pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Pilvikirsikka, Paljon voimia vaikeaan tilanteeseen!Mietin, olisiko nyt jonkinlaista kriisin poikasta miehellä ja se sitten näyttäytyisi näin? Ja teilläkin vauvavuosi takana, onko yhteys säilynyt kaiken arkisen keskellä? Tässähän on myös tavallaan sellainen risteys, jossa voi nostaa molempia kuormittavia tai harmittavia asioita eteen ja yhdessä ratkoa? Jatkaa sitten vahvempina.
Tai juurikin erota, jos yhteyttä ei löydy eivätkä arvot ja toiveet kohtaa. Joka tapauksessa tärkeä vaihe.
Joskus ei oikeasti ole suhteessa kuin se tahto jäljellä. Mutta pelkkä tahto jatkaa yhdessä voi kantaa jo kauas. Oletan että tahtoa löytyy molemmilta jos olette jo hakeutuneet myös keskustelemaan.
Meillä oli vähän vastaavanlainen kriisi kun oltiin oltu 7 vuotta yhdessä. Meidän kakkonen syntyi ja yht äkkiä mies ei tiennyt haluaako koko perhettä tai edes mua! (Mutta halusi kuitenkin, kun 17v mittarissa meillä) Muistan sen tunteen kun koko elämältä putosi pohja! Mutta kyse oli miehen käsittelemättömistä asioista (hankala lapsuus ja perhe-elämä) ja arvot yleisesti elämässä (lähti vakituisesta uuvuttavasta työstä) Me käytiin kriisi yhdessä läpi ja sen myötä vain vahvistui kaikki. Tuon kriisin saattelemana mies oppi puhumaan tunteistaan ja tarpeistaan ja olen ylpeä, koska hän oli jossain vaiheessa elämää unohtanut täysin itsensä, kun piti aina huolta että muilla oli kaikki hyvin. Yritin kai sanoa että synkimmälläkin hetkellä, asioilla on yleensä suurempi merkitys ja tämä voi olla hetki herätellä jotain, mikä haluaa pintaan myös teidän suhteessa. Tsemppiä!![]()
Kiitos tsempeistä ja rohkaisusta, että tämä voi olla myös se meitä lähentävä risteys
Monet on sanoneet samaa miehen kriisistä ja nyt on varmaan sellainen menossa. Muutenkin eskaloitunut vuosien puhumattomuus tähän että tällainen tilanne tuli... Hän on aina ollut huono puhumaan mistään ja myös kärsinyt erikoisesta lapsuudesta. On aika tunnelukkoinen. Toivon että päästäisiin pian jonnekin juttelemaan ja sanoin myös, että nyt on hänen syytä mennä itsekseenkin juttelemaan asioista. Sen onneksi myönsi. Jotain muutoksia on tehtävä kävi miten kävi, enää ei voi paeta asioita vaikenemalla niistä.
On tosi erikoinen tunne, kun yks kaks matto vedetään jalkojen alta ja se aiemmin tuttu ihminen tuntuukin ihan vieraalta enkä oikein tiedä pidänkö hänestä enää. Mekin ollaan oltu 14v kuitenkin yhdessä, koko mun aikuisuus...