Suurperheellisten pulinapalsta <3

[Rosaliina88]

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua , mukavaa vuotta 2022 kaikille!

Meillä poika, tyttö, tyttö, tyttö, tyttö ja tyttö

Tukiverkkoja ei meillä juurikaan ei ole arjessa.. Hyvin me selvitty, vaikka hammasta purren välillä hoitoapua ei juurikaan ikinä saada. muutama huippuystävä onneksi elämässä mukana jakamassa ilot ja surut!

Synnytyksiin saatu jompi kumpi mummo aina hoitamaan onneksi, kiitollinen siitä. Mulla nopeet synnytykset olleet. Kaks vikaa mm. sen takia käynnistetty. Nelosesta meni aika hilkulle se perille ehtiminen.

Mitäs muuta... luen vielä paremmin nuo edelliset jutut..

 

[Sointu-Helmiina]

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua , mukavaa vuotta 2022 kaikille!

Meillä poika, tyttö, tyttö, tyttö, tyttö ja tyttö

Tukiverkkoja ei meillä juurikaan ei ole arjessa.. Hyvin me selvitty, vaikka hammasta purren välillä hoitoapua ei juurikaan ikinä saada. muutama huippuystävä onneksi elämässä mukana jakamassa ilot ja surut!

Synnytyksiin saatu jompi kumpi mummo aina hoitamaan onneksi, kiitollinen siitä. Mulla nopeet synnytykset olleet. Kaks vikaa mm. sen takia käynnistetty. Nelosesta meni aika hilkulle se perille ehtiminen.

Mitäs muuta... luen vielä paremmin nuo edelliset jutut..

Oo, wau, on teilläkin melkoinen kokoonpano! Onko esikoinen jotenkin erityisen pehmeä tai super-macho, kun on niin paljon siskoja? Sori stereotyypittelyni, oli pakko kysyä.

Iloista uutta vuotta sinnekin!

 

[Sointu-Helmiina]

Nyt mä sitten pyörsin kuitenkin pääni siitä sterilisaatiosta, kun miehen kanssa keksittiin paljon keinoja, miten raskauttakin voisi rahalla helpottaa, jos voitettais lotossa. Kokeilen nyt kuparikierukkaa ensin. Saahan sen pois, jos on liian ongelmallinen.

 

[Freya88]

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua , mukavaa vuotta 2022 kaikille!

Meillä poika, tyttö, tyttö, tyttö, tyttö ja tyttö

Tukiverkkoja ei meillä juurikaan ei ole arjessa.. Hyvin me selvitty, vaikka hammasta purren välillä hoitoapua ei juurikaan ikinä saada. muutama huippuystävä onneksi elämässä mukana jakamassa ilot ja surut!

Synnytyksiin saatu jompi kumpi mummo aina hoitamaan onneksi, kiitollinen siitä. Mulla nopeet synnytykset olleet. Kaks vikaa mm. sen takia käynnistetty. Nelosesta meni aika hilkulle se perille ehtiminen.

Mitäs muuta... luen vielä paremmin nuo edelliset jutut..

Meille tulossa elokuussa samanlainen kombo kuin teillä on
Olen varma että tämä kuudes on myös tyttö. Voi esikoista kun ei sitä pikkuveljeä taida koskaan saada, huolehtii kyllä senkin edestä siskoistaan

 

[Rosaliina88]

Esikko on huippu isoveli kyllä
Ei tuo siskolauma ole hirveesti vaikuttanut, tottakai kun on vanhin niin se on oma " roolinsa" ollut hänelle .. tykkää ja huolehtii kyllä paljon siskoista, näin tämän piti mennä, että hän sai monta siskoa Ei ole veljen perään juuri koskaan kysellyt edes. Odotusaikoina ei olla ultrissa kysytty edes ennakkoon kumpi tulee. Vikasta tytöstä oli todella selkeä tunne tytöstä , ja tyttöhän se sieltä syntyi.
Kavereita on oman ikäisiä, tänä vuonna siis täyttää poika jo 11v.. kavereiden kanssa touhuu ns. Poikien juttuja mut paljon touhuaa kaikkea siskojenkin kanssa löytyy sitä tiettyä pehmeyttäkin hänestä.
Tosin sai nyt ennen jouluu oman huoneen, se " etuoikeus " hänellä, ja siskot jakaa huoneita sit pareittain..

Meistä ei edes pitänyt alunperin tulla suurperhe, toisin kävi kuitenkin, ja en voisi olla onnellisempi tästä mitä olen saanut. Tiuhaan tahtiin tulleetkin ekat viisi.. alle 2v ikäeroilla siis. Viidennellä ja kuudennalla onkin yli 3v ikäero ,,kun ei vaan tärpännyt aiemmin.
siksi en ole välittänyt oikeen koskaan siitä, kun lähipiiri voivotellut kun vaan yks poika.

 

[marsupilami]

Käytiin viimme viikolla rakenneultras, kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja oma tuntemus piti paikkansa vaikka oireet väittivätkin ihan muuta, meille tulee poika

Onko muilla ollut todella voimakasta voimmattomuuden tunnetta ja hengen ahdistusta raskaana? Mulla oli viimmeksi pari kuukautta ennen laskettua, tarkistettiin kilppari arvot ja ferritiini, niissä ei ollut mitään vikaa, paitsi ferritiini oli 17 ja joidenkin sivustoiden mukaan se on raudanpuute, mutta ei meidän terveyskeskuksessa...
No nyt kummiskin alkanut jo nuo samat oireet, tiskatessakin tuntuu etten jaksa seistä, pakko päästä istumaan... tosi tympeää!
Mietin voisko esim raskausdiabetes aiheuttaa tälläistä? Mulle ei oo ennen tehty sokerirasitusta, nyt oon menossa 5viikon päästä... ja ajattelin taas mainita näistä mun oireista neuvolassa, tämä häiritsee oikeasti elämää kun on paljon tehtävää ja olo on ettei jalat kanna ja happi loppuu

 

[Sointu-Helmiina]

Käytiin viimme viikolla rakenneultras, kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja oma tuntemus piti paikkansa vaikka oireet väittivätkin ihan muuta, meille tulee poika

Onko muilla ollut todella voimakasta voimmattomuuden tunnetta ja hengen ahdistusta raskaana? Mulla oli viimmeksi pari kuukautta ennen laskettua, tarkistettiin kilppari arvot ja ferritiini, niissä ei ollut mitään vikaa, paitsi ferritiini oli 17 ja joidenkin sivustoiden mukaan se on raudanpuute, mutta ei meidän terveyskeskuksessa...
No nyt kummiskin alkanut jo nuo samat oireet, tiskatessakin tuntuu etten jaksa seistä, pakko päästä istumaan... tosi tympeää!
Mietin voisko esim raskausdiabetes aiheuttaa tälläistä? Mulle ei oo ennen tehty sokerirasitusta, nyt oon menossa 5viikon päästä... ja ajattelin taas mainita näistä mun oireista neuvolassa, tämä häiritsee oikeasti elämää kun on paljon tehtävää ja olo on ettei jalat kanna ja happi loppuu

Kyllä se johtuu siitä ferritiinistä. Älytöntä, ettei siihen kiinnitetä huomiota. Vähintään 30 pitäisi olla, ja sekään ei usein ole riittävä.

 

[marsupilami]

Hb mulla kummiskin ollut aina hyvä, viimmeksi oli jopa nousu suhtanteessa 140->145, sitä ne tykkää aina mielummin katsoa..
Voisi kyllä panostaa rautapitoiseen ruokaan ja ottaa ehkä lisää purkista, jos siitä olisi apua! Eikai siitä haittaakaan voi olla

 

[Sointu-Helmiina]

Hb mulla kummiskin ollut aina hyvä, viimmeksi oli jopa nousu suhtanteessa 140->145, sitä ne tykkää aina mielummin katsoa..
Voisi kyllä panostaa rautapitoiseen ruokaan ja ottaa ehkä lisää purkista, jos siitä olisi apua! Eikai siitä haittaakaan voi olla

Ei varmaan, jos on noin matala ferritiini. Kannattaa vielä ehkä googlata aiheesta, voin suositella lääkäri Ilona Ritolan kirjoituksia.

Sideral Forte imeytyi mulla heti ja siitä huomasi vaikutuksen nopeasti. Kaikilla ei toki toimi niin.

 

[Freya88]

Käytiin viimme viikolla rakenneultras, kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja oma tuntemus piti paikkansa vaikka oireet väittivätkin ihan muuta, meille tulee poika

Onko muilla ollut todella voimakasta voimmattomuuden tunnetta ja hengen ahdistusta raskaana? Mulla oli viimmeksi pari kuukautta ennen laskettua, tarkistettiin kilppari arvot ja ferritiini, niissä ei ollut mitään vikaa, paitsi ferritiini oli 17 ja joidenkin sivustoiden mukaan se on raudanpuute, mutta ei meidän terveyskeskuksessa...
No nyt kummiskin alkanut jo nuo samat oireet, tiskatessakin tuntuu etten jaksa seistä, pakko päästä istumaan... tosi tympeää!
Mietin voisko esim raskausdiabetes aiheuttaa tälläistä? Mulle ei oo ennen tehty sokerirasitusta, nyt oon menossa 5viikon päästä... ja ajattelin taas mainita näistä mun oireista neuvolassa, tämä häiritsee oikeasti elämää kun on paljon tehtävää ja olo on ettei jalat kanna ja happi loppuu

Minulla on menossa vasta rv 9 ja oon jo täysin loppu! Veto poissa eikä mitään jaksa, voi johtua myös alkuraskauden muutoksista itsellä mutta ei tällainen voimattomuus ole mistään kotoisin. Onneksi ensi viikolla neuvola. Taidan pyytää verikokeesta mitattavaksi myös kilpparin sekä ferritiinin. Etova olo on mukana aamusta iltaan, edellisen kanssa kesti rv 32 saakka, jostakin luin että voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, sitä ei koskaan tarkistettu.

 

[pilvikirsikka]

Hb mulla kummiskin ollut aina hyvä, viimmeksi oli jopa nousu suhtanteessa 140->145, sitä ne tykkää aina mielummin katsoa..
Voisi kyllä panostaa rautapitoiseen ruokaan ja ottaa ehkä lisää purkista, jos siitä olisi apua! Eikai siitä haittaakaan voi olla

Mullakin ollut hb aina hyvä (paitsi nyt raskaana tippunut sekin), mutta ferritiini pahimmillaan 12. Tässä raskaudessa veto ihan pois ja tänään nukahdin lattialle istuvilteen kun luin taaperon kanssa lehteä Alkaa myös palailla tuttu aivosumu ja ärtyneisyys, jotka myös liittyvät raudanpuutteeseen. Mutta jospa synnytyksen jälkeen alkaisi taas rauta imeytyä paremmin! Itse syön Ferrodania nyt purkin loppuun ja sitten ehkä Maltoferia. Rv 35+ jotain :D

Onnea poikalupauksesta!

 

[pilvikirsikka]

Mulla fiilikset vaihtelee haluanko neljä vai viisi lasta :D tänään piipahdin töissä ja siellä yksi mies kyseli monesko meille tulee. Vastasin ylpeästi neljäs ja tämä mies meni vähän hämilleen Onhan sekin jo ihana katras Mutta tässä väsymystilassa en halua enää olla raskaana, on käynyt sen verran raskaaksi. Ei enää montaa viikkoa!

 

[marsupilami]

No joo taitaa todella olla raudanpuute, en muistanutkaan että tuo aivosumukin olisi oire. Mä tällä viikolla kävin kaupassa, kassalla huomasin ettei ole korttia mukana.. ei onneksi asuta kaukana, kävin hakemassa pankkikortin, 2kertaa näppäilin pinkoodin, vääri! Jouduin soittamaan miehelle, siinä toivossa että hän sen muistais, no ei vastannut mutta muistin sit onneks itse lopulta tuon koodin hiukan tuli jo tuskahiki! Hävetti muutenkin kun jouduin ne ostokset sinne jättämään ja sit vielä en meinaa muistaa kortin pinkoodia... oli hiukan epätodellisen tuntuinen tilanne, mulle ei oo ikinä käynyt mitään vastaavaa. Yks päivä olin laittanut mun hiukset kiinni ponnarilla sekä kuminauhalla, en ymmärrä miten se kuminauha sinne oli joutunut... olin sit koko päivän oranssi kumilenkki päässä ja viimme viikolla lähdin autolla ihan väärään suuntaan kun yritin päästä kotia... oon ollut hiukan huolissani itsestäni, mutta ehkä tämäkin sit voisi selittyä raudanpuutteella...

Mä kuumeilen viidennestä lapsesta vaikkei tämä neljäskään ole vielä syntynyt! vaikka tämän neljännen kans ollut sulattelemista asian kanssa että meille todella tulee neljäs.. olin nimittäin just päättänyt ettei enempää lapsia, ainakaan pariin vuoteen, odottelin menkkoja että voisin aloittaa minipillerit, mutta menkat ei sitten koskaan alkanutkaan enkä päässyt pillereitä aloittamaan

 

[Nepeta Cataria]

Jees, minun esikoinen on teini ja ikäero siskoihin on sen verran reipas et hänellekin on oikein perusteltua asustella omassa huoneessa. Talon pienin huone mutta oma on, me muut jaetaan huoneet. Suunnitelma on et pikkutytöt saavat jakaa huonetta ja myöhemmin sit pikkupojat kans, kun oma huone tulee ajankohtaiseksi.

Joo, aivosumu on niin tuttua. Loppuraskaus nyt menossa, kohta lähtee viimeinen kuukausi, ja tuntuu että tavarat tippuu käsistä ja pitää ihan muistelemalla muistella et minne tavarat on laittanut tai onko tehnyt jotain juttua. Rutiinit auttavat kovasti, tulee automaattiohjauksellakin hommat suoritettua. Huomenna pitäis käydä taaperon kontrollireissu, tultiin siihen tulokseen et mies vie meidät. En oikein luota itseäni auton rattiin tässä kunnossa. Ei se matka periaatteessa haastava ole, ja kun varaa tarpeeksi aikaa niin parkkipaikallakin ehtii veivata lotjaa ihan rauhassa edes takas.. Mut parempi näin kun tämä minun huomiokyky on mitä on tällä hetkellä. Taaperon kontrollikäynti on kuitenkin minun heiniä kun tiedän eniten hänen arjestaan.

Veriarvot ovat olleet aika hyvät tämän raskauden aikana. 10+0 otettiin hb ja ferritiini, ja oli 142 ja ferritiini 69. Terkka halusi tarkistaa kun minulla on nämä nuorimmat syntyneet 2v ikäeroilla, nyt on tulossa tuo 1,5v ikäero. Mut yllättävän hyvin kroppa jaksaa, olen vähän ihmeissäni itsekin. Luulin että ongelmia olisi enemmän, kuten just veriarvot tai vaikka heikkoa vauvan kasvua tai kohdun heikkoutta. Mutta ei mitään. 27+0 mitattiin hb 118 ja aloin ottamaan rautaa, ihan tuota perus Retaferia joka toinen ilta, ja siitä 6-7vk eteenpäin hb 140. Ja välissä sairastin toki kuumeettoman flunssankin. Terkan kanssa pohdittiin et tuo ku mies juotti minulle flunssan aikaan 3g annoksia C-vitamiinia, että se olisi osaltaan tehostanut raudan imeytymistä. Toki minulla on aina ollut hyvät veret, rauta imeytyy hyvin ja siitä on melkoisesti etua kun pitää jaksaa lasten kanssa.

Mutta joo... lapsiluku, mielenkiintoinen aihe! Ainakin nyt kun palloilen hemmetin ison vatsan ja +20kg lisäpainon kanssa, tuntuu että onhan näitä jo, ja ikääkin on se 41v. Et jos tää 5. ois viimeinen... mut niin vannoin kyllä edellisenkin kohdalla, erityisesti synnytyksen jälkeen. Eli saapa nähdä mihin kokoon lopulta tämä meidän perhe asettuu. Toki voi olla että ajatus on sillä turha ettei luomuraskauksia ole enää tämän jälkeen luvassa, olisin kai 42-43v kun asia olisi seuraavan kerran ajankohtainen.

Miehelle kyllä sanoin et siinä menee raja et kun luontoäiti lakkaa antamasta niin se kans sit uskotaan, en halua hoitoihin lähteä. Ja ei me varmaan julkkarille enää päästäistään. Eikös siellä ole jotain rajoituksiakin et pitäis olla nuorempi ja suosivat näitä pareja joilla ei entuudestaan ole lapsia? Yksityisellä toki kai sitten hoitavat johonkin ikään asti.. olisko ollut 45v äidin ikäraja joskus? Onhan näitä ollut nyt julkkisäitejä jotka ovat raskaana varsin korkeassakin iässä, mut harvemmalla taitaa olla ihan luomulapsi tulossa. Ja ainahan tietysti mietityttää tuo että munasolujen laatu laskee jne. Olen monesti sanonut miehelleni et meidän olis pitänyt tavata aikaisemmin, niin oltais ehditty saada perhe aikaisemmin tehtyä valmiiksi. Nyt tässä on vähän kiireen tuntua.

 

[Sointu-Helmiina]

Jees, minun esikoinen on teini ja ikäero siskoihin on sen verran reipas et hänellekin on oikein perusteltua asustella omassa huoneessa. Talon pienin huone mutta oma on, me muut jaetaan huoneet. Suunnitelma on et pikkutytöt saavat jakaa huonetta ja myöhemmin sit pikkupojat kans, kun oma huone tulee ajankohtaiseksi.

Joo, aivosumu on niin tuttua. Loppuraskaus nyt menossa, kohta lähtee viimeinen kuukausi, ja tuntuu että tavarat tippuu käsistä ja pitää ihan muistelemalla muistella et minne tavarat on laittanut tai onko tehnyt jotain juttua. Rutiinit auttavat kovasti, tulee automaattiohjauksellakin hommat suoritettua. Huomenna pitäis käydä taaperon kontrollireissu, tultiin siihen tulokseen et mies vie meidät. En oikein luota itseäni auton rattiin tässä kunnossa. Ei se matka periaatteessa haastava ole, ja kun varaa tarpeeksi aikaa niin parkkipaikallakin ehtii veivata lotjaa ihan rauhassa edes takas.. Mut parempi näin kun tämä minun huomiokyky on mitä on tällä hetkellä. Taaperon kontrollikäynti on kuitenkin minun heiniä kun tiedän eniten hänen arjestaan.

Veriarvot ovat olleet aika hyvät tämän raskauden aikana. 10+0 otettiin hb ja ferritiini, ja oli 142 ja ferritiini 69. Terkka halusi tarkistaa kun minulla on nämä nuorimmat syntyneet 2v ikäeroilla, nyt on tulossa tuo 1,5v ikäero. Mut yllättävän hyvin kroppa jaksaa, olen vähän ihmeissäni itsekin. Luulin että ongelmia olisi enemmän, kuten just veriarvot tai vaikka heikkoa vauvan kasvua tai kohdun heikkoutta. Mutta ei mitään. 27+0 mitattiin hb 118 ja aloin ottamaan rautaa, ihan tuota perus Retaferia joka toinen ilta, ja siitä 6-7vk eteenpäin hb 140. Ja välissä sairastin toki kuumeettoman flunssankin. Terkan kanssa pohdittiin et tuo ku mies juotti minulle flunssan aikaan 3g annoksia C-vitamiinia, että se olisi osaltaan tehostanut raudan imeytymistä. Toki minulla on aina ollut hyvät veret, rauta imeytyy hyvin ja siitä on melkoisesti etua kun pitää jaksaa lasten kanssa.

Mutta joo... lapsiluku, mielenkiintoinen aihe! Ainakin nyt kun palloilen hemmetin ison vatsan ja +20kg lisäpainon kanssa, tuntuu että onhan näitä jo, ja ikääkin on se 41v. Et jos tää 5. ois viimeinen... mut niin vannoin kyllä edellisenkin kohdalla, erityisesti synnytyksen jälkeen. Eli saapa nähdä mihin kokoon lopulta tämä meidän perhe asettuu. Toki voi olla että ajatus on sillä turha ettei luomuraskauksia ole enää tämän jälkeen luvassa, olisin kai 42-43v kun asia olisi seuraavan kerran ajankohtainen.

Miehelle kyllä sanoin et siinä menee raja et kun luontoäiti lakkaa antamasta niin se kans sit uskotaan, en halua hoitoihin lähteä. Ja ei me varmaan julkkarille enää päästäistään. Eikös siellä ole jotain rajoituksiakin et pitäis olla nuorempi ja suosivat näitä pareja joilla ei entuudestaan ole lapsia? Yksityisellä toki kai sitten hoitavat johonkin ikään asti.. olisko ollut 45v äidin ikäraja joskus? Onhan näitä ollut nyt julkkisäitejä jotka ovat raskaana varsin korkeassakin iässä, mut harvemmalla taitaa olla ihan luomulapsi tulossa. Ja ainahan tietysti mietityttää tuo että munasolujen laatu laskee jne. Olen monesti sanonut miehelleni et meidän olis pitänyt tavata aikaisemmin, niin oltais ehditty saada perhe aikaisemmin tehtyä valmiiksi. Nyt tässä on vähän kiireen tuntua.

Ei sitä välttämättä silti olis nuorena ja "tyhmämä" tajunnut, me tavattiin jo 20-vuotiaina, eikä ollenkaan ymmärretty haluavamme ison perheen ennen kuin joskus 35 iässä. Sitten alkoikin olla jo kiire, eikä mun terveys oikein kestä lisäraskauksia. Tosin mulla on ollut itselleni tiukemmat ikärajat, että 40 jälkeen ei enää lisää lapsia, ja nyt ei enempää ehtisi, kun 38 tuli mittariin. Ehkä sitten jos laihtuisin ja kunto nousisi ja rauta pysyisi hyvänä ja ja... Ups. Taas mennään.

Tai kyllä neljä tiesin haluavani jo aika nopsaan, mitta kahdeksan haave tuli liian myöhään. Hus pois nyt sieltä, tää viisi on hyvä! Ei riittävä, mutta hyvä.

 

[Nepeta Cataria]

Ei sitä välttämättä silti olis nuorena ja "tyhmämä" tajunnut, me tavattiin jo 20-vuotiaina, eikä ollenkaan ymmärretty haluavamme ison perheen ennen kuin joskus 35 iässä. Sitten alkoikin olla jo kiire, eikä mun terveys oikein kestä lisäraskauksia. Tosin mulla on ollut itselleni tiukemmat ikärajat, että 40 jälkeen ei enää lisää lapsia, ja nyt ei enempää ehtisi, kun 38 tuli mittariin. Ehkä sitten jos laihtuisin ja kunto nousisi ja rauta pysyisi hyvänä ja ja... Ups. Taas mennään.

Tai kyllä neljä tiesin haluavani jo aika nopsaan, mitta kahdeksan haave tuli liian myöhään. Hus pois nyt sieltä, tää viisi on hyvä! Ei riittävä, mutta hyvä.

Meillä haave isosta perheestä on kasvanut perheen myötä. Tapasin mieheni n. 30-vuotiaana ja olin silloin yhden lapsen yh. Jotta suhde voisi kehittyä pidemmälle asetin ehdoksi että haluan lapsen ja sen on oltava myös miehen toiveena. Sen verran kova oli vauvakuume tuolloin. Ja mies sitten hyväksyi ajatuksen. 1,5v yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi ja saatiin lapsi, jonka jälkeen tuli mieleen et kokeiltasko jos tulisi vielä yksi,... ja senkin jälkeen jäi fiilis et kyllähän tänne vielä yksi mahtuisi... ja kun hänen vauva-aikansa alkoi olla lopuillaan, tuttu vauvakuume kolkutteli taas. Mies ei ole tässä minua parempi, aina ollaan keskusteltu asiasta ja joka kerran hän on myöntynyt haaveeseeni. Suurperhe kasvoi lapsi kerrallaan. Toki minulla oli joskus teininä ajatus että minulla voisi olla iso perhe, ihan vain häilähdyksenä. Mutta pian tajusin tämän ajan ehkäisykeskeisyyden ja tuon et vaikka itse haluaisi perheen niin voi olla hemmetin vaikeaa löytää siihen halukasta ja sopivaa miestä. Varsinkin alta 30v, monilla tuntuu olevan vaan biletys ja opiskelu mielessä. Toisaalta, ehdinpä itsekin sitten elää elämääni ja kokeilla kaikkea mikä kiinnosti, joten sitoutuminen suurperheen pyörittämiseen tuntui vaan uudelta aluevaltaukselta ja rikkaudelta. Ja jaksaahan sitä paremmin kun tietää mitä se muu elämä on, joten osaa arvostaa enemmän nykyistä elämäntilannetta.

 

[marsupilami]

Ja unohdinpa ekan kerran elämässäni maksaa laskun ja just pari kuukautta sitten ihmettelin kun tuttava unohti, miten voi unohtaa laskun maksamisen....

Mua ahdistaa ajatuskin ettei olisi omia lapsia, onneksi niitä on helposti tullut välillä sitä kaipaa aikoja kun sai mennä miehen kanssa myöhään iltakävelylle käsikädessä, mutta tuo onkin ainut asia mitä välillä kaipaa "edellisestä elämästä" lohduttelen itseäni että kyllä me viellä joskus päästään kahdestaan lenkille, käsikädessä ja toki monet asiat olisi helpompaa kahdestaan tai jos vaikka olisi vain 1lapsi, mutta kyllä nuo lapset ovat elämän suola

 

[pilvikirsikka]

Joo tämä loppuraskauden aivottomuus ja huonot unet yhdistettynä raudanpuutteeseen on aivan hirveää Selviän jonnekin klo 15 asti, sitten tulee melkein itku kun vaan väsyttää niin hirveästi! No jospa se alkais keväällä helpottaa... meillä herää lapsetkin aina klo 5, niin aamut käy jo senkin puolesta lyhyeksi. Työkaveri lohdutti, et hänenkin lapset heräsi aina aikaisin, mutta nyt teininä nukkuvat puoleenpäivään asti. Saa nähdä. Mä en ole koskaan osannut nukkua pitkään, edes teininä

Minä olin 22v kun sain esikoisen

 

[Pikkuvarpaat]

Mielenkiintoista sillä ite en haaveillut lapsesta tai lapsista No kaikki heittikin sitten häränpyllyä ja toisin kävi...ihan uskomatonta miten sitä ajatusmaailma muuttuu...

 

[Rosaliina88]

Vauvakuumetta kyllä pukkaa....meillä yritys vaan ei ole nyt ajankohtainen.. harmittaa. On tää mieli kummallinen!
Säpinää ja melskettä talossa on mutta vielä ois ihana kokea kaikki kerran.. odotus ja synnytys, ensiaskeleet jne.. huokaus..