Suurperheellisten pulinapalsta <3

[Sointu-Helmiina]

Meillä minä oon ehkä se, joka kuormittuu herkemmin metelistä ja hälinästä. Mies taas osaa perinteiseen miesten tyyliin välillä olla "offline-tilassa" eikä hällä ole aistit samalla tavalla koko ajan viritettynä kuin itsellä. Kun itse kuulen jo toiseen huoneeseen mitä lapset tekee ja mies ei huomaa edes jos vieressä kohelletaan. Otan sitten aina vastapainoksi hieman "omaa" aikaa ja käyn lenkillä koirien kanssa, vaikka sielläkin usein nuorin mukana kantorepussa.

Mun piti keskenmenneestä raskaudesta kertoa äitienpäivänä vasta, kun sillon olis eka kolmannes ollut täynnä. Enkä ole sitten nyt keskenmenostakaan puhunut, kun ei ole jotenkaan tuntunut hyvältä. Niin jotenkin sellainen tunne itsellä, että lähipiiri ajattelee meidän lapsiluvun olevan täynnä. En tiedä mistä se johtuu joko neljä on niin paljon (joidenkin mielestä) ettei kukaan enää ajattele tekevän lisää lapsia

Haha, joo, ei mulle suoraan sanottu, mutta viidennen kohdalla isä juorusi suvusta avoimesti kuuluneen ihmettelyjä, että nythän ne saivat tytön, miten ne VIELÄ lisää. Sama syy ehkä teilläkin päin.

 

[pilvikirsikka]

Haha, joo, ei mulle suoraan sanottu, mutta viidennen kohdalla isä juorusi suvusta avoimesti kuuluneen ihmettelyjä, että nythän ne saivat tytön, miten ne VIELÄ lisää. Sama syy ehkä teilläkin päin.

Luulen kans

 

[Oreo]

Mulle ois neljä jotenkin henkilökohtainen maksimi Miehelle eilen just puhuin, että jos neljäs tulisi niin sit kävisin sterkassa. Se olisi sellainen määrä, että sitten en enempää haluaisi vaikka mies vaihtuisi
Vaikka niinhän mä sanoin kolmannenkin kohdalla. Että sitten ei kyllä enää. Ja missäs ketjuissa sitä nyt kirjoitellaan ja kuumeillaan

 

[Oreo]

Kakkosen aikaan meille muute jo kuittailtiin, että eikö ehkäisyä osata käyttää. Ikäeroa oli vähän vajaa 2v.
Kolmannen kohdalla osa jatkoi tätä juttua, mutta kuuli kyllä niitäkin, että sittenhän sille pitää kaveri tehdä!

Eli pieni ikäero ei ole ok, mutta ei tälleen isokaan.
Koskaan ei ole hyvä

 

[pilvikirsikka]

Aina joku keksii sanomista

Niin ja vielä aiempaan että mun vanhemmat aina päivittelee noita vilkkaita poikia ja "on sulla siinä vahtimista". Sillai hyväntahtoisesti sanovat, mutta kyllähän se aina vähän kalskahtaa korvaan ja varsinkin kun itse tietää että haluaisi vielä lisää. Silläkin vähän tuntui vaikealta sanoa että "niinpä, näitä olis tulossa vielä lisää" pitäis vaan olla välittämättä muiden hölmöistä sanomisista! Nyt toki vois sitten kertoa keskenmenosta jos joku möläyttelee omiaan.

 

[Sointu-Helmiina]

Meille sanoi anoppi suoraan leikin varjolla, että nyt ette tee enempää, ei jaksa raahata teille korppuja. Phoh. Hauska nähdä ilmeensä, jahka kuudennesta ilmoitetaan. Mies ei ole ihan yhtä rento, hänen äidistään on kuitenkin kysymys. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että hekin ovat oikeastaan aika ylpeitä katraastamme. Ei meidän veljillä tai serkuilla ole lapsia ollenkaan, kyllä se lapsenlapsen kaipuu on käsinkosketeltavaa tädeillä ja sedillä, osa sanoo ääneenkin. Mun vanhemmat ovat avoimesti ylpeitä, varsinkin isä. Alkuun vähän hämmästelivät kyllä, varsinkin mun koti-äitiyttä "uravalintana".

 

[Nepeta Cataria]

Onhan se temppu ja kuinka se tehdään et miten saa arjen suttaantumaan kun on paljon eri-ikäisiä lapsia. On siinä eroa, itse olen kokenut kaikkein hankalimmaksi kun on vain yksi lapsi ja se sattuu olemaan pohjattoman seurallinen nelivuotias. Sisarukset tekevät paljon viihdyttämisestä kun heitä on useampi. Ja olo on kuin voittajalla kun nuo suostuvat leikkimään sovussa keskenään. Lapset myös opettavat ja motivoivat paljon toisiaan, vaikkapa just pyöräilemään ja hiihtämään. Viisi lasta ei tosiaankaan tarkoita viisinkertaista vaivaa yhteen lapseen nähden. Toki siinä joutuu antamaan periksi ajatukselle, että kaikkea voisi hallita, ja kehittää sen superkuulon jonka avulla tiedät mitä jokainen lapsesi tekee, ja että johtuuko itku siitä että lapsi on pulassa, vai siitä että joku asia ei nyt vaan mennyt putkeen. Kaikkeen ei tarvitse puuttua. Lapset oppivat toimimaan porukassa, ja kun perheellä on rutiinit kunnossa niin hommat helpottuvat. Ympäristö pitää kyllä olla muokattu siten että tarjolla on vähemmän onnettomuuden lähteitä, ja ylipäätään ei kannata omistaa mitään kovin arvokasta tavaraa.

Tätä kaikkea ei lapseton tai 1-2 lapsinen perhe tiedä, ja kuinka voisi tietääkään. Paljonhan on kiinni siitäkin että oppii itse elämään keskellä kaaosta ja kokoajan seulomaan ympäristöään. Kaikkeen tottuu, lapset kasvavat ja kun perheessä on vähemmän pieniä lapsia niin työmääräkin helpottaa. On pelkästään terveellistä opettaa kaikki lapset siivoamaan ja tekemään kotitöitä, ja kantamaan vähän vastuuta toisistaan. Uskon että yksi nykypäivän vaiva on, että lapset tuntevat olonsa tarpeettomiksi ja turhiksi. Ison perheen toimivana osana tällaista oloa tuskin tulee. Iso perhe on myös voimavara.

Lapsuudeesta muistan käyneeni joskus 15 lapsisen perheen kotona, kun leikittiin perheen samanikäisten lasten kanssa. Koti oli viimeisenpäälle siisti, perheen äiti nukkui sohvalla ja lapset kulkivat hissukseen sisällä kun tiesivät tämän. Isommat vahtivat pienempiä. Me leikimme ulkona isolla porukalla ja kivaa oli.

.. ja et mikä on sopiva perhekoko? Noh, täällä on kans yksi ikuisen vauvakuumeen kanssa. Ehkä meidän perhekoon lopultakin määrää aika ja jaksaminen, ja sattuma. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia saada isoa perhettä. Tällä hetkellä kun taapero ränisee helmoissa ja suostuu olemaan vain kannossa, tuntuu et ei kiitos enempää lapsia. Mutta sitten taas kun on helpompi hetki, sitä huomaa et sylihän on tyhjä.

 

[pilvikirsikka]

Onhan se temppu ja kuinka se tehdään et miten saa arjen suttaantumaan kun on paljon eri-ikäisiä lapsia. On siinä eroa, itse olen kokenut kaikkein hankalimmaksi kun on vain yksi lapsi ja se sattuu olemaan pohjattoman seurallinen nelivuotias. Sisarukset tekevät paljon viihdyttämisestä kun heitä on useampi. Ja olo on kuin voittajalla kun nuo suostuvat leikkimään sovussa keskenään. Lapset myös opettavat ja motivoivat paljon toisiaan, vaikkapa just pyöräilemään ja hiihtämään. Viisi lasta ei tosiaankaan tarkoita viisinkertaista vaivaa yhteen lapseen nähden. Toki siinä joutuu antamaan periksi ajatukselle, että kaikkea voisi hallita, ja kehittää sen superkuulon jonka avulla tiedät mitä jokainen lapsesi tekee, ja että johtuuko itku siitä että lapsi on pulassa, vai siitä että joku asia ei nyt vaan mennyt putkeen. Kaikkeen ei tarvitse puuttua. Lapset oppivat toimimaan porukassa, ja kun perheellä on rutiinit kunnossa niin hommat helpottuvat. Ympäristö pitää kyllä olla muokattu siten että tarjolla on vähemmän onnettomuuden lähteitä, ja ylipäätään ei kannata omistaa mitään kovin arvokasta tavaraa.

Tätä kaikkea ei lapseton tai 1-2 lapsinen perhe tiedä, ja kuinka voisi tietääkään. Paljonhan on kiinni siitäkin että oppii itse elämään keskellä kaaosta ja kokoajan seulomaan ympäristöään. Kaikkeen tottuu, lapset kasvavat ja kun perheessä on vähemmän pieniä lapsia niin työmääräkin helpottaa. On pelkästään terveellistä opettaa kaikki lapset siivoamaan ja tekemään kotitöitä, ja kantamaan vähän vastuuta toisistaan. Uskon että yksi nykypäivän vaiva on, että lapset tuntevat olonsa tarpeettomiksi ja turhiksi. Ison perheen toimivana osana tällaista oloa tuskin tulee. Iso perhe on myös voimavara.

Lapsuudeesta muistan käyneeni joskus 15 lapsisen perheen kotona, kun leikittiin perheen samanikäisten lasten kanssa. Koti oli viimeisenpäälle siisti, perheen äiti nukkui sohvalla ja lapset kulkivat hissukseen sisällä kun tiesivät tämän. Isommat vahtivat pienempiä. Me leikimme ulkona isolla porukalla ja kivaa oli.

.. ja et mikä on sopiva perhekoko? Noh, täällä on kans yksi ikuisen vauvakuumeen kanssa. Ehkä meidän perhekoon lopultakin määrää aika ja jaksaminen, ja sattuma. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia saada isoa perhettä. Tällä hetkellä kun taapero ränisee helmoissa ja suostuu olemaan vain kannossa, tuntuu et ei kiitos enempää lapsia. Mutta sitten taas kun on helpompi hetki, sitä huomaa et sylihän on tyhjä.

Komppaan joka sanaa! Hyvin sanottu mullakin on yks kaveri jolla yksi nelivuotias ja aina ihmettelee miten minä pystyn tehdä asioita kun hänellä on ihan kädet täynnä. Niinpä, siinä se vitsi piileekin että kun nämä lapset viihdyttää toinen toistaan, niin äidille jää aikaa kaikenlaiseen aina välillä ja kaikkeen tosiaan tottuu ja oppii! Sekä lapset että äiti.

 

[Elsa2019]

Pitääpä itsekin aktivoitua, kun jostain pomppas tän palstan viestit esiin.

Me ollaan oltu jo pitkään suurperhe ja kolme vanhinta nepsyjä/tutkimuksissa ja varmasti nuoremmistakin nepsyjä löytyy. Meillä ehkä suht lieviä osa oireiltaan, niin ei niin aikaisin selviä erityisyys. Mutta onhan tässä katraassa hommaa kun 7 lasta (9kk-18v) ja haluaisi jokaisen tukena olla eri asioissa ja ylipäänsä antaa aikaa ja huomioida jokainen yksilönä.

Perus arjenpyöritys meillä sujuu helposti kun oon vielä kotona. Syksyllä lähden taas töihin ja saadaan lisää kertoimia siihenkin rumbaan. Haastavammaksi koen just jokaisen lapsen huomioimisen ja esim kouluhommissa auttamisen. Jos joka ilta pitää lukea kokeisiin jonku kanssa niin tulee kyllä tukala olo.

Meillä on kaksi autoa 5- ja 7-paikkaiset. Niin vähän kuljetaan koko sakilla, että kätevämpi näin.

Meille ei kukaan ole valittanut elämäntavastamme, mutta työkaveri kyllä sanoi ikävästi ettei 7. lapsesta tarvi enää onnitella. Se tuntui tosi kurjalta.

Mua kiinnostais miten teillä muilla rahat riittää muuhunkin kun välttämättömään? Meillä on kyllä tuloja ihan hyvin, mutta hirvittää miten valtavasti rahaa menee isolla perheellä, jos ostaa rennosti ruokaa ja maksaa lasten harrastuksia, vaatteita yms tarpeita. Pyritään mahdollisimman säästeliäästi elämään, että saadaan rahaa joka kuukausi säästöönkin.

Säästövinkkinä, nyt myydään hoplop+leos leikkimaan yhteisiä kesäpasseja. Vajaa 50e per lapsi ja elokuun 6. päivään asti saa kaikissa Suomen toimipisteissä käydä vapaasti.

 

[pilvikirsikka]

En ehdi nyt ulkohommien lomassa muuta kirjoittaa, pitää palata myöhemmin asiaan. Mutta siis ei olla käyty koskaan missään hoplopissa tms, siinä tulee säästöä just oltiin vappuna retkellä metsässä, sinne hyvät eväät mukaan niin ne on niitä meidän "hoplopreissuja" sitten käydään välillä uimahallissa, sinne maksaa 12€ sisäänpääsy meiltä kaikilta. Tämmöisessä ainakin säästetään itse jo aika paljon, vaikka kyllähän muuten kaikki on kallistunut tosi paljon

 

[Nepeta Cataria]

Rahat riittää aika helposti, mutta olen kotiäitinä ja teen paljon itse. Lapset ovat kotona hoidossa, ja kokkaan paljon kotiruokaa. Vaatteet kiertävät lapselta toiselle. Koska asutaan syrjässä niin lasten harrastuksista säästän lähinnä siten että koitan laittaa liki saman ikäiset sisarukset samaan ryhmään (uimakoulu, voimistelu..), sillä kulkeminen ja aika on meillä ne yksittäistä harrastusmaksua tärkeämmät jutut. Ajatukseni on että jokaisella isommalla lapsella olisi ainakin yksi harrastus.

Meillä on 5- ja 7-paikkaiset autot, joilla on lähinnä käyttöarvoa. Mies ylläpitää ne itse, tästäkin säästyy melkoinen penni. Talolaina saatiin maksettua, niin rahaa alkaa kertymään. Talo valittiin toki taajaman ulkopuolelta missä on edullisempaa ja väljempää, palvelee paremmin ison perheen tilantarvetta. Lomailut taas... No, me kuljetaan omalla autolla ja suunnitelmissa on käydä kesällä koko poppoolla eläintarhassa ja sitten muutaman päivän mummolareissu tuonne vähän kauemmaksi. Kesällä siksi että voi hyödyntää vaikkapa kesämökki- tai telttamajoitusta, - meidän porukkaa on muuten hankala majoittaa!

Juu, ei meilläkään harrasteta hoploppeja. Pihalla on oma trampoliini, keinut, hiekkalaatikko, leikkimökki, metsää... ja uimarannalle pääsee lyhyellä autoilulla. Uimahallissa ollaan käyty harvakseltaan, hyvää hupia sekin!

 

[Oreo]

Meillä on vaan kolme lasta, ja tällä hetkellä rahat riittää just ja just Ei syödä ulkona (silloin tällöin jotain pizzaa tms.kotiin), kukaan ei harrasta mitään maksullista ja ennen jokaista rahapäivää lasketaan rahoja, että mitä sieltä kaupasta ostetaan.
Lastenvaatteet tulee lähinnä kirppiksiltä (tätä kyllä suosin ihan ympäristön vuoksi muutenkin) ja jokaista vähänkin isompaa ja ei niin tarpeellista ostosta nyt siirretään.
Esim.haluaisin olkkariin seinälle hyllyn, mutta pärjätään nyt ilman.

Ostettiin viime syksynä talo ja vaikka ollaan lyhennusvapaalla, on lyhennystapa sellainen että korkoja maksetaan useampi satanen kuukausittain.
Eli kaikki säästöt meni ja tukia ei silleen tule kun on oma

Mutta ymmärretään, että tämä on väliaikaista ja tasaantuu taas kun menen töihin syksyllä
Ei kyllä säästöön jää senttiäkään

Lapset ei näytä innostusta harrastuksiin, vaikka olen kysellyt ja ehdotellut. He siis saisi harrastaa jos haluavat, se raha sitten nipistettäisi muualta. Ei vain ole mieleistä löytynyt.
Eli lapsille yritetään olla näyttämättä, vaikka rahan arvoa koetetaan opettaa.
Meidän huolipylly esikoinen murehtii ajoittain rahasta
Ei siis ole ihan tasapaino löytynyt kohdalleen näiden kahden välillä
Yritän siis painottaa että ei ostettaisi turhaan, yritetään erottaa halu tarpeesta. Menee rahaa hukkaan ja luonto kärsii.
Esikoinen sitten huolehtii, että onko meillä rahaa siihen ja siihen. On huolehtijaluonne muutenkin.


Muok. Ja harrastuksissa suosin Kansalaisopistoa, koska on paljon halvempi kuin seurat

 

[pilvikirsikka]

Meilläkin esikoinen pelaa jalkapalloa, ei mitenkään tavoitteellisesti eli se on aika edullinen harrastus nuoremmilla ei ole vielä mitään. Mulla on myös osa lapsista päiväkodissa, mutta lasken sen jollain tapaa säästöksi, koska ollaan niin pienituloisia ettei hoitomaksuja tule ja saavat siellä ilmaisen ruoan varsinkin toi 5v vetää siellä miehen annoksia ja olen vaan tyytyväinen, että kotona riittää vähän vähempi ruoanlaitto

Me asutaan myös taajaman ulkopuolella ja ollaan sillai onnellisessa asemmassa, ettei asumisesta tarvitse maksaa kuin käytännössä henkistä pääomaa (koska vanha talo ja isot remontit). Eletään muutenkin säästeliäästi. Tehdään paljon itse, suositaan kierrätystä ja jossain vaiheessa haaveena olis pieni omavaraisuus. Tässä justiin kanatarhan pohjaa siivoan kaikenlaisesta roskasta

 

[Nepeta Cataria]

Olen huomannut muuten et monilla seuroilla harrastusmaksuista voi tinkiä jos perheellä on rahasta tiukkaa. Kannattaa googlailla ja ehkäpä kysyä suoraankin! En ihmettelis vaikka urheiluseurat voisivat hakea tukea nimenomaan tällaista varten, ja monilla hyväntekeväisyysjärjestöillä on oma ohjelmansa. Välineitä voi kierrättää, ja jos lapsi ei ole kovin tarkka et pitäis olla just tietty harrastus niin osa harrastuksista on ihan edullisia, ja välineet kohtuullisen hintaisia. Ei kaikkien tarvitse harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta. Kannattaa miettiä myös kulkeminen, et jos välttää autoilun tai harrastusmatkan voi yhdistää vaikkapa kauppareissuun tai omaan harrastukseen. Tsemppiä!

Minä arvostan lasten harrastuksia aika korkealle. Lapsia ollaan vain kerran ja lapsuuden ajan kehitys on huimaa! Lapsi oppii melkoista kyytiä asioita, paljon nopeampaa kuin aikuisena on mahdollista. Ja jos hän ehtii harrastamaan lajiaan vuosia, on mahdollista että hän ehtii kehittymään hyvin taitavaksi. Aikuisena voi toki aloittaa harrastuksen, mutta osa potentiaalista on mennyt jo. Näin äidin näkökulmasta koitan kuunnella ja katsella jokaista lastani ja miettiä että mikä on juuri hänen suuntansa ja potentiaalinsa, ja tukea häntä kehittymään siihen suuntaan. Tarjota mahdollisuuksia, kokeilla, hakea ja ennen kaikkea kuunnella et miten lapsi tähän reagoi. Vaikka yhden lajin parissa vuosien harrastus voi kantaa pitkälle, niin en pidä pahana että harrastuksia vaihdellaankin, jotta mielenkiinto itsensä kehittämiseen pysyy.

 

[Elsa2019]

Meillä harrastusinto on vaihtelevaa. Esikoinen ratsasti ennen, nyt nyrkkeilee, nykyään maksaa harrastuksensa itse omista rahoistaan. Toinen lapsi ei harrasta nyt mitään, mutta on kokeillut ”kaikki” lajit läpi ja nyt viikottain käy eri paikoissa tukihenkilönsä kanssa, tyyliin kiipeilemässä, pelaamassa biljardia jne. Kolmas harrasti viimeksi keilausta, myös ratsastus, parkour jne testattu. Kotona harrastaa piirtämistä, maalaamista ja kirjoittamista. Neljäs pelaa jalkapalloa harrastejoukkueessa, mikä on edullinen, muutaman kympin kuussa.

Kolme nuorinta ei ole vielä mitään harrastellut. 9-vuotiaan soisin jotain harrastavan, mutta ei halua mitään es kokeilla. Hälle etenkin tuo hoplop/leos leikkimaa- passi tulee antamaan kivaa touhua kesän sadepäiviin. Epäilen että hänkin on nepsy jollain tasolla.

Meilläkin rahat riittää onneksi hyvin, mutta huomaan että kaiken saisi helposti menemään, jos ei olisi tarkkana. Kaikki hinnat ovat nousseet ja etenkin ruokakaupassa ollaan tarkoituksella katsottu hintoja tarkemmin, jotta säilyy joku kohtuus. Ja ruokakaupassa käydään yleensä vaan noin kerran viikossa, niin välttyy monelta heräteostokselta.

Me tykätään olla kotona ja tehdä ilmaisia juttuja, kuten olla omalla pihalla, käydä kirjastossa, retkeillä ja käydä kyläilemässä jne, mutta meillä on tässä mm. uimahalli ja leos leikkimaa lähellä, niin kiva niitäkin on hyödyntää. Tykkään että lapset saavat monenlaista tekemistä, kun kotona helposti talvella etenkin ruudut houkuttelevat.

Meillä asuntolainaa on ihan kiitettävästi maksettavana, kun just rakennutettiin uus talo. Mutta asuttiin viime vuosi vuokralla ja ihan yhtä kallista sekin oli. Mua ei laina stressaa, asuminen maksaa aina. Muita lainoja yritän vältellä ja esim autolainaa mies just otti, niin sen nopeampaan poismaksamiseen just säästän rahaa.

En tiiä ihan varmaksi, olisinko halunnut jäädä vielä syksyllä kotiin, mutta osittain rahallisista syistä menen töihin. Pärjättäis varmasti miehen tuloilla ihan ok, mutta kyllä se näkyis arjessa kun 1000e tippuis mun tulot (kht vs. äitiyspäiväraha). Toivottavasti tuo lähipäiväkoti on niin hyvä kun oon kuullut. Vauva just täyttää vuoden, ennen kun sinne menee. Toiseksi nuorin vähän vajaa 4v silloin.

 

[Nepeta Cataria]

Ostettiin viime syksynä talo ja vaikka ollaan lyhennusvapaalla, on lyhennystapa sellainen että korkoja maksetaan useampi satanen kuukausittain.
Eli kaikki säästöt meni ja tukia ei silleen tule kun on oma

Mutta ymmärretään, että tämä on väliaikaista ja tasaantuu taas kun menen töihin syksyllä
Ei kyllä säästöön jää senttiäkään

Jos olen oikein ymmärtänyt niin voi saada asumistukea asuntolainan korkoihin, kannattaa tutkia! Oma koti on kyllä hyvä hankinta, ajattele lainan takaisinmaksua oman omaisuuden kartuttamisena ja säästämisenä. Jossainhan sitä pitää kuitenkin asua, ja aika sama raha tuntuu uppoavan vuokra-asumiseenkin.

 

[Oreo]

Jos olen oikein ymmärtänyt niin voi saada asumistukea asuntolainan korkoihin, kannattaa tutkia! Oma koti on kyllä hyvä hankinta, ajattele lainan takaisinmaksua oman omaisuuden kartuttamisena ja säästämisenä. Jossainhan sitä pitää kuitenkin asua, ja aika sama raha tuntuu uppoavan vuokra-asumiseenkin.

Joo ollaan haettu ja saadaan kuukausittain 50€ Oon ihan kiitollinen tästäkin summasta.
Ei me oltaisi omaa ostettu, jos ei pidettäisi hyvänä hankintana
Tällekin poppoolle samankaltaista vuokra-asuntoa/-taloa ei saisi täältä alle 1000€/kk. Ehkä pikkuisen alle (hyvällä tuurilla) kerrostalosta.
Mieluummin laittaa sen summan omaan lainaan, kuin maksaa vuokrana muille

 

[Oreo]

Ihan mielenkiinnosta katsoin, niin tällä hetkellä on vuokraovessa yksi 4 makuuhuoneen asunto asumisoikeusasuntona, eli ei edes vuokra-asunto.
979€/kk rivitalossa.

Joo mielelläni maksan tätä omaa omakotitaloa pankille

 

[Elsa2019]

Ihan mielenkiinnosta katsoin, niin tällä hetkellä on vuokraovessa yksi 4 makuuhuoneen asunto asumisoikeusasuntona, eli ei edes vuokra-asunto.
979€/kk rivitalossa.

Joo mielelläni maksan tätä omaa omakotitaloa pankille

Sama täällä. Paljon mielummin maksan omaa ja olenkin kiitollinen että ollaan saatu jo parikymppisenä eka asuntolaina. Täytyy muistaa että kaikille ei lainaa myönnetä ja nykyään yhä vaikeampaa saada ensimmäinen asuntolaina. Oonkin yrittänyt nuorisolle puhua säästämisen tärkeydestä.

 

[dimou]

Mutta onhan tässä katraassa hommaa kun 7 lasta (9kk-18v) ja haluaisi jokaisen tukena olla eri asioissa ja ylipäänsä antaa aikaa ja huomioida jokainen yksilönä.

Tää on mulla yksi isoimpia syitä, miksi neljännen yritys pohdituttaa. On monesti ollut mielessä käydä kysymässä teiltä isompien katraitten äideiltä vinkkejä, ja tästähän nyt tuli hyvä aasinsilta :) Eli, miten pystytte huomioimaan jokaisen lapsen ja antamaan jokaiselle aikaa? Koen tällä hetkellä ihan valtavaa riittämättömyyttä ja kädettömyyttä, kun tuntuu etten pysty antamaan kaikille kolmelle lapselle kaipaamaansa huomiota. Esikoinen on tosi suuritarpeinen nepsy, keskimmäinen uhmaiän myrksyissä tempoileva taapero ja kolmas liikkumaan opetteleva vauva. Ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin legojen rakentelu ei esim onnistu, koska esikoinen tarvitsee niiden kanssa aikuisen apua, mutta yritäpä siinä sitten samalla auttaa yhtä rakentelussa ja pitää kahden pienen suusta ne legot pois... Puhuitte tuolla aiemmin esim kävelyllä/kaupassa/jne käymisestä lasten kanssa, enkä minä uskalla lähteä näiden kaikkien kanssa yksin oikein mihinkään. Esikoinen ei ole sanallisesti ohjattavissa etenkään vieraissa paikoissa tai paikoissa joissa on paljon ihmisiä ja kakkonen ei suostu kävelemään samaan suuntaan tai tahtiin kuin muut eikä varsinkaan suostu istumaan rattaissa. Aika varmaan joo auttaa, kun taidot karttuu ja uhmat väistyy, mutta uskoisin että huomion tarve tulee jatkossa vaan kasvamaan, kun on koulua ja muuta.