Suurperheellisten pulinapalsta <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja twisted
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Foreverfever sanoi:
Mammamaalta tervetuloa mukaan!

Freya88 sielläkään ei taida vauvakuume helpolla loppua :)

Pilvikirsikka meillä vähän samat suunnitelmat. Nyt on paljon kotseltu 9 paikkaisia pakuja. Mies vaan tahtoo turhan suuren auton, kun itse toistaiseksi kortittomana haluaisin mahdollisimman pienen, kun minulle se kuitenkin olisi sitten arki käyttöön tulossa. Mahdutaan me vielä tuohon 7 paikkaiseen, mutta haluan uskoa että vielä yksi matkustaja sinne saataisiin jossain vaiheessa
Click to expand...

No joo, on se 7 paikkainen vähän näppärämpi, varsinkin kun ne jotkut minibussit on aika isoja! Mäkin oon miettinyt miten näppärä sillä on kauppojen parkkipaikoilla ajella, vaikka toisaalta eipä se pakettiautosta eroa.

Kyllä teille se yksi matkustaja vielä tulee! Onko teillä ollut nyt yritys päällä koko ajan?

Mäkin niin välillä kaipaan sitä yhtä joka ehti vain lyhyen lyhyen hetken olla mukana 💔 mutta hitsi vie mun on pakko hoitaa pari hampaanpoistoa ennen sitä, niin se olis sitten tehty. Ehkä se olis sitten mukava palkinto siitä kärsimyksestä!
 
pilvikirsikka sanoi:
No joo, on se 7 paikkainen vähän näppärämpi, varsinkin kun ne jotkut minibussit on aika isoja! Mäkin oon miettinyt miten näppärä sillä on kauppojen parkkipaikoilla ajella, vaikka toisaalta eipä se pakettiautosta eroa.

Kyllä teille se yksi matkustaja vielä tulee! Onko teillä ollut nyt yritys päällä koko ajan?

Mäkin niin välillä kaipaan sitä yhtä joka ehti vain lyhyen lyhyen hetken olla mukana 💔 mutta hitsi vie mun on pakko hoitaa pari hampaanpoistoa ennen sitä, niin se olis sitten tehty. Ehkä se olis sitten mukava palkinto siitä kärsimyksestä!
Click to expand...
Joo koko ajan on yritys ollut päällä. Seuraavista menkoista alkaa lääke hoidot, juuri käytiin uudelleen tutkimuksissa (edelliset 8v sitten) eikä sieltä onneksi mitään uutta vaivaa löytynyt. Jos ei tuosta apua niin syksyllä inssiin. Ainakin on nyt selkeä alustava suunnitelma.
 
Foreverfever sanoi:
Joo koko ajan on yritys ollut päällä. Seuraavista menkoista alkaa lääke hoidot, juuri käytiin uudelleen tutkimuksissa (edelliset 8v sitten) eikä sieltä onneksi mitään uutta vaivaa löytynyt. Jos ei tuosta apua niin syksyllä inssiin. Ainakin on nyt selkeä alustava suunnitelma.
Click to expand...

Voi että. Toivotaan nyt sitä pysyvää plussaa vihdoin ❤️ ei niitä lapsia tosta noin vaan tehdä. Varmasti se suunnitelma jo tuo varmuutta yritykseen!
 
Rosaliina88 sanoi:
Täällähän ollaan juteltu 😊on tullu vaan tuolla salaisella puolella pyörittyä.
Mulla rakenne ultrasta jo kuukausi ja siellä kaikki hienosti, yli puolen välin jo porskutellaan 🥰!

Plussatuulia vauvaa yrittäville ja tsemppiä kuumeilijoille ❤!
Click to expand...

Sinäkin jo noin pitkällä! 🥰
 
Niin ne rupes viikot menee hurjaa kyytiä kun selvittiin ekasta kolmanneksesta! Nyt poksuu jo 25+0!

Miten oot jaksanut Pilvikirsikka km jälkeen? 💔
Minä enimmäkseen jutellut nyt tän raskauden aikana tuolla km kokeneiden salaisella puolella. Alku oli tosi stressaavaa tässä uudessa odotuksessa kkm jälkeen. Mutta nyt alkanu löytyy se ilo ja kiintymys tulevaan pieneen 🥰 vähän jo tullut hankintoja tehtyä mitä puuttunut. Paljon on edellisten jäljiltä jemmassa, vaunut, sitteri ,kantoreppu jne. 😊
 
Oi että! Joko vauva paljon liikkuu? 😍

Onhan se alku varmasti stressaavaa keskenmenon jälkeen, kun miettii voiko siihen uuteen raskauteen luottaa että kaikki menee hyvin. Onneksi ne menee yleensä hyvin kuitenkin ❤️

Nyt siitä on kohta 3vkoa enkä enää edes muista aina sitä asiaa 😄 onneksi on kaikkea muuta tekemistä ollut, niin on saanut muuta ajateltavaa! Kuinka pian sulla tärppäsi uudestaan?

Tää meidän kuopus on taas niin mahdoton tissitakiainen, että mulla varmaan kierto venyy ja paukkuu. Kova yritys olis esim yöimetyksiä vähentää, vaan neiti aiheuttaa sellaisen shown yöllä ettei kukaan nuku 🙈 oltiin oksutaudissa viikko sitten ja siitä jäi toi tissillä roikkuminen päälle..
 
Liikkuu kyllä paljon 🥰! Lapsetkin nähneet masun läpi jo potkuja.
Mukse mahassa aina vaan kiihtyy iltaa kohti 😆😄...

Hyvä , ettei km ole koko aikaa mielessä enää 💔 Mulla oli aika vaikeeta sen kkm jälkeen. Toki mulla vaati sairaalahoitoa ihan. Sitten kun fyysinen puoli toipui niin henkisesti oli vaikeaa. Vaikka lapset toki piti arjessa kiinni ja kiireisenä.
Yhdet menkat välissä ja sitten tuli uusi plussa. En yhtään uskonut ,että ees tärppäisi niin äkkiä. Mutta tässä se pieni ihme nyt masussa myllää 🥰!
Elämä osaa olla ihmeellinen.

Mun kuopukselta ( 2.5vee) jäi nyt tissi vasta pois ( söi siis vaan enää unille käydessä, muutama ilta vaikeampi, nyt nukahtaa jo ilman..).. Niin jotenkin voin samaistua tuohon pieneen tissitakiaiseen 😅 kyllä se ajastaan jää hiljalleen pois... Nuo sairastelut ne usein sotkee, kun just alkanut vähentää, niin sitten kipeenä roikutaakin taas urakalla tississä..Tsemppiä! ❤
 
Mä kerroin miehelle eilen mun unesta, jossa olin raskaana. Miehen reaktio oli just niin kuin arvelinkin 😏
Se vastustaa neljättä kovasti. Vaikka kyllä mä sen tunnen, sitä pelottaa. Mun viimeisin raskaus oli aika vaikea ja rahatilanne on tällä hetkellä tosi heikko kun oon kotihoidontuella ja omakotitalon asumismenot, ja kun kaiken hinta on noussut. Syksyllä alkaa lainan lyhennykset, joten oikeastaan pakko mennä töihin.

Ehkä mä otan Pilvikirsikasta mallia ja hoidan purukalustoni kuntoon 😄 Hammaslääkäripelkoisena on vähän jäänyt tarkastuksissa käymättä. Oon käynyt paikkauttamassa reikiä, mutta siinäpä se.
Painoakin pitäis saada pois.
Ehkä keskityn kuumeillessani nyt ensin niihin 🤭
 
Rosaliina88 sanoi:
Liikkuu kyllä paljon 🥰! Lapsetkin nähneet masun läpi jo potkuja.
Mukse mahassa aina vaan kiihtyy iltaa kohti 😆😄...

Hyvä , ettei km ole koko aikaa mielessä enää 💔 Mulla oli aika vaikeeta sen kkm jälkeen. Toki mulla vaati sairaalahoitoa ihan. Sitten kun fyysinen puoli toipui niin henkisesti oli vaikeaa. Vaikka lapset toki piti arjessa kiinni ja kiireisenä.
Yhdet menkat välissä ja sitten tuli uusi plussa. En yhtään uskonut ,että ees tärppäisi niin äkkiä. Mutta tässä se pieni ihme nyt masussa myllää 🥰!
Elämä osaa olla ihmeellinen.

Mun kuopukselta ( 2.5vee) jäi nyt tissi vasta pois ( söi siis vaan enää unille käydessä, muutama ilta vaikeampi, nyt nukahtaa jo ilman..).. Niin jotenkin voin samaistua tuohon pieneen tissitakiaiseen 😅 kyllä se ajastaan jää hiljalleen pois... Nuo sairastelut ne usein sotkee, kun just alkanut vähentää, niin sitten kipeenä roikutaakin taas urakalla tississä..Tsemppiä! ❤
Click to expand...

Ihanaa! ❤️ Ne liikkeet on niin ihmeellisiä joka kerta ❤️

Nopeasti sitten kuitenkin tärppäsi! Varmasti se uusi raskaus tuonut lohtua kurjaan tilanteeseen ❤️

Voi tissihirmuja 🤭 ehkä se on vähän lapsestakin kiinni, meinaan noi isommat on joutuneet luopumaan yötissistä jo tässä iässä, mutta tämä ei meinaa millään luovuttaa 😅 jospa kohta jo helpottaisi 😄
 
Eilen mä taas olin ihan tyytyväinen elämään just nyt ja mietin, että oisko meidän perhe kuitenkin valmis.
Syksyllä meen töihin (vähän pakko), niin sitten mulla ois tavallaan kaikki.
Paljon en pienessä elämässäni ole haaveillut, mutta nyt mulla on lapset, hyvä parisuhde, oma talo ja koira. Vielä mukava työ jolla tulee toimeen, niin muuta mä en elämältä oikeastaan odotakaan.

Vaihdettiin illalla renkaita pihassa, ja esikoinen nappasi kuopuksen mukaansa ja meni viereisen päiväkodin pihaan leikkimään. Siellä meidän helmikuinen vuosimallia 2015 keinutti helmikuista 2022. Vaikka jo valmiiksi harmittelen, ettei nuorimmalle ehkä tule kaveria pienellä ikäerolla kuten isommille, niin onhan tässä isommassa ikäerossa puolensa 🤭

Mikäpäs kiire tässä edes on asian kanssa. Oon vaan aika mulle kaikki heti nyt tyyppi, ja vähintään pitää tietää mitä on tulossa. Jonkinlaista alustavaa aikataulua pitäis olla näyttää 🤣
 
Oreo sanoi:
Eilen mä taas olin ihan tyytyväinen elämään just nyt ja mietin, että oisko meidän perhe kuitenkin valmis.
Syksyllä meen töihin (vähän pakko), niin sitten mulla ois tavallaan kaikki.
Paljon en pienessä elämässäni ole haaveillut, mutta nyt mulla on lapset, hyvä parisuhde, oma talo ja koira. Vielä mukava työ jolla tulee toimeen, niin muuta mä en elämältä oikeastaan odotakaan.

Vaihdettiin illalla renkaita pihassa, ja esikoinen nappasi kuopuksen mukaansa ja meni viereisen päiväkodin pihaan leikkimään. Siellä meidän helmikuinen vuosimallia 2015 keinutti helmikuista 2022. Vaikka jo valmiiksi harmittelen, ettei nuorimmalle ehkä tule kaveria pienellä ikäerolla kuten isommille, niin onhan tässä isommassa ikäerossa puolensa 🤭

Mikäpäs kiire tässä edes on asian kanssa. Oon vaan aika mulle kaikki heti nyt tyyppi, ja vähintään pitää tietää mitä on tulossa. Jonkinlaista alustavaa aikataulua pitäis olla näyttää 🤣
Click to expand...

Tunnistan täysin tuon tunteen! Kaverit nauravat, kun mulla on ollut alustava suunnitelma mummovuosilleni jo parikymppisenä.

Omalla kohdallani tosiaan auttoi, kun hyväksyi, että vauvakuume on "ikuinen". Kaikilla ei ehkä näin ole. Mutta se on ihan normaali ja hyvä tunne, eikä sen eteen tarvitse välttämättä toimia. Voi vaikka vaan haaveilla kevyesti. Tosin siinä on se vaara, että haaveet muuttuvat todeksi. 🤭
 
Minä kans tiedän tunteen! Ja komppaan myös tuota, että vauvakuume voi olla vaikka "läpi elämän" ilman että se on huono asia ja siihen tarvitsee sen enempää tarttua. Ei se aina helppoa ole sitä vastustaa 🤭

Ei mullakaan mikään palava vauvakuume ole, en tiedä onko koskaan oikeastaan ollut. Mutta sellainen oman lapsen kaipuu on aina välillä, vaikka näitä tässä jo useampi pyörii jaloissa. Tänään taas tuli se tunne, kun vilkaisin sohvalla istuvia lapsia, että "missäs se yksi on". Laskin päät ja kaikki siinä istui, mutta silti tuntui että joku puuttui. Eihän näitä aina voi eikä kannata millään järjellä ajatella. Ja mieltään voi muuttaa, mikään ei ole kuitenkaan vielä lopullista! Voi ajatella että näin on nyt hyvä ja tulla hetken päästä toisiin aatoksiin, kun on hetken elänyt taas uudenlaista elämänvaihetta. Kyllä mäkin välillä mietin mitä kaikkea voisin keksiä itselleni, siis esim jotain pieniä opintoja, mutta en mä taida vielä haluta, kun en tiedä edes mitä opiskella 😄 ja voihan ne yhdistää! Mäkin olen tehnyt vaan lyhyitä pätkiä töitä kun olen taas hetken päästä jäänyt äitiyslomalle 😁

Näitä on mukava miettiä ja pyöritellä mielessään. Munkin piti alkuvuodesta lähteä opiskelemaan yhtä juttua, sitten ajattelin tulevani raskaaksi ja tulin, mutta se meni kesken ja olisin nyt kuitenkin ehtinyt opiskella sen jutun kun se kesti vuoden verran vaan (monimuotona). Elämä heittää aina eteen kaikenlaista yllätystä ja tuo muutoksia, joten vähän virran mukana se on kuitenkin paras mennä 🌊
 
Mä eileen sanoin miehelle, kun valitti miksi kenkiä on tuulikaapissa niin paljon "no kai nyt kun viisi lasta", mutta eihän meillä ole kuin 4 🙈
Ja joskus ruokaa laittaessani mietin että siitä pitää riittää viidelle lapselle ja mulle sekä miehelle 🤔😅
Ja muutenkin monesti säpsähdän että missäs se yksi menee, mutta... 🤷‍♀️
Ehkä kun sitä on nuorena jo ajatellut sitä lukua 5... ja nyt kun ollaan näin lähellä jo sitä niin menee jo ajatukset edellä 😅🤔
Harmittaa kyllä kun ollaan miehen kanssa niin erilaisia tässä asiassa. Esim lenkillä oltiin yhdessä niin mies totesi "kamala mennä näin monen lapsen kanssa".. kun mä taas nautin kun menen lapsieni kanssa tuolla lenkillä ja kaupoissa ❤😄🤔
Ja muutenkin mies ei kestä melua ja hälinää, kun mulle se on ihan ok. Joskus tuntuu että menee mun lisääntymis kyky ja suurperheen pyöritys taidot ihan hukkaan 🙈😅
 
Meillä mies on myös huono sietämään melua ja hälinää. Ei pysty keskittymään mihinkään, kuormittuu.
Mä oon sille ihan jos muutamaan otteeseen sanonut, että lähtisi viemään adhd tutkimuksia eteenpäin, jos ei pysty käsittelemään meidän tavallista perhe-elämää 😏

Olin eilen labrassa lasten kanssa, ja mulle tuli sellainen olo, että hittoako näitä on näin monta!
Vaikka en tietenkään vaihtaisi mihinkään. Oli vaan aika väsyttävä hetki itsekin kipeänä saada levottomat kipeät lapset malttamaan sen melkein tunnin jonotuksen 😅

Yleensä oon vaan silleen Go with the Flow -meiningillä ja annan lasten säätää, kunhan pysyvät aisoissa eivätkä liikaa häiritse kanssaeläjiä 😂
Esim. Tuolla lenkkeillessä 6v viilettää tyyliin ojia pitkin ja mies komentaa takaisin tielle, ite oon vaan silleen että anna mennä, ei se kauas lähde ja ottaa meidät kyllä kiinni.
 
Meillä kans mies kestää huonosti meteliä ja hälinää, mutta on kyllä vuosien myötä tullut yhä paremmaksi ja paremmaksi. Ollaankin jaettu velvollisuuksia, esim. hän on meidän yövahtimme ja hoitaa talon iltajutut, minä taas laitan lapset kouluun aamulla jne.

Meillä nyt muutenkin on hyvin "perinteinen" työnjako. Sopii mulle täydellisesti.

Sitten kun isoimmat lapset alkavat olla, no, isoja, tulee mukavasti vaihtelua arkeen. Kun pojat olivat pieniä, oli melkoista hässäkkää kaikki, kun piti usein ottaa kaikki kolme mukaan. Nyt tuntuu niin helpolta, kun on vain pari tyttöä kotona koko ajan. Oikein odotan, että tulee lisää pieniä. Toisaalta 3,5-vuotias on niin taitava jo kaikessa, että menee paljon jo "isosta". Ihan vapaaehtoisesti kyllä, haluaa tehdä paljon.

Minä myös mm. esittelin uudelle tuttavalle itseni aikanaan neljän lapsen äitinä, hän sanoo, ettei ikinä unohda sitä. Hetken päästä siis korjasin, että hups, näitähän on vasta kolme 😁 Sitä en osannut arvata, kuinka paljon lapsia sitä lopulta haluaakaan, varmasti osaksi siksi, että syli oli niin täynnä muutaman vuoden. Jotenkin ihana ajatus tämän seuraava raskaus, astun hyvin "vieraalle" maaperälle. Olen haaveillut kunnon suurperheestä vasta pari vuotta. Neljää lasta ehdin ajatella varmaan 10 vuotta ennen sen saavuttamista.

Nyt tuntuu, että vauva varttuu silmänräpäyksessä taaperoksi ja taaperovaihekin kestää toisen silmänräpäyksen. 😭
 
@Oreo mulla on kans yleensä koko revohka mukana ja tiedän tunteen 😅 olin kolme viikkoa sitten Tampereella lääkärissä jäädyttämässä sormissa olevia syyliä ja sinnekin piti roudaa kolme lasta mukaan. Kaiken kukkuraksi oli vielä se km-vuoto menossa ja sitten kun päästiin sieltä kotiin, niin kaikki holahti housuun. Onneksi ei tullut siellä lääkärissä...

Kaikista paras oli kun oltiin viime kesänä lasten kanssa Tampereella (meiltä sinne reilu puoli tuntia matkaa). Vietiin auto sinne katsastukseen, koska olin tilannut vieressä olevaan Elisan myymälään itselleni puhelimen. Jätettiin auto katsastuskonttorille ja käveltiin hakemaan puhelinta. Sitten palattiin takaisin ja autoa hakiessa kävi ilmi, että siitä oli mennyt jarruletku poikki eli se oli ajokiellossa. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa 😂 mies oli toki pitkän matkan päässä töissä, niin kuin aina (hivenen katkera joskus tästä). Hälytettiin sitten mun vanhemmat 100km matkan päästä, he otti auton istuimet ja me lasten kanssa seikkailtiin bussilla juna-asemalle ja junalla kotiin. Mun vanhemmat kyyditsi meidät kahdessa erässä kotiin, koska ei mahduttaisi samaan autoon kaikki. Onneksi olin ottanut autoon kantorepun ja kantoliinan mukaan, niin sain molemmat pienet kyytiin, koska käveltävä matka oli silti aika pitkä. En tiedä miten mulle aina sattuu nämä seikkailut 😂 toisaalta kai sitä kaikkea sattuu ja tapahtuu kun paljon touhuaa. Paljon me muutenkin liikutaan lasten kanssa keskenämme ja viime kesänä oltiin uimarannalla melkein joka päivä.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä minä oon ehkä se, joka kuormittuu herkemmin metelistä ja hälinästä. Mies taas osaa perinteiseen miesten tyyliin välillä olla "offline-tilassa" eikä hällä ole aistit samalla tavalla koko ajan viritettynä kuin itsellä. Kun itse kuulen jo toiseen huoneeseen mitä lapset tekee ja mies ei huomaa edes jos vieressä kohelletaan. Otan sitten aina vastapainoksi hieman "omaa" aikaa ja käyn lenkillä koirien kanssa, vaikka sielläkin usein nuorin mukana kantorepussa.

Mun piti keskenmenneestä raskaudesta kertoa äitienpäivänä vasta, kun sillon olis eka kolmannes ollut täynnä. Enkä ole sitten nyt keskenmenostakaan puhunut, kun ei ole jotenkaan tuntunut hyvältä. Niin jotenkin sellainen tunne itsellä, että lähipiiri ajattelee meidän lapsiluvun olevan täynnä. En tiedä mistä se johtuu 🤔 joko neljä on niin paljon (joidenkin mielestä) ettei kukaan enää ajattele tekevän lisää lapsia 😅
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top