Suurperheellisten pulinapalsta <3

No sanos muuta! Meillä vauvavuosi on just saatu taputeltua, oma energia palautuu ja vyötärö kans. Ja se vauvakuume. Mutta joo, se on kyllä tuoreessa muistissa, mitä on pyörittää tätä rumbaa ja olla raskaudesta tai pikkuvauvavuodesta väsynyt samaan aikaan. Noh, koitan vakuuttaa itselleni et nyt pitää armahtaa itseä ainakin pidemmällä ikäerolla. Tuo nuorimmaisten 1½v ikäero vetäisee aika hyvin mehut mammasta. :rolling:
 
Ei siitä vauvakuumeesta pääse ikinä. Ei vaikka jokainen raskausaika on vetänyt sohvan pohjalle. Ei vaikka on nukkunut olemattomia yöunia viimeiset 5 kuukautta tämän maailman huonounisimman vauvan kanssa. Silti, vaikka olen sanonut itselleni että ei enää yhtään vauvaa niin jokin saa kaipaamaan vielä sitä yhtä :No Evil Monkey:
 
marsupilami sanoi:
Ihan kamala vauva kuume, siis sellainen ihan fyysinen, tuntuu kohdussa ja rinnoissa 💔😅 vaikka onhan meillä vielä vauva (9kk)...
Eikä meille enempää tulekkaan. Oma jaksaminen oli viimme raskaudessa ja pikkuvauva aikana todella kortilla... 😑 enkä halua sitä väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta enää.
Mutta heti kun vähän alkaa helpottaa arki niin mistä se vauva kuume oikein kumpuaa...
Jotenkin ihan pakkomielteinen ajatus että meille tulisi viides 🙄😅
Jotenkin sitten kun tuo meidän 9kk ikäinen on niin ihana ja suloinen niin se vaan lisää vauva kuumetta 🤭 eli helpottaako tämä kuumeilu sitten kun kaikki vähän isompia? 🤔
Click to expand...

Hih, näin siinä aina käy 🤭 Ensin ajattelee että näin on hyvä, mutta sitten auta armias kun se vauva kasvaa... 😁
 
Onnea rosaliina ultrakuulumisista! Ja kiva kuulla että pahoinvointi helpottanut 💖


Luovuttiin turvakaukalosta ja telakasta tänään... sen jälkeen tuli vahvasti tunne että pitäis se viides vielä saada... 😅👶🏻 apua 🙈
Asiaa ei auta se että mies on kuulemma harmissaan mun päätöksestä luopua kaukalosta... silläkin vissiin vauvakuume 😳
Mä yritän järjellä ajatella tätä asiaa, kun nyt mahdun vielä kaikkien lasten kanssa normi autoon, joka meillä on... meillä ei tällä hetkellä varaa isompaan, tai pitäisi hyvin tiukasti elää ja joka sentti laskea. No mies sitä mieltä että voidaan niinä parina päivänä vuodessa, kun pitää jonnekkin mennä niin lainata autoa. Me ei siis kovin usein käydä missään koko perhe tai minä lasten kanssa. Mutta jotenkin ahdistaa ajatus ettei olisi niin yksinkertaista vaan lähteä lasten kanssa jonnekkin.
 
Meillä on Kia Carnival, 7 -paikkaa ja ihan selvä naistenauto jos minulta kysytään. Eikä nyt ihan niin kauhea kuluiltaankaan. Pitää muistaa että kun on useampi lapsi perheessä, niin saa isompaa lapsilisää. Kenties sillä suuremmalla korotuksella saa sitä isomman auton kuluja sitten kompensoitua.

Me mahdutaan tuohon just ja just kaikki. Jos jostain syystä tulisi vielä vauveli, niin menisihän tuo vaihtoon... :Upside Down Face:
 
Tuo autohomma meilläkin vähän mietinnässä , kun tulee yksi perheenjäsen lisää. Kahdella autolla päästään reissuihin ja harrastuksiin, jos mennään koko porukka. Mut nyt sit jatkossa jos mun pitää yksin kuskata kaikkia lapsia, niin ei mahduta sitten enää. Harvemmin kuitenkaan silleen on , että kerralla tarvii kaikkia kuskata.. 🙂

Täällä tosiaan parempi olo nyt kun ollaan tokalla kolmanneksella. Hurjaa miten aika vaan rientää nyt, kun se kuvottava/ pelottava eka kolmannes on takana päin!
Ja tämä maha. Ei oo ollut aiemmissa raskauksissa näillä viikoilla näin suuri 😅 ehkä se tässä tasoittuu ja iltaa kohden aina on sitä turvotustakin tosi paljon.
Jotain epämääräistä muljuamista olen olevinaan jo tuntenut muutamina iltoina , niitä kunnon potkuja nyt odotellessa ...❤
 
Meilläkin on nyt 7-paikkainen auto ja menisihän sinne se yksi vielä, mutta ahtaaksi käy. Koirat ei mahdu enää kyytiin, onneksi harvemmin tarvitsee muutenkaan. Mutta mä tarvitsen sellaisen auton, johon saan kaikki lapset tarvittaessa. Asutaan maalla eli julkisia ei ole ja liikun paljon itseksenikin lasten kanssa. Minibussi olis kova juttu 😁
 
Me asutaan melko keskustassa, välillä tulee käytyä kävellen tai pyörällä kaupassakin hakemassa pientä täydennystä kaappiin.
Läheisimmät ihmiset joilla tykätään käydä kyläilemässä niin asuvat meistä n.300m päässä. Ainoat on sitten parit sukulaiset joilla käydään oikeastaan vaan synttäreillä niin asuvat kauempana.
Välillä kyllä haaveillaan miehen kanssa maalle muutosta, mutta todetaan aina tämä helppous, kun kaikki palvelut lähellä.
Mutta häiritsee välillä, kun naapurit niin lähellä. Ettei kehtaa edes yrittää kasvattaa mitään omaan pihaan, kun sitten kaikki naapurit näkee mun epäonnistumisen kun kaikki kukat ja puskat kuolee 🙈😂
 
Mä satutin eilen lumitöissä käteni. Tai oikeastaan toi ranne meni jo viime viikolla samassa hommassa, ei ehtinyt parantua kun nyt taas aristaa.
Siinä lapioidessani kirosin, että pitikin muuttaa omakotitaloon. Ei tossa edes ole iso tienpätkä, mutta aura ajaa talon edessä kulkevalta kävelytieltä hirveät vallit. En päässyt autolla taas katokseen, kun vuosikas ei jaksanut odottaa ja isommat ei jaksanut leikittää vuosikasta. Nyt ei sitten päästä edes rattailla ulos, koska oven edustalle asti on se polven korkuinen hanki auran jäljiltä 🙄

Vaikka asutaan kaupungissa, niin onhan tässä talossa hommaa lasten kanssa 🙈
 
Kyllä maalla on mukavaa! 😁 Täällä joutuu tottua vähän erilaiseen elämänmenoon. Kaikki ei ole niin justiinsa! Ei tosiaan ketään häiritse kuolevat puskat pihalla 😄 toki työtä vaatii eri tavalla mutta kaikkeen tottuu 😊 Pihaa ei tosiaan kukaan kolaa puolesta ja aina ei ole traktori käynyt auraamassa tietä. Meilläkin on pelkästään puulämmitys meidän torpassa. Koulu on 10km päässä ja palvelut 13-15km päässä. Koulukyyti lähtee melkein omasta pihasta onneksi ja sillä pääsee myös eskarilainen tulevana syksynä.
 
En tiiä tykkääkö muut käyttää kantovälineitä miten, mutta itsellä ne on päivittäin käytössä ja helpottaa arkea kummasti. Eihän me rattaita paljoa käytetä (kun ei niillä aina pääse talvikeleillä), niin kantorepussa kulkee aina pienin lenkillä ja kotona. Polttopuita on helppo hakea taapero kyydissä ja pihankin onnistuu kolata kyytiläisen kanssa 😄 enpä juuri keksi mitään mitä en pystyisi lasten kanssa tehdä 😄
 
Mulla on manduca, ja syksyllä ostin rengasliinan. Tykkään kyllä kantamisesta ja varsinkin tuohon rengasliinaan tykästyin. Ehkä jos se viides viellä tulisi niin hommaisin jonkun ihanan pitkänliinan 😁 sellaisesta oon haaveillut aiemminkin, mutta on aika hintavia.

Meilläkin jonkin verran pihassa lumitöitä aina tehtävänä, mutta mä rakastan sitä. Kolaan ihan urheilu mielessäkin, ja mitä korkemman laskettelu mäen lapsille saa niin sen parempi 👌🏻😅
Mies kyllä hommasi mönkijään lumiaurankin, mutta en tiedä koska muka antaisin sen tehdä lumityöt 🙈🤣
Ehkä jos vielä tulisin raskaaksi niin sitten, meinasi nimittäin viimme talvena ottaa liitokipuineen aika koville... 😁😅
 
Mä taas en sitä kantamista kokenut omaksi sitten millään. En kenenkään kohdalla. Oon kyllä rintava, on liikavatsaa ja mulla on lyhyet kädet, tuntui että se lapsi on aina tiellä ja etten yllä mihinkään 😂
Möin meidän kantoreppu juuri tutulle, joka sai lapsen vastikään. Turhaan se tuolla pölyttyy 🙂
 
On mullakin kyllä vaikeuksia kantamisessa, varsinkin kun kannettava isompi kuin ihan pieni nyytti, niin tuntuu jotenkin hankalalta, tehdä esim iltapalaa samalla 🤔 onnistuu kyllä, mutta mielummin sitten lasken liinasta pois.
Mutta sellaiset hommat, kuten moppaaminen onnistuu paremmin.
 
Tyttöjä kannoin milloin milläkin sisällä että ulkona mutta tämä kuopus inhoaa kaikkia kantovälineitä. On onneksi vihdoin ja viimein alkanut viihtymään hetkellisesti muuallakin kuin sylissä, hieman helpottaa puuhastelua kun saan edes hetken käyttää molempia käsiä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
marsupilami sanoi:
On mullakin kyllä vaikeuksia kantamisessa, varsinkin kun kannettava isompi kuin ihan pieni nyytti, niin tuntuu jotenkin hankalalta, tehdä esim iltapalaa samalla 🤔 onnistuu kyllä, mutta mielummin sitten lasken liinasta pois.
Mutta sellaiset hommat, kuten moppaaminen onnistuu paremmin.
Click to expand...

Se helpottaa kun saa siirtää selän puolelle! Onhan se vähän semmosta kuikuilua kun on jo isompi kannettava siinä keikkumassa edessä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top