Suurperheellisten pulinapalsta <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja twisted
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä poika, tyttö, poika, poika.
Mä toivoisin leikilläni että seuraavakin olisi poika. Tuo tyttö on ollut paljon "hankalampi" aina kuin nuo pojat yhteensä.
Aivan sama täällä. Tyttö on vaikeampi entä pojat yhteensä. Herran jumala mikä äkäpussi!
 
Minusta tuntuu ihan samalta! Pojat olleet paljon helpompia kuin tyttö, ainakin vauvoina/taaperoina... :Grinning Face: miehen mielestä en vain muista että samanlaisia pojatkin ovat olleet, (kuulemma ehkä jopa vielä hankalempia) meillä siis 2poikaa ja 1tyttö. Voihan toki olla että tyttö tuosta rauhoittuu, on vasta 1v9kk :Relieved Face: ja pojat kerkeää vielä villiintymään (6v ja 4v).
Nyt veikkaan että tulisi poika, vaikka oireet viittaavat tyttöön. Ensi viikolla rakenneultra, toivottavasti kaikki hyvin, ja saisi sukupuolensakkin paljastaa :Heavy Black Heart::Smiling Face With Halo:
Mä kyllä haluaisin vielä molemmat, tytön ja pojan, joten sinänsä ei ole väliä kumpi tulee :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Meillä ovat olleet selvästi erilaisia, tiettyjä stereotypioita toteuttavat. Mutta yhtä hankalia ja helppoja. Ainoastaan vauvana ensimmäinen tyttö oli vähän raskaampi, koska häntä piti 1,5-vuotiaaksi kantaa koko ajan, pitää sylissä aina ja nukkua vieressä, tai ei nukkunut. Hyvin suuri läheisyyden tarve. Kolme ensimmäistä nukkua posottivat päiväunia kuka missäkin, tosin esikoisella oli vaihe, että nukkui päivällä vain liikkeessä. Tämä toinen vaikuttaa mulle tutulta vauvanpullukalta.
 
Meillä on kaikki samanlaisia jääräpäitä kuin vanhempansa :Face With Tears Of Joy: Salamat räiskyy ja rätisee itse jokaisella kun sattuu huono päivä, myös meidän 1v 9kk osaa näyttää luontonsa :No Evil Monkey::Hear No Evil Monkey::Speak No Evil Monkey:
 
Meillä on kaikki samanlaisia jääräpäitä kuin vanhempansa :Face With Tears Of Joy: Salamat räiskyy ja rätisee itse jokaisella kun sattuu huono päivä, myös meidän 1v 9kk osaa näyttää luontonsa :No Evil Monkey::Hear No Evil Monkey::Speak No Evil Monkey:
Saama täällä! Kaikki omaa vahvan luonteen ja oman tahdon… Sisu on kyllä pahin riiviö, jatkuvasti jotain ei niin fiksua touhuamassa:/
 
Meidän esikoinen on kaikista rauhallisin, vaikka terveystietojen mukaan voisi luulla muuta, kolme pysyvää arpea naamassa, huuliauki tuon tuosta, mutta on vaan vähän kömpelö, sen kerran kun innostuu villiintymään niin jtn sattuu :Grimacing Face:
Toinen onkin kaikista tempperamenttisin, kun hermo menee niin se sitten menee eikä kyllä jää varmaan naapureillekkaan epäselväksi, mutta muuten on helppo kaveri ollut aina, omatoiminen jne :Smiling Face With Smiling Eyes:
Nuorin onkin aika moinen viipertäjä, sen takia varmaan tuntuukin hankalimmalta kun ei pysy paikallansa, iloinen tyttö kirkuu ja kikattaa ja juoksee ympäri kämppää ja kiipeää joka paikkaa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: ja löytyy kyllä myös tempperamenttia pikkuiseltakin :Grinning Face With Smiling Eyes:
 
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Pysytään terveinä :Two-hearts:
 
Hyvää uutta vuotta! :smiling-eyes:

Meillä on kolme poikaa ja nyt tulossa tyttö, ellei muutu pojaksi vielä synnyttyään :tears: Keskimmäinen pojista on tosi temperamenttinen ja hänen kanssa on saanut vääntää asioista jo monet kerrat :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Tämä tyttö vaikuttaa ainakin näin kohtuajan perusteella samanlaiselta, kehen lie ovat tulleet :Kissing Face With Smiling Eyes::Face With Tears Of Joy:
 
Hyvää uutta vuotta täältäkin! Meillä oli mukava päivä, vaikka taas meni liian myöhään. Onneksi viikko aikaa vähän parantaa rytmiä ennen koulujen alkua.
 
Meillä kans keskimmäisen pojan kanssa ollut eniten haasteita mutta nyt kun ikää on kohta 9 niin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, :wink

Tämä lohduttaa :D on kyllä sellainen sisupussi että oksat pois :tears: Oli jo vauvana :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Heippa pitkästä aikaa!

Ihan ekaksi, Äippäx6, muistan kyllä :Face Savouring Delicious Food: Kirjoittelin täällä muutama vuosi sitten nimimerkillä Tilda.

Meillä on ollut tässä välissä muuttoa ja koronakin sairastettiin jo koko porukka :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Muuten on eletty aika seesteistä vauva-arkea :smiling-eyes: Juuri tuli 5kk ikää ja on niin tyytyväinen tapaus, 11h yöunia nukkuu syömättä ja päivisinkin ihan hyvin. Lattialla viihtyy kun aina on sisaruksia lähellä ketä seurata :Grinning Face:

Juu ei yhtään vauvakuumetta! Mutta... onhan se silti mietittävä vieläkö lisää (kyllähän sitä vielä yhden vois yhden lapsen haluta tähän sakkiin :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:) ja millaisella ikäerolla. Yhteen autoonkaan ei sitten mahduttaisi ja toista autoa ei aiota ostaa ennenkuin joskus sitten kun menen joskus töihin. No sehän riittäisi että yks aikuinen mahtuisi lasten kanssa ja mies voisi sitten kuitenkin hommata jonkun auton millä käy töissä :Smiling Face With Open Mouth

Meillä tosiaan on kaikki seitsemän pienillä ikäeroilla niin toivoisin kuitenkin että seuraava myös. Vai onko 2v5kk edes pieni ikäero?:Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Se on meidän isoin ikäero, kaikki muut alle 1,5v ja alle 2v ikäeroilla. Mutta koska joka raskauden olen alusta loppuun voinut voimakkaasti pahoin ja oksentanut, en juuri nyt edes jaksa ajatella uutta raskautta... Kesällä/syksyllä ehkä sitten :Smiling Face With Heart Shaped Eyes:
 
Heippa pitkästä aikaa!

Ihan ekaksi, Äippäx6, muistan kyllä :Face Savouring Delicious Food: Kirjoittelin täällä muutama vuosi sitten nimimerkillä Tilda.

Meillä on ollut tässä välissä muuttoa ja koronakin sairastettiin jo koko porukka :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Muuten on eletty aika seesteistä vauva-arkea :smiling-eyes: Juuri tuli 5kk ikää ja on niin tyytyväinen tapaus, 11h yöunia nukkuu syömättä ja päivisinkin ihan hyvin. Lattialla viihtyy kun aina on sisaruksia lähellä ketä seurata :Grinning Face:

Juu ei yhtään vauvakuumetta! Mutta... onhan se silti mietittävä vieläkö lisää (kyllähän sitä vielä yhden vois yhden lapsen haluta tähän sakkiin :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:) ja millaisella ikäerolla. Yhteen autoonkaan ei sitten mahduttaisi ja toista autoa ei aiota ostaa ennenkuin joskus sitten kun menen joskus töihin. No sehän riittäisi että yks aikuinen mahtuisi lasten kanssa ja mies voisi sitten kuitenkin hommata jonkun auton millä käy töissä :Smiling Face With Open Mouth

Meillä tosiaan on kaikki seitsemän pienillä ikäeroilla niin toivoisin kuitenkin että seuraava myös. Vai onko 2v5kk edes pieni ikäero?:Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Se on meidän isoin ikäero, kaikki muut alle 1,5v ja alle 2v ikäeroilla. Mutta koska joka raskauden olen alusta loppuun voinut voimakkaasti pahoin ja oksentanut, en juuri nyt edes jaksa ajatella uutta raskautta... Kesällä/syksyllä ehkä sitten :Smiling Face With Heart Shaped Eyes:

Hattua nostan! Tekeekö teillä mies paljon, vai miten on edes onnistunut pienet ikäerot seitsemällä lapsella, jos raskauspahoinvointi on paha läpi raskauden? Kuulostaa ökkiseltään ihan mahdottomalta. :Grinning Face With Smiling Eyes:

Mä kuulkaas aloinkin vakavissani harkita sterilisaatiota, melkein olen jo päättänyt. On niin mahtava toimia, kun rauta on kunnossa, etten millään haluaisi riskeerata kuparikierukan kanssa, olenko korjannut pahan tapani unohtaa syödä lisärautaa, jos ei ole pahoja oireita. Hormoniehkäisyä en halua. Niin kun (ei jos, köh) lapsiluku on tässä, niin miksi ei sterilisaatiota? Kyllä varmasti välillä kaduttaisikin, mutta ei toivon mukaan liikaa.

Meillä noi kaksi viimeistä raskautta oli melkoinen koettelemus perheelle. Niin paljon kodinhoitoa ja lastenhoitoa lepää mun varassa, että kun olin välillä kokonaan poissa pelistä, ei mistään meinannut tulla mitään. Kaikki järkisyyt puoltavat sterilisaatiota, ja taidan kerrankin kuunnella niitä hetken vielä asiaa pyöriteltyäni.

Täytyy vielä loppuun juhlia, että mun paino on alkanut pudota! Ennen imettäessä vain korkeintaan lihoin.
 
Täällä tuntuu monella olevan monta poikaa ensin ja sitten tyttöjä. Onko jollakulla toisinpäin? :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye:

Meillekin ensin kolme poikaa ja neljäs ja viides tyttöjä. Viidennen kohdalla mölöimmät hämmästeli, että mitä te nyt enää lapsia, tehän saitte jo tytön. Ähäkutti.

Meillä on 3 ekaa tyttöjä ja 2 seuraavaa poikia:smiling face with heart-eyes:
 
Moikka moi..meillä on sekasin ja poikia 1 enemmän...tukijoukkoja on mutta pääsääntöisesti yksin ja mies mut vähempi olen lapset hoitanut ja työt siinä samalla...tällaisessa allergia laumassa ja muut sairaudet päälle niin on siinä kaikenlaista tullu vastaan eikä helppoa ole ollut nyt ovat jo isompia niin tuntuu et pääsee tosi helpolla mut sitten kaikki muu onkin vaikiaa
 
Aika tasaisesti minulle on näitä lapsia tullut; poika, tyttö, tyttö, poika ja masussa kasvaa pieni poika - uuden tulokkaan myötä talossa on sitten ukkovalta. Tukijoukkoina on mun äiti, mutta mies on kovin vannoutunut hoitamaan lapsia kotona joten äidin apuun turvaudutaan aika harvakseltaan. Yleensä hän auttelee kun ollaan sairaalassa synnyttämässä. Pari edellistä vauvaa ovat syntyneet onnekkaasti yön aikana niin vahtiminen on ollut aika helppoa, kunhan on edes yksi aikuinen nukkumassa samassa talossa niin sehän riittää.

Normaalioloissa teen myös paljon kodinhoitoa, saapa nähdä missä kunnossa on talo kun palaan sitten synnäriltä tällä kertaa. Voi olla että taas koitan skippailla mahdollisimman paljon ja teen vain pakolliset. Onneksi esikoinen on jo teini ja hänelle saan nakitettua jotain hommia, kunhan vaan pohjustan ne tarpeeksi hyvin. Kuten vaikka kokkaamisen koko porukalle, kun valitsen tarpeeksi helpot reseptit ja kirjoittelen etukäteen kattavat ostoslistat. Vaatiihan tämä paljon etukäteissuunnittelua ja lahjontaa. En odota että esikoinen tämän pyyteettömästi tekisi; vastapainona on sitten enemmän vapauksia. Paljon minua auttaa myös sekin että mies siivoaa mielellään, minä en kovin usein imuroi täällä vaikka sormiruokailijan jäljiltä sottaa syntyy järkyttävät määrät. Suurperheen pyöritys on tiimityötä.

Minulla on ollut aika helppoja raskauksia, ei juurikaan pahoinvointia ja vauvelit pysyvät hyvin kyydissä vaikka paljon puuhailisikin jaloillaan ja vaikka synnytysten välit nuorimmassa sarjassa eivät ole kovin pitkät. 1½-2v tulee nyt synnytyksien väleiksi. Paljon auttaa kun rauta imeytyy hyvin, ihan perus Retafer riittää minulle, helppo paahtaa menemään kun hemoglobiini on korkealla. Sitä pitää vaan muistaa jatkaa synnytyksen jälkeenkin, rauta + b-vitamiini auttavat aivosumuun. Synnytykset ovat olleet sitä myöten helppoja että olen toipunut nopsaan jaloilleni, ei juurikaan vuotoja tai pahoja repeämisiä. Alatie synnytys jättää vain jotain nirhaumia jotka paranevat nopsaan.
 
Muokattu viimeksi:
Mun lapset ovat niin persoonia, ja haasteita välillä on. Esikoinen oli leikki- ja kouluikäisenä hyvin energinen, ja keskittymiskyky kultakalan luokkaa. Energisyyttä purettiin runsaalla ulkoilulla ja fyysisillä harrastuksilla. Koulussa sitten hän kulki ekat luokat pienryhmässä tekemässä vaativampien aineiden tehtävien ajan. Hyvä, sillä keskittyminen olisi karannut muuten helposti ison luokan hälinään. Hänestä on kasvanut varsin kunnianhimoinen nuorimies jonka todistuksista saa olla ylpeä.

Mun toka on tyttö, ja temperamenttia on osunut kahden - kolmen lapsen edestä. Jos jokin pienikin asia menee vikaan niin huuto kuuluu varmasti naapuriin asti, ja me kuitenkin asutaan haja-asutusalueella. Hän on kunnianhimoinen ja haluaa olla paras ja nopein, mikä tekee osan turhautumisesta, mutta toisaalta vauhdittaa häntä oppimaan nopsaan. Hän on myös varsin itseohjautuva, jos joku asia ei kiinnosta niin korvat ovat vain koristeena. Onneksi piirtäminen, kirjoittaminen, askartelu ja tarinat kiinnostavat, muuten kouluiässä opettajat olisivat varmasti tämän tytön kanssa lirissä. Pidän peukkuja et kova luonne olisi tässä tapauksessa se käyttövoima - aika näyttää.

Mun kolmas on tyttö, pehmeäluonteinen ja herttainen, ainakin siis päällepäin. Sisältä kyllä löytyy annos pirullisuutta kun sille tuulelle sattuu. Voi olla että hänen kohdallaan haaste tulisi olemaan kiltin tytön haasteet, liikaa tehdään muiden miellyttämiseksi. Ja sitten toisaalta se, että suloiselta ja söpöilevältä lapselta on hankalaa kieltää mitään, hän on juuri sellainen syliin tuleva ja halaileva suloisuus, joka rakastaa prinsessamekkoja. Tämä lapsi on helppo ja miellyttävä hemmotella pilalle.

Taaperosta on vaikeaa vielä sanoa muuta kuin että energiaa ja tahdonvoimaa on. Hänellä on synnynnäisiä terveyshaasteita, joiden kanssa tullaan painimaan koko lapsuus, joten toivottavasti sitkeyttä riittää. Hänkin on jollain tapaa hyvin herttainen ja tykkää halimisesta. Taaperoiden tapaan hän on myös hyvin utelias, saa nähdä että miten tämä ominaisuus tulee kehittymään. Ainakin sen olen huomannut että hänellä on jo nyt ihan klassiset "miesflunssat", kun on nenä tukossa tai masussa kiertää niin siitä pidetään koko ajan mekkalaa.

Kaikkihan he persoonia ovat ja se on hienointa tässä hommassa. :Two-hearts:
 
Muokattu viimeksi:
Hattua nostan! Tekeekö teillä mies paljon, vai miten on edes onnistunut pienet ikäerot seitsemällä lapsella, jos raskauspahoinvointi on paha läpi raskauden? Kuulostaa ökkiseltään ihan mahdottomalta. :Grinning Face With Smiling Eyes:

Mä kuulkaas aloinkin vakavissani harkita sterilisaatiota, melkein olen jo päättänyt. On niin mahtava toimia, kun rauta on kunnossa, etten millään haluaisi riskeerata kuparikierukan kanssa, olenko korjannut pahan tapani unohtaa syödä lisärautaa, jos ei ole pahoja oireita. Hormoniehkäisyä en halua. Niin kun (ei jos, köh) lapsiluku on tässä, niin miksi ei sterilisaatiota? Kyllä varmasti välillä kaduttaisikin, mutta ei toivon mukaan liikaa.

Meillä noi kaksi viimeistä raskautta oli melkoinen koettelemus perheelle. Niin paljon kodinhoitoa ja lastenhoitoa lepää mun varassa, että kun olin välillä kokonaan poissa pelistä, ei mistään meinannut tulla mitään. Kaikki järkisyyt puoltavat sterilisaatiota, ja taidan kerrankin kuunnella niitä hetken vielä asiaa pyöriteltyäni.

Täytyy vielä loppuun juhlia, että mun paino on alkanut pudota! Ennen imettäessä vain korkeintaan lihoin.

Tekee paljon, töitä ainakin :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: No ei, tekee ruokaa sillon kun on kotona ja varsinkin raskausaikana kun kaikki ällöttää. Töitä tekee aika paljon keväästä syksyyn, talvella enemmän kotona. Mutta reissutöissä on ollut kun meidän neljäs syntyi ja ilta/yötöissä 10h vuoroja kun viides syntyi, päivät meni nukkuessa. Ei mua onneksi raskausaikana juuri väsytä enkä pystyisi makoilemaan koska silloin paha olo vaan lisääntyy. Mutta olen tottunut pärjäämään yksin ja aika helposti tämä kyllä käy, uskoisin että monilla pienemmillä perheillä on varmasti raskaampaa. Meillä on kaikki vauvasta asti nukkuneet hyvin, sekin on auttanut.

Vaikka meillä yksi erityislapsi jolla pari diagnoosia, tutkimukset jatkuu vielä koska on vasta 6v. Arki toki vähän erilaista mutta tähän on niin jo tottunut. Lisäksi esikoisella kehityksessä haasteita mutta nyt on saanut ikäisiään jo vähän kiinni, erityisellä tuella/pienluokalla on kuitenkin vielä koulussa. Aika näyttää mites nämä kaksi pienimpää kehittyy, muiden osalta uskoisin jo näkyvän jos jotain olisi.

Meillä tyttö, poika, tyttö, poika ja 3 tyttöä :Smiling Face With Smiling Eyes: Tytöt olleet helpompia kuin pojat... Varsinkin vanhempi poika on ihan vauvasta asti ollut tosi tempperamenttinen ja on vieläkin, tietty aika on auttanut että pystytään keskustelemaan asioista kuitenkin kun on rauhallinen. Pienempi poika on tempperamenttisempi kuin tytöt mutta erityislapsi joten osalta voi tulla sitäkin kautta ettei koe aina tulevansa ymmärretyksi ja hermostuu helpommin. Toki tytöissä on myös luonne-eroja mutta aika tasaisia ovat poikiin verrattuna :Grinning Face:

Ei ole tosiaan tukiverkostoa, muutossakin pyörivät mukana :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes: Mutta mihinkäs heidät olisi laittanut.... Hyvin sujui kuitenkin, kun mun veli oli kantamassa miehen apuna raskaampia, onneksi ei olla totuttu siihen että lapsia voisi viedä hoitoon :Smiling Face With Open Mouth
 
Takaisin
Top