan kerrankin kuunnella niitä hetken vielä asiaa pyöriteltyäni.
Täytyy vielä loppuun juhlia, että mun paino on alkanut pudota! Ennen imettäessä vain korkeintaan lihoin.