Samoilla ajatuksilla kanssasi, lapset on elämän suolaJa unohdinpa ekan kerran elämässäni maksaa laskunja just pari kuukautta sitten ihmettelin kun tuttava unohti, miten voi unohtaa laskun maksamisen....
Mua ahdistaa ajatuskin ettei olisi omia lapsia, onneksi niitä on helposti tullutvälillä sitä kaipaa aikoja kun sai mennä miehen kanssa myöhään iltakävelylle käsikädessä, mutta tuo onkin ainut asia mitä välillä kaipaa "edellisestä elämästä"
lohduttelen itseäni että kyllä me viellä joskus päästään kahdestaan lenkille, käsikädessä
ja toki monet asiat olisi helpompaa kahdestaan tai jos vaikka olisi vain 1lapsi, mutta kyllä nuo lapset ovat elämän suola
![]()

Kyllä ne siitä kasvaa (liian nopeasti!), vielä tulee se päivä kun viimeinenkin lähtee maailmalle pesästä ja jäädään miehen kanssa kahdestaan. Siinä vaiheessa saattavat kyllä olla niitä lastenlapsia hoitoon tuomassa, että se niistä kahdestaan kävelystä


ja just pari kuukautta sitten ihmettelin kun tuttava unohti, miten voi unohtaa laskun maksamisen.... 
lohduttelen itseäni että kyllä me viellä joskus päästään kahdestaan lenkille, käsikädessä
ja toki monet asiat olisi helpompaa kahdestaan tai jos vaikka olisi vain 1lapsi, mutta kyllä nuo lapset ovat elämän suola


viikkoja "vasta" 24+3, liikelaskentaahan suositellaan vasta 30+ eteenpäin.. onko ihan turha panikoida näin pienillä viikoilla
yritän rauhoitella itseäni että jos potkii sellaiseen kohtaan etten tunne... mulla istukka edessä.. oon silti ne potkut tuntenut kyllä eteenkin, jos en niin huomannut että maha heilahtaa... ja tunnen selkään päinkin olevat nypläykset ja peräsuoleen potkimiset... niin kummiskin ajattelen että pitäishän mun tuntea vaikka miten päin olisi 
kamala kun säikähdin, nukkumaan mennessä oli jo ihan pala kurkussa, että mitä jos ei iltavillit alakkaan 
Kotona siis 13-, 11-, 8-, 5- ja maaliskuussa 2-vuotias. Oma veikkaukseni on että meidän 8-v tokaluokkalainen hoksaa ensin. On muutenkin todella tarkka mitä ympärillä tapahtuu ja huomaa kyllä jos jotain yrittää häneltä salata 
